Nyrkkiposti oli 1960-1976 välillä julkaistu suomalainen miehille suunnattu yleisaikakauslehti, joka sisälsi pehmopornoa, miesten seikkailukertomuksia, skandaaliuutisia ja tutkivaa journalismia. Lehden perusti 1960 Mauri Lintera nimellä Nyrkki ja vuonna 1968 nimeksi tuli Nyrkkiposti. Vuonna 1977 lehti muuttui Nykyposti-lehdeksi. Nyrkki-lehden kirjoittajiin kuului muun muassa Veikko Ennala.

(Wikipedia: Nyrkkiposti; lainattu 30.9.2015)

Kultaomena myy Jermu-, Nyrkki- ja Nyrkkiposti- lehdet (kts. sivun alareunassa lehtien historiaa)

katso myös:

Apu ja muut 1930-50 jännitys- ja viihdelukemistot   Apu-lehden historia

Madame (myös lehden historia)   Rikospoliisin mukana   Suosikki  

Hymy-lehdet 1959 - 1975 (sivun alareunassa Hymyn historia)

Hymy-lehden loiston vuodet: Urpo Lahtisen ja Jorma K. Virtasen kymmenen kultaista vuotta 1963 - 1973

Jermu

6 e 1/1968 m++++ . Jermu-lehden ensimmäinen numero. Ilmestyi lokakuussa 1968. Sisältö: Joppe Karhunen: Syöksy läpi tulen ja teräksen (4 sivun kuvaus syöksypommituslentäjien työstä), Jorma Eerala: Kuolemanjärven eteläpuolella (suomalainen sotakuvaus), Tapahtui Tonkinin lahdella (pelastusoperaatio Tonkinin lahdella), Lannistumaton supersankari (amerikkalainen sankarikertomus Vietnamista), Panssarilaiva Pamirin tuho (7 sivun kuvaus), 15 vuodeksi pakkotyöhön painovirheen tähden! (toimittaja Sokolsky kertoo vankeusajastaan Stalinin ajan rangaistusleireillä ja "koekaniinina Novaja Zemljan atomipommikokeissa"), Tällainen on mestarirakastaja ja omatekoinen miljonääri (Dando Shaft). 

Nyrkki 

3,90 e 10/1966 48. +++ . Kannessa Voima-Werneri. Mm. Jukka L. Mäkelä: Vuohtjärven partio (Pentti Juppalan vetämästä OsKu:n - Osasto Kuosmanen - partiosta Itä-Karjalaan hyökkäysvaiheen 1941 aikana), Seitsemän kertaa maapallon ympäri (merikapteeni Sten Lille), Miestensyöjä laivalla (romanttinen kertomus rahtilaivalta), Helvetinlaakson kujanjuoksu (amerikkalaisten jalkaväkidivisioona Kiinan kansanarmeijan yllätyshyökkäyksessä), Tulossa kostea sota (5 sivun artikkeli merenpohjan valloituksesta: taistelu kalastuksesta ja mineraalien hyödyntämisestä sekä meri tulevaisuuden asuinpaikkana, mm. Sam Collins, Cousteaun merilaboratorio), Kauhujen kammiot (Nyrkin artikkelisarja Rikosmuseon kauheuksista alkaa), Mestarinoviisit ("NYRKIN suuri yritys raskaansarjan uuden ankkurin löytämiseksi on päättynyt"), Mikä mies on Voima-Werneri? (Werneri Viillos). 6, 10-11, 14-15, 18, 24-25

Matkat avaruuteen ovat turhat, lapsellista leikkiä. Ei ihmiskunta tarvitse ensi sijassa kuuta taivaalta eikä tähtiä turistikohteiksi... Mitä hämmästyttävin maailma on edessämme, vasta harvat ovat onnistuneet sinne tunkeutumaan. Edessä on sota merenpohjasta.

(Tulossa on kostea sota. Nyrkki 10/1966)

2,70 e 11/1966 48. ++ (keskiaukeama irtonainen ja takakannessa kirjoitusta, muuten hyvä). Kannessa "Maailman nuorin naisyksityisetsivä" Marita Berglöf. Mm. Majuri Braunin valepataljoona (sotavankileirikertomus), Jukka L. Mäkelä: Jäämeren kuolemansaattue ("saattueen peitenimi oli PQ 17, tarunomainen suomalainen tiedustelupalvelu esiintyy tässä kertomuksessa parhaimmillaan"), Aikamme unohtama heimo ("Malesian keskiosissa elää omalaatuinen senoi-heimo, jonka alkujuuret ulottuvat 8 tuhatta vuotta menneisyyteen"), Maailman nuori yksityisetsivätär (suomalaisen ammattinyrkkeilijän vaimo, 22-vuotias Marita Berglöf), Ritari Olli Puhakka - kaksi ilmavoittoa tulittamatta (Marskin ritari, kapteeni Olli Puhakka), Kahdeksan tuntia kidutusta päivässä (amerikkalaiseen sissikoulutukseen kuuluvista kidutuksen oppitunneista), Rikosmuseo (osa 2), Ja niinpä Werneri seisoi kovennettua (Werneri Viillos), Kuhmoisten kauhea murhaaja (Raimo Johannes Holmanto), Näin peltienkelit pelastavat ihmisiä ("Asintuntijan kertomus lentokoneista, helikoptereista ja laitteista sekä menetelmistä, joilla uskomattoman lukuisat viidakkosoturit, lentäjät ja vihollisalueelle eksyneet on voitu pelastaa omalle puolelle").

4,90 e 12/1966 48. +++ . Kansikuva "Tapsan täysosuma" (Tapio Rautavaara). Mm. Suomalaista vakoilua välirauhan aikana (tiedustelu-upseerit Into Kuismanen ja Aulis Vehniäinen ja Joensuun osasto), Saammeko esitellä: neuvostoliittolainen James Bond (neuvostoliittolaiset vakoiluromaanit ja -elokuvat ja niiden tosielämän esikuvat), Joppe Karhunen: Valkoinen kuningaskotka (Eka Magnusson ja Magnussonin laivue), Näin minusta tuli masaiden veriveli (Afrikassa syntyneen belgialaisen alkuperäiskulttuurien tutkijan Jean-Pierre Hallet'n kertomus kokemuksistaan masai-heimon parissa, piirros- ja valokuvakuvitus), Kohtalokas takavarikko (kieltolakipoliisi Mikko Hilskan erehdys Viipurinlahdella), Panssariin saarrettuna (venäläiset taistelijat jäätyneessä panssarivaunussa), Riehakas pataljoona (sotakertomus), Konepistooli ei ollut ainoa ase (Tuomas Ruokokoski kertoo), Rikosmuseo (osa 3), Yrititkö suudella kissaa? (maaliskuussa 1957 teloitetun Howard Auldin tarina), FBI ja dynamiittihullut (terrorotekoja etelävaltioissa), Erottamattomat käsiraudoissa (Werneri Viillos ja apuri Kauko Lehtonen huumoripäällä - Nyrkin piilokamera kuvaa ihmisten reaktiot Helsingissä). 7, 10-11, 21, 26

3,30 e 2/1967 52. ++ (kansissa lievää repaleisuutta ja keskiaukeama irtonainen, muuten hyvä). Kannessa Elis Ask perheineen; kansiteksti "Elis Ask jatkaa sensaatiomaisia muistelmiaan - kuvassa koko perhe, Anneli, 20, Tuula, 18, Laila-rouva, isä-Elis, Elis Junior 13 ja Evi 9"). Mm. Herrojen keidas (Nyrkin toimittaja Sami Kaarto Oiva Poikolaisen biljardisalilla entisen elokuvateatteri Alicen salissa), Kaksoisagentin osa (vakoilua Berliinissä), Mitä laivatytön isälle ei kerrota? (Anneli Voutilaisen, Finnforestilta hypänneen tai pudotetun 18-vuotiaan laivatytön kuolemasta), Robert Scott: "mutta pistoolini naksutti tyhjää vaan" (Robert Scottin kertomus taistelustaan Kolumbian vuoristosissejä vastaan), S. O. Lindgren kertoo näin (Vallilan pataljoonan komentaja kertoo), Elis Ask jatkaa (Askin muistelujen toinen osa, mm. ottelu Theo Medinaa vastaan), Likaisen sodan likaiset temput (Vietkongin sissien käyttämiä sudenkuoppia ja muita ansoja), Lentäjä nimeltä Kyösti (Otto Kari Kyösti Karhilaa tapaamassa), Panssarikauhulla päin graniittilinnaa (Carl V. Sheridanin "kaksintaistelu" natsien hallussaan pitämää Frenzenburgin linnaa vastaan), Raportti todellisesta hurjimmasta agentista jatkuu: toinen osa ("Eric Ericksson, tavallaan kaikkeen tapahtuneeseen viaton ja osaton liikemies joutuu suomalaisperäisen salaisen asiamiehen Wilho Tikanderin valtaan. Hänen tielleen osuu kaunotar, saksalainen antinatsi Marianne von Mollendorf..."). 6-7, 8, 10-11, 3236, 43

5,50 e 3/1967 52. +++ . Mm. Klaus Bremer: Liikennerutto (lisääntyneiden liikenneonnettomuuksien syistä), Vietnamin veikein hävittäjä-ässä (amerikkalainen "punainen paroni" kapteeni Henry S. Lang), Minuutin kuluttua hänen oli kuoltava (6 sivun artikkeli venäläisten arkistoista löytyneistä natseilta takavarikoiduista filmeistä ja valokuvista: juutalaisia kaasutetaan, hirtetään ja teloitetaan kirveellä), Sukellusveneen kuolinkamppailu (saattuehävittäjä Bronsteinin taistelu saksalaisia sukellusveneitä vastaan), Elis Ask jatkaa ("Kolmas osa Elis Askin sensaatiomaisista muistelmista on nyt NYRKISSÄNNE"), Joko teillä on vatsahaava, Keijo Liinamaa? (valtakunnansovittelijan haastattelu), Hirmupitkä viikonloppu (salanimellä Santeri Halkio kirjoitettu jännityskertomus), Tee se itse (kuvasarja Hampurilaiselta verstaalta: vanhasta Volswagenista uusi avoauto), Suomen Koneliike (Nyrkki esittelee moottoriajoneuvojen maahantuojan), Tyrmään Cassius Clayn hypnoosilla 3 sekunnissa (Veikko Ennalan artikkeli Olliver Hawkista), Toisen maailmansodan hurjin agentti (3. osa), Tiedän koska kuolen (henkiparantaja ja näkijä John Sundström väittää tietävänsä kuolinpäivänsä). 5, 6, 12-13, 3537, 50

4,20 e 5/1968 64. +++ (kannessa kirjoitusta). Mm. Bonnie ja Clyde - heidän koko tarinansa (Nyrkki kertoo mitä Bonnie ja Clyde olivat, ja mitä he eivät olleet; 8 sivun artikkeli), Ota kiinni mistä saat - jos uskallat (amerikkalainen kehätappelu - eli wrestling eli catch as catch can - ensikertaa Suomessa; 6 sivua), Totuus Kyproksen kapakkatappelusta (suomalaisten YK-sotilaiden kohuttu kapakkamellakka), Juutalaisten salaiset ja julkiset natsijahtijärjestöt (5 sivun artikkeli), Gestapon arkisto valottaa Pentikäisen vakoilujuttua (Sensaatiomaisia paljastuksia Suomen asioista Ranskassa...), Kersantin pallopeli käsikranaateilla (sotakuvaus Vietnamin sodasta), Salakuljettajan opas (mitä kannattaa salakuljettaa ja minne), Synkkä kostaja ja kolme loistavaa kaunotarta (häikäilemättömän entisen upseerin ja kolmen kaunottaren kostopurjehdus maailman ympäri), Kauhujen vuorokausi Itä-Karjalan korvessa (sodassa vaikeasti loukkaantuneen Unto Lehmusvirran selviytymiskertomus), Pommikoneen kaamea itsemurha (Kapteeni Barry Helmin uhkarohkea pommituslento), Jorma Ojaharju: Palaako Pekka Kokkonen (nyrkkeilyaiheinen artikkeli), Viehkeä ranskatar (Renault 16), Uusimman ajan lapatossu ("Kirjailija Mauri Sariolan huippuhauskat kertomukset maailman kaikkien aikojen taksikuskeista jatkuvat"), Vyösolkipistooli (aseasiantuntija, kapteeni Leo Hallasuo esittelee). 6-7, 16-17, 2126-27, 29, 32-33, 37, 5558-59

2,70 e 9/1968 80. ++ . Mm. Partio saatanallisessa sadeloukussa ("Sadekin voi olla hengenvaarallista... Suomalainen Erkki Nevatie kertoo, millaista on taistella on sodan arki Vietnamissa kun sataa"), Nevatie kotonaan Suomessa ("Suomalainen Vietnam-taistelija Erkki Nevatie, joka on useaan otteeseen kertonut Nyrkin lukijoille sotakokemuksistaan tämän päivän helvetissä, on tullut käymään Suomessa"), Ison talon Antti - Suomen rikkain mies (6 sivun artikkeli Antti Wihurista), Hornanpätsin palomiehet (amerikkalaiset öljypalomiehet), Miljoonaliigan anatomia (Miljoonaliigan toiminnasta osa 2), Unelmapuuha josta heräsin seuraavana päivänä (Dom Pérignonia sammumiseen saakka - reportteri testasi samppanjahumalan), Börje Sjögren: Kuka sitä heiluttaa (Raimo Tuloiselan jekku kapteeni Pauli Tarvoselle), Kauhujen kammiot (Nyrkki käy jälleen Rikosmuseossa), Sankaruuden sädekehä on hauras (mm. atomipommin pudottaja Claude Eatherlyn vankila- ja mielisairaalakierre), Autiomaa on armoton (kapteeni Sadlerin sissit Rommelin legioonia vastaan), Eikä kukaan tiennyt oliko se lokkiparvi (Liittoutuneiden maihinnousu onnistui lukumääräisen ylivoiman ja hyvän onnen, ei taistelutaidon ansiosta), Pommituslentäjien kammottava pakomatka (Jaakko Ranta kertoo), Sekasikiöaseet (erikoisaseita), Vuolaiden koskien hurjat ratsumiehet (hurjapäiden uusi huvittelumuoto: syöksylaskua koskissa ja putouksissa), Huijarien häikäisevä maailma (rikollismaailman suurtekijöitä), Paras pikkuauto: Ford Escort (Åke Borglund testasi autot), Se juna tuli suoraan helvetistä (veturinkuljettaja Taneli Tiainen kertoo sodanaikaisen tapauksen). 4-5, 21, 32, 55, 61

Nyrkkiposti

6 e 13/1970 80. ++++ . Mm. Joensuun Jeesus syyttää (joensuulainen yliopettaja Simo Seppo pystytti asunnottomille alkoholisteille parakin Repokalliolle kaupungin maalle - kaupunginhallitus hääti asukkaat ja poltti parakin), Miksi Armo Hormian kotiapulainen erosi ("Armo Hormia tutkii ammattinsa puolesta muiden ihmisten yksityisalueita, NP tutkii nyt vuorostaan Armo Hormian aluetta"), Seppo Porvali: Polttiko UFO käteni? (Nyrkkipostin toimittaja Seppo Porvali uskaltaa puhua asiasta vasta vuosi tapahtuneen jälkeen), Auto RP-529 näittekö saman kuin me? (Sukupolvemme suurin seikkailu 70-luvulla: planeettojen konstellaatio 1976), Jo 7-vuotiaana minut kirottiin (Veikko Träskelin, 44: koulukodin kautta vankilakierteeseen), Veijo Baltzar ei kirjoita itse omia romaanejaan (Pertti Ermama, jota väitetään Baltzarin kirjojen tekijäksi, häkeltyy - ja Veijo Baltzar kiihtyy), On yhtä helvettiä olla poliisi! (Ruotsin linjan laivoilla juodaan, naidaan ja varastetaan; laivapoliisi Keijo Kekki kertoo työn ikävimmistä puolista), 9 päivää puukon viilto sydämessä (HPS:n kärkipelaajiin 1960-luvun alussa kuulunut Raimo Nieminen selvisi vakavasta puukotuksesta), Ikkuna ikuisuuteen (Hesperian sairaalan tornitalon avoimet ikkunat houkuttelevat itsemurhiin), NP testasi ravintolayleisöä: olin hovimestarina (toimittaja Seppo Valjakka testasi hovimestarina asiakkaiden sietokykyä), Hullut leikkasivat tukkani väkisin (rekkakuskien saksimaksi joutunut 18-vuotias Jari Räsänen), Kolmas maailmansota alkaa 1978 (Erkki Vuorilehto Orisuolta näki unen), Leikkaus pelasti Tauno Backmanin kuolemasta liikalihavuuteen (Paksu-Tauno painoi 174 kg, leikkauksen jälkeen 95 kg), Kuusi täydellistä rikosta (Ranskan rikospoliisin arkistosta), Hän oli kaunis kuollessaankin ("Syyskuussa 1969 Eila esiintyi jousiampujana Jallu-lehdessä. Marraskuussa 1970 Eila on poissa." Iäkkään invalidin jäähyväiset kolme aborttia kokeneelle ja lääkkeiden väärinkäyttäjäksi ajautuneelle nuorelle Eila Nisulalle), NP-special: murhasitteko te hänen lapsensa? (Jouko Koskinen, 34, hävisi taistelun syntymättömän lapsensa puolesta), Putajan kylä sisällissodan partaalla: posti kantoi Eemeli Tuomilaaksolle 30 kiloa paskaa! (mustalaisten kosto?), Anteeksi tytöt, mutta ei teistä ole Lolaksi (pop-idoleiksi tahtovia naisia), Ken suuttuu, sitä tikulla silmään - mitä julkkisten huumori oikein kestää? (Nyrkkipostin kuvamanipulaatioissa mm. alaston Katri-Helena), Kostokuolema kaukalossa! (jääkiekon koventuneet otteet - kenestä tulee maamme ensimmäinen kaukalotappaja?), Nyrkkipostin kulttuurispecial: "Gumma judhu gun guceddaapi" eli raportti ravintoloiden naistenhuoneista (Nyrkkiposti kätki nauhurin naistenhuoneeseen). 5, 9, 1318-19, 33, 34-35, 3951, 61

Lolat, Ant-Wuoriset, Irwinit, Frederikit... olette harrastelijoita!

