Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Hymy 1976-1979   Hymy 1980-1999   Nyrkki   Madame   Suosikki  

kaikki myytävät lehdet   kotimaisten aikakauslehtien historia 

lehtien kuntoluokitus ja paljousalennukset   vanhat postikortit 

Kulunut kesä tullaan merkitsemään aikakirjoihin Pohjois-Karjalassa
maakunnan mustimpana susikesänä kymmeniin vuosiin; Kiteellä,
Tohmajärvellä, Värtsilässä ja muissa maakunnan rajapitäjissä ovat
sudet tappaneet tai raadelleet pahoin kesän kuluessa lähes 400 ko-
tieläintä. Ja joka päivä luvut lisääntyvät parilla kolmella eläimellä...
Elokuun lopussa järjestettiin Kiteellä suurta huomiota kaikkialla
maassamme herättänyt suurjahti - suurin jahti sataan vuoteen 
maassamme - , mutta siitä tuli hukkareissu. Saaliiksi saatiin vain
punakettu ja koira, jotka onnettomuudekseen osuivat tulemaan yli
300 miehellä miehitetylle ampumalinjalle. Hymylehden reportteri oli
myös mukana tässä hukkajahdissa ja kertoo nyt oheisessa, mitä hän
näki ja kuuli ennen pontikastaan, nyt susistaan kuulussa Kiteen pi-
täjässä.

(Kyllijoki - Lintinen: Hukkareissu; Hymy syyskuu 1961)

Maalis-huhtikuussa 1939 susisodassa käytettiin armeijan taistelulen-
tokoneitakin. Niistä haulikkomiehet jahtasivat hukkia ja niiden se-
kaan yritettiin pudotella käsikranaatteja. Operaation tulos oli kolme
sutta.
   1949 Lapissa laskettiin olevan noin sata sutta. Se oli niin suuri
haitta porotaloudelle, että järjestettiin laaja sota susia vastaan. Mu-
na oli lehtiväkeäkin USA:sta asti. Silloin eleltiin juuri kylmän sodan
aikaa ja perusteltiin Natoa, joten susisota tulkittiin kommunistien ta-
holla kuuman sodan harjotukseksi ja suuresta jahdista tuli ulkopoliit-
tinen ongelma.
   1962 sitä vastoin päästiin Neuvostoliitolta pyytämään yhteistoimin-
taa rajalla nähtyä kahdeksan hukan laumaa vastaan. Taas käytettiin
lentokoneitakin...

( ... )

KULTAOMENA myy
HYMY-lehdet 1959-75

3,90 e 5/1960 (10.3.1960). 18. +++ (reunassa noin 1 cm repeämää). Isokokoinen lehti 39 x 27 cm. Kannessa Anita Ekberg. Mm. Näin rakennetaan varttimidgetti, Erkki Pälli: Chicagon pioneerit (Kiehtova musta musiikki, osa 2), Tampereen Ilves - maan paras jääkiekkoseura?, Helmut Schultze: Grand Mananin liekehtivä meri (Harmaiden susien kalmantaival osa 2), Harry Belafonten tarina - en häpeä olla neekeri!, Aina vain Anita (kaksi sivua Anita Ekbergistä). Kolme kokosivun sarjakuvaa: Teräsmies, Pimu ja Veikko Savolaisen Joonas ja Mirimari. s. 6, 15

M 3,90 e SYYSKUU 1961. 36. +++ . Isokokoinen lehti 39 x 27 cm. Kannessa Joanna Woodward. Mm. Ankrahit areenalla, Nätei flikoi ku paidaknapei (turkulaista naiskauneutta messutytöt Tamara Oksala ja Sirpa Hakala ja juhannusneito Lea Seire), Kuudennen aistin dekkarit (naiset luontaisia salapoliiseja), Suuria jazzin hahmoja: Syvänkylmä Tristano (Lennie Tristano), 'Maailman Matin' viisi virkaa ja kuusi nälkää: Maapallopatsaan tekijä, Pohjois-Euroopan kenraali, arkitähti ja insinyöri (saarijärveläinen Matti Rutanen), Otteita erään juutalaispojan päiväkirjasta - poiminut Francois Mustard, Sinikka Ankrah kirjoittaa itse: "Me emme eroa". Sarjakuvat: Pimu, Teräsmies ja Joonas. s. 46-7, 12, 16

3,70 e ELOKUU 1962. 36. +++. Isokokoinen lehti 32,5 x 27 cm. Mm. Kaunis kartanonneito (Simone Furuhjelm), Maakravut merellä (Haakanen ja Räsänen ja 16 metrinen Rainbow), "Mäki - mikä Mäki?" (Olli Mäki MM-kamppailussa Helsingin Stadionilla), Ylösnoussut Vasa ("Wasavarvetin" nostamisesta ja näytteille asettamisesta), Vanhan kievarin varjossa (Kallenaution kievaritalo Juupajoen kunnassa), Katujemme naisrauha - sitä ei ole (Saavatko naiset kulkea rauhassa Helsingin yössä?), Suuria jazzin hahmoja: Eric Dolphy - etsijä vai puoskari?, Se suuri tervasouvi (tervanpolttaja Onni Ahoa avustaa Pirkko Mannola), Ruletin mestaripettäjä Francis Bolle. Kaksi kokosivun sarjakuvaa: Pimu ja Russ Winterbothamin avaruuslentäjä Chris Welkin. s. 18-19, 28

4,20 e 10/1963. 48. +++. Isokokoinen lehti 33 x 24,5 cm. Mm. Tappaja-Toivonen vaihtoi rattia (Pauli Toivonen), Ritva Wächter (neljän sivun juttu), Nuorisomme ihana elämä (nuorison juhannuksenvietosta), Kansanvillitsijät (The Adventures), Pienenä syntynyt Brigitte (6 kuukautisena syntynyt Brigitte Silventoinen), Tuhlaajapojan paluu (Henry Theel), Kultavääpeli ihmettelee (Ilmari Salminen). Kaksi kokosivun sarjakuvaa: Kalle Kanankoipi (Coccobill) ja Veikko Savolaisen Joonas; lisäksi Pimu. s. 4, 8, 10-11, 14, 42, 47

3,90 e 5/1965. 56. +++ . Kannessa Janina Faye. Mm. Joppe Karhunen: Härkätaistelu hävittäjälentäjän silmin (nelisivuinen kuvitettu reportaasi), Purtsi - oletko kihloissa? (neljä sivua Tokion pronssimitalinyrkkeilijä Purtsi Purhosesta), Sensuroitu (haastattelussa Nuori Voima -lehden päätoimittaja Kalevi Seilonen sekä Juha Virkkunen ja Veijo Meri), Ennala: Rikoksia uskonnon varjolla, Poikamiestyttö Tarja Nurmi, Tv-ruudun kovanaama ja kovanaaman kaveri (Spede Pasanen ja Simo Salminen), Keskustelua: 15 vaan ei 17, Modernin kirkon menot (haastattelussa pastori Ilmo Launis), Ennala: Itsemurha ("Kysymys itsemurhan oikeutuksesta on vanha ja kiistanalainen. Kirjoittajamme on omaksunut lempeän ymmärtävän kannan". Kolmesivuinen kirjoitus), Jorma Virtanen: "Panssarivaunulla" Sevettijärvelle - poronlihaa ja pirtua (Suuri Lapin safari, osa 2). Sarjakuvana Avaruuslentäjä Chris Welkin. s. 10-11, 14, 36, 38 

2,50 e 8/1965. 64. ++ . Kannessa Jocelyn Lane. Mm. Liana Kaarina (neljä sivua), Vain siksi, että Vilma Rudolph on neekeri, hänet aiottiin lynkata (erikoisreportaasi USA:sta), "Varsinaiset" missikisat (Yyterin missikisoista), Veikko Ennala: Harhojen talo (viisisivuinen kuvitettu kirjoitus mielisairauksista ja vierailusta sairaalassa). Autoesittelyssä Moskvitsh 408. Pakina Jammu. 79, 32, 42, 44

4,20 e 10/1965. 64. ++++ . Kannessa Sophia Loren. Mm. Autotermiitit (tutkivaa journalismia), 5 ½ minuuttia junan tuloon (nelisivuinen reportaasi kahlekuningas Timo Tuomivaaran tempauksesta), O.J.Asikainen: Martin Bormann, Katri-Helena on avioitunut! (Katri Helena Koistinen ja Matti Turunen), Mormoniavioliitto (kirjailija Erkki Wessman ja näyttelijätär Tuija Vuolle), Hans Schulz: Kuuselan vaarilla oli tytär (Armi Kuuselasta ja isä Aarne Kuuselasta), Kokoontumisen tarve (helsinkiläisten nuorisojengien viikonlopunviettoa), Armeija on pop (Esko Jämsénin kaksisivuinen haastattelu Timo K. Mukasta). Kokosivun sarjakuvina Frank O´Nealin Pätkis ja Avaruuslentäjä Chris Welkin. 12, 20, 24, 4252

3,90 e 10/1965. 64. +++ .