(Kevytmielistentähtien paratiisissa suomalaisten julkkisten skandaalit ovat vielä pieniä, Nyrkkiposti 11/1971)

M 4,50 e 1/1971 80. +++ . Olavi Hakasalon suunnittelema "hypnoosikansi". Mm. Ammattinyrkkeilijästä ammattitappelijaksi - piippumuurari Taisto M. Mäki muuraa myös kanssaihmistensä silmiä! (pahoinpitelyn kohteeksi joutunut trumpetisti ja postinjakaja Auno Kallio), Opi hypnotisoimaan ("Olavi Hakasalo opettaa, mutta ei vastaa seurauksista"), Veikko Ennala ja kymmenen käskyä: Kiivas koston Jumala (Kymmenen käskyä -sarjan osa 1), Ellei kukaan muu hyökkää kimppuunne, niin poliisi sen ainakin tekee (Hilkka ja Johannes Roiskon kokemus poliisin toiminnasta Helsingin rautatieasemalla), Rakkaus pop-idoliin tappaa kaiken! ("Näin toteaa Meeri Pesonen..."), Yksi on laulu ylitse muiden: Sant Pauli ja Reeperbahn (Nyrkin piilokamerassa musiikkiarvostelija Eino Leino ja alaston Irwin), Haukkuivat homoksi - En ole homo! Etsin itselleni vaimoa! (Pentti Juhani Suominen), Kuinka homo sen tekee? (homoseksualistien yhtymismenetelmät), Suomalaiset naiset hyvästi! (muusikko Juhani Korjus ja ranskalainen Martyne Mermier), Rakkaus alaikäiseen vei minut pyttyyn! (Kaarle Jalo yllätettiin kesken yhdyntää), Mieluummin kuolemantuomio kuin kymmenen vuotta linnaa! (kahdeksan vuotta lusinut Kauko Virolainen vapautui syyskuussa 1970), Suomalainen keskitysleiri (Lammin työlaitos), Kaikkien aikojen 10.000 metriä! (karhua pakoon juossut Aleksander Oksanen), Hän myy maitoa halvemmalla kuin muut - uhataan tappaa! (kauppias Jussi Kylmäkorpi Riihimäeltä), Lappeenrantalaiset paskantavat naapurien housuihin (Etelä-Saimaan jätevesikomitean mietintö), Tapahtuma, jolle koko Ruotsi nauroi - vuoden 1970 ylivoimaisesti naurettavin rakastelu! (raggarien raiskaamaksi joutunut göteborgilaistyttö), Rotutappelu Malmin pellolla (kuvaajan täysosuma), Poltti kostoksi äitipuolensa (murhenäytelmä Sysmän Lahdenpohjassa), Pakollinen opetustuntimme: mielikuvitus apuna ellei oma aviopuoliso tyydytä! (Nyrkkilehden seksiopetusta), Tässä lepää Miisu-Marjatta (Nyrkkiposti kotikissan hautajaisissa). 9, 10-11, 17, 20-21, 32, 51, 58, 60-61 

Tämä on kertomus ihmisten ennakkoasenteista nykynuorisoa kohtaan... Vastakkaisina osapuolina oli kaksi rekkakuskia jostain kaukaa Pohjanmaalta. He olivat miehiä, jotka olivat sitä mieltä, että miehen täytyy näyttää mieheltä eikä naiselta.

(Hullut leikkasivat väkisin tukkani. Nyrkkiposti 13/1970)

Kuvaajan täysosuma: Rotutappelu. Mustalainen ja valkolainen vetivät kovaa yhteen Helsingin Malmilla, mustalaisten asuin- ja hallinta-alueilla... Rotutappelu päättyi nopeammin kuin oli alkanut. Vähän pettyneesti. Kukaan ei kuollut. Kuvien hinta putosi.

(Rotutappelu Malmin pelloilla. Nyrkkiposti 1/1971)

4,70 e 11/1971 96. +++ (vähän teipillä vahvistettu). Kannessa Frederik. Mm. Timo Toivonen: Onko tämä kuva viimeisin mainostemppusi Frederik? (2 sivua), Ritva Ojapelto: Pop-laulajan ei tarvitse maata ketään väkisin ("Frederik - laulaja, joka ei vielä kolme vuotta sitten ollut kehdannut päästää minkäänlaista laulunpätkää suustaan... Nyt on takana seitsemän menestyslevyä ja edessä ura Suomen suosituimpiin lukeutuvana artistina..."; 5 sivua Frederikistä), Tarmo Mannin koulutoverin liikeyritys: koirien kakola ("Tarmo Mannin teatterikoulutoveri Veikko Antila hankkii elantonsa susikoirilla. Pimeää puuhaa, suoranaista eläinrääkkäystä..."), Onko Ilmestyskirjan peto suomalainen? (Jorma Lampisen uskontoaiheinen kirjoitus), Kun poliisi kutsui poliisin (kuvasarja Lönnrotinkadulta: poliisit miettivät mitä tehdä jalankulkijan kanssa jonka poliisiauto on töytäissyt katuun), Nyrkkiposti poliisiradion mukana Helsingin rikollisessa yössä: Onko niin, että poliisien pääasiallinen tehtävä on juopuneitten kuljettaminen? (poliisiradiota kuunteleva Nyrkkiposti seuraa virkavallan toimintaa), Voitto Rosvall elää vedonlyönnillä (23:ssa maassa seilannut entinen merimies esittelee tatuoidun peniksensä), Kevytmielisten tähtien paratiisissa suomalaisten julkkisten skandaalit ovat vielä pieniä (Rudolph Valentinon homoseksualismi, panokone Charlie Chaplinin naisseikkailut, Marilyn Monroe, Frank Sinatra, kyltymätön Hedy Lamarr ym.), Ruotsalaisstrippari Sunny Moon: Pelkään suomalaisia naisia (Sharon Stenberg-Kaminsky joutui pahoinpidellyksi ravintola Espilässä), Sallan savotan sotakorkeakoulu m/1941: Suur-Saksan sortuminen alkoi Suomesta (kolmen kovan armeijan verenkarvainen kiirastuli), Carl von Haartman on sanonut kädestä päivää kuninkaille - ja kuolemalle! (Suurten seikkailujen miehet, osa 1), Verijuttu on värijuttu: Autonkuljettaja Hannu Laineen aamiainen (Nyrkkipostin ruoka-ohje veriohukkaat 6 hengelle ja värikuvasarja, jossa Laine tekee lätyt omasta verestä), Jumbojetin jälkeen: valtavat ydinkäyttöiset ilmalaivat! (ilmailun historiassa edessä uusi kausi: puolen kilometrin pituiset ilma-alukset), Tässä palaa opiskelija Heikki Kerkelän asunto (sosiologian opiskelija Kerkelä perää korvauksia "Villilän Campuksen" omistajalta ekonomi-yliluutnantti Winbergiltä), Aini Päivisen painajainen (oppitunti kirjeenvaihtohuijareista), Ella Erosen entisen heilan nykyisyys (Antti Kölissä on enemmän miehen reiluutta kuin Hans Selossa!), Lainsuojaton vuonna 1971 (Isto Ilari Turpeinen pummina Las Palmasissa), Juha Nevalainen löi nyrkkinsä kolmen kovalevyn läpi (kuva Nevalaisen ruhjoutuneesta nyrkistä ja hintaluettelo tempuista). 6-7, 10-11, 14-15, 23, 36, 38-39, 54-55, 60-61, 93

Lehtihistoriaa Nyrkki ja Nyrkkiposti (keskeneräinen, koostettu syyskuussa 2015; muokataan ja täydennetään jossain vaiheessa jos aika riittää)

Nyrkki-lehden huimia tositarinoita nro:ssa 5/1968. Kersantti George E. Hamiltonin pallopeli käsikranaateilla Vietnamissa ja seikkailija Sam Evansin kostopurjehdus maailman ympäri

Uskalias jenkkiseikkailija, Sam Evans, ja kolme uhkeaa kaunotarta lähti purjehdukselle maailman ympäri heiveröisellä 15 metrin purrella naamioidakseen todellisen tehtävänsä: heidän omaisiaan surmanneiden punaisten roistojen etsinnän ja tuhoamisen. Mielikuvituksellisessa koetuksessa kommunisti-kurkunkatkojien kanssa he havaitsivat joutuneensa veneineen väylälle, jonka päässä valtameri saattoi muuttua vereksi...

(Synkkä kostaja ja kolme loistavaa kaunotarta; Nyrkki 5/1968)

Nyrkistä Jermuun ja Nyrkkipostiin - sotatarinoita, pehmopornoa ja julkkisjuoruja aikamiesten ajanvietteeksi

Mauri Lintera (17. tammikuuta 1923 Helsinki – 17. toukokuuta 2011 Kauniainen) oli suomalainen lehtikustantaja ja päätoimittaja, joka perusti useita laajalevikkisiä aikakauslehtiä.

Lintera aloitti jo 16-vuotiaana urheilutoimittajana Martti Jukolan päätoimittamassa Suomen Urheilulehdessä.

Lintera oli talvisodassa vapaaehtoisena ja palveli Viipurissa lähettinä. Jatkosodassa hän oli Talin–Ihantalan taistelussa. Sotien jälkeen hänestä tuli 1948 Helsingin Sanomien toimittaja sen kotimaan- ja urheiluosastoilla.

Viiden vuoden kuluttua hän siirtyi Uuteen Suomeen ja sieltä Mantereen kirja Oy:öön, jossa hän oli 1950-luvulla mukana perustamassa Me Naiset-lehteä. Hän osti agentuuriliikkeen, joka myi kansainvälistä aineistoa ja perusti vuonna 1958 ilman alkupääomaa Jallu-miestenlehden; tuolloin se ei ollut vielä pornolehti, kuten myöhemmin, vaan miehille suunnattu yleisaikakauslehti. Alkuvaiheissa Lintera kirjoitti, taittoi ja kuvasi lehden numerot itse. Jallu-lehti alkoi menestyä 1961, kun poliisi takavarikoi lehden numeron, joka sisälsi Tabe Slioorin muistelmien ensimmäisen osan.

Muita Linteran perustamia lehtiä olivat Nyrkkiposti (1960), naistenlehti Jaana (1962), Suosikki (1963) ja Jermu (1968).

Lintera myi lehdet Uudelle Kivipainolle, joka myi ne Lehtimiehet Oy:lle, jonka palvelukseen Lintera siirtyi. Hän jäi eläkkeelle 1987.

(Wikipedia: Mauri Lintera; lainattu 30.9.2015)

Linteran perustamat Jallu, Suosikki, Nyrkki ja Jermu

Jallun saavutettua menestystä lehtimarkkinoilla Lintera päätti laajentaa kustannustoimintaa ja osti Fazerin levy-yhtiön vuodesta 1961 julkaiseman, huonosti menestyneen ja kituvan Suosikki-lehden. Lehden päätoimittajaksi Lintera palkkasi ennakkoluulottoman ja räväkän Isto Lysmän, jonka luotsaamana Suosikin levikki lähti nousuun.

Uutta linjaa alkoi vetää useiden päätoimittajavaihdosten jälkeen tehtävään ryhtynyt Isto Lysmä. Hän ideoi lehdelle muun muassa tunnusomaiseksi tulleet jättikoon keskiaukeamajulisteet. Kahdeksan lehtisivun kokoiset julisteet oli painettu 2-väritekniikalla (musta ja punainen), mikä antoi vaikutelman väripainatuksesta. Aikana ennen popkulttuurin tarjonnan tulvaa Suosikin painoarvo kasvoi Suomen nuorisokulttuurissa omaan luokkaansa...

1960- ja 1970-luvuilla Suosikin kilpailijoita olivat nuorisolle suunnatut lehdet Stump, päätoimittajanaan Ilkka Sysimetsä eli Frederik sekä Intro, jonka päätoimittajana oli Markku Veijalainen. Suosikin tuolloinen kustantaja, Lehtimiehet Oy:n omistaja Urpo Lahtinen osti kuitenkin kilpailijat yksitellen pois vain lopettaakseen ne. Ostettujen lehtien tilaajille tarjottiin Suosikkia, jonka levikki oli parhaimmillaan yli 150 000 kappaletta. Suosikin alkuperäinen pääkilpailija, Scandia-musiikin kustantama Iskelmä lopetti vuonna 1967.

(Wikipedia: Suosikki; lainattu 30.9.2015)

Urpo Lahtinen palkkasi Suosikin päätoimittajaksi Jyrki Hämäläisen ja siirsi Lysmän vetämään Nyrkkipostia. Maarit Niiniluodon muistokirjoitus Isto Lysmästä (1936-2012) valaisee tapahtumia:

Isto Lysmä oli värikäs, rämäpäinen ja faktan sekä fiktion alueella huikeasti sukkuloinut sankari 1960-80-lukujen populaarijournalismin kentällä. Toisaalta hän vetäytyi myös omaan yksityisyyteensä ja katsoi kaikkea kuin etäisyyden päästä. Lysmän gonzoilusta ei koskaan saanut täyttä selvyyttä, oli monien mielipide.

Lysmän perheessä oli Suomen historiaan liittyen monia hiljaisuudella sivuutettuja ja kätkettyjä vaiheita. Hänen isoisänsä, sahanhoitaja, ammuttiin kansalaissodassa. Isä työskenteli insinöörinä sellutehtaalla ennen talvisotaa tapahtuneeseen traagiseen kuolemaansa asti.

Yksinhuoltajaksi jäänyt äiti joutui lähettämään poikansa tuttavaperheeseen Ruotsiin, josta tämä palasi kahdeksanvuotiaana Suomeen täysin oman äidinkielensä unohtaneena...

Puhumisen sijaan Lysmä alkoi kirjoittaa. Hän kirjoitti taitavasti itsensä ulos Tehtaanpuiston seitsemänneltä luokalta suoraan Helsingin Sanomien nuoreksi urheilutoimittajaksi. HS:n urheiluosasto tarjosi eräänlaisen vapaan journalismin foorumin. Sinne saattoi tehdä raflaavia selostuksia, pakinoita, kärjistää.

1950-luvulla nuoruuttaan eläneeseen Isto Lysmään iski silmänsä 1960-luvulla myös populaarikulttuurin amerikkalaistumisen kummisedät etunenässä Mauri Lintera ja sittemmin myös Urpo Lahtinen. Lintera ehdotti Lysmälle, että tämä ryhtyisi Suosikin päätoimittajaksi vuonna 1963.

Lysmä alkoi tehdä työtään omien sanojensa mukaan palkkasoturin moraalilla. Itse pop- ja rockmusiikista hän ei sanonut välittävänsä, ei myöskään uusista nuorisojulkkiksista. Hän kertoi etusivulla, kuinka Elvis oli vieraillut Helsingissä ja Beatles-yhtyeen jäsenet seurustelivat suomalaistyttöjen kanssa. Lysmä nosti Dannyn, ja vastaili suosittuna Jammu-setänä mitä päättömimmin erilaisiin kysymyksiin. Irtojulisteita myöten hän ideoi Suosikkia, jonka suosio nousi kohisten, parhaimmillaan 140 000 kappaleeseen asti.

1968 Lintera siirsi täysinpalvelleen Lysmän aikuisen Nyrkkipostin päätoimittajaksi. Parhaimmillaan levikki nousi lähes 200 000 kappaleeseen. Jokainen numero julkaisi varoituksen: "Toivomme, etteivät heikkohermoiset, yksinään asuvat, öisin lukevat, ne, jotka haluavat nukkua rauhallisesti ja ne, jotka eivät halua tosijännitystä, osta Nyrkkiä."

Aikamme sankareiksi nousivat kaikenlaiset julkkikset, joista tehdyt jutut Lysmä sittemmin arvioi puhtaaksi roskaksi. Heidän joukossaan oli myös Pentti Saarikoski. Herrat painivat toimituksen käytävällä. Lysmä repi novellin ja harmitteli sitä vieläkin. Kun Lysmä oli Suomen Kuvalehden kannessa 1974 työntämässä Nyrkkipostia roskakoriin otsikolla "Sensaatiolehtien aika on ohi!", hän sai potkut.

Lysmä oli lyhytaikaisen yleisaikakauslehden PS:n päätoimittaja ja päätyi lopulta Seuraan toimittajaksi, jonka tehtävänä oli 1980- ja 1990-luvuilla tehdä juttuja Matti Nykäsen luottotoimittajana. Kaverusten 27 vuoden ikäero sai monet ihmettelemään asetelmaa, jossa Lysmällä oli kuitenkin suuri vaikutusvalta suomalaisen urheilun ongelmalapseen.

Lysmä jäi eläkkeelle 63-vuotiaana. Vuosien kuluttua hänen rämäpäisin kautensa on piirtynyt osalle nuorempia toimittajia vapauden aikana verrattuna nykyiseen brändien rakentamiseen ja formaattimaiseen populaarijournalismiin.

(Helsingin Sanomat)

Nyrkin päätoimittajana ennen Lehtimiesten ja Lysmän aikaa toiminut Art Virmola muistetaan ansioistaan sarjakuvalehtien toimittajana. 1960-luvulla Virmola oli muun muassa Tarzan-lehden ja Batman-lehden päätoimittaja (ennen Virmolaa Batman-lehden päätoimittajana oli Jyrki Hämäläinen).

Nyrkkipostin päätoimittajakauden jälkeen Virmola päätoimitti Kuvajulkaisut Oy:n lehtiä Rikospoliisin mukana (ilmestyi 1969-70) ja Jääkiekko (ilmestyi 1971-73). Urheiluasioita suorasukaisesti käsitelleen Jääkiekko-lehti mainosti itseään "jääkiekkoilun silmänä, korvana ja omatuntona".

Miesten maailmaa. Vuonna 1966 lehti etsii uutta raskaansarjan nyrkkeilijää, vuonna 1970 pop-idolia ja seksitähteä, uutta Lolaa

Vuonna 1960 ilmestymisensä aloittanut Nyrkki oli aluksi lukemistotyyppinen lehti, jonka pääsisällön muodostivat sota- ja seikkailukertomukset. Kuvitus oli pääosin amerikkalaista pulp-tyyliä. Jallun menestyksen myötä Lintera alkoi kehittää myös Nyrkkiä. 60-luvun puolivälissä merkittävä osa lehden sisällöstä oli jo haastatteluja ja kansikuvien maalauksellinen pulp vaihtui kotimaista alkuperää oleviin valokuvakansiin. Teksti "maailman hurjimpia tosielämän seikkailuja" muutettiin "aikamiesten aikakauslehdeksi" ja lehteä alettiin mainostaa lauseella "Nyrkki sopii jokaiseen silmään".

Vuoden 1968 puolivälissä Lintera myi lehtensä Uudelle Kivipainolle, jolloin myös Nyrkin julkaisija muuttui PAN-kustantamosta UK-lehdiksi. Samalla Lintera perusti Jermu-lehden, jonka julkaisijaksi ensi numerosta lähtien tuli UK-lehdet. Kun Nyrkki-lehdessä oli jo runsaasti muutakin aineistoa sota-aiheen ohella, keskittyi Jermu nimenomaan sotakertomuksiin.

Viimeinen Nyrkki-lehti oli numero 9/1968. Lokakuun numero kantoi jo nimeä Nyrkkiposti: Nyrkkiposti 10/1968.  

Linteran ja Virmolan kaudella Nyrkki oli vielä jokseenkin viaton, parhaimmillaan mielenkiintoinenkin lehti. Kausi päättyi lehden siirryttyä UK-lehdiltä Lehtimiehille. Uuden lehden julkaisujohtajana toimi Lehtimiesten palkkalistoille siirtynyt Lintera ja päätoimittajana Isto Lysmä. Lehden suurista linjoista ja ratkaisevista päätöksistä vastasi toimitusjohtaja Urpo Lahtinen.

Lahtisen ja Lysmän kaudella Nyrkkipostin jutut saivat karkeaa ja groteskia sävyä. 70-luvulla lehden jutuista suuri osa oli tyyliltään Hymyn ja Jallu-lehden mukaista sensationismia. Ihmisten yksityisyydestä ei juurikaan piitattu jos luvassa oli mehukas, myyvä juttu.

Viimeinen Nyrkki, 9/1968 (lehden välivaihe ennen Lehtimiesten ja Lysmän aikaa: lehti on siirtynyt UK-lehdille ja ulkoasua muutettu, mutta päätoimittaja vielä Virmola), Jermun mainos (Nyrkki 9/68), Jermu 1/1968 (ensimmäinen Jermu-lehti, ilmestyi lokakuussa 1968)

Lehtimiesten omistukseen siirtynyt Jermu koki saman linjanmuutoksen kuin Nyrkkipostikin. Sota-aiheen rinnalle tulivat lisääntyvissä määrin sensaatio- ja seksiaiheet. Pehmopornolehdeksi Jermu muuttui jo ennen Nyrkkipostia, niin että vuonna 1971 merkittävä osa lehden sisällöstä käsitteli jo seksiä.

Jermun kohuartikkeleihin kuuluvassa "Turun saatananpalvojien rituaalimenot" -artikkelissa toimittaja Esa Taberman seuraa Turun Hengentieteen Seuran temppelissä alttarin päällä tapahtuvaa uskonnollista toimitusta: Pekka Siitoin - Seuran perustaja ja johtaja - viiltää merkkejä alastoman naisen kehoon. Toimitus vaikuttaa lavastetulta.

Lehtijutussa Taberman kuvaa Turun Hengentieteen Seuran toimituksia ja rituaaleja:

Rukouksen jälkeen keskitymme haluamiimme toiveisiin kolmen minuutin ajan. 
   Tämän jälkeen miehet alkavat tyydyttää käsillään naisia vuorotellen noin kolmen minuutin ajan kutakin kerrallaan. Tyydytykseen sisältyvät myös eri kohtiin ruumista osoitetut hyväilyt jne.
   Kun kaikki miehet ovat vuorollaan tyydyttäneet ja hyväilleet jokaista naista noin kolmen minuutin ajan, tekevät naiset samoin miehille vuorollaan. Vasta tämän jälkeen voidaan aloittaa sukupuoliyhteys. Tätäkin tehdään vuorollaan eri henkilöiden kesken...
   Eräässä rituaalissa heitetään kissa kiehuvaan vesipataan hebreankielisin saatesanoin ja homma jatkuu: "Kissan tultua kypsäksi, se nyljetään ja sen lihat poltetaan tulessa ja samalla toivotaan hartaasti, että tahto tulisi täytettyä. Kissan luut otetaan talteen ja laitetaan oman sängyn ja patjan väliin. Nahka kuivataan ja sen kääntöpuolelle tehdään tervalla risti. Nahkaa voidaan tämän jälkeen käyttää reumatismin lievittäjänä kun se asetetaan kipeään kohtaan. Mainittakoon, että patjan alla olevat kissan luut edesauttavat unissaennustamisen taitoa."
   Valmistuessaan todelliseksi Paholaisen palvojaksi ei oppilaasta saa tulla juoppoa eikä jätkää, vaan hänestä pitää tulla kohtelias, miellyttävä ja siististi pukeutunut henkilö. Kaiken toiminnan tulee olla asiallista ja rauhallista ja hermot on aina pidettävä kurissa monenlaisesta painostuksesta huolimatta...
   Kuulemme, että maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka haluaisivat tulla täydellisiksi Saatanan palvojiksi, mutta kaikesta huolimatta Saatana ei hyväksy, koska nuo ihmiset eivät pysty tai halua noudattaa luonnon lakeja eli samoja, joita Saatana noudattaa. Ja tuo laki on kuulemma seuraava: älkää tehkö kenellekään ihmiselle henkistä tai aineellista väkivaltaa.

(Turun saatananpalvojien rituaalimenot; Jermu 8/1976)

Hengentieteen Seuran perustaja Pekka Siitoin sekoitti ideologiassaan epämääräisellä tavalla kansallissosialismia, teosofiaa ja satanismia. Kansallissosialistisen ja muun natsimielisesti värittyneen poliittisen kirjallisuuden lisäksi Siitoin kustansi okkultismia ja parapsykologiaa käsitteleviä teoksia, muun muassa ufologiaa ja mustaa magiaa. Suuri osa teoksia oli hänen itsensä kirjoittamia.

Nuoruudessaan Pekka Siitoin opiskeli myös Suomen Teatterikoulussa. Lisäksi hän oli selvänäkijä Aino Kassisen oppilas vuosina 1971–1974 yhdessä Vesa-Matti Loirin kanssa. Kassinen perehdytti Siitoinin myös satanismiin, jota hän on sanonut harjoittaneensa siitä lähtien. Siitoin perusti tuolloin okkultistisen Turun Hengentieteen Seuran, jota seurasi poliittis-okkulttinen Pegasos-seura. Turun Hengentieteen seuran aikoihin Siitoin suoritti kaukoparannusta ja julkaisi runsaasti alaan liittyvää kirjallisuutta.

(Wikipedia: Pekka Siitoin; lainattu 8.10.2015)

Nyrkin ja Nyrkkipostin välittämä tosielämä

Nro:ssa 5/68 esiteltiin Wrestlingiä eli Catch as Catch Can'ia. Showpaini ei alkuaikoinaan ilmeisestikään ollut pelkkää showta, joskus oteltiin tosissaankin. Englantilaisryhmä teki vierailun Suomeen manageri Don Robinsonin johdolla, joka "kertoi haluavansa etsiä Suomesta catch-painijoita, joita hän haluaisi harjoittaa Englannissa ja tuoda sitten Suomeen ottelemaan ja tehdä heistä todella suuria nimiä."

Virmolan päätoimittamat maailman hurjimmat tosielämän seikkailut sisälsivät jännittäviä, viihteellisiä kuvauksia rintamalta ja seikkailijoiden kokemuksista maailmalla. Suuri osa aineistosta oli ulkomailta, enimmäkseen Amerikasta ostettua, mistä johtuen tarinoiden sankarit usein olivat amerikkalaisia.

Nyrkin sota- ja seikkailukuvaukset saattoivat olla tosipohjaisia, mutta sankarimyyttejä rakentavassa proosallisuudessaan olivat niin yksinkertaistettuja ja liioiteltuja, että lukijan on vaikea hahmottaa onko kertomus faktaa vai fiktiota.

Sama vaivasi muitakin varhaisia lukemisto- (esimerkiksi alkuaikojen Apu) ja miestenlehtiä. Faktan ja fiktion sekoittumiseen vaikutti muun muassa lehtien käyttämä kuvitus. Tosikertomuksetkin olivat usein viihteellisin piirroskuvin elävöitettyjä, kun taas fiktiivisten, joskus todellisilla taistelupaikoilla ja -päivämäärillä varustettujen sotakertomusten kuvituksena saattoi olla valokuvia.

Toden ja tarun sekoittuminen ei sinällään ole ihmeellistä. Sotaan on aina liitetty myyttisiä painotuksia, joilla varsinkin kansallista historiankirjoitusta väritetään. Eikä ehdoton todenperäisyys muutenkaan ollut tärkeää tämän tyyppisissä lehdissä, joiden tarkoitus oli tarjota jännityksen ja seikkailun tunnetta. Enemmän kuin journalismista kyse oli silkasta ajanvietteestä.

Toisaalta Nyrkki- ja myöhemmin Nyrkkiposti-lehti tarjosi myös asiallisia kuvauksia ja artikkeleita aiheistaan, haastateltiin vielä elossa olevia sotasankareita, kerrottiin käynnissä olevasta Vietnamin sodasta ym. 

Nyrkki-lehden tosikertomusten kuvitusta numeroissa 10/66, 11/66, 12/66 ja 2/67. "Ottaen valtaansa entisen ihmissyöjäheimon chicagolainen kovanaama teki heistä kaikkien aikojen tuhoisimman sissiyksikön. Se sytytti koko Länsi-Afrikan roihuaviin liekkeihin, joita natsien ja italialaisten yhdistyneet miehitysarmeijat eivät pystyneet sammuttamaan." (Riehakas pataljoona, Nyrkkiposti 12/1966)

Vietkongin käyttämiä ansoja, Nyrkki 2/67. Synkkä kostaja ja kolme loistavaa kaunotarta, Nyrkki 5/68. "Synkkä kostaja oli vähemmän synkkinä hetkinään loistava seuramies ja jopa mainittiin verrattomaksi rakastajaksi." Kauhujen vuorokausi Itä-Karjalan korvessa, 5/68

Nyrkki - tosi aikamiesten lehti (tilauskuponki nro:ssa 12/66), Nyrkki 3/67 (aiheina mm. Olliver Hawk haastaa Cassius Clayn ja John Sundström parantaa ja näkee ennalta) 

Jokainen Nyrkin artikkeli on tosi tarina, ei milloinkaan keksitty. Saattaa olla, että joku juttuu vaikuttaa uskomattomalta, mutta tämä on silloin juuri sellainen tapaus, josta sanotaan, että todellisuus on tarua ihmeellisempi.
   Joku voi vielä väittää, että "ei se ihan noin ollut!"
   Hyvä, ei se ehkä IHAN niin ollutkaan, mutta kirjailijan ja toimittajan oikeudeksi on kautta aikain annettu tapahtumien värittäminen, kukin tekee sen omalla tavallaan. Pääasia on, että mitään ei vääristellä, että tosipohjaisuus ei kärsi.
   Tästä syystä me sanomme, että Nyrkki on tosi aikamiesten lehti.

(Nyrkki-lehden tilauskuponki nro:ssa 12/1966)

Lehtimiehet toi Nyrkkipostiin oman toimittajakuntansa. Juttuja lehteen kirjoitti muun muassa Hymyn erikoistoimittaja Ennala. Hymyn lukijakirjeistä tuttu napina Ennalan uskontokielteisyyden ja seksijuttujen johdosta tuli myös Nyrkkipostin lukijapalstalle:

Ennala on lehdessänne töherrellyt jumalan kymmenestä käskystä. Lähinnä kuitenkin siitä miten ne voidaan rikkoa ja miten ne rikotaan. Tämä on myös osoittanut sen, kuinka yleistä niiden väärin ymmärtäminen on. 

Ennalakaan tuskin voi kieltää näiden käskyjen paikkansapitävyyttä, kun Lutherin selitykset jätetään omaan arvoonsa. Näin ollen tuntuu oudolta, että hän kehottaa kuudennen käskyn rikkomiseen. Eikö uskollisuus olekaan hyve? Eikö tehtyjä sopimuksia tarvitsekaan kunnioittaa? Onko mukamas oikein, että sopimuskumppani toista kuulematta rikkoo sopimuksen, tai muutoin toimii sen vastaisesti? Käsittääkseni tällaisen menettelyn seuraukset voivat olla hirvittävät... 

Tietenkin huonon sopimusmenettelyn tilalle voidaan tehdä uusi ja parempi. Onko ainoa tie uudistuksiin aina se, että vanhoja menettelyjä rikotaan niin yleisesti, että ne menettävät merkityksensä? Eikö siis ole mahdollista hävittää ihmisistä taantumuksellisuutta? 

Miten ihminen voi vapautua vioistaan? Tärkeintä mielestäni on, että hänellä täytyy olla HALU NÄHDÄ VIKANSA. Ellei tätä halua ole, on ihminen taantumuksellinen...

(Nimimerkki J.L. lehden Kansan ääni -palstalla, Nyrkkiposti 11/1971) 

Toimitus vastaa lukijakirjeeseen:

Veikko Ennala käsitti Jumalan käskyt tavallaan. Te käsitätte ne tavallanne. Ja te olette yhteensä vasta kaksi ihmisistä miljoonista ihmisistä. Eli näitä käskyjä ei voi koskaan lopullisesti ja täydellisesti arvostella.

Kuinka ollakaan samassa numerossa julkaistiin sekatyömies-ylioppilas Lampisen kirjoitus otsikolla "Sanoma Suomen kansalle, jokaiselle, sinullekin... Onko Ilmestyskirjan peto suomalainen?" Jorma Lampisen omintakeinen käsitys Raamatun sanomasta oli sisällöltään enemmän satanismin kuin kristinuskon mukainen ja muistutti tyyliltään skitsofreniaa sairastavan selityksiä.

Juttuja lehteen kirjoitti myös nuoriso- ja musiikkilehti Stumpin entinen päätoimittaja Timo Toivola, jonka Lahtinen otti Lehtimiesten palvelukseen ostettuaan ja lopetettuaan Stumpin.

Julkkisten yksityiselämään kohdistuvat paljastukset, likapyykkejä ja menneisyyttä penkovat artikkelit saattoivat joskus olla sovittujakin, toivathan ne henkilöille lisää julkisuutta ja lisäsivät yleisön kiinnostusta. Nyrkkipostin numerossa 11/1971 arvostelun kohteeksi joutui Seija Simola. Päällekäyvän jutun sävyä tuskin oli henkilön kanssa sovittu.