3,90 e 4/1966. 64. +++ . Kannessa Jane Fonda. Mm. Tamara Lundin uusi onni (Tamara Lund ja Aatos Tapala), Suomalaispeikot valloittavat maailmaa (Helena Kuuskoski ja Ateljee Fauni), Ennala: Prostituoitu kiristi johtajia, Protesti (Irwin Goodman ja Jukka Kuoppamäki), Vadim tekee seksitähtiä (Roger Vadim ja Jane Fonda), Ennala ja Virtanen: Eerikinkadulla makaa kuollut mies, Ennala: Keskusvankilan kauhukabinetti, Autoesittelyssä Renault R 10, Hymytyttönä Sirpa Wallenius. Jammun pakina. Kokosivun sarjakuvina Pätkis (Short Ribes) ja Avaruuslentäjä Chris Welkin. s. 13, 14-15, 1824-25, 52

3,30 e 7/1966. 64. ++ . Mm. Sennin ja Taiton kyyhkyslakka (turkulaiset Senni Nieminen ja Taito Mäkelä Heikinkadun "kyyhkyslakassa"), "Ne on hulluja kaikki" (viiden sivun reportaasi autourheilusta, mm. Urpo Lahtinen Keimolan kisoissa), Pääseekö mustalaisen vaatteissa ravintolaan (Hymy testasi Jyväskylän ravintolat), Ennala: Mustalainen (Veikko Ennalan kirjoitus romaneista), 11-vuotias lapsiäiti joutuu odottamaan kaksi vuotta avioliittolupaa Italiassa! (Italian nuorin äiti Angela Frassino), Minut leikattiin naiseksi (5 sivua Jokelassa asuvan Kurt Mikaelin eli Eva Britan "sukupuolenkorjausleikkauksesta"), Kiireinen elokuvantekijä (Jarno Hiilloskorpi), Ennala: Sukupuolinen kyvyttömyyskin voidaan parantaa hypnoosilla (Oliver Hawkia tapaamassa Haukkalinnan luostarin täysihoitolassa, 6 sivua), Juhannustaikoja, Ennala: "Pahantapaisten" Huvitus (Yläneen tyttökodista, 6 sivua), Kuudennen maanosan porteilla (Raoul Johnssonin sukellusaiheinen artikkeli värikuvin). Heinäkuun hymytyttö Merja Viljanen. 8, 11, 18, 19, 20, 26, 27, 39, 57

3,30 e 12/1967. 96. ++ . Joulunumero. Mm. Viikatemies veti vikatikin - 33:sta metristä jäiseen maahan (tamperelaisen piippumuurari Yrjö Nattarin haastattelu), Kurjuus alkaa Ranualta, "Poika" Tuominen ihmettelee: Miksei puhuta Suomen ihmeestä? (Arvo Poika Tuomista tapaamassa, neljä sivua), Ennala: Muuan rikos ja rangaistus (veljeensä "sekaantuneen" emäntä Helena Kuulan tapaus oikeuskäsittelyssä), Viktor Klimenko - osaatko lukea?, Vapauden apostoli Markku Lahtela (Lahtela ja Liisa Salosaari), Etuistuin vapaana - Irwin Goodman ja Chevrolet Camaro, Enska Kallio: Tämä jäi kertomatta Runar Holmströmistä (Tulijärven murhaajaksi epäillystä Holmströmistä ja hänen itsemurhastaan, neljä sivua), Äidistä tyttäreen (Elviira Ahonen), Helsinkiläisrouva sanoo: "En voi elää ilman miehiä" (seitsemän sivun kertomus Annikki Ant-Wuorisesta), Marjatta Tuunanen ja Jasmine ovat onnellisia Beirutissa - etsitty isä löytyi, Ennala: 16 pakkolaitosvankia hirttäytynyt, Muistatteko Beni Vannisen? osa 1, Margit Jaatinen-Rope: Riitaisa mannekiinimaailma. Joulukuun hymytyttö Eila Eirtola. 5, 19, 23, 24-25, 26-27, 29, 51, 55, 66, 69, 71

3,50 e 7/1968 96. ++ (Kansissa voimakasta kulumaa, keskiaukeama irtonainen). Kannessa Ann-Christine. Mm. Helge Siimes: Missiemme kohtalo (5 sivun verran missien arviointia ja paljastuksia), Limingan Antin Helsinginmatka (Kultainen kaupunki, osa 2), Varokaa ihanaa Ruotsia (Vihtori Wistbacka ja Ville Väyrynen asuvat kelvottomassa kalastusaluksessa Göteborgissa), Loppuiko Irwinin taru tähän (Hymyn juhannustempaus: Irwin "folkkarilla" järveen), 20 vuotta "orjana" - ilman palkkaa (70 vuotias karjakko Veera Tynkkynen), Olin marskin ruoanlaittaja (Mannerheimin keittäjä Mikkelissä Aili Rantanen), Kyllä asunnon saat kun annat peppua (asunnottomien asian hyväksikäyttöä Helsingissä), Nuorisospecial: Johnny suoraan sydämeen laulaen (Johnnyn kiertue ja kiertueen tytöt), Hymylehden koe - ensimmäinen laatuaan Suomessa: Taivas ja helvetti sokeripalassa (6 sivun artikkeli LSD:stä; LSD osa 1), "Enää kolme kuukautta!" (Ann-Christine "Chrisse" Nyström ja Harri Piitulainen), Hait merimiehen seurana "välimeren risteilyllä" (Olavi Rummukainen "putosi tai työnnettiin 14 tunnin uintimatkalle 15 kilometrin päässä Kyproksen rannikosta"), Luutnantti Salo on sosialisti (Arvo Salo), Taistelu Heikkilän talosta - 20 vanhan miljoonan omistajat näkevät nälkää (holhouksen alaisiksi määrätyt sisarukset ja Heikkilän tila Vesilahdella). Keskiaukeamakuvana Miss Ford Escort Elsi Koivisto. Sarjakuvat Born Loser ja Puutaheinää. 3, 7, 24, 28, 30-31, 38, 45, 50, 61, 64, 70, 88 

5,50 e 9/1968. 120. +++ . Mm. Hitlerin kuolema (2. maailmansodan viimeinen salaisuus on paljastettu, mm. kuva "Hitlerin maallisista jäännöksistä"), Hannu Karpo: Suomalainen Vietnam (Autokatsastusmiesten yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Kuusela ja Suomen Autokoululiiton toiminnanjohtaja Veikko Pajunen "sissisodassa"), Tanskalaiset yrittävät ostaa Jarin takaisin (4 sivua), Veikko Ennala: Kirje Jeesukselle, Pitkän iän salaisuus: Äreet ryypit kolomasti päivään (Pudasjärven Juurikkarannassa asuva Erika Räisänen), Kreiville lapsi (Pertti Ylermi Lindgren ja Gull-Britt Selin), Kauhujen kautta kotiin - kahden suomalaisen pakomatka halki Stalinin Venäjän (Niilo Halosen ja Lauri Almin pakomatka, osa 1), Linnan juhlat (Kirjailija Väinö Linnan kesä 1968 oli juhlien kesä; Linnaa tapaamassa 4 sivua), Armi tänään: Viiden lapsen tyylikäs äiti (Armi Hilario, 4 sivua), Kuuma, kurja Marrakesh ("Marrakesh on silmänkääntäjien, hippien, käärmeenlumoojien ja narkomaanien mekka.. Oopiumiluolissa seurailevat raukeat asiakkaat puolialastomien mulattityttöjen hurjia rituaalimenoja päät nytkähdellen"; 4 sivua), Vaihdetaanko vaimoja? (tukholmalaisesta "vaimonvaihtoklubista", 3 sivua), Annikki Kariniemi: Kirottu Rovaniemen niemi (lappalaisruhtinaan Rovaniemen niemelle lausuma kirous ja paikalla sattuneet onnettomuudet, 4 sivun artikkeli), Äidin murhe: Tyttäreni synnytti lapsen veljelleen, Dynamiitilla eroon vaimosta (Mies yritti räjäyttää perheensä Vuosaaressa), Tuhansien rottien maa ("Rauman kaupungin Kinnon kaatopaikalla alkaa iltahämyssä elämä..."). Miss Ford Escort Anne-Maj Koskinen. Puutaheinää. Jammun pakina. 5, 11, 12, 15, 17, 24, 27, 28, 31, 36, 47, 74-75, 77, 86-87100110-111, 112-113 

3,90 e 11/1968. 120. +++ . Mm. Grillataanko Ilmajoella ihmisiä? (naisten työlaitoksen paloturvallisuudesta), Supertyttö sai teräsmiehensä (Seija Tyni ja Panu Ignatius), Helsingissä on monilla kylmä ennen kuolemaa (asunnottomien alkoholistien tilanteesta), Teini Salokangas: "On mukavampaa löytää vaimo putkasta kuin menettää hänet" (Salokangas kertoo avioliitosta Lianakaarinan kanssa, osa 2), Täällä pohjantähden alla - puolueeton vai puolueeton? (Väinö Linnaa tapaamassa aiheena Edvin Laineen elokuva), Ääniharavat Ilaskivi & Tuomioja kaksintaistelussa (kuvasarja Hymy-lehden järjestämästä tempauksesta), Annikki Kariniemi: Minä ja 30 vuotta nuorempi mieheni (Kariniemen kirjoitussarjan ensimmäinen osa), Kauhujen kautta kotiin (Uuno Halosen ja Lauri Almin pakomatkasta Neuvostoliitosta Suomeen, osa 3), Toivo Hämerannan murhenäytelmä (syrjäytettyä teatterinjohtajaa tapaamassa), Profeetta Timo Kuittinen: "Presidentti Kekkonen joutuu helvettiin" (Ennala 'tuomionprofeettaa' haastattelemassa), Veikko Varjo: Taivaan valtakunnan kasöörit (Adam Härkösen ja Onni Poutasen perustamasta "härkösläisyydestä"), Poika! Mamma! (Maija Kärkkäinen ja Raimo Jägerholm, Helsingin pommituksissa toisistaan eroon joutuneet äiti ja poika tapasivat 26 vuotta myöhemmin Göteborgin syysillassa). Miss Ford Escort Leena Somma. Jammun pakina. Kokosivun sarjakuva Puutaheinää. 16, 1931, 60, 78, 80, 82, 101, 114

3,30 e 7/1969. 120. +++ (kansissa kulumaa)

2,90 e 7/1969. 120. ++. Kannessa Marjo Wallenius. Mm. Helsingin herrojen loistava lohiapaja: Läsäkoski, Katri Helenan ja Lista-Paalosmaan yhteiset yöt, Petetty Benny: Minä loin Lolan (Lolan ja Bennyn - Pirjo Väyrynen ja Ben Hermansson - tarina), Kivi jonka rakentajat hylkäsivät (CP-vamman tähden väheksytyn Seppo Soinisen elämäntarina), Hannu Karpo salaa avioon, Sanelma Vuorteen mies pahoinpiteli miniäänsä, Sirkka Antreus: Usko ja ateismi iskevät yhteen Neuvostoliitossa, Santahamina - miksi vain puolustusvoimain lomaparatiisi, Ne Viitasaaren suuret mutamessut, Suomalainen rukous (Lyydia Pauliina Koiviston tarina), Kulkurin jenkka ja sottiisi ("87-vuotias Aarne Wilhelm Elo on Rauman pääskynen"), Paha on poliisin olla paimenena - kun naiseen yhdytään tämän edes heräämättä, Eeva Kilpi: Herra, opeta meitä hyväksymään myös vanhusten rakkaus! (Eeva Kilven kirjoitus), Pekka Kosonen: Partisaanisotaa Suomessa osa 4, Ei kirkollisveroja - ei siunausta! (73-vuotiaana kuolleen lempääläisen Väinö Nurmisen hautajaiset), Kumpi kannattaa paremmin: rappioalkoholistin hoito vai hautaus? (Iisalmen 'Suomi-kodin' tulipalo), Jääkiekkovalmentaja Kustaa Bubnikin jalkavaimot, Kristian elää vielä! (pop-laulaja Kristianin haastattelu itsemurhayrityksen jälkeen). Kokosivun sarjakuvina Runteli ja Puutaheinää. Erikoisuutena Runtelin tekijän Jykä & Riken kolmen sivun "sarjakuva" Agentti Vatvo ja Järvi-Suomen pedot. 2, 7, 9, 22, 25, 28, 5281, 86-8788, 114-115

3,70 9/1969. 144. ++ (yhdeltä sivulta leikattu pieni kuva, muuten ok). Kannessa: "Sirkka Rivioli (Irwinin tuleva vaimo) tarjoaa teille Hymylehden 10-vuotiskakun". Mm. Irwinin oikea morsian ("Irwin Goodmanin kihlattuna on mainittu vaalea Inga-Lill Walgren. Irwinin vakituinen tyttöystävä on kuitenkin tummakutrinen Sirkka Rivioli."), Itäraja on kohtalomme, osa II: Muistattehan Raatteen tien (seitsemän sivua), Ennala: Tuula Ignatiuksen salainen pahe (kolmen sivun juttu juoruilusta), Helsingin varjot (8 sivua kuvia Helsingin yöstä - varkauksia, juopottelua, pahoinpitelyjä), Oletko huijari Juhan af Grann?, Tähti ja meripoika (Olavi Virran muistelmien 1. osa), Suomen tulevan kuninkaan Oskar I:n lasku valtiolle ("Kiinteistönvälittäjä Oskar Seilonen - kirjailija, runoilija, hashiksen ja passin polttaja Kalevi Seilosen isä - sanoi, että taistelu päättyy voittoon piakkoin" - Oskar ja Saima Seilosta tapaamassa Porissa Yrjönkadulla), Ennala: Tapaus nimeltä M.A.Numminen, Antakaa meille bordelli (viisi sivua haastatteluja), Mestarirakastaja Agostini Giacomo Imatran ajoissa - rakasteli illasta aamuun, Vain vaimot eivät ole yhteisiä (Väinö Lönnqvistin juttu Toivo Lehtisestä ja Haukijärven Kibbutsista), Pekka Kejonen: Alkoholistin itsetilitys (Kejonen kertoo alkoholismista kahdeksatta päivää raittiina), Pontikka-Gunnar (polvijärveläisestä pontikan keittäjästä). 3, 8, 11, 12, 25, 54-55, 57, 63, 64, 72, 85, 97, 100, 111

4,80 e 12/1969. 144. +++ . Kannessa Virpi von Waltzel (Miettinen). Mm. Otetaanko uusiks kysyi pääministeri Mauno Koivisto (Hymy-lehden Pusu-Leena iski jälleen), Virpi von Waltzel: Caesar ei elä kustannuksellani, Tämä mies on tuhopolttaja (Tampereella kuusi paloa sytyttäneen Ahti Nyyrikki Kosusen vankilahaastattelu), Ylösjoki puhuu mitä sylki suuhun tuo (aiheena keskusrikospoliisin päällikkö Pentti Ylösjoki), Haavoittuneet suomalaiset pääskyset Tukholman verisellä asfaltilla (ruotsinsuomalaisia "Euroopan verisimmässä kapakassa" Kubbenilla, neljän sivun reportaasi), Alkoholi ei ole ongelmani (rattijuoppudesta kärähtäneen Pertti "Purtsi" Purhosen haastattelu, käsialantutkija Leo Pennasen ja psykiatri Armo Hormian kommentit), Miksi Simo Vesterisen suolet repeilivät Toijalan putkassa - poliisien väkivallan käytöstä on puhuttava! (5 sivua), Kadonneen kansanedustan mysteerio (Voitto Hellstenin tapaus), Maailman kirjat sekaisin: Hymylehti perustaa nudistiklubin, Viekö kateus Kulta-Kallen kodin (Kaarlo Kangasniemi ja Porin byrokratia, "Luvattu tontti ja sen mukana koko omakotitalo taitavat jäädä kangastukseksi porilaiseen horisonttiin"), HAIR - nuoruuden, vapauden ja rakkauden vallankumous nuorisovankilassa (Tampereen Popteatterin näytäntö Keravalla, 4 sivua), Mitä tehdään nuken kokoiselle lapselle joka elää vielä pitkään abortin jälkeen, Tähän niemeen rakennettava seksikylä korjaa Suomen matkailutaseen, väittää toimitusjohtaja Kalevi Keinänen ("Minä en ole epäonnistunut vielä missään mihin olen ryhtynyt"), Isoisä ilman paitaa - porno eilen ("Pohdimme hiukan mitä pornografialla käsitetään ja onko se katsottava vaaraksi vai hyödyksi yksilölle ja yhteiskunnalle"), Pojantytär ilman paitaa - porno tänään (3 sivua). Jammun pakina. Kokosivun sarjakuvana Runteli ja Puutaheinää. 6, 12, 23, 25, 27, 28, 3136-37, 44-45, 68-69

Vuoden 1969 lokakuun numerossa Hymylehti ryhtyi tositoi-
miin ja löi pirstoiksi siihen asti murtamattomana pidetyn
pähkinän. Kysymys koski Esko Laukon arvoitusta. Julkaisim-
me kuvan Esko Laukosta, joka yllättäen osoittautuikin nai-
seksi... Nyt Hymylehti paljastaa myös nimimerkki Esko Lau-
kon oikean nimen: TUULA KORPELA. Tuula Korpela on muu-
ten melkoinen kovanaama. Hän ei aio maksaa jenkki Ball-
ingerille penniäkään. - Valittakoon ukko vaikka helvettiin tai
isoäitinsä neititädille, sanoo tuo viehättävä salapoliisikirjai-
lijatar.