Toivomme, että tämä olisi viimeinen juttu Seija Simolasta!!! Aivan totta, toivomme että kukaan ei enää joutuisi valehtelijoiden kirjoihin yhden laulajajulkkiksen takia. Seija Simolan vakiotapa nimittäin on antaa ystävällisesti haastattelu ja kun se sitten on ilmestynyt jossakin lehdessä, leimaa hän kaiken valheeksi. Huolimatta siitä, että hän on saanut tarkistaa jutun ennen painoon menoa. Lähes jokainen Seijan kanssa tekemisiin joutunut toimittaja voi kertoa saman tarinan: Seija on tehnyt hänestä valehtelijan.

(Toivomme, että tämä olisi viimeinen juttu... Nyrkkiposti 11/1971)

Seija Simola ei varmasti ollut ainoa julkkis, jonka kanssa Nyrkkipostin toimitus joutui napit vastakkain. Samassa numerossa tulilinjalle otettiin Ilkka "Frederik" Sysimetsä, lopetetun nuorisolehti Stumpin entinen päätoimittaja. Aihe juttuun tuli toimitukselle lähetetystä valokuvasta, jota toimittaja Timo Toivonen epäili Frederikin mainostempuksi. "Niin, kuka piru sinusta ja ystävistäsi selvän ottaisi" kirjoitti Toivonen, joka oli toiminut Stumpin päätoimittajana Sysimetsän jälkeen.

Ritva Ojapelto haastatteli Frederikiä:

NP: Monissa yhteyksissä on ihmetelty sitä, että kuljet Kisun kanssa kovin tiiviisti. 
Frederik: Sano vaan reilusti, että meistä on yritetty tehdä homoja. Sitä on vihjattu melko suoraan. Yksi toimittajakin otti meihin jo luottamuksellisesti yhteyttä ja pyysi saada tehdä jutun meidän "suhteesta". Kyllä varmaan sadat tytöt nauraa tässä kohdassa makeasti!
NP: Mitä ajattelet siitä Irwinin hommasta, alaikäiseen sekaantumisesta?
Frederik: Mä olen täysin Irwinin puolella. Jos Irwin siitä linnaa saa, niin kyllä mä metelin nostan. Silloin mä kerron vähän, millaisia tyttöjä tuolla vastaan kävelee. Mä olen monta kertaa käynyt Irwinin kanssa naisissa ja kyllä mä tiedän, ettei Irwin ketään väkisin makaa. Joskushan voi sattua väärinkäsityksiä: tyttö, joka pyrkii sinnikkäästi mukaan, ei olekaan "sellainen" tyttö.
NP: Mitä sinä sitten niistä tytöistä kerrot?
Frederik: Sen, ettei laulajien tarvitse ketään väkisin mukaansa ottaa. Ne tulevat itse väkisin mukaan. Suurin osa on tietysti sellaisia tyttöjä, jotka haluavat vaan vähän jutella saada nimikirjoituksen. Mutta paljon on niitäkin, jotka antaa suoraan ymmärtää, mistä on kysymys. Jos tyttö riisuu siinä silmien edessä itsensä ja änkee viereen, niin mitäs siinä sitten teet. Tai paremminkin olet tekemättä.

(Pop-laulajan ei tarvitse maata ketään väkisin. Nyrkkiposti 11/71)

"Onko tämä kuva viimeisin mainostemppusi - Frederik?" ja "Pop-laulajan ei tarvitse maata ketään väkisin" (Nyrkkiposti 11/1971). Miehet, varokaa Frederikin nyrkkejä! Naiset, varokaa Frederikin...

Nyrkkiposti oli aikansa showpainia. Kieli poskessa tehtyä tosielämän teatteria, jossa sattui tapaturmiakin. Fakta ja fiktio sekoittuivat. Ottelun antava osapuoli, lehti ja sen toimittajat, säästyi vähemmillä kolhuilla. Lehden palstoilla kanveesiin heitetyt julkkikset haukkoivat happea ja yleisö ihmetteli. Loppujen lopuksi tuskin kenelläkään oli oikeasti hauskaa.

Hymy ja Nyrkkiposti joutuivat pohtimaan harjoittamansa "ota kiinni mistä saat" -journalismin rajoja vuonna 1968, jolloin Hymyn villeimmät jutut johtivat Julkisen Sanan Neuvoston perustamiseen, ja jälleen vuonna 1974, jolloin rikoslakiin lisättiin pykälä yksityiselämän loukkaamisesta. Pykälän kutsumanimeksi tuli Lex Hymy.

Viihteellistä ja vähän tutkivaakin kohujournalismia hypnoosista elävältähautaamiseen

Voimamies Werneri Nyrkki-lehden 10/1966 kannessa. Takakansi 2/1967. Lehtimiesten tilauskuponki 1/1971

Jokseenkin tasan vuosi sitten saapasteli toimitukseen mies, joka - monen muun tavoin - tiedusteli, tehdäänkö hyvä juttu. Toimitus tunsi hänessä Werneri Viillos -nimisen miehen. Hän oli pari vuotta aiemmin osallistunut mm. Suomen atleetti-kilpailuun Korsossa. Siihen jossa valitaan maamme suurin ja kaunein. Werneri ei ollut suurin. Eikä hän ollut kauneinkaan.

Komea hän kuitenkin oli - ja on. Kokoelma kovia lihaksia ja teräksisiä jänteitä, kaikki sievästi niputettuina. Mutta ne olivat väärässä järjestyksessä palkintotuomarien mielestä. Niiden, jotka etsivät pelkkiä lihaksia.

Kuitenkin Werneri halusi kuuluisaksi. Kun tämä mainittu keino ei tepsinyt, hän ryhtyi miettimään muita. Hän keksi ja esitti muutamia niistä Nyrkki-lehdelle.

Nyrkki antoi hänelle tilaisuuden: viime elokuun lopulla Werner Viillos oli muutaman päivän Suomen tunnetuin henkilö ja maine hänen 100 tunnin elävänähautauksestaan kiiri kauas maamme rajojen ulkopuolellekin. 

Kuka ja mikä on tämä mies? Mitä muuta hän on tehnyt, mitä tekemättä jättänyt ja miksi?

(Mikä mies on Voima-Werneri? Nyrkki 10/1966)

Matti Jämsä teki Apu-lehdessä kohutempauksia jo 50-luvun alussa. Sairaalahoitoon johtanut ennätyssukellus, ennätyshyppy lentokoneesta, painimatsi karhun kanssa. Jämsän tempauksissa avustajana toiminut Veikko Ennala harjoitti varhaista tutkivaa journalismia tarkkailemalla Helsingin huumekauppaa ja osti piikkimieheltä morfiinia suoneensa. Apu-lehden jutusssa Ennala kuvaili Helsingissä puistonpenkillä kokemaansa morfiinihumalaa.

Suomalaisen "tutkivan journalismin" johtotähdeksi nousi sittemmin Lehtimiesten kustantama Hymy, josta Ennala sai vakituisen paikan saatuaan potkut Apu-lehdestä.

Hymy-lehden suhde nousevaan huumekulttuuriin oli kohtalaisen liberaali, huumausaineita kyllä kauhisteltiin, kuten asiaan kuului, mutta suhde oli enimmäkseen avarakatseinen. ... kertoi numerossa:

...

Ulkomaanreportaasia tekevä Ennala ahmi matkallaan Jemenissä suun täydeltä Khat-huumetta ja valitti, kun aine ei tuntunut missään (....).

Hymy-lehden kohujuttuihin kuuluva LSD-testi nro:ssa xx vei lehden käräjille saakka. 

Hymy-lehden seuraamiin äärimmäisyystemppuilijoihin kuuluivat mm. kahlekuningas Timo Tuomivaara ja hypnoosimies Olliver Hawk (merikarvialainen Olavi Hakasalo).

Hymy seurasi Hawkin edesottamuksia useissa numeroissaan käytännössä miehen koko uran ajan 80-luvulle saakka. Hawkista ja hänen hypnoosinäytöksistään kirjoittivat toki muutkin lehdet, mm. Seura, joka nro:ssa 41/1971 julkaisi kuvia Hawkin hypnotisoimista japanilaisista karatemestareista. Jermu-lehden numerossa 11/1974 julkaistiin kuvasarja Hawkista ja hänen Vanu-hirvestään. Monisivuisessa kuvasarjassa Hawk istuu hirven selässä rodeoaitauksessa yllään kouluratsastuspuku. Finnlevy tuotti Hakasalon hypnoosiäänilevyn Rentoutuminen ja tupakoinnin lopettaminen hypnoosin avulla vuonna 1970. Lämpötutka Oy tuotti 10-osaisen hypnoosiäänite- ja VHS-kuvanauhasarjan vuonna 1981. Kerrotaan, että Hakasalon kehittämää "tajuntaan vaikuttamista ääniaalloilla" olisi käytetty Japanissa mellakoiden rauhoittamiseen.

Australian aboriginaalin parissa spiritualismia opiskelleessa Hawkissa riitti aineksia useammankin lehden juttuihin. Liioittelevaan ja erikoisuuksia esittelevään Hymyyn mies temppuineen sopi paremmin kuin hyvin. Kuin myös Nyrkkipostiin, jonka nro:ssa 3/67 mies uhoaa tyrmäävänsä Cassius Clayn kolmessa sekunnissa ja vieläpä tämän omilla aseilla. Nimittäin hypnoosilla. Hawk väitti Clayn käyttävän hypnoottisia keinoja ja että tämä oli hypnoosin väärinkäyttäjä, ei rehti nyrkkeilijä.

Olen istunut monissa Oliver Hawkin hypnoosinäytöksissä ja havainnut, että hänen taitonsa omassa ammatissaan on pettämätön. Aina hän ei tarvitse edes kolmea sekuntia suggeroidakseen yleisön joukosta tulleille koehenkilöille mitä merkillisimpiä harha-aistimuksia. He kangistuvat, Hawkin niin määrättyä, luonnottoman jäykkyyden tilaan niin että heidät on voitu kantaa seinää vasten nojalleen kuin halot. Joskus he näkevät silmiensä edessä rahaa kasvavia puita ja seteleitä oksilta riipoessaan riemastuvat ylimmilleen. Toisinaan he päihtyvät sammumistilaan asti juotuaan vichyvettä, jonka Hawk on uskotellut olleen alkoholia. Toisinaan taas heidän ihoaan kutisee sietämättömästi olemattomien muurahaisten ryömiskellessä vaatteiden alla.

Ja yleisön riemu on rajaton, kun Hawk ilmoittaa koehenkilöittensä saapuneen saunaan, jossa on infernon kuumuus. Niin miehet kuin naisetkin alkavat punoittaa ja hiota ja ryhtyvät riisuutumaan. Ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö he kaikki viskoisi lattialle vihoviimeisenkin vaateriepunsa, ellei Hawk keskeyttäisi kokeen miten kuten säädyllisyyden rajoilla.

(Tyrmään Cassius Clayn hypnoosilla 3 sekunnissa. Nyrkki 3/1967)

Hawkin haaste välitettiin Cassius Claylle, mutta ottelu ei toteutunut. Sen sijaan sovittiin ottelu Hawkin ja nyrkkeilijä Purtsi Purhosen välille. Tästäkään ottelusta ei lopulta tullut mitään. 

Olliver Hawkin kyvyistä vakuuttunut Ennala kirjoittaa:

Oliver Hawk pitää tiukasti kiinni käsistyksestä, että hänen näytöksensä ovat tieteisohjelmaa ja että ilman hänen julkisia näytöksiään ei hypnoosia mitenkään voitaisi tehdä tunnetuksi. Ja ellei sitä taasen tunneta, sitä ei ymmärretä käyttää hyväksi esimerkiksi lääketieteen palveluksessa. Hän katsoo olevansa uranuurtaja, pioneeri...

Kun hypnoosia kohtaan Hawkin kaikista näytöksistä huolimatta yhä vielä tunnetaan epäluuloja, on häntä yleensä kohdeltu kaltoin. Lahdessa hänet julistettiin kolme vuotta sitten erityisillä seinäjulisteilla "noidaksi" ja vaadittiin hänen karkoittamistaan koko kaupungista.

Omalaatuisena ihmisenä Hawk ei ole pannut tikkua ristiin maineensa puhdistamiseksi. Päin vastoin hän on valanut öljyä liekkeihin puhumalla vakavin naamoin uudesta uskontokunnasta, jonka kohtapuoliin perustaisi. Sen nimi olisi oleva "Saatananpalvojat". Vähemmän hirveältä ei myöskään kuulosta hänen toinen yhdistyksensä, "Suomen rituaalimurhaajat ry", joka sekin pian aloittaa "pontevan toiminnan".

Kun näin on, jokseenkin mahdotonta on sanoa, missä kaikessa hänen puheensa pitävät paikkansa. Eikö siis hänen Claylle osoittamansa haastekin ole vain omalaatuisen huumorintajun ilmaus, jonka maailmanlehdistö kuitenkin otti todesta?

Satun tietämään asian: Oliver Hawk on vakavissaan ja todellakin malttamattomana odottelee, että pääsisi todistamaan kuinka mitättömiä ruumiinvoimat ovat hengenvoimien (so. hypnoosin) rinnalla. Mikäli ottelusta tulee tosi, on tämän lehden lukijoilla minun kauttani kehänvieruspaikka.

Olen nähnyt, miten Hawk on saanut raavaan miehen nujertumaan lankavyyhtenä lattialle vain hänen ohimoaan kevyesti sipaistuaan. Näin "nopea toimitus" vaatii kuitenkin pitempiaikaista kanssakäymistä, toisin sanoen että hypnotisoija ja hypnotisoitu tuntevat entuudestaan toisensa.

Näin ollen luulen, että Hawk ei asetu Clayta vastaan kylmiltään, vaan keskustelee hänen kanssaan kenties useaankin otteeseen ennen varsinaisen rähäkän alkua. Silloin hän ei tarvitse 3 sekuntia enempää aikaa. Eikä sitäkään. Ja niin on maailma näkevä kummia: suurin ja kaunein on löytänyt voittajansa. Tuiman katseen ja muutaman sanan voimalla Cassius Clay putoaa jaloiltaan.

Tätä juttua tehdessäni Oliver Hawk antoi jälleen näytteen siitä karheasta huumorista, joka hänelle kaiken haudanvakavuuden vastapainona on ominaista. Erikoisen elämänsä päätteeksi hän mainitsi haluavansa myös erikoisen kuoleman, ei mitään poroporvarin vitkallista, tavanomaista loppua.

Viisi vuotta sitten hän Mikkelissä esiintyessään muutti koehenkilönsä jälleen koiriksi, joiden oli määrä äreinä ja mustasukkaisina vartioida ruokapurtiloitaan. Kun Hawk sitten ryhtyi ärsyttämään "koiriaan", ryntäsivät nämä ulvahdellen hänen kimppuunsa ja eräs koehenkilö iski jopa hampaansa Hawkin ranteeseen.

"Eikö olisi hienoa", Oliver Hawk sanoo minulle, "jos viimeisessä näytöksessäni antaisin näiden ihmiskoirieni syödä itseni tositeolla ja kokonaan. Mikä mahtava loppuhuipennus."

Niin kyllä. Mahtava loppuhuipennus todellakin, joskaan ei juuri eettinen. Totisesti, mikä mahdollisuus! Mies joka kuollessaan häviäisi jäljettömiin.

(Tyrmään Cassius Clayn hypnoosilla 3 sekunnissa. Nyrkki 3/1967)

Nyrkki 3/1967. Veikko Ennala kirjoittaa Olliver Hawkista, Sami Kaarto haastattelee John Sundströmiä

Suomen tunnetuimpiin ja kiistellyimpiin esiintyjiin 70-luvulla kuulunut Hakasalo ei kuollut hypnotisoimiensa ihmiskoirien puremaan, mutta kylläkin lavalle. Kesken omaa näytöstään. Loppu kohtasi Hakasalon sydänkohtauksen muodossa Kemin työväentalolla vuonna 1988, samassa paikassa, missä hän kolmekymmentä vuotta aiemmin oli pitänyt ensimmäisen Suomen esiintymisensä. 

Nyrkkiposti julkaisi nro:ssa 1/1971 Hakasalon vastauksen häneen kohdistettuihin syytteisiin, joita esittivät "tieteellisemmät" hypnologit ja hypnoterapeutit, mm. Claes Cedercreutz Tieteellinen Hypnoosi ry:stä ja Buddhismin ystävät ry:n perustajiin kuuluva Leo Hildén. 

Olen julkisesti suuren yleisön edessä näyttänyt toteen joka ikisen hypnoosista esittämäni väitteen. En ole puhunut sanaakaan, jota en pystyisi heti todistamaan.

Minua vastaan hyökätään kuitenkin jatkuvasti. Triangeli Fahler, Hilden ja Cedercreutz on lähtenyt syyhyttä saunaan ja ruvennut levittämään minusta perättömiä tietoja...