(Tuula Korpela oletteko nimimerkki Esko Laukko? Olen! Esko Laukon ja Mauri Sariolan erikoishaastattelu. Hymy 1/1970) 

4,20 e 1/1970. 144. ++++ . Kannessa Kaarina Jones. Mm. Minä säälin teitä sanoi arkkipiispa - Mmmmmm sanoi Danny (Arkkipiispa Simojoki ja Danny Pusu-Leenan kohteina), Näettekö te tässä kuvassa lapsia vai rikollisia? (Ensio Kyppö ja Pernasaaren koulukoti), Toini Vartiaisen lohtu murheeseen on yhden tähden jallu (Toini Vartiaista ja Lauri Hyrskettä tapaamassa), Tuula Korpela oletteko nimimerkki Esko Laukko? - Olen! Esko Laukon ja Mauri Sariolan erikoishaastattelu, Irwinin neuvo veronmaksajille ja yksityisyrittäjille: Älä koskaan omista mitään (Irwinin haastattelu sekä käsialantutkija Pennasen ja psykiatri Hormian analyysit haastateltavasta, Ryysyrannassa tehty 6 sivun juttu), Ennala: Kävin helvetin kiukailla (Hymylehti itäisillä mailla, osa I), Tuleeko sokeasta Karista iskelmätähti? (Kari Purhonen), Ennala: Uudenvuodenkirjeitä henkilöille - Veikko Vennamo, Niilo Tarvajärvi, Ahti Karjalainen, Paavo Hiltunen (Kirjeitä henkilöille -sarja, osa 1), Miksei tästä kuvasta tehty rikosilmoitusta (taiteilija Eino Ahosen omaperäinen grafiikka), Katri-Helenan ex-mies ymmärtää naista vain sängyssä (Matti Turusta tapaamassa), Hurskas Kalle Hagert myy mitä vaan ("Mustalaisten kuningas on tullut uskoon ja liittynyt Saalem-seurakuntaan... Hymylehti otti valokuvia Kalle Hagertin hurskaasta ulkokuoresta, mutta kuvasi myös (salaa) kaupankäyntiä hänen kodissaan Vallilantie 20:ssä Helsingissä"), Ajos - paise Kemin veronmaksajan nahassa, Tukholman seksikkäin suomalainen (Ilse Rämö), Beetlehemin tähti tuikattiin vankilaan ("Seppo Nummi, M.A.Numminen, Risto Jaakkola, Herbert Gumbler ja Kalevi Seilonen ilmoittavat tässä mielipiteensä Matti-Juhani Koposen joutumisesta vankilaan"), Miksi en antanut nukkevauvani elää (lukijoiden kommentteja edellisessä lehdessä olleeseen artikkeliin), Tämä tapahtui Suomessa Herran vuonna 1969: Hymylehti osti ihmisen ("Hymylehti osti Toivo Ilmari Pohjoisahon ulos velkavankeudesta. Hän oli velkaa Porin sosiaalilautakunnalle. Hän oli huoltoavun uhri."), Kun Juha Watt Vainio ryhtyi ruiskumestariksi (Sarjamme "Kuuluisuuksien törmäilyjä ulkomailla" jatkuu), Kun Lenita kirosi (Lenita Airisto muotishow:nsa harjoituksissa). 13, 16, 20, 34, 43, 92110

3,50 e 2/1970. 144. +++ (kansia teipattu). Kannessa Pirkko Saanakorpi. Mm. Poliisin hymypoika Fjalar Jarva on liikkuvan poliisin kenraali? (Jarvaa tapaamassa ja käsialantutkija Leo Pennasen analyysi), Heikki Kekkonen ja Joni Skiftesvik: Oululainen tehopesu (yliopistollisen keskussairaalan "pesulafarssista"), Missä sänky siinä koti? (Hymylehti itäisillä mailla 2.), Pohjois-Suomi ei ole isänmaata ("Sotilaspiirit ovat jälleen kerran tarttuneet talouselämän ojennettuun käteen. Hintana on Pohjois-Suomi."), Ennala: Helmikirjeitä henkilöille - Mika Waltari, Fjalar Jarva, "Siveytensä säilyttänyt", Urpo Lahtinen, Mitäs me nakupellet (4 sivua), Ammattialastomat eli Suomen alastomin perhe (nudistiperheestä 3 sivua), Varokaa tätä miestä, jos myytte autoanne - hän on S.P.J. Keinänen, Aino Kassisella ei ole pikkurahan puutetta (Hymyn toimittaja selvänäkijää tapaamassa), Rouva Elli Sarmasto kertoo "totuuden" Tamara Lundin ja Rami Sarmaston romanssista, Pentti "Tumba" Hyytiäinen kiekkoilee rahaa Ruotsissa, Salaisten tukikohtien runkoja vai lentäjien turvasatamia? (Suomen "sotasalaisuudet": kuusi levennettyä maantienpätkää), Pentti "Kreivi" Lindgren: 6000 mätkyt Weneskosken takia, Weneskoski: Kreivi on jätkä ja kuuluu vankilaan. 30-31, 36-37, 59, 61100-101

3,60 e 3/1970. 168. +++ . Kannessa Inga Sulin. Mm. Pusu-Leena uransa huipulla: presidentin suuteleminen, Antaako Jumala asunnon kun Helsinki ei voi? (kodistaan häädetty Irja Pulkkinen), Kirvesmies Matti Keinänen - vihattu lähimmäinen, Aasi kamelin selässä (Hymylehti itäisillä mailla 3., "Ihmeeksemme Veikko Ennalan matkakertomus on herättänyt lukijoissa mielenkiintoa kaikista jutussa ilmenneistä kiusallisista asiavirheistä huolimatta. Niinpä jatkamme sarjaa ainakin vielä tässä numerossa."), Mitä sanoisi kansakunnan kerma Naisenkuvista (kuvitteellisia haastatteluja Jörn Donnerin elokuvan johdosta), Hannu Karpo ei voi olla uskomatta selvänäkijää! (viiden sivun juttu), Suomen menevin mies Leo "Leksa" Kinnunen, Pääjohtaja Erkki Raatikainen: Meillä päin moikataan ensin (Raatikainen Pusu-Leenan uhrina), Miss Suomi 1970 ei ole Ursula vaan MERJA, Ennala: Maaliskirjeitä henkilöille - Paavo Noponen, Kaarlo Mäkinen, Martti Innanen, Tyyne Leivo-Larsson, Virpin Caesar on ahtaalla ("Seitsemänkymmenen ihmisen työttömyyteen päättyi Virpi Miettisen playboy-aviomiehen Caesar von Waltzelin sukkatehtailu"), Ilomantsilainen kulkutauti - halu hirttäytyä putkan lamppuun, Joni Skiftesvik: Taksimiehen kyynel (asiakkaan puukosta vammautuneen taksikuski Lauri Röökin haastattelu), Kauniin Elämänlangan siemenet - matkalippu hulluuteen, josta kaikki eivät palaa koskaan, Kirjailija Kejonen ei ole äidin poika. Jammun pakina. Kokosivun sarjakuvina Runteli ja Puutaheinää. Erikoisuutena ensimmäinen osa Juha Wahlstenin uutta sarjakuvaa "Supertoimittaja" (kaksi sivua). s. 5, 67, 70-71, 80, 91, 114, 136, 164 

2,50 e 6/1970. 168. ++ (keskiaukeama puuttuu, sivut 83-86). Mm. Salmiset alamäessä (Ville-Veikko Salmisesta ja Simo Salmisesta), Parikkalan kirkon korjauksesta kuuma riita - seurakuntalaiset uhkaavat erota, Aamiainen kaatopaikalla (Sven Askolin asuu vaimonsa ja lapsensa kanssa Espoon Kauklahden kaatopaikalla), Laillinen abortti röntgensäteen avulla, Hannu Mikkola - Mäkisen kruununperijä?, Ennala: Irwin Goodmanin lähtölaskenta (Ryysyranta joutumassa vasaran alle), Iiris Tuunainen: Olinhan siellä minäkin (Ryysyrannan bileissä), Juha Numminen: Lähtölaskentaa seurasi äänetön aamu ("Kestääkö Irwinin kantti?"), Pentti Saarikosken kirje presidentti Kekkoselle: Rakas isä, päästä meidät pahasta (Tuula ja Pentti Saarikoskea haastattelemassa heidän kotonaan, 5 sivua), Jörn Donner: Poliittinen aapinen, Verikosto uhkaa romaanimuusikkoa, Ennala: Juhannuskirjeitä henkilöille, Valheella on lyhyet jäljet Ann-Christine Nyström, Mikko Repo - Suomen tehokkain naittaja, Iki-Kiannon reunahuomautus sisarelleen: "Ja sinä saatanan postimummu olet muka siveä!", Seppo A. Tiainen: Jymäyttäjä myy Box-postitse (postimyyntibisneksestä), Vuorineuvos Jaakko Lehmus, Typpi Oy - oletteko Suomen vaarallisin mies?, Teiniprinsessa riisuutuu kuvaukseen vain ulkomailla! (Kristiina Kankaanpää), Miksi Taiston annettiin surmata sisarensa? (murhenäytelmä Kaarinassa), Mustalaisetkin ovat ihmisiä (Oulaisissa asuva tohtori Kirsti Virtanen ja Armas Hedman kahden perhen omakotitaloa rakentamassa), Veikko Ennala: Millainen on nainen?, Oulussa ei mikään ole mahdotonta: teatteritalo merellä, typpitehdas keskellä kaupunkia, yliopisto suolla ja vanhukset tsaarinaikaisessa tallissa! (neljän sivun juttu Oulusta). 32, 41, 46-47, 56, 59, 61, 76, 87, 88, 94-95, 100-101, 141

3,60 e 8/1970. 144. +++ . Mm. Risto Juhani: Niilo Lauttamus on sitten helvetin isänmaallinen jätkä (3 sivua kirjailija Niilo Lauttamuksesta), Ainoa, joka sisävesilaivan komentosillalla näkee on laivapoika, sillä kippari on sokea (sisävesilaiva Mikkelin haaksirikosta ym.), Suomen Rasputin Timo T. Kaukonen, Petolliset pirtukauppiaat (Hymylehti kuunteli, kuvasi ja paljastaa), Milloin näytät korttisi Veikko Pajunen (Siikaisissa syntynyt Pajunen helsinkiläisenä juristina ja tuomarina), Laulaja-Kid tilittäytyi ja katosi - minusta ei ole kuin vankilaan ("Kiltiksi laulajapojaksi ryhtyneen vankilakundin Kidin kierros on menossa umpeen. Hän, oikealta nimeltään Matti Hytönen, on häipynyt maan alle", 4 sivua), Ruotsinsuomalainen siirtolaistragedia: äiti ja isä surmasivat tyttärensä vastasyntyneen lapsen, Kun muotitaiteilija Mauri Koponen poltti nokkosilla Tabe Sliiorin persnahan (Koponen muistelee aikaa Sliiorin kanssa samassa lastenkodissa), Veikko Ennala: Mennä ja naida ("jos sinä tyttöriepu olet saanut päähäsi ajatuksen mennä ja naida niin tässä artikkelissa annetaan muutamia yksinkertaisia neuvoja miehen viettelemiseksi..."), Liikenneturvallisuuden peitejärjestö: Talja - vain presidentti Urho Kekkonen voi pelastaa Suomen Taljalta! (11 sivua), Valokuvaaja ikuisti epätoivon hypyn (artikkeli oululaisen tytön itsemurhayrityksestä sekä professori Kalle Achtén ajatuksia itsemurhasta), Mitä sanoivat ohikulkijat kauniista riisuutujasta? ("Kaulakoru ainoana asusteenaan Liisa tepastelee keskellä Helsinginkatua" - kuvareportaasi Hymylehden alastomuustempauksesta), Tarpeet ne on juoksijallakin (ylöjärveläinen Aarno Ristimäki), Supertähdestä tulee äiti (Hair-näytelmässä toisensa löytäneet 19-vuotias Pirkko Saanakorpi ja Jouko Front), Kiristääkö Valto Olenius Suomen Urheiluliittoa?, Danny - meistä tuntuu, että sinulla olisi asiaa tälle tytölle (Danny-show:n tulitehosteista loukkaantunut Eila Sainio), Katkera veisu sosiaaliavun kylmästä tyhjästä kädestä (Inkeri Luukkaisen tapaus), Helsingin palolaitos - kuin Retuperän WBK. 27, 28-29, 88, 90, 112, 138

3,50 e 9/1970. 192. +++ (kulumaa). Sairaalaextra. Kannessa Terhi Panula ja Kirka suutelevat. Mm. "Mustalaisten lehden, Ziricklin päätoimittaja Anneli Sauli, 37 - Asuntojen puute on mustalaisten suurin ongelma", Terhi ja Kirka nuoret rakastavaiset, Piilokamera Hämeenlinnassa, Turussa ja Helsingissä, Hannu Karpo: Mitä muukalaiset etsivät Pudasjärveltä? (Pudasjärveläiset kertovat Ufo-havainnoista), Yksin jäänyt Anja Hatakka-Staudinger: Kukaan ei saisi olla paha, Jokisen eväät: Pitää olla pirun terve pystyäkseen sairaalassa sairastamaan (Pentti Jokinen pakinoi sairaala-asioista), Ken on maassa kallehin urheilija?, 'Julkipornoa' esittävät Saittajärven "hirmut" naapureiden iloksi, Uhkapeliä Helsingin ravintoloissa (6 sivun reportaasi), Raija Salmisen perättömät puheet ja pimeät kaupat (1965 perintöprinsessasta), "Sinut aiottiin murhata, Pekka Virtanen" (tamperelaisen kilpa-ajan haastattelu lentokoneessa), K niin kuin KID - K niin kuin KAKOLA (Laulaja-Kid:in kirje Kakolasta Hymy-lehdelle), Onko tämä mies syynä Virpin ja Caeserin eroon (Bob Azzam), Synkkä tarina sankaruudesta - suolampi nieli kolme veljestä (Ketolan poikien tragedia Kemijärven Hanhikoskella, 4 sivua), Vexi Salmi: Irwin Goodmanin tarina osa 1: Vineton voimalla Seutulaan (5 sivua), Nainen Hymylehden takana - Hymy niinkuin nauru (Hymy Lahtisesta), Purtsin Stoori on valmis (7 sivun artikkeli), Munuaiset kellarissa - potilaat pian arkussa (Sairaalan arkipäivää osa 1, Jyväskylän ja Kuopion keskussairaalat), Varakkaat hoidetaan, köyhät kituvat ja lääkäri rikastuu (Sairaalan arkipäivää osa 2), Kun puukko lipsuu ja rohto tappaa (Sairaalan arkipäivää osa 3), Presidentti Kekkonen on ollut ainoa rohkaisijani taistelussa hammashoidon mätäpaiseita vastaan (Martti Kallio), Perasta tuli petturi ja petturista Kreivi - kuritushuonevanki Kai Salemo Helsingin keskusvankilasta kertoo Pertti Ylermi Lindgrenistä). s. 14, 20, 48-49, 71, 82, 92-93, 109, 125, 126, 131, 179 

3,30 e 10/1970. 208. +++ . Kannessa Christina Busk. Mm. Juhannustanssit tulee taas (Arne Stivell ja Salaman Juhannustanssien filmatisointi), Jochen Rindt ajaa takaa rahaa ja pakoon kuolemaa... ("Tämä kertomus Jochen Rindtistä matkalla maailmanmestaruuteen kirjoitettiin perjantaina 4. syyskuuta. Lauantaina 5. syyskuuta Jochen Rindt kuoli Italian Grand Prix'n harjoituksissa Monzan radalla." 2 + 2 sivua), Aysel Dervishin murhenäytelmä jatkuu, Timo T. Kaukosen mitta täyttyi - "En enää sylkäisekään Savonlinnaan päin", Veikko Ennala: Loka(kuisia) kirjeitä henkilöille - Pekka Tiilikaiselle, Harri Piitulaiselle ja Risto Leskiselle, Suurhuijari Mauri Hakkari pelkää - ja haaveilee gansterin urasta ("Hymylehti haastatteli Suomen etsityimpiä miehiä: Kova-Moritz antoi Hymylehdelle haastattelun kahden huijariystävänsä Sulo Krouvin, 35, ja Pentti Ilmari Svenskin, 36, suojelemana" 8 sivua), Neiti Lankisen sukupuoliongelma ("Panimme elokuun lopussa Helsingin Sanomiin ilmoituksen, jossa 21 vuoden ikäinen neitonen etsi kosketusta mieheen jolle voisi kertoa vaikeuksistaan..."), Rakkauden kieli II valmiina Ruotsissa ja nuoren naisen muisto: isä leikki kanssani sukupuolileikkejä, Äidin ohje Pirkko Hannulalle: vaihda juokseminen mieheen, Irwin Goodmanin tarina osa 2: Menestyksen mukana vaihtui Vinetto Jaloviinaan, Saittajärven kesäteatterin "julkipornoilijoille" vankeustuomiot, Kupittaan mielitautiosaston ylilääkäri: jos teette jutun Taito Mäkelästä passitan hänet kotiin, Kirje merikapteeni Pentti Luukkoselle - Suvetar on vaarallisen kuuluisa laiva, Jokisen eväät: Vattu on Imatran Voiman pahin vihollinen, Leppävirran kunnanhallituksen munaus on esimerkki siitä kuinka kalkkipäät vainoavat nuorisoa, Arska kävi vihillä (Aarre Elon ja Outi Sorsan häät). 126-127, 181 

Muistatteko vielä Georgios Kambitsisin, nuoren kreikkalaisen,
josta 
kerroimme Hymylehden maalis-huhtikuun numeroissa?
Miehen, jo
ka väitti nähneensä presidentti Kennedyn elossa
Skorpios-saarella 
vain kaksi vuotta sitten. Nyt Georgioksen
Ateenassa asuva suoma
lainen vaimo Kirsti väittää miehensä
tulleen tapetuksi Kennedystä 
ottamansa valokuvan tähden. 

(Mieheni kuoli Kennedyn kuvan tähden; Hymy 12/1971)

Hetken mielijohteesta tilasin henkilöpuhelun Georgios Kambit-
sisille, siis miehelle, joka viime vuonna kuoli hämäräperäises-
sä auto-onnetomuudessa otettuaan kuvan presidentti Kenne-
dystä Skorpioksella. En jaksanut olla enää kunnolla yllättynyt,
kun Kirsti Kambitsis langan toisessa päässä kertoi, ettei 'Jorku'
ole tavattavissa, koska hän ajaa aina maanantaisin taksia Pire-
uksen satamassa.