Minun touhujani on väitetty vaarallisiksi. Hyvänen aika. Jos joku sytyttää ladon palamaan, eihän siitä syytetä tulitikkutehtailijaa. Tai jos joku tappaa kirveellä toisen, ei sekään ole kirveskauppiaan syy. Tulitikkuja ja kirveitä saa reseptittä. Samoin hypnoositietoutta. En minä ole vastuussa siitä, mitä muut mahdollisesti saavat hypnoosilla aikaan...

Väitetään, että koehenkilöllä ei voi teettää mitään sellaista, mikä on vastoin hänen moraalikäsityksiään. Lausunto on täyttä puppua. Hypnoosilla ei olisi mitään tieteellistä merkitystä, ellei näitä moraalikäsityksiä voisi muutella. Fahler esimerkiksi väittää, että jos koehenkilön sukupuolielimiä kosketellaan, hän herää varmasti. Ei pidä paikkaansa. Hypnotisoija on vain menetellyt hieman tökerösti. Pidelkää vain vapaasti elimiä. Pidelläänhän niitä selvinkin päin eikä siitä ole mitään haittaa.

(Olavi Hakasalo Nyrkkipostin nro:ssa 1/1971)

Hakasalon puolustuspuheen yhteyteen on liitetty hypnoosiohjeita ja -kikkoja otsikolla "Näin opit hypnotisoimaan". Eikä siinä kaikki. Artikkeli sisältää kuvasarjan, jossa Suosikin päätoimittaja Jyrki Hämäläinen Olavi Hakasalon ohjeita noudattaen hypnotisoi kuvanveistäjä Aimo Talevan. Kuvasarja todistaa Hakasalon oppien pätevyyden: jopa Hämäläinen pystyi lyhyen kurssin jälkeen hypnotisoimaan!

Onnistuminen perustuu määrätyn mekanismin käynnistämiseen ja herättämiseen. Se miten pitkälle pääsette, riippuu aivan Teistä itsestänne ja rohkeudestanne.

Entä jos koehenkilö ei herää?

Ei sitten mitään. Hän on luonnollisesti kuollut. Kuolevathan ihmiset omaan sänkyynsäkin. Tämä ei tarkoita sitä, että hypnoosissa piilisi kuoleman vaara. Siihen ei todellakaan liity mitään vaaraa, ellei hypnotisoija sitä halua. On siis vain muistettava, ettei hypnoosin kanssa kannata leikitellä. 

On turha kokeilla, tekeekö koehenkilö sitä tai tätä. Kyllä hän tekee. Kävelee kymmenennen kerroksen ikkunasta ulos, juoksee junan alle ja niin edelleen. Asia on jo kokeiltu!

(Olavi Hakasalo Nyrkkipostin nro:ssa 1/1971)

Nyrkkiposti 1/1971 sisälsi kertomuksen raggarien raiskaamasta naisesta. Naisen jumittaminen auton ikkunan väliin oli hauska tapaus...

Nyrkki-lehden vastine Avun Jämsälle ja Hymyn Olliver Hawkille oli kuitenkin voimamies Werneri Viillos:

Nyt on niin, ettemme halua suinkaan liikaa riskeerata Wernerin henkeä missään kokeessa - ainakaan tarpeettoman suuressa määrässä - joten monia ehdotuksia jouduttiin karsimaan niiden mielipuolisuuden takia.

Ehdottipa muuan lukija seuraavaa: Maan alle haudattaisiin pommi ja Werneri jäisi seisomaan sen yläpuolella olevalle lankulle. Sitten ammus räjäytettäisiin ja hui hai, miten Wernerille onkaan käynyt? 

Useita tempauksia on myös jo aikaisemmin suoritettu. Matti Jämsä on ajanut autolla mereen, hypännyt laskuvarjolla 4000 metrin korkeudesta, sukeltanut hirmuisia ennätyksiä, esiintynyt naisena ja niin pois päin. Werneri ei halua matkia. Siitäkin huolimatta että hän viimeisimmässä jutussaan löikin juuri hurjapäisen Matin ennätyksen olemalla sata tuntia haudassa...

Stadionin tornin köyttä pitkin kipuamista ei Werneri pidä minään temppuna. - Vanhat piippumuurarit ja nuohoojat nauraisivat itsensä kuoliaiksi lukiessaan sellaisesta, arvelee Werneri. Paljon mieluummin hän kipuaisi Eiffel-torniin ILMAN KÖYTTÄ, ILMAN TURVALAITTEITA. Mutta sen toteuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty. On hyvin kyseenalaista, saisiko Werneri Pariisin kaupungilta luvan temppunsa suorittamiseen.

Helsinkiläinen, Kiviportintie 36:ssa asuva herra Kaino Peltonen ehdotti ensimmäisenä lukijana elävänä hautausta, hänen lompsansa siis lihoo lähiaikoina sadalla nykymarkalla. Werneri on jo postittanut setelin. Varastomies K. Lehtonen ehdotti asennossa seisomista armeijan täyspakkaus selässä. Se on kova juttu, sen tietävät asevelvollisuutensa suorittaneet lukijamme. Kauko Lehtonen saa toisen satasen.

Satasia tulee vielä lisää, mutta ketkä tulevat olemaan niiden onnellisia omistajia, siitä kerromme enemmän marraskuun numerossa. Werneri ottaa vielä muutaman viikon ajan vastaan hyviä ideoita, joten kynä vain käteen ja ajatuksia paperille.

Seuraavassa numerossamme saamme taas lukea Wernerin uusimmasta tempauksesta.

(Oskar Reponen: Mikä mies on Voima-Werneri? Nyrkki 10/1966)

Wernerin esikuva innosti muitakin. Raha ja julkisuus kiinnosti - joillekin riitti julkisuus, toiset tarvitsivat rahaakin. Hymy ja Nyrkkiposti julkaisivat terveytensä uhalla temppuilevien "supermiesten" - 1960- ja 70-lukujen "extreme-duudsonien" - päähänpistoja jatkossakin, mm. kolmen kovalevyn läpi nyrkkinsä lyönyt Juha Nevalainen (Nyrkkiposti 11/1971).

Werneri Viillos (11/66), Armo Hormia (13/70), Juha Nevalainen (11/71)

John Sundström väitti tietävänsä oman kuolinpäivänsä. 64-vuotiasta tietäjää, henkiparantajaa ja ennaltanäkijää kävi tapaamassa Nyrkkipostin toimittaja Sami Kaarto.

John Albert Vilhelm Sundström kertoo eläneensä tuhat vuotta sitten Sorana-nimisenä Sanan kaupungissa Arabiassa. Kaksisataa vuotta myöhemmin hän eli uudelleen saman nimisenä samassa kaupungissa. 
   Vuonna 1449 hänet tapaa Lontoosta, missä häntä syytetään murhasta. Syyte on aiheeton ja hän tekee 22-vuotiaana itsemurhan vankilassa.
   Neljännen elämänsä hän elää Suomen Turussa ja kuolee 1807 ruttoon yhdessä kaksoissisarensa kanssa.
   Tässä haastateltu Sundström syntyi Helsingissä 26. 2. 1903 kello 4.45. Hän kertoo tietävänsä, että Turun ajoilta tuttu kaksoissisarkin on syntynyt uudelleen ja elää tällä hetkellä Torontossa Kanadassa...
   Sundström kertoo saavansa vihjeet ja viestit tulevista tapahtumista henkien avulla. Unessa ne ilmestyvät hänelle silloin kun haluavat eikä suinkaan silloin kun verhoilija Sundström haluaa.
   - Minä olen vain vastaanotin, hän sanoo vaatimattomasti. 
   Nuo henget ovat enimmäkseen sellaisia, jotka Sundström on nykyisen elämänsä aikana tavannut.
   - Mannerheimin kanssa minä keskustelen hyvin usein. Olin näet pikkupoikana hänen kotonaan remonttihommissa. Tuskin hän silloin minua huomasikaan. Mutta nykyään hän käy silloin tällöin vieraanani. Valitsin esimerkiksi hänen kanssaan Suomen Kyproksen joukoille sopivat varusteet ja tunnukset - juuri sellaiset, jotka sitten tulivatkin käyttöön. 
   - Vaikka minusta kyllä tuntui, ettei Marski suuremmin välittänyt koko Kyproksen ongelmasta...

(Tiedän koska kuolen. Nyrkki 3/1967)

"Tiedän koska kuolen" on esimerkki toimittajan kyvystä rakentaa juttunsa erilaisista elementeistä. Aikakauslehden kannalta olennaista on, että toimittaja laatii juttunsa vetoavalla, tunteita ja/tai älyä puhuttelevalla tavalla. Kirjoittajan tulee olla tietoinen millaisista ihmisryhmistä lehden lukijakunta koostuu ja kirjoittaa niin, että juttu kiinnostaa ainakin yhtä, mahdollisesti useita lukijatyyppejä. Lehtijuttua rakentaessaan hän ajattelee aihetta, josta tulisi antaa totuudenmukainen kuva, ja lukijoita, joille kuva välitetään. Perinteisesti hyvänä journalismina pidetään artikkelia, jossa aiheeseen ja taustaan on huolellisesti tutustuttu, faktat on tarkistettu ja juttu esitetään sujuvalla tavalla; mutta skandaalilehdessä totuudenmukaisen kuvan välittämisen ohi saattavat ajaa muut journalistiset tarpeet - haastateltavana olevaa henkilöä ja hänen elämänsä faktoja tärkeämpää on välittää asia tavalla, joka on koskettava, säväyttävä, tehokas eli myyvä. Tällöin totuudenmukaisuudesta useinkin tingitään tehokkaamman lopputuloksen saamiseksi.

Sundströmin haastattelussa kuvaus henkilön parantajantyöstä ja viittaukset jälleensyntymiseen osuvat sellaisista asioista kiinnostuneeseen lukijaan. Aihe on kuitenkin kiistanalainen, jopa epäilyttävä, siksi juttuun on hyvä upottaa viittauksia toiseenkin suuntaan. Kertomus keskusteluista Marskin kanssa on muotoiltu tavalla, joka ei suoraan aseta verhoilija Sundströmiä pilkan kohteeksi, mutta antaa niille, jotka mieluiten pitävät hänen näkyjään hourailuna ja hölynpölynä, mahdollisuuden vapautua aiheen synnyttämistä kysymyksistä naureskellen koko jutulle, maailmahan on kaikenlaisia kajahtaneita täynnä. Yksi kuvittelee olevansa Mannerheim, toinen keskustelee Mannerheimin kanssa...

Ennakkoluulottomasti kysyen: mistä tällaiset viestit ja ilmestykset kumpuavat? 

Mahdollisia vastauksia on muutama. Jos jätetään laskuista ilmeiset huijarit, jäljelle jää periaatteessa kaksi vaihtoehtoa: että viestit kumpuavat henkilöstä itsestään tai että ne kumpuavat jostakin muualta. Jos ne kumpuavat henkilöstä itsestään, on kyse erityisestä herkkyydestä, luontaisesta tai kehitetystä intuitiosta, jonka avulla henkilö saa normaalien aistiensa ulottumattomissa olevaa informaatiota, tai - jos emme tuollaiseen herkkyyteen usko -  ylivilkkaasta mielikuvituksesta, hormonaalisista häiriöistä, epäterveestä sielunelämästä. Toinen vaihtoehto on, että on olemassa henkimaailma, joka henkilön luontaisen, kehitetyn tai hänelle lahjoitetun kyvyn tai ominaisuuden kautta välittää hänelle tietoa. Eri mahdollisuudet eivät tietenkään täysin sulje toisiaan pois. Henkilö saattaa olla persoonaltaan epävakaa ja kärsiä ylivilkkaasta mielikuvituksesta ja kuitenkin saada informaatiota henkimaailmasta. 

Jos uskomme, että on olemassa henkien maailma, uskommeko, että kaikki henget ovat neutraaleja tai pelkästään hyviä - että ne ainoastaan välittävät tietoa piittaamatta tiedon sisällöstä tai että ne välittävät tietoa pyrkimyksenään auttaa ja tehdä hyvää. Vai otammeko huomioon, että on myös toisenlainen henkimaailma?

Ei tarvitse kuin avata muutama sanoma- tai aikakauslehti ja lukea uutisia ajastamme, niin joudumme väkisinkin myöntämään, ettemme ole eikä tämä maailma ole pelkästään hyvä. Kuinka sitten henkimaailma olisi pelkästään hyvä? Eikö pakostakin ole toinen puoli, joka on kokonaan ja pelkästään vain paha ja jonka toiminnan ainoa motiivi on kiusata ja turmella.

Perinteisimmässä muodossaan kysymys yliaistillisesta informaatiosta on siis kysymys ikiaikaisesta hyvästä ja pahasta ja kiteytyy niiden vastakkainasetteluun. 

Vaikka suurin osa kansastamme ainakin näennäisesti ilmaisee pitävänsä tätä vaihtoehtoa oikeana - kuuluu kristilliseen kirkkoon, on ihmisten edessä tunnustanut uskovansa Jeesuksen ja sitoutuvansa Häneen - on syytä vielä muistaa, että kristitytkin ovat vajavaisia ihmisiä. Puhumattakaan niistä kristittyinä esiintyvistä, jotka eivät koskaan todella ole sitoutuneet Jeesuksen persoonaan. Ei kaikki, mikä tapahtuu kirkon piirissä tai missä sanoma esitetään Jeesukselta tulevana, suinkaan ole sitä... 

Oikeaa suhtautumistapaa etsiessämme meidän on ehkä hyvä pyrkiä olemaan sekä ennakkoluulottomia ja avoimia että myös kriittisiä, ennen kaikkea terveellä tavalla itsekriittisiä, eli pohtimaan myös omia motiiveja ja tarpeita ajatella tietyllä tavalla.

Ja jos todella uskomme tai edes otamme huomioon, että Jumala on tai saattaa olla olemassa, eikö olennaisinta ole nöyrästi kysyä missä ja millainen Hän on ja sitten sitoutua Häneen niin, ettei elämämme ensisijainen päämäärä ole saada kykyjä, taitoja ja tietoja - sen paremmin maallisia kuin yliluonnollisiakaan - vaan oppia tuntemaan Hänen hyvyyttään? Sen myötä sitten saadaan lahjatkin, juuri ne ominaisuudet ja herkkyydet, jotka meille ovat tarpeellisia omalla paikallamme, osallisina ikiaikaisesta ja Jumalan näkökulmasta katsottuna jo voitetusta taistelusta. 

Timo Teerisuo haastatteli 64-vuotiasta unennäkijää, maanviljelijä Erkki Vuorilehtoa, nro:ssa 13/1970:

- Tästä alkaneesta -70-luvusta tulee hyvin merkittävä. Huomattavimmat tapahtumat osuvat unisarjojeni päätevuosiin 1973 ja 1978. Olen lukenut eräästä keskisuomalaisesta unennäkijästä, ja hänkin ihmettelee, että mitä kummaa tapahtuu vuonna -78, kun se näyttää niin synkältä... Ettei vaan syttyisi silloin se kolmas maailmansota...
   Synkän aavistuksen vuoden 1978 tapahtumista antaa Vuorilehdon uni, jonka tapahtumia hän seurasi Orisuon Myllymäellä sijaitsevan lapsuudenkotinsa pihalta:
   - Katselin siinä unessa tuota suurta peltoaukeamaa. Tällä kahden kilometrin pituisella näyttömällä näytettiin, mitä idästä päin olisi odotettavissa...
   - Ensimmäisenä tuli lentokone, sitten pienen väliajan päästä tavallista suurempaa kokoa oleva kotka kynnet levällään. (Samanlainen kotka oli tsaarinvallan Venäjän vaakunassa.) Kotkan jälkeen idästä tuli ihmisluuranko. Tuossa peltoaukeaman puolivälissä tämä kammottavan näköinen olemus muuttui Vapahtajaksi. Erikoisuutena on mainittava, että Vapahtajan yllä oleva valkoinen viitta, ja varsinkin sen leveät hihansuut, lepattivat ilmassa nopeasta liikkeestä syntyvän ilmanvastuksen vuoksi. Kaikki nämä edellämainitut näkymät kulkivat ilmassa muutaman kymmenen metrin korkeudessa, Vapahtajan olemus kädet eteenpäin työnnettynä etunoja-asennossa...
   - Mitä tämä mahtaa tietää?

Haastattelun loppuosassa Vuorilehto kertoo vaimonsa saamasta näystä, jossa näytettiin Kyllikki Saaren murhaaja. Myös paikka, missä murhaaja oli säilyttänyt ruumista ennen suohon kätkemistä, oli näytetty.

Lehti otsikoi haastattelun vavahduttavasti: "Erkki Vuorilehto Orisuolta näki unen: Kolmas maailmansota alkaa 1978". Lehtijuttua lukeva huomaa kuitenkin, ettei Vuorilehto sano näin, epäilee vain jonkin synkän, mahdollisesti jopa maailmansodan alkavan. Hyvä että tämä ilmenee itse jutusta, koska muussa tapauksessa lukija jäisi luuloon, että Vuorilehto on puhunut nimenomaan maailmansodan alkamisesta. 

Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että on sellaisiakin haastatteluja, joihin toimittaja on jälkikäteen lisännyt kysymyksiä ja itse keksinyt vastaukset. Ehkä hän joidenkin haastattelun ohessa sanottujen sivulauseiden perusteella päättelee mitä haastateltava olisi voinut vastata...

Kauhujen kammiot (Nyrkki 10/1966). Miljoonaliigan anatomia ja Huijarien häikäisevä maailma (Nyrkki 9/1968)

Sensaatiolehti Hymyn vahvoihin alueisiin kuulunutta rikosjournalismia harjoitettiin Nyrkissäkin. Muun muassa "Miljoonaliigan" toimintaa käsittelevä artikkelisarja vuonna 1968. Numerossa 10/1966 alkoi sarja Rikosmuseon esineistä. Samaa aihetta käsiteltiin myös Hymy-lehden numeroissa xxxxx

Hymyn ja Nyrkkipostin kirjoittajiin kuului myös Mauri Sariola, jonka jännityskertomuksia, rikosartikkeleita ja muistelmia oli 1960-70 -luvuilla jokaisessa suurimmassa aikakauslehdessämme. Hymyn ja Nyrkkipostin lisäksi Sariolaa käyttivät muun muassa Apu, Seura ja Viikkosanomat.

Vuoden 1968 Nyrkki-lehdessä Sariola kirjoitti "legendaarisesta helsinkiläisestä taksikuskista".

Viime numerossamme aloitimme sarjan, joka koostuu niin hyvin erikoisista elintavoistaan kuin sanavalmiudestaankin kuuluisaksi tulleen helsinkiläisen taksinkuljettajan tempauksista. Tämä kaikkien ammattiveljiensä erinomaisesti tuntema, kuoltuaan eräänlaiseksi legendaariseksi kaskuhahmoksi muuttunut henkilö kantaa sarjassamme peitenimeä 'Pitkäniminen'. Oikeastaan hänet autoilijapiireissä tunnetaan vieläkin paremmin eräällä toisella lempinimellä. Myös se alkaa P-kirjaimella, mutta sattuneesta syystä se ei oikein kärsi painoasua...

(Mauri Sariola: Uusimman ajan lapatossu; Nyrkki 5/68)

Vietnamin sotaa oli Nyrkki- ja Nyrkkiposti-lehdissä seurattu lähinnä amerikkalaisina sankaritarinoina. Vuosikymmenen vaihteessa ei amerikkalaisuuden ihannointi enää ollut muodikasta Suomessakaan ja uutisointi Vietnamin sodasta sai uusia sävyjä.

Nyrkkipostin nro:ssa 13/1970 julkaistiin amerikkalaisen sotilaslääkärin avoin kirje Richard Nixonille: "Herra presidentti, heidät nähtyään ei unohda koskaan". Neljän sivun artikkelia kuvitettiin järkyttävillä otoksilla Vietnamissa silpoutuneista sotilaista.

Turkulaisen kulttuurihenkilön ja julkkiksen Armo Hormian elämää ei Hymyn eikä Nyrkkipostin sivuilla juurikaan riepoteltu, kuuluihan Hormia Hymyn vakioavustajiin vielä 1970-luvun alussa. Turun vankimielisairaalan eli Kakolan Anneksen ylilääkärin virkaa hoitanut Hormia muun muassa arvioi Purtsin (Hymy 12/69) ja Irwinin (Hymy 1/1970) sielunelämää yhdessä käsialantutkija Leo Pennasen kanssa. Hormian oma elämä kuitenkin oli vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin analysoimiensa henkilöiden, mistä on osoituksena Nyrkkipostin juttu Hormian eronneesta kotiapulaisesta. 60-lukulaista vapautta harjoittaneen Hormian - naimisissa olevan kahden lapsen isän - yöpyminen kahden naisen kanssa ylitti kotiapulaisen sietokynnyksen.

Mitä olisi Turun kaupunki ilman Armo Hormiaa. Tuota psykiatria, poliitikkoa, taiteilijaa. Pahamaineista miestä kunniallisten ihmisten mielestä - kaksinaismoralistien. Onko ainuttakaan turkulaista, joka ei tunne häntä, jos ei muusta niin kahvipöytäjuoruilusta. Hänen elämäntavoistaan riittää aineistoa. Kuka muu siihen pystyisi Turussa, kenen rohkeus ja äly. 
   Tämä on vain eräs pieni katkelma Armo Hormian elämää. Edellisenä iltana tietysti dogattiin. Kierreltiin kapakoita. Ja useaan eri otteeseen törmäsimme Hormiaan. Lopullisesti yöllä kolmen nurkilla. Hän oli menossa kotiin vaimonsa Aijun luo. Hän huomasi auton ikkunasta hyvän ystävättärensä Kaisan. Käski taksin pysähtyä ja pyysi meidät kyytiin. 
   Matkan suunta vaihtui. Tulimme takaisin keskikaupungille. Menimme Hormian vastaanotolle. Hänen vastaanottonsa voi poikkeuksellisesti olla läpi yön auki. Katseltiin siellä hänen omia maalauksiaan. Niihin hän kertoi saaneensa vaikutteita ammatistaan vankilan ylilääkärinä.
   Turisimme siellä parisen tuntia. Ja joimme kimppaan yhden keskioluen. Hormia olisi halunnut antaa meille molemmille yksityisluontoista terapiaa. Ajankohtahan oli hänelle mitä sopivin. Meille ei.
   Vastaanoton lähellä asuu hänen ensimmäinen vaimonsa Luzia. Tämä oli maalla viikonlopun, joten huoneisto oli tyhjä. Menimme sinne Hormian omilla avaimilla...
   Aamulla menimme kaikki Luzian vuoteeseen nukkumaan. Mutta emme juuri ehtineet nukkua, kun joku tuli sisään. Kolisteli astioita. Kasteli kukkia. Hän oli kotiapulainen ja siivoaa kaikki Hormian omistuksessa olevat huoneistot.
   Hänen hermonsa eivät kestäneet... 

(Miksi Armo Hormian kotiapulainen erosi? Nyrkkiposti 13/1970)

Lopulta Hormian elämäntyyliä ja tempauksia ei voinut sietää Hymykään, vaan julkaisi Hormiasta paljastusartikkelin nro:ssa 1/1972.

 

Ufo-artikkelit nro:ssa 13/1970: Polttiko UFO käteni? ja Auto RP-529 näittekö saman kuin me?

Ihmisten mielikuviin 1950-luvulla populaari-ilmiöksi noussutta hypnoosia kohtaan - johon liittyviä pelkoja kuvataan mm. Akun Ankassa useaan otteeseen, niin että Aku osaltaan vahvisti ihmisten mielikuvaa hypnoosista ihmismielen täydellisenä hallintavälineenä - alettiin hypnologien taholta vaikuttaa 60- ja 70-luvuilla. Lukuisten lehtiartikkeleiden ja tv-ohjelmien vaikutuksesta, joissa vakuuteltiin hypnoosin tieteellisyyttä ja vaarattomuutta, hypnoosi siirtyi huuhaan ja pelottelun puolelta vakavasti otettavaksi asiaksi ja "hypnoterapian" mahdollisuuksista kiinnostuttiin yleisesti. 

Tieteen ja sirkustemppujen välimaastossa suvereenisti sukkuloivan Hakasalon - joka ei tyytynyt ainoastaan populistisiin näytäntöihin vaan antoi hypnoterapiaa mm. seksuaalisista ongelmista kärsiville ja "paransi" yhtä hyvin impotenssista kuin tupakoinnista - toiminta herätti vakavasti otettavissa terapeuteissa ja hypnologeissa syystäkin huolta. Nykyään on hypnoosin asema jo terveydenhuollonkin piirissä niin vahva, ettei hypnoterapeuttien tarvitse pelätä ammattinsa eikä maineensa puolesta, vaikka jotkut mentalistit suggestioon ja hypnoosiin perustuvia näytöksiä antavatkin. 

Jos hypnoosi 50- ja suurelta osin vielä 60-luvulla oli mystinen ja outo asia, joka sen vuoksi leimattiin huuhaaksi, niin kuin outo ja mystinen pelokkaiden mielessä aina leimautuu, nykyisin huuhaaksi leimataan muun muassa kristittyjen varoitukset hypnoosista. 

Vaikka hypnoosi nykyään mielletään lääketieteen alueelle kuuluvaksi, on sen parissa edelleen ilmiöitä, jotka tieteen sijasta kuuluvat rajatieteen ja -tiedon alueille. Lukuisat hypnoterapeutit ja psykologit harjoittavat psykologian sijasta parapsykologiaa, spiritismiäkin. Näillä alueillaan hypnoosia voidaan - yhdessä muiden rentoutumis- ja mielentyhjentämistekniikoiden kanssa - käyttää muun muassa yhteydenotossa kuolleisiin ja viestien kanavoimiseen henkimaailmasta. Yksi äärimmäisyysilmiö alalla on aikaisempien elämien terapia, jossa henkilön sielua hypnoosin avulla parannetaan "aikaisempien elämien" aikana tulleista traumoista. Hinduistiseen jälleensyntymisuskoon perustuvaa regressioterapiaa on arvosteltu useista syistä.

Kristityt pitävät selvänä, että aikaisempien elämien muistot ovat petosta, henkivaltojen ihmisille syöttämää väärää informaatiota, jonka tarkoitus on mitätöidä raamatullinen evankeliumi ja sitoa ihmiskunta turmeleviin oppeihin. (kts. Onko hypnoosi vaaratonta)

Toinen henkimaailman puolelle luettava ilmiö, johon myös liittyi liioittelua ja suoranaista huuhaata, olivat ufo-havainnot ja niihin liittyvä spekulointi. Ufo-ilmiöt kasvoivat sitten jonkinlaiseksi villitykseksi, kun ilmiöihin liittynyt henkisyys muutti "ulkoavaruudesta tulevia valloittajia" kohtaan koetun pelon näkemykseksi "avaruuden veljistä ja siskoista". Huomionarvoista on, että myös näiltä kanavoitiin viestejä meditatiivisin keinoin: heilurin avulla, automaattikirjoituksella ja transsitilassa. Syntyi toiveajattelu korkeamman sivilisaation huolenpidosta ihmisiä ja maaplaneettaa kohtaan.

1960- ja 70-luvulla oli jokaisessa asiallisessakin aikakauslehdessä ainakin muutama artikkeli lentävistä lautasista. Nyrkkiposti nousi tässäkin aiheessa parhaaseen A-luokkaan: lehden toimittaja Seppo Porvali oli henkilökohtaisesti kohdannut ufon. Porvali tosin ei ollut vakuuttunut, että hänen kohtaamansa valoilmiö, mikä sammutti auton moottorin ja aiheutti käsiin palovammoja, oli nimenomaan ufo - unidentified flying object eli tunnistamaton lentävä esine - siinä mielessä, että kyseessä olisi ollut lentävä lautanen, toisten taivaankappaleiden alus. Mysteeriksi jäänyt ilmiö oli joka tapauksessa siinä määrin traumaattinen, että hän uskalsi kirjoittaa asiasta vasta vuosi tapahtuman jälkeen. Jolloin palovammatkin olivat jo parantuneet.  

Kristityillä on Jumalansa, islamilaisilla Allah, budhalaisilla Budhansa, suomalaisilla lentävät lautaset. Melkein jokainen uskoo kaukaa avaruudesta tulevaan vieraaseen voimaan. Olentoihin, jotka kuuleman mukaan ovat aivan ihmisen näköisiä, mutta eivät ihmisiä. Kuuleman mukaan tulevat vielä ystävinä. Yrittävät estää ihmisiä tuhoamasta toisiaan. Juttuni ensi riveillä kerroin, että uskon Jumalaan. Mutta en usko piruun. Miksi ihmeessä sitten uskoihin joihinkin lentäviin lautasiin, joita en ikimaailmassa ole edes nähnyt. Se, että jouduin jonkin valon vaikutusvaltaan, ei todista vielä mitään.

(Seppo Porvali: Polttiko UFO käteni? Nyrkkiposti 13/1970)

Tilauskuponki nro:ssa 5/1968. Tilauskuponki nro:ssa 1/1971. Onko Ilmestyskirjan peto Suomalainen? Nyrkkiposti 11/1971

Nyrkkiposti raivostuttaa muutamia. Ennen kaikkea suorasukaisuudellaan. Läpivalaisemme arkoja asioita, ja juuri se saa muutamat heristämään nyrkkiään...

Nyrkkiposti Hymyn jalanjäljissä tabuja murtamassa: Jorma Lampisen kirjoitus nro:ssa 11/1971

Nyrkkipostin nro:ssa 1/1971, heti seuraavalla sivulla Hakasalon hypnoosiohjeiden jälkeen, alkoi Ennalan kirjoitussarja Jumalan kymmenestä käskystä. Toimitus haastoi lukijat ottamaan kantaa:

Veikko Ennala aloittaa nyt kymmenosaisen kirjoitussarjan. Se varmasti koskettaa teitä. Tulkaa mukaan! KIRJOITTAKAA ITSE MIELIPITEENNE. Oletteko toimittaja Veikko Ennalan kanssa samaa mieltä. Käsittelemme kannanottonne seuraavassa numerossamme, missä Veikko Ennala tulkitsee mitä Jumalan toinen käsky hänelle merkitsee ja miten hän sen ymmärtää. Miten on? Miten on ollut Jumalan ensimmäisen käskyn noudattamisen laita. Teidän Jumalanne voi olla auto, rivitalo, kesähuvila, purjevene, vaimonne...

(Nyrkkiposti 1/1971)

Hymy-lehdeltä lainassa oleva erikoistoimittaja Ennala kirjoittaa:

On huomattava, että Mooses oli kansansa johtaja, eräänlainen Führer. Mutta hänen auktoriteettinsa oli alkanut horjua, kansa ei enää oikein luottanut häneen. Eikö teidänkin mieleenne tule, että hän halusi pönkittää luhistuvaa arvovaltaansa? Ja mikä olikaan parempi keino kuin hiukan manailla Jumalan nimessä...

Kiukkuinen on Jumala joka Siinain erämaassa pilven keskellä esiintyi Moosekselle. 

Jumalaa sanotaan myös Isäksi. Hän ei ole luonut vain meitä vaan koko maailmankaikkeuden. Mutta mitä sanottaisiin sellaisesta tavallisesta isästä, ihmisestä, joka työkseen uhkailee ja kurittaa pientä lastaan vaikka on itse tämän tehnyt. Jos lapsi ei tottele, isä telkeää hänet tulikuumaan saunaan.

Mikä sadisti, kirjoittaisivat lehdet tällaisesta isästä. Tällaista isää ei edes rangaistaisi, pikemminkin hänet katsottaisiin mielenvikaiseksi ja pantaisiin hourujenhuoneelle.

Uskonnosta sanotaan, että se antaa meille mielenrauhan. Mutta minkälaisen mielenrauhan helvetinpelko voi meille antaa? Meidänhän on pakko kulkea ainaisessa pelossa ja vavistuksessa. Aivan oikein, niinhän Luther Katekismuksessaan kirjoittaakin: meidän tulee yli kaiken peljätä.

Pelkoa kristinusko haluaa toisaalta häivyttää puhumalla "lunastuksesta". Ja ken uskoo, vaikkei sitä ole nähnyt, että Jumalan Poika on puolestamme kärsinyt ja syntimme sovittanut, hän pääsee taivaaseen. Toisin sanoen kristinusko on ensin pelottelemalla riistänyt meiltä mielenrauhan ja kokee sen jälkeen antaa sen takaisin.

(Veikko Ennala ja kymmenen käskyä, osa 1: Kiivas koston Jumala; Nyrkkiposti 1/1971)

Uskontoa oli suomalaisissa aikakauslehdissä totuttu kunnioittamaan, jopa niin, että siitä oli muodostunut jonkinlainen koskematon, sanattomin sopimuksin aidattu vyöhyke. Suomalaiskansalliset arvot olivat vielä 1960-luvun lopulla vahvasti koti, uskonto ja isänmaa. Uskonnon varjolla tapahtuvaa rahastusta ja muita epäkohtia sai toki kritisoida, mutta ei uskontoa itseään. Ja jos uskontoa ja ihmisten uskoa sitten kuitenkin kyseenalaistettiin, oli sävyn syytä olla maltillinen, älyllisen pohdiskeleva, ei tunteellisen hyökkäävä eikä pilkallinen. Olihan voimassa vielä jumalanpilkkalakikin, jonka nojalla Hannu Salama tammikuussa 1965 sai syytteen.

Kotimaisten aikakauslehtien linjaa uudistanut, sanallisia ja sanattomia sopimuksia kunnioittamaton Hymy-lehti rikkoi myös tämän tabun ja toi uskonnon julkisen kritiikin kohteeksi siinä kuin minkä tahansa aiheen. Hymyn uskontoon kohdistama kritiikki ei ollut ainoastaan pohdiskelevaa, useiden mielestä se oli pilkallista, ehkä jopa vahingoniloisen pilkallista. Hymyn erikoistoimittaja Ennala erityisesti tökkäsi kynänsä uskontovyöhykkeelle - omia subjektiivisia, usein katkeria tunteitaan ja mielipiteitään purkaen.