(Onko tämä sittenkin totta: John F. Kennedy elää; Hymy 4/1972)

2,80 e 12/1970. 184. ++ . Mm. Tasavallan presidentin lähinaapuri Elis Oljemark (hiirilavantautinen puliukko kurjuudessa), Ennala: Joulukirjeitä henkilöille - Markku Särelä ja Erkki Liikanen, Mauri Sariola: Ihmisiä joita tunnen 2. osa (Armas Puolimatka - pokasahan kahvasta vuorineuvokseksi), Tabe & Mosse - tarina kahden diivan yhteisistä vaelluksista, osa 1.: Tabe kosi kuvamveistäjä Lauri Leppästä, Kuka osaa sanoa syyn miksi Ari Kurko murhattiin?, Keihäällä ja kitaralla, 1. osa ("Hymylehti kertoo kolmeosaisessa artikkelisarjassaan kaiken Tapio Rautavaarasta"), Tinneri on kuolemanvakava asia ("Maahamme on hyvää vauhtia kehittymässä vammaisten ryhmä, jonka normaalit elämisen mahdollisuudet tuhoutuvat jo varhaisnuoruudessa... He ovat tinneristejä, imppaajia." 4 sivun artikkeli), 30 kertaa Miss Suomi, osa II: 50-luvulla kaunottaret avioituivat ulkomaille (8 sivua missiasiaa), Veikko Ennala: Annikki Ant-Wuorinen neljänteen avioliittoon?, Miss Suomi Ursula Rainio käveli 32 km ja teki sovinnon äitinsä kanssa (Ursula tapaamassa rajavartioston emäntänä toimivaa äitiään Lapissa), Vakuutusyhtiöiden salatuin asiakirja: liikennevakuutuksen mustalista 1970, Hymylehden intiimitesti tunnetuille suomalaisille - mitä juotte, poltatte, ehkäisyvälineitä käytätte jne. (20 julkkista vastaa, mm. Mauri Sariola, Väinö Linna, Tarmo Manni, Okko Kamu, Meeri Kalavainen, Spede, Inga Sulin), Hän teki 3 murhaa lastensa nähden (kolmoismurhaajaa tapaamassa Turun Vankimielisairaalassa), Helvetti nimeltä Imatra (Speden rahoittaman Saatanan radikaalit -elokuvan kuvauksissa). 3, 92-93, 125

Tämä on painajainen, jota en olisi voinut uskoa löytäväni
Suomesta. Kaksivuotiaat kaksoset joutuvat elämään pieneh-
kössä pirtissä ainakin 15 suuren, erirotuisen koiran kanssa,
minkä lisäksi viereisessä, ilmanvaihtoaukoin tupaan yhdiste-
tyssä kamaritarhassa on ainakin 15 täysikasvuista koiraa ja
10 pentua... Lapset elävät karsinassa, jonka siivottomuutta
on mahdotonta kuvailla. He nukkuvat ikkunattomassa, kova-
levyistä kyhätyssä läävässä tuvan nurkassa ja hengittävät
paksua, ammoniakin tapaista löyhkää.

(Juha Numminen: Kaksivuotiaat kaksoslapset koiratarhassa, Hymy 5/71)

2,50 e 5/1971 192. ++ (risat kannet). Mm. Jori vaan! (Georg Malstenin muistelmat osa 1), Näin taltutan hyökkääjän ja hyökkään itse (Kenraali Yrjö Keinosen itsepuolustuksen pikakurssi osa 2), Kolme vuotta viimeisen kilpailun jälkeen: Eero Mäntyranta kutsuttu lääkärien tutkimukseen (5 sivun artikkeli "maailmassa lähes ainutlaatuisesta tutkimusohjelmasta"), Totuus Suomen kauneimmasta perheestä (Östringien taru, osa 1), Hellin satu Urhosta (5 sivun artikkeli lentäjälegenda Urho Heiskasesta), Heistä piti tulla ihmisiä (6 sivun shokeeraava värikuvin kuvitettu artikkeli leningradilaiseen museoon säilötyistä epäsikiöistä: päättömänä syntyneitä ym.), Avioliiton remonttimies Jouni Apajalahti (onko avioliiton ajokortti tarpeellinen), Mosse kertoo Hymyn lukijoille kaiken: Olen sellainen kuin olen - miksi sen salaisin (Raimo "Mosse" Jääskeläinen 8 sivua), Suomalaisen kansanedustajan elintaso, osa 3 (yhdeksän sivun special kansanedustajien tasosta: kotiasunnon kuva tietoineen, muut mahdolliset asunnot ja mökit, auto), Olen nyt vahvoilla vaikken ilotyttönä onnistunutkaan (kirjailija Pirkko Sunnari, 19 v.), Ruumiinavaus (6 sivun artikkeli värikuvin), Mitä heille nyt kuuluu (Mauri "Moritz" Hakkarainen, Pentti Ilmari Svensk, Acre Kari), Donner, raiskasit äiti-Afrikan (Suomessa asuva gambialainen M.M.M.M. Jagne), Enkä raiskannut, sanoo Donner ja jatkaa: olette tekopyhyyden vaalijoita (Donnerin vastine kohuun), Kaksivuotiaat kaksoslapset koiratarhassa (Juha Nummisen "paljastusartikkeli" Mäntsälän Sääkskylässä sijaitsevan Kotikoirakoulun oloista), Toini Havu sanoi ettei Linna ymmärrä upseereita ja Paavo Rintala on sällintekijä (Mauri Sariola: Ihmisiä joita tunnen, osa 6: kirjallisuuskriitikko Toini Havu), Porno-Alli Vaittinen sai käskyn ylhäältä (Juha Numminen haastattelee kansanedustaja Alli Ester Vaittista), Taisto Sinisalo: Vallankumous tulee ja Kokoomus kielletään (Sinisalon haastattelu). 39, 52, 60-61, 70-71, 90-91110-111, 112-113, 150, 185

M 3,80 e 12/1971. +++ . Mm. Veijo Matalamäki, mies joka ei ole mies, nainen joka ei ole nainen: elämä on yhä täynnä tuskaa, Sattui Sariolalle osa 5.: Nimiä, jotka muistetaan - Tulilahti, Maarianhamina, Koivulahti (6 sivua Sariolan muistelmia), Eila Kivistön albumi (kuvia Miss Skandinavian kotialbumista sekä haastattelu), Suomalais-kreikkalainen Kirsti Kambitsis väittää: mieheni kuoli Kennedyn kuvan tähden, Fakiiri sanovat urjalalaiset, olen ufo väittää hän itse (Urjalan fakiiri Markus Räsänen), Tule kuolema (Matti Pimiä, 20 vuotias auto-onnettomuuden uhri pyytää armokuolemaa), Tappava pilleri (lääkkeiden turhakäytöstä, liikakäytöstä ja väärinkäytöstä), Kauppaneuvos Raul Hellberg - yksinvaltias oikkupussi ("Urheilusankarin kärttyisä vanhuus"), Korkean tason viinakauppias (Hymyn mukana siltojen alla: Alkon pääjohtaja Pekka Kuusi alan miehiä tapaamassa), Arvo S. Auvinen: Kuusi tuntia helvetissä, 1. osa (Norjassa auto-onnettomuudessa vammautunut Arvo Sakari Auvinen kirjoittaa), Poikkeava Love Story: rakastan miestä joka pukeutuu naisen vaatteisiin, Humpuukin huippu huumorin ja Hitlerin varjolla (Veikko Huovisen Veitikka, 5 sivun artikkeli), Elätin lapseni pontikalla (71-vuotias Ida Hellsten, entinen pontikankeittäjä "Laitilan pitäjän synkästä Soukaisten korpikylästä", Herjakirjeitä kauppalanvaltuutetun naisjutuista - intohimot riehuvat Toijalassa!, Joni Skiftesvik: Sammuiko Ellan ja Hansin rakkauden liekki Teneriffalla? (Hans Selo ja Ella Eronen), Valtio maksaa metsäherrojen hirvijahdin. s. 10, 34, 36, 39, 49, 51, 56, 58, 78-79, 102, 105, 109, 144, 154

3,60 e 4/1972. 192. +++ (kulunut). Mm. Tauno Palo: elämäni suurin erehdys oli ehkä avioero, Jukka Kuoppamäki: Olen vaimoni kanssa onnellinen ja saan käydä vieraissa (3 sivua), Kuollut poliisi ilmestyi Kaarlo Isotalolle, Haluatte heidät nakuina - ja tehän saatte ("alastonkuvat kymmenestä julkkiksesta" eli taiteilija Jorma Mattilan näkemykset miltä henkilöt näyttäisivät riisuttuina, viisi sivua piirrettyjä alastonkuvia mm. Lenita Airisto, Carola, Laila Kinnunen), Vuorineuvos Waldemar Jensen ja kenraali Urpo Levo esillä lentoemäntä Nina Vainikaisen avioerojutussa, Keksijämaailmamme kuolemankauppiaat: isä ja poika Färling - sotahullu vaahtokauppias vararikkotilassa (Erkki ja Bernt-Johan Färlingin kaupoista, 5 sivun artikkeli), Ilo kultalevystä aiheutti Olavi Virralle shokkitilan, Timo T. A. Mikkonen on vuoden törppö 1971 (Hymylehden järjestämän törppöäänestyksen tulokset), Yhdeksän vuorokautta sisaren ruumiin vieressä ennen kuin nälkäkuolema vapautti 85-vuotiaan vanhuksen (vanhusten tragediasta helsinkiläisessä kerrostalohuoneistossa), Aira Samulin esittelee nuoren miesystävänsä (Aira ja Jorma Klingberg), Eero Mäntyrannan raportti Sapporosta ja Suomen hiihdosta, osa 2: Enkelit eivät hiihdä kilpaa (4 sivua), M. L. Kreiner: Isä valokuvasi tyttärensä kuoleman - hän toivoo: "jonakin päivänä syväjäädytetty lapseni on jälleen elossa" (7 sivun artikkeli), Lapissa ovat kirkot kallellaan ja kunnat kontallaan (5 sivua asiaa Utsjoen, Inarin ja Kittilän päättäjistä, epäillyistä väärinkäytöksistä, puoluesidonnaisuudesta), Kirurgin veitsellä eroon liikakiloista, Kun meri vaati uhrin ("Veikko Ennala jatkaa edellisessä numerossa alkanutta merimatkaansa... meri tyytyi tällä kerralla kovin vähäpätöiseen uhriin: kirjoittaja antoi päivällisensä ylen kun Clio hieman paiskelehti 9 beaufortin myrskyssä."), Pepe Kurillo: Mosse on matkoilla - eläköön naiset!, Onko tämä sittenkin totta: John F. Kennedy elää (viiden sivun kohuartikkeli ympäri maailmaa levinneestä, tuntemattoman kuvaajan ottamasta valokuvasta), Muskan erikoiskeikka kätilöopistolle, Viikkoa ennen ristiäisiä (Joensuussa tapahtuneen onnettomuuden uhreista: lapsensa menettäneestä perheestä ja yliajajan perheestä; "eikö olisi parempi, että perheet tapaisivat toisensa?"), Paula Koivuniemi - kovan tyylin seksityttö on rauhoittunut, Klau Tauno Kalevi Raivola kuoli kuuden markan kukkakorin tähden. s. 2, 8, 12-13, 15, 48-49, 56, 81, 96, 115-116, 122-123, 132, 136, 138-139, 166-167

2,50 e 4/1972. 192. ++  

3,90 e 7/1972. 144. +++ . Mm. Suurkirkko rihkamakauppana, Harrastelijakuvaajan täysosuma: Mouhijärven hirviö, 64 elokuvan filmaaja Kalle Pernonkoski: Tauno ei johdannut naisia vaan naiset Taunoa (5 sivua Pernonkosken muistelmia elokuva-alalta), "Canttuway" - hautajaismusiikki turkulaispelimannille (omiin hautajaisiinsa musiikin suunnitelleen säveltäjä Matti "Rag" Paanasen haastattelu), Umpisokea Pauli Antero Pulkkinen lusii rattijuoppona (4 sivun haastattelu Naarajärven varavankilassa), Myyymälävaras iskee (neljän sivun artikkeli myymälävarkauksista sekä kuvitettuja konsteja helppojen varkauksien suorittamiseen), Tampereen kaupungin tyyli: liian yritteliäät mielisairaalaan, Kreivi tunnustaa rikoksensa ("Petoksia, velkaa, makeaa elämää...", Pertti Ylermi Lindgrenistä), Tapaus Vuokko Mattila, Mikä on psykiatrin vastuu Armo Hormia?, 'Ennen kuin huomaattekaan on presidentti tämän maan' (Kuuden sivun artikkeli Väyrysestä), Paavo Väyrynen: Juha Nummisen parhaita juttuja - mutta sairas (Väyrysen mielipide edellä olevaan artikkeliin), Rouva Ek, laillisen ilotalon pitäjä Tukholmasta: Kyllä Suomenkin laista ilotalon paikka löytyy, Kulta-Kallen hauislihas meni poikki, Hiekkarantojen kuningatar Anne Schäfer ikuisen jään luolassa (Anne Schäfer, 19 v., Lapin jäämaassa), Eero Mäntyranta teki poliisi-ilmoituksen ("Syytön ei hyväksynyt tuomiota", 4 sivua), Tapperin veljesten onnettomat naimakaupat (Kain ja Marko Tapper), Erkki Aura: Tervetuloa Jeesus! (neljän sivun artikkeli, pohjana modernin teologian raamatuntutkimus ja Raamatun "ristiriitaisuudet"), Vain mielisairaaloiden kautta he pääsivät tältä yhteiskunnalta rauhaan - Hymylehden juhannuspari Kerttu ja Lauri Pennanen, Heidi ja Esko - kaksi onnellista (Heidi Krohn ja Esko Salminen), Kuollut jo elävänä (Vilho Kellokummun traaginen elämäntarina), Veikko Ennala: Mainio sukuni, osa 5, Voi Hitto, kyllä Ere tietää, sanoo Titta (Titta Jokinen ja Ere Kokkonen). s. 3, 12-13, 27, 33, 44-45, 57, 65, 100, 104-105

3,60 e 5/1974. 144. +++ . Mm. Suomalais-eestiläisten romanssien toinen puoli: niin pettävää on rakkaus ("Tallinna-hotellinen rakentamisen aikaan alkoi Suomenlahden yli vilkas muuttoliikenne..."), Monsieur Mossen 'puolisosta' tulee isä ("Äiti ei kuitenkaan ole pitkäaikainen elämänkumppani Mosse vaan nuori ja kaunis tyttö, 22-vuotias helsinkiläinen Asta Lumme"), Helvettini on maan päällä (syöpää sairastavan Erkki Heimosen päiväkirjasta), Strippauksen kuningatar on Mia (5 sivua), Irwin Goodman ja "Pastori" Pohjalainen paljastavat: Nuorimmat sänkyyn haluavat ovat 11-vuotiaita, Oikeus vapautti, ympäristö ei: Pentti Saarinen taistelee henkensä edestä (vaimonsa surmaamisesta ja uuniin muuraamisesta syytetyn kokemäkeläisen haastattelu), Varpaat jotka luovat taidetta ("Irlantilainen Christy Brown kohosi maailmanmaineeseen kirjoilla, jotka hän kirjoitti vasemmalla jalallaan. Korkealle on tavoittamassa myös Risto Toivanen, jonka varpaista lähtee taidetta kaikkeen maailmaan." 3 sivua), Sodankylän merkilliset tarinat: Turpiin vaan mutta synnit anteeksi, Ranskalainen tutkija: Suomessa on Euroopan anteliaimmat naiset (4 sivua ranskalaisen "tutkijan" tuloksia hänen haastateltuaan 358 suomalaista naista, joista 56 kieltäytyi menemästä sänkyyn hänen kanssaan, muut suostuivat), Seppo Murajan viimeiset hetket (Mitä Biskajalla tapahtui? Otteita hukkuneen purjehtijan viimeisistä viesteistä Hymy-lehdelle), Nylkkypappi on organisaation vihollinen (Korson kirkkoherra, hölkkäävä pappi Pentti Perttula syyttää vainoajiaan kateudesta), Rajua bisnestä runoilla (Ilvonen Co Mainos & Kirja:n rahastuksesta), Rockin ja runouden katujyrä ("Turkulaisen runoilijan Markku 'Untsu' Inton ensimmäinen oma single-levy on valmis, toinen runokokoelma tekeillä, konsertti Rauli Badding Somerjoen kanssa edessä...", 2 sivua), INGE & STEN - Inge ja Sten Hegeler vastaavat lukijoiden seksikysymyksiin ("Ingen ja Stenin palsta on avoinna jälleen totuttuun tapaan ja suosio jatkuu"), Lehtori syyttää: Koulu on mieletön rikollinen (Porilainen lehtori Pekka Tarpila, Vähä-Rauman yhteislyseosta, ruoskii Suomen oikeuslaitosta ja Arvo Lehtovaaran psykologiaa, 4 sivua), Veikko Ennala: Nakujen suurkatsaus (Ennala muistelee Hymy-lehden talvella 1970 järjestämää nude-iltaa), Hyvät naapurit Siikajoella: Jättäkää tämä luonnonsuojelualue rauhaan ("Agronomi Bror Aarre kumppaneineen tekee Revonlahdelta asti provokaatioreissuja Tiiranlahdelle"). 32-33, 36, 63, 82-83, 88, 106