Ei siis ihme, että Hymyn ja Ennalan esimerkkiä noudattaen Lehtimiesten muutkin toimittajat uskaltautuivat alueelle, jolta sanaton suojamuuri oli poistettu. Myös aikakausi teki tämän mahdolliseksi. Suurvaltojen vastakkainasettelusta syntynyt kylmä sota ahdisti, maailmalla mellakoitiin ja naiset polttivat rintaliivejä. Yhdysvallat kävi Vietnamissa sotaa. Pariisin yliopistomellakat laajenivat Suomeenkin kun helsinkiläinen opiskelijaoppositio valtasi Vanhan ylioppilastalon. Suomalainen kulttuurikeskustelu sai vasemmistolaisuuden myötä uusia sävyjä. Porvarillinen maailmankuva murtui. 1970-luvulla harva asia enää oli ehdottoman totta tai koskematonta sinällään.

Oman osansa asioiden kyseenalaistamiseen toivat hippiliikkeen myötä syntynyt huumekulttuuri ja sen kanssa samansuuntaisesti itämaisten filosofioiden ja mietiskelyn lisääntyminen.

Jorma Lampisen kirjoitus Onko Ilmestyskirjan peto suomalainen (Nyrkkiposti 11/1971) olisi kymmenen, ehkä vielä viisikin vuotta aiemmin nostanut valtavan kuohunnan. Nyt ilmeisen provosoiva tai ainakin provosoivassa mielessä julkaistu - saattoihan kirjoituksensa allekirjoituksella Ilmestyskirjan peto varustanut Lampinen olla tosissaankin - juttu sulautui mutkattomasti Hymyn, Jallun ja Nyrkkipostin muuhun aineistoon. Nyrkkipostin vakituinen lukijakunta tuskin oli erityisen herkkänahkaista näiden juttujen suhteen muutenkaan, jossain Apu- tai Seura-lehdessä julkaistuna sama artikkeli olisi aiheuttanut lukijoiden vastalausemyrskyn.

Nyrkkipostin toimitus kysyi pohdiskelevasti "Onko kirjoittaja nero vai hullu - vai näkeekö hän enemmän kuin me muut?" ja pallo heitettiin jälleen lukijoille.

"Mannerheim antoi päiväkäskyssään jatkosodan päämääräksi Suur-Suomen luomisen, mutta hän epäonnistui. Niinä päivinä syntyi kuitenkin PETO ja hänen tehtävänsä on todellisen Suur-Suomen luominen, mutta hengen asein. Eino Leinoa, Finlandiaa ja Maamme-laulua tutkiva huomaa, että Jumalatar ja Peto ovat Suomen asialla. Suomi-neidolta puuttuu käsi, mutta se palautetaan korkoineen, sillä loppu (useissa kielissä fin) on oleva Finlandin eli Suomen." Näin puhuu profetiassaan sekatyömies-ylioppilas Jorma Kalervo Lampinen, joka todistelee kiintoisasti ja vakuuttavasti kantaansa. Hän haluaa, että häntä vastaan nostetaan syyte Jumalan pilkkaamisesta, koska muutoin hän katsoo lukijan hyväksyvän kaiken. Lukekaa - ja hyväksyttekö???

Neljä ja puoli sivua pitkässä pienellä präntillä painetussa vuodatuksessa Lampinen kertoo tai on kertovinaan kuka todellinen Jumala on. Toimitus on varustanut jutun Danten Jumalaisen näytelmän piirroskuvilla. 

Lähtekäämme siitä, että Jumala on olemassa ja tarkastelkaamme asiaa Raamatun valossa. Me tiedämme Raamatun Jumalan käskyt ja lait. Sen kuinka hyvä hän on, kertoo meille tämä "pyhä kirja". Te kristityt uskotte, mitä Raamattu sanoo, mm. sen, että Raamatun Saatana on kaiken pahuuden alku ja juuri. Mutta onko Raamatun Jumala demokraattinen? Kaiken järjen mukaan pitää syytetylle antaa tilaisuus puolustautua. Tätä ei Herra kuitenkaan uskalla tehdä, koska tällöin totuus paljastuisi, sillä Raamatun Jumala vain tekeytyy Jumalaksi, todellisuudessa hän on Saatana ja Raamatun Saatana on todellinen, oikea Jumala, kaiken Luoja, mutta koska Hän ei koskaan ole saanut suunvuoroa, on Häntä voitu syyttää mistä hyvänsä. Todellinen Jumala on täydellisen hyvä, rakastava ja älykäs.

Myöhemmin sekatyömies-ylioppilas Lampinen, kuka hän sitten lieneekin, kirjoittaa mm.:

Raamatulla voidaan mikä tahansa asia todistaa oikeaksi. Annan siitä esimerkin.

A. Ihminen voi olla minuutin tekemättä syntiä.

B. Ihminen ei voi olla edes minuuttia tekemättä syntiä.

Ensiksimainittu johtaa siihen, että koska ihminen voi olla tekemättä syntiä minuutin, hän saattaa pystyä olemaan tekemättä syntiä tunnin, päivän, viikon, kuukauden, vuoden tai koko elämänsä ja silloin hän ei voi kuolla, koska kuolema on synnin palkka. Jos taas väitätte, että hän kuolee perisynnin vuoksi, niin haluan tietää, miksi Hanok ei kuollut vaan Jumala otti hänet suoraan taivaaseen, koska hän eli niin nuhteettomasti. Eikö Jeesuksellakin ollut ainakin puoli perisyntiä, koska hänen äitinsä oli ihminen vai vaivaako perisynti ainoastaan miehiä ja näin ollen naiset ovat siitä vapaat?

Ilmestyskirjan pedoksi itsensä nimeävä Lampinen päättää kirjoituksensa Raamatun numerologiaa ja uskovaisten laskutoimituksia irvailevasti:

Maailmassa tulee olemaan yksi ainoa kieli, Pedon äidinkieli, ja koska hän on suomalainen, on tämä kieli suomi. -- . Pedon syntymäaika on 13.7.1941. 13 = onnettomuuden luku, 7 = valehtelijan luku, 1 + 9 = 10 eli X risti, 4 + 1 = 5 eli V voitto, siis ristin voitto. Haluan että nostatte syytteen minua vastaan Raamatun Jumalan pilkkaamisesta, muutoin katson teidän hyväksyvän tämän.

(Onko Ilmestyskirjan peto suomalainen? Nyrkkiposti 11/1971)

Haukkuivat homoksi

Artikkelimme on erittäin arkaluontoinen. Aiheesta ei aiemmin puhuttu... Jos joku nimittelee toista homoksi, niin täytyyhän meidän tietää kuinka järkyttävää ja kamalaa se oikein on, kun noin nimitellään. Heitäkin nimittäin on! (Homoseksualistien yhtymismenetelmät - Kuinka homo sen tekee? Nyrkkiposti 1/1971)

Homosuhteiden rangaistavuus kumottiin vuonna 1971. Homoseksuaalisuus säilyi kuitenkin sairausluokituksessa vuoteen 1981 ja heterosuhteita korkeampi suojaikäraja oli voimassa vuoteen 1999 saakka. Yleisesti ottaen homoseksuaalisuutta pidettiin vielä perversiona ja häpeällisenä asiana, mutta varsinaista kohuarvoa asialla ei enää ollut.

Nyrkkiposti 1/1971 onnistui rikkomaan tabuja tässäkin asiassa. Artikkelissa "Haukkuivat homoksi" kerrottiin vankilaviranomaisen solvaamasta Pentti Suomisesta, joka oikeusteitse haki hyvitystä kärsimälleen loukkaukselle - tästä lehti sai aiheen kirjoittaa yksityiskohtaisen kuvauksen homojen yhtymismenetelmistä ja erilaisista tavoista tyydyttää toisiaan. Aiemmin homojen välisestä seksistä oli voinut lukea korkeintaan pornolehtien sivuilta.

Yleisintä käsitystä miespuolisten homoseksualistien yhtymismenetelmistä kuvaa parhaiten ryhmän lempinimi: Ruskean Reiän Ritarit. Naispuolisesta vastaavasta rymästä käytetään rahvaan parissa vähemmän juhlavaa nimeä lättäpillut, joka nimitys myöskin kuvastelee yleistynyttä käsitystä naishomoseksualistien eli lesbolaisten yhtymistavoista. Näillä käsityksillä on se yhtäläisyys, että ne molemmat ovat varsin vaillinaisia, jos niillä pyritään selvittämään mainittujen vähemmistöryhmien varsinaisia yhtymismenetelmiä. Jotta näihin ilmeisiin tulkintavirheisiin saataisiin oikaisu, on paikallaan hieman tarkastella lähemmin homoseksualistien sukupuolista käyttäytymistä ja varsinkin sen ruumiillista puolta...

(Homoseksualistien yhtymismenetelmät - Kuinka homo sen tekee? Nyrkkiposti 1/1971)

Aihetta Nyrkkiposti käsitteli siinä mielessä neutraalisti, ettei se asettunut homojen puolelle eikä heitä vastaankaan. Lehti ei näissä asioissa voinut olla aivan yhtä edistyksellinen kuin isoveljensä Hymy. Olihan Nyrkkiposti suunnattu etupäässä tosimiehille, jollaisiksi homoja ei mielletty. Hymyn edistyksellisyydestä voidaan siitäkin olla montaa mieltä...

Oliko Hymyn ja Nyrkkipostin jutuissa alunalkaenkaan kyse vapaamielisyydestä ja edistyksellisyydestä, vai pelkästä rajojen rikkomisen tarpeesta ja leikittelystä ihmisten seksuaalisilla tarpeilla ja suuntautuneisuudella, kuin myös rajoittuneisuudella ja estoilla? 

Mainosmaailmaa

Kuten Hymy-lehden historiikissa (kts. Hymyn historiaa) olen todennut, tulivat seksitarvikkeita välittävien postimyyjien ilmoitukset suomalaisiin aikakauslehtiin ensin Hymyn välityksellä. Tyylistään johtuen myös Nyrkkiposti - joka ei ollut perhelehti vaan aikamiesten aikakauslehti - oli avoin seksimainoksille. Kiinnostavien ja kiihottavien ilmoitusten ehkä ajateltiin vahvistavan lehden imagoa edistyksellisenä miesten aikakauslehtenä ja näin lisäävän lehden myyntiä?  

Nykylukijan silmään 70-luvun alkupuolen seksi- ja pornotarvikemainokset ovat huvittavia tai ehkä vain surullisia, näkökulmasta riippuen. Mainosmaailma astui 1950-luvun eroottisesta vihjailusta suoraan toimintaan. Laajemmassa kontekstissa ilmiö oli osa seksin kaupallistumista, jossa kahdenkeskinen, ennen makuuhuoneen verhojen suojissa tapahtuva toiminta muuttui hellyydestä julkiseksi suoritukseksi. Pornolehtien ja -filmien akteihin itseään vertaava suomalaismies joutui kohtaamaan oman taitamattomuutensa asentojen määrässä ja suorituksen kestossa. 

Vuoden 1971 uutuuksia olivat muun muassa "viivytysvoiteella käsitelty" varmuuskumi ja saksalainen tuotekehittelyn tulos, joka yhdisti naisten ja miesten välineet: Hieromasauvaan kytkettävä hieromakoje, ELEKTRO-LOLITA, miehille.

Pieni Sultan on tilavuudeltaan yhtä suuri kuin neljä normaalikokoista ämpäriä.

Tauno Palolla mainostetaan paitaa ja Strong on väkevää nykytupakkaa filtterillä, Nyrkki 5/68. "Miehet jotka menevät, näkevät ja tekevät, vetävät ne väkevät." 

1960- ja 70-lukujen huikeaa mainontaa Nyrkki- ja Nyrkkiposti-lehdessä...

"Ambra Amurosa tuoksukiihotin - Pro Libitum Virilis - synnyttää lämpöä ja harmoniaa, ja se on mitä suositeltavin avio-onnenkin täydentämiseen. ARVOISAT NAISET!!! Sävyttäkää kirjeenne AMBRA VAMPINGilla tai AMBRA D of EGYPTillä, niin takaatte itsellenne ihailevat vastauskirjeet ja siten tulevaisuudessanne suurenkin onnen!" (tuoksukiihottomia 18 vuotta täyttäneille, mainos nro:ssa 10/1966; viereisellä sivulla juttu Voima-Werneristä, huomaa Nyrkki-lehden mielenkiintoinen tapa alleviivata jutun merkittäviä kohtia).

"Minä teen teistä kiinalaisen KUNG FU mestarin" lupaa amerikkalaisen The National Self Defence Councilin mainos.

Kiinalainen itsepuolustusmenetelmä, joka on salaisena kulkenut vain isältä pojalle, koska sen avulla voidaan salamanopeasti lamauttaa vastustaja ja tehdä hänet lopullisesti kyvyttömäksi vahingoittamaan ketään. 

(Nyrkki-lehden 10/1966 takakansi)

Mainoksessa huomautetaan, että koska kurssin julkaiseminen voidaan vaarallisuutensa vuoksi lopettaa koska tahansa, kannattaa pettymystä välttääkseen postittaa tilauskuponki heti. Ja koska kyseessä on salainen ja mahdollisesti erittäin vaarallinen mentelmä, tilaajan tulee sitoutua olemaan käyttämättä menetelmää hyökkäystarkoituksessa ja paljastamatta kurssista saamiaan oppeja.

Yli 150 kuvan ja yksinkertaisten ja selvien selitysten avulla "KUNG FU"-mestarinne opastaa Teidät askel askeleelta ymmärtämään ja käyttämään salaisia "KUNG FU"-menetelmiä, niin että teistä tulee käytännöllisesti katsoen HAAVOITTUMATON. Te opitte tekemään selvää pienestä rosvojoukosta, vaikka Teidät olisi painettu liikuntakyvyttömäksi maata vasten. Teidän ei tarvitse maksaa mitään, ellette pysty riisumaan yhtä hyökkääjistä aseista, heittämään toista ilmaan ja suistamaan kolmatta pää edellä maahan. Tämä kaikki muutamassa sekunnin murto-osassa, ja vastustajanne jäävät typertyneinä läähättämään.

Kello- ja kultaliike O. Vilanto (12/1966 takakansi), NASA:n käyttämä Multisporter (9/1968), Minä teen teistä kiinalaisen Kung Fu mestarin (11/1971 takakansi)

Mainoksia Jermu-lehden ensimmäisessä nro:ssa 1/1968. Jermun mainos, Nyrkkipostin mainos ja Boston-mainos:

Repikää irti onnennumeronne

Tulevaisuuden ihmeet

Terve Isto!

Kiitos muuten viimeisestä ääninauhakirjeestäsi. Oli vain ollut linjalla radatuim-häiriöitä, koska en saanut selvää muutamasta sanasta.

Muistatko kuinka ennen joulua vuonna 1971 kinastelimme Nyrkkipostin linjasta? Lukijat kirjoittelivat, että lehtesi on pelkkää paskaa sisältävä sensaatiolehti, mutta kun tänään selailen näitä vanhoja numeroita, oikeastaan nauran lehden sisällölle. Paremminkin vuoden 1971 vanhoillisille lukijoille. Kyllä vuoden 1971 ja 1972 Nyrkkipostin numeroissa oli tosiaan ajatusta. Sitä tosiaan piti lukea rivien välistä.

Ennustit että Nyrkkiposti ilmestyy vielä vuoden 2000 jälkeenkin. Vaan eipä ilmesty! Olit väärässä ja hävisit vedot. FKI-poliisi, sen painoesto-osasto sen lakkautti jo vuoden 1989 lopulla.

Vieläkö se Urpo elää?

Muistatkos vielä sen Hymy-lehden? Olisi sillä nyt kirjoittamista! 

Todennäköiseti kaksi seuraavaa vuotta pidetään lapsivuosina, koska väkiluku alenee jatkuvasti. Vieläkös jaksat itse kauan elää? Geroseerumit pitävät hyvin nuorena. Gamma-osaston johtajat yrittävät saada läpi lakiesityksen, että jokaisen pitää 60 vuotta täytettyään niellä Trita-tabletti. Se lopettaisi valtion varoja syövän vanhuusongelman.

On vain liin jyrkkä uudistus tälle vanhoilliselle vuosikymmenelle. Ehkä vuonna 2050 se toteutuu ja minunkin veroni laskevat laskelmieni mukaan 45 %.

Terve sitten faija. Menen illalla Hurmahalliin, missä menee 4-ulotteinen alitajuntafilmi. Lopetan koska nauha loppuu ja minulla ei ole ruplia enempää...

Terveisin tyttäresi.

(Isto Lysmä: Kirje meille vuodelta 2001; Nyrkkiposti 11/1971)

m...

Nyrkkipostin loppuvaihe 1974-76

Nyrkkiposti - toisin kuin Lehtimiesten vakiintuneemmat lehdet Hymy, Jallu ja Tekniikan Maailma - ei koskaan oikein löytänyt omaa linjaansa. Lehti oli sekoitus sitä ja tätä. Liiallisesta hienotunteisuudesta lehteä ei ainakaan voi syyttää. Vuonna 1970 lehti etsi uutta Lolaa "vanhan Lolan" tilalle. 1960-luvun lopulla ulkomusiikillisin avuin pinnalle nousseen, alastonkuvissakin esiintyneen pop-tähden seuraajaehdokkaita ilmaantuikin sankka joukko. Lola-ehdokkaiden laulajankykyjä ja luultavimmin myös ulkonäköä testattuaan Nyrkkiposti joutui pettyneenä toteamaan: Anteeksi, tytöt, mutta ei teistä ole Lolaksi.

Tehkää minusta tähti. Se rooli sopisi minulle niin mainiosti. Olen erittäin hyvännäköinen. Haluaisin itselleni hienoja ystäviä. On typerää olla kaupassa myyjättärenä. Mieluummin viettäisin hauskaa elämää... Tällainen oli erään vaasalaistytön käsitys pop-laulajan ammatista. Yllä oleva kuva Lolasta on kuitenkin hyvin valheellinen.

(Anteeksi, tytöt, mutta ei teistä ole Lolaksi. Nyrkkiposti 13/1970)

Artikkelin yläreunassa julkaistiin muutaman pinnalle yrittäneen kuva nimen ja paikkakunnan kera. Toimitus vihjasi ehdokkaiden olevan psykologin tarpeessa:

Nykyaikainen julkkis on usein juuri pop-laulaja. Siksi tytöt tarttuivat meidän tarjoamaamme tilaisuuteen kuin hukkuva oljenkorteen. Ja ilman minkäänlaista itsekritiikkiä. Tosin muutamista ehdokkaista voisi kovan koulutuksen jälkeen tulla jotain. Millaiset tytöt sitten halusivat uudeksi Lolaksi? Iältään tytöt olivat 16-26 -vuotiaita. Suurin osa heistä oli kotoisin maaseudulta. Vain kahdella tytöllä oli ennestään jonkinlaista esiintymiskokemusta. Useat tunnustivat heti alkuun rehellisesti, että lauluääntä ei paljon ole mutta halua pop-tähdeksi senkin edestä. Toiveammattilista oli lähes säännöllisesti: kampaaja, tarjoilija, iskelmälaulaja, mannekiini. On siinäkin psykologille töitä!

Artikkelin alaosassa oli kuvia vanhasta Lolasta, jossa "sittenkin oli sitä jotakin". Puolen vuoden kuluttua Lola aloitti muistelmansa otsikolla "Kaikki naiset haluaisivat elää niin kuin minä - mutta eivät uskalla" ja poseerasi lehden rohkeahkossa kansikuvassa (Nyrkkiposti 7/1971).

1970-luvun puolivälissä aikamiehiä eivät enää kiinnostaneet sotajutut vaan seksijutut, mikäli Nyrkkipostin linjanmuutokseen on uskomista: vuonna 1974 tapahtuneessa "uudistuksessa" lehden ulkoasua ja sisältöä muutettiin lähemmäs Jallu-lehteä ja alastonkuvien osuus lisääntyi. Kun numerossa 11/1974 esiteltiin miehen ilmeitä orgasmin aikana neljän sivun verran, oli artikkelin otsikko "Kuvasimme rakkauden kasvot".

Seksikuvat ja pehmoporno eivät tuoneet Nyrkkipostille toivottua menestystä ja lehti lopetettiin 1976.

Wikipedia ja muutamat muut lähteet mainitsevat, että "NP - Nyrkkiposti" muuttui "NP - Nykypostiksi" vuonna 1977. Totuudenmukaisempaa on sanoa, että Nyrkkiposti lakkautettiin ja korvattiin toisella lehdellä. Nyrkki ja Nyrkkiposti olivat kustantajan, nimen ja linjausten muutoksista huolimatta sama lehti. Mutta ei Nykyposti. Sitä ei voi pitää uudistettuna Nyrkkipostina vaan kyseessä on jo täysin eri lehti.

50- ja 60-lukujen aikakauslehdistö yhteiskunnallista taustaa vasten

Sodanjälkeinen jälleenrakennuksen aika 1950-luvulla houkutteli väkeä maalta kaupunkeihin ja enteili yhteiskunnallista rakennemuutosta. Toisaalta maatalous eli hyvää kauttaan, mikä jarrutti kaupungillistumista. Pientilallisuus kukoisti.

Maalaisidealismin yhtenä ilmentymänä oli salonkikelpoisen maalaisromantiikan rinnalle noussut rillumarei-ilmiö, liioitteleva, äärimmäisyyksiin viety rahvaanomaisuus, joka piti pilkkanaan "helsingin herroja", kaikenlaista elitismiä ja teennäisyyttä. Ilmiötä edusti muun muassa Esa Pakarinen, omalla tavallaan myös Reino Helismaa ja elokuvat kuten Rovaniemen markkinoilla (1951).  

1950-luvun journalistisesti johtava aikakauslehti oli vuodesta 1916 ilmestynyt Suomen Kuvalehti. Muita journalistisesti merkittäviä yleisaikakauslehtiä olivat vuodesta 1922 ilmestynyt Viikkosanomat ja vuodesta 1934 ilmestynyt Seura.

Suomen Kuvalehti painottui suuriin maailmantapahtumiin, yhteiskunnallisiin ja poliittisiin uutisaiheisiin, viihteen jäädessä vähemmälle. Suosionsa säilyttänyt aikakauslehti Kotiliesi oli perinteikkäästi kodin ja perheen asialla. Naistenlehti Hopeapeili toi uusia tuulahduksia suuresta maailmasta, esitteli amerikkalaista ja eurooppalaista muotia. Kaikki nämä olivat vielä perinteellisiä, tavallaan porvarillista maailmankuvaa edustavia. Myöskin naistenlehti Me Naiset, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1952 ja ilmoitti olevansa nykyaikaisen naisen nykyaikainen lukemisto, oli varsin hillitty 60-luvulle saakka.

Vuodesta 1933 ilmestynyt lukemistolehti Apu kehittyi 50-luvun kuluessa varteenotettavaksi viikkolehdeksi. Vuosikymmenen puolivälin paikkeilla siitä tuli tärkein koko perheen aikakauslehti Seuran ohella. Apu ensimmäisenä antoi viitteitä uudenlaisesta viihdejournalismista, kun Suomen ensimmäinen sankaritoimittaja Matti Jämsä ryhtyi tyydyttämään kansan sensaationnälkää huikeilla tempuilla. Matti Jämsän tempaukset Apu-lehdessä alkoivat vuonna 1953.

Vuosina 1950-56 ilmestynyt Kalle edusti seksististä miestenlehteä. Lehden kansitaide oli amerikkalaista pin-up'ia. Lehti ei ollut paljonkaan varhaista kotimaista "miestenlehteä" Aatamia (1944-54) rohkeampi, mutta otti haparoivia askelia sensaatiolehden suuntaan, missä mielessä sitä voidaan pitää Linteran vuonna 1958 perustaman Jallu-lehden edeltäjänä, ehkä jopa esikuvana. Lehteä ei tule sekoittaa pornolehti Kalleen, jota alettiin julkaista vuonna 1973. Varsinaisten pornolehtien edeltäjä Suomessa oli ruotsalaisperäinen Coctail. Coctail ilmestyi vuosina 1945-57 ja sitä voidaan pitää ensimmäisenä maassamme julkaistuna seksilehtenä (lehteä julkaistiin vielä vuosina 1969-74, jolloin se oli selvästi alkuaikaa rohkeampi, mutta ei pärjännyt kotimaiselle pornon edelläkävijälle, 70-luvun rohkealle Jallu-lehdelle). Aikakauslehtenä Coctail kuului marginaaliin ja oli journalistisesti merkityksetön.

Urpo Lahtisen Hymy alkoi ilmestyä lähes samanaikaisesti Linteran Jallun kanssa, vain vuosi myöhemmin.

Uudenlaisesta tutkivasta journalismista (muun muassa Hashis ja kokaiini saapuneet Helsinkiin, 31/1952) ja Jämsän kohutempauksista huolimatta Apu jäi kiltille perhelehtitasolle Jallun ja Hymyn kehittyessä ensimmäisiksi suomalaisiksi sensaatiolehdiksi 1960-luvun vapautuvassa ilmapiirissä.  

1960-luvun alussa alkoi Suomen elinkeinoelämässä kuulua varoitusääniä: liiallinen panostus maatalouteen ja pienviljelijöiden tukemiseen oli johtamassa merkittävään ylituotantoon. Varoitusääniin ei juurikaan reagoitu, mistä oli seurauksena maatalouden kannattavuuden romahtaminen. Kehitys johti elinkeinoelämän rakenteelliseen muutokseen, peltojen paketointiin ja massiiviseen maaltapakoon.

Perheenjäsenet mukaan lukien tämä muutos koski yli puolta miljoonaa suomalaista ja se oli ilmeisesti rajuin koko Euroopassa. Vastaava muutos oli koettu myös Ruotsissa, mutta jo pari kolme vuosikymmentä aikaisemmin ja maltillisempana. Rakennemuutoksen synnyttämä maaltamuutto suuntautui paitsi Etelä-Suomeen suurkaupunkien liepeille rakennettuihin lähiöihin, myös Ruotsiin etenkin Tukholman ja Göteborgin seuduille. -- . Maaltamuuttoon liittyi kiinteästi jälleenrakentaja- ja raivaajasukupolven lasten, yhteiskunnallisesti aktiivisten suurten ikäluokkien tulo työikään juuri 1960-luvun jälkipuoliskolla.

(Wikipedia: Maaltamuutto; lainattu 1.10.2015)

Suomi kaupungistui länsimaisittain myöhään, mutta nopeasti. Vielä vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui maalla, mutta vuoteen 1970 mennessä enemmistö suomalaisistakin jo asui kaupungeissa. Suomen kaupunkien väkimäärä kasvoi nopeasti, ja esimerkiksi Helsinkiin saapui vuosittain 7 000–8 000 nuorta 1960-luvulla. Tämän vuoksi suurimpiin kaupunkeihin jouduttiin rakentamaan pikaisesti laatutasoltaan vaihtelevia lähiöitä maalta muuttaneille uusille asukkaille. Toisaalta lähiöt olivat aikansa mittapuun mukaan hyvin varusteltuja ja merkitsivät monille kaupunkien keskustoista ja maalta muuttaneille asuinolojen selvää parannusta. 1960-luvun lähiöihin muutettiin enimmäkseen kantakaupungista, 1970-luvun lähiöihin taassuuri maaltamuutto toi väkeä maaseudulta.

(Wikipedia: Kaupungistuminen; lainattu 1.10.2015)

Agraarikulttuurin alasajon seurauksena maalta kaupunkiin muuttaneet alkoivat opetella isomman maailman tavoille, viihdekulttuuriin ja kuluttamiseen. Suomen yhteiskunnallinen murros tapahtui samaan aikaan laajemman eurooppalaisen arvomurroksen kanssa. Maaseudulla häpeällisenä tai ainakin ei-toivottuna pidetty elämänmeno, avoliitot (kansankielellä susiparit) ja vapaat suhteet, oli kaupungeissa jo hyväksyttyä elämää, normaalia kanssakäymistä.

Sukutiloilta ja tutuista ympyröistä, usein vanhemmista ja sisaruksista eroon joutuminen sai aikaan juurettomuutta, mikä taas altisti peloille ja kauhukuville. Suurvaltojen vastakkainasettelun aikaansaama kylmä sota ja ydinsodan pelko varjostivat ihmisten elämää. Pelkoja paettiin työhön, vapaisiin suhteisiin ja viihteeseen. Maaltamuuttaneiden lapset kasvoivat uusien arvojen maailmaan, mutta aikuisväestö vierasti liian urbaania elämänmenoa, halveksi elitismiä ja kaipasi viihdekulttuuriin kansanomaisuutta.

Lehtimiesten Hymy ja Jallu osuivat parhaaseen mahdolliseen markkinarakoon purkaessaan kansan syvien rivien katkeruutta ja epäluuloa yhteiskuntaa kohtaan. Hymyssä saivat äänensä kuuluviin ihmisryhmät, jotka ennen oli pakotettu vaikenemaan: eri syistä epäonnistuneet, syrjäytyneet ja siirtolaisina kärsimään joutuneet. Ihmisten kärsimysten paisuttelu ja esittäminen groteskissa valossa teki asioista outoa viihdettä ja ruokki lukijoiden sensaationnälkää. Kansan yläpuolella olevan hienostoväen pimeiden puolien paljastaminen ja julkkisten yksityiselämän riepottelu tuotti lukijoissa kenties sairasta vahingoniloa.

Hymyn sensaatiohakuinen journalismi pysyi juuri ja juuri hyväksyttävän rajoissa - Lehtimiehet tosin joutui muutaman kerran raastupaan juttujensa ansioista - ja samalla siirsi rajoja edemmäs. Uskontoon ja seksiin liittyvien tabujen murtaminen synnytti myös vastalauseita, eikä välttämättä siksi, että lukijat olisivat olleet erityisen uskovaisia, vaan koska kyse oli perinteisistä arvoista, jotka oli totuttu kokemaan elämää suojaavina. Maltillisemmat kristityt jättivät Hymyn kirjoitukset omaan arvoonsa, mutta loukkaantuneet lähettivät kirjeitä, joiden solvaukset vastasivat lehden linjaa tai menivät ylikin. Lehti käänsi tämänkin voitokseen ryhtyessään julkaisemaan ja kommentoimaan lukijoiden kirjeitä. 

Urpo Lahtisen Lehtimiehet osti kilpailijansa pois pelistä ja oli 60- ja 70-lukujen todellinen menestystarina, jossa heijastui suomalaisen yhteiskunnan ja sen arvomaailman muutos:

Jyrki "Jyräys" Hämäläinen sai vapaat kädet kehittää Suosikista rock-maailman pinnallisuutta hyödyntävä, omanlaistaan sensationismia viljelevä nuorisolehti, joka keskittyi musiikin oheisilmiöihin enemmän kuin itse musiikkiin ja ruokki nuorten keinotekoisesti luotuja identiteettejä punkkareina, fiftareina ja hevareina. Nuorisolehtenä aloittaneesta Hymystä tuli koko perheen sensaatiolehti, Nyrkkipostista miesten sensaatiolehti ja sensaatiolehti Jallusta pornolehti. 

Lehtimiesten naistenlehtiä olivat Jaana ja jonkin aikaa 80-luvulla ilmestynyt Armi. Muihin julkaisuihin kuuluivat mm. Tekniikan maailma, Kaks Plus ja veritöillä mässäilevä Alibi. 

Hymyn ja Nyrkkipostin mehevimpiin julkkisjuttuihin ja henkilöiden julkiseen nolaamiseen riitti pohjaksi epämääräinen puolitotuus tai toimittajan kuulema tarkistamaton juoru, jonka pohjalta voitiin jo sanoa, että on kuultu luotettavalta taholta. Hymy ja Nyrkkiposti vaikuttivat journalististen tapojen ja sopivaisuusääntöjen avartumiseen 1970-luvun loppua kohti: asiallisetkin viikkolehdet ryhtyivät laajentamaan ilmaisuaan kohujuttuihin, puolivillaisiin julkkisjuoruihin ja alastonkuviin. Jallu ja Lehtimiesten toinen, vuonna 1973 perustettu pornolehti Ratto taas vaikuttivat pornon juridiseen ja yleiseen sallittavuuteen.

Hymyn ja Nyrkkipostin henkisenä jatkajana voidaan nähdä Aller Julkaisut Oy:n vuonna 1992 perustettu 7 päivää eli Seiska -lehti. Seiskan suurimpia kohujuttuja ovat olleet Lordi-yhtyeen laulajan kasvojen paljastaminen, mikä johti lehden vastaisen adressin keräämiseen internetissä (adressi sai jo ensimmäisen vuorokauden aikana 100 000 nimeä ja muun muassa Sokos veti lehden pois myynnistä asiakkaiden paheksunnan vuoksi) ja Sig-yhtyeen laulajaa Matti Inkistä koskevan lapsipornovideotutkinnan julkaiseminen. Inkistä ei oltu tuomittu, kyseessä oli vasta rikosepäily. Aivosyöpää sairastava ja valmiiksi masentunut Inkinen teki Seiska-lehden artikkelin jälkeen itsemurhan.

Hymy oli edelläkävijä. Perässähiihtäjien jutuista väkisinkin puuttuu se tekemisen into ja tuoreus, mikä vanhoista Apu- ja Hymy-lehdistä välittyy. Nykyään kaikki on jo koettu, kuultu ja nähty.

Jos media-alan edelläkävijöiden motivaattoreina 1950-70 -luvuilla olivat raha, kohahduttaminen ja journalistisesti mielenkiintoisten tuotteiden luominen, eikä välttämättä edes tässä järjestyksessä, ja Hymyn kohdalla listaan on vielä lisättävä virkavallan vääryyksien ja systeemin mädännäisyyden paljastaminen, nykyisin toimitustyön innoittajaksi riittänee pelkkä raha. Bisnes on bisnes.

Isto Lysmästä sanottua

(Nyrkkiposti 13/1970)

M......