3,30 e 8/1974. 120. +++ (kansissa risaisuutta). Mm. Mies ja hänen saunansa - Ville-Veikon sauna on seurustelumuoto, Epäkohtien ketju johti koneen tuhoon ("Pekka Niemen ohjaama Beechcraft Bonanza katosi juhannuksen jälkeen Norjassa... Lento-onnettomuus on yksittäisten epäkohtien summa. Hymylehti seurasi epäkohtien ketjua Norjan tuntureille." 3 sivua), Kellanpunainen Wolde Valdemar rynnii reteesti iskelmäaateliin ("Uusin rocktähti Wolde Valdemar"), Tämän päivän noitavainoa: synkät varjot pappilan yllä ("Kittilän seurakunnan kirkkoherra Jorma Juutilainen ja hänen vaimonsa Liisa ovat jo vuosia kärsineet uskomattomalta tuntuvasta vainosta..."), Kaamea raatoröykkiö keskellä erämaasuota - kenen rumat jäljet?, Toivoton taistelu on päättynyt (Hymylehden toimittaja seuraa Erkki Heimosen kuolinkamppailua, viimeinen osa), Veikko Ennalan kirjeitä henkilöille (Jukka Kajava, Lauri Pihkala, Ahti Karjalainen, Alli Vaitikka-Kuikka), Ennala: Mainio sukuni VII (tekijä jatkaa tosiasioiden ripauksilla maustettua groteskia fantasiaa villin suvun historiasta), Jimmy: Olen hyvä sängyssä (nyrkkeilijä Jimmy Scottia ja Marja-Liisaa tapaamassa Ummeljoella), Mitä kuuluu Martti Innanen? ("Martti Huuhaa Innanen epäilee, että hänen päänsä on raskaana. Tyrväällä siitä ollaan varmoja."), Akateemikko Aaltona tunnustaa: Olen kiitollinen sallimukselle (professori Veikko Aaltonaa ja puolisoa kreivitär Maria-Teresa Penasa di Santa Mariaa tapaamassa Tukholmassa), Arto Sotavalta tietää: Pop-tähden rakkaudellakin voi leikkiä, Mikko Niskasen ja Vuokko Österlundin yllätyshäät, Suomalaiset pikkupojat olivat Kyproksen rohkeimmat urhot (reportaasi Kyproksen sodasta), Homoseksuaali Jumalan armosta (Helsingin Vanhankirkon poikatyön johtaja Seppo Kivistö rakastettunsa kanssa Hymyn haastattelussa, 5 sivua), Esko Rahkonen: Suomen showelämä on harvojen terroria, Siinä putoaa Kalliojärven molskauttaja (orimattilaisen sukeltaja Pentti Paleniuksen huimat hypyt), Tämän miehen kohtalo pani minut miettimään, sanoo Veikko Lavi (Willy Heintzin haudalla), Öljykriisi nosti pinnalle Manoilin (Tauno Kuosmasen jalostamo). Jammun pakina, Puutaheinää ja kokosivun sarjakuva Runteli jatkavat edelleen, lisäksi alkaa lehden uusi sarjakuva Veli-Pekka Alaren Pekko. 6, 46, 64, 82-83, 104

Olen joskus kuullut hartaan uskovaisen puhuvan sillä ta-
voin Jumalasta. Vakavasti pohtien, monisanaisesti selos-
taen, kunnioittavasti, ihailua, kiitosta ja onnea tulvillaan.
Paavo Väyrynen, 25, tämä Keskustapuolueen uusi voima,
puhui juuri sillä tavalla. Itsestään.

(Juha Numminen: 'Ennen kuin huomaattekaan on presidentti tämän maan'. Hymy 7/1972)

1960-luvun HYMY - yhteiskunnallisen ja journalistisen murroksen edustaja 

(KESKENERÄINEN - TÄYDENNETÄÄN MYÖHEMMIN)

Urpo Lahtisen menestystarina alkoi, kun hän tyhjätaskuna Eurooppaa kierrellessään keksi Hollannista ilmaisjakelulehden idean. Hän perusti kaupunkilehti Tamperelaisen 1957. Aloitteleva lehtikeisari jakeli lehteään omin käsin ensimmäisen vaimonsa Hymyn kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin vaimon nimi painettiin uuden aikakauslehden kanteen. Alkoi uusi ja värikäs vaihe Suomen lehdistön historiassa.

(Ilta-sanomat 12.7.2014)

Uusia uria avaamassa

Urpo Lahtisen perustama Lehtimiehet Oy alkoi julkaista Hymyä vuonna 1959. Lehti oli kohdistettu nuorille ja nuorekkaille, se oli 1950-60 lukujen vaihteen nuorisolehti.

Matti Murros - hän voi olla yhtä hyvin Tampereen Pispalasta kuin
Sörkästäkin, Turun Raunistulasta kuin Porin piikarännin varreltakin -
on 15-vuotias. Ihmeellinen, hämmentävä ikä, jossa poika pitää it-
seään liian vanhana lapseksi, mutta liian nuorena mieheksi.

(Matti Murros - ei poika eikä mies; Hymy syyskuu 1961)

Tanssilava luonnon keskellä. Orkesterikorokkeen reunalla joukko
piukkapöksyisiä pimuja, joiden mustalla rajatuista silmistä lentelee
kaihoisia katseita tyhjälle lavalle. Orkesteri ei ole vielä saapunut. Vah-
vistimet ja laitteet ovat jo lavalla. Neljä moitteettomiin esiintymispu-
kuihin pukeutunutta nuorta miestä astuu lavalle. Kitaroista kajahte-
lee hetken epämääräisiä ulvahduksia, kun kolmet taitavat kädet virit-
tävät niitä. Rumpali lyö lyhyen sarjan kuin verrytellen. Sitten... On
kuin joku päästäisi hurjistuneen villilauman irti. Vauhdikas twist pis-
tää nuoren kuuntelijain veren kiertämään hurjaakin hurjemmin. He
ryhtäävät lavalle, ovat sotkea kitarayhtyeen jalkoihinsa. Hei, The
Adventures, Seikkailijat - kansanvillitisijät sanovat ahdasmielisim-
mät - ovat vauhdissa.

(Kansanvillitsijät; teksti ja kuvat Riitta ja Kari Veijalainen. Hymy 10/63)

Alkuaikojen sarjakuvina nähtiin muun muassa Avaruuslentäjä Chris Welkiniä, Teräsmiestä ja Joonasta. Coccobill-sarjakuvaa julkaistiin nimellä Kalle Kanankoipi.

Veikko Kokkonen piirsi Joonasta, jonka seikkailujen aiheet vaihtelivat romantiikan ja jännityksen, mielikuvituksellisuuden ja arkirealismin aiheissa, myös muihin lehtiin. Vuoden 1963 Joonaksessa Kokkonen käsitteli mm. heroiiniongelmaa...

Teräsmies (Hymy 5/60), Joonas ja Kalle Kanankoipi (10/63)

Hymyn painotus muuttui nopeasti yleisen aikakauslehden suuntaan eikä siitä koskaan kehittynyt varsinaista nuorisolehteä. Nuorisomusiikin mahtipontisia ilmiöitä ja rock'n'rollin sensationismia Lehtimiehet pääsi rakentamaan Suosikki-lehdessä myöhemmin. Lehtimiesten Suosikki olikin alussa kuin Hymyn nuorisopainos.

- Vihaan sanaa söpö, Jyrki Hämäläinen on käyttänyt sitä moneen
kertaan minun yhteydessäni, ja antanut kansalle minusta kiiltokuva-
maisen mielikuvan. Minä en ole kiiltokuva, en tarkoituksellisesti.
Olen tämän näköinen ja olen sitä mielelläni. Ulkonäöstä on tietty
hyöty esiintyvälle henkilölle. Kuitenkin tuollainen tahallisesti annet-
tu naismainen kuva ärsyttää minua...

(Iiris Tuunainen: Johnny - valheita ja pahoja puheita; Hymy 11/1968)

Johnny: Valheita ja... (Hymy 11/68), Kristian elää vielä (Hymy 7/69), Suosikin mainos (Hymy 7/69)

1960-luvun alkuvuosina Hymy-lehdessä seurattiin Sinikan ja Ardaye Ankrahin vaiheita eroineen ja uudelleen alkamisineen - kuin Matti Nykäsen ja Mervi Tapolan suhdetta aikakaus- ja iltapäivälehdistössä muutama vuosikymmen myöhemmin.

Sinikka Ankrah perheineen on muuttanut Afrikkaan. Viime syksyn
sensaatiomainen avioero-oikeudenkäynti on päättynyt - sovintoon.
Pari viikkoa sitten lähti Lontoon satamasta laiva jyskyttämään kohti
Kultarannikkoa, Ghanaa, mukanaan prinssi Ardaye Ankrah perhei-
neen, kampsuineen, kaikkineen. He aikovat unohtaa vanhat ja pe-
rustaa Kultarannikolle uuden kultaisen onnen.

(Sinikka Ankrah lähti Afrikkaan; Hymy 10/1963)

Loppuvuodesta 1963 lehti houkutteli uusia tilaajia:

Hymylehti on viime aikoina herättänyt valtavaa kiinnostusta lukijoit-
tensa keskuudessa. Tästä on selvänä todistuksena jatkuvasti nous-
seet myyntiluvut ja kasvanut levikki. Suurpainoksista huolimatta on
Hymylehti myyty loppuun muutamassa päivässä. Mielenkiintoinen
ja rikas sisältö on lehden suosion puntari. Sen tulee miellyttää ja
viihdyttää lukijaansa yhtä hyvin nuorta kuin vanhaakin... Hymyleh-
den yhäti kasvava suosio on selvä merkki siitä, että olemme sisällön
suhteen oikealla tiellä. Tarkoituksemme on kehittää Hymylehdestä
todellinen perhelehti, jonka parissa todella viihtyy... Haluattehan Te-
kin lukea asioista, joista paljon puhutaan, mutta joista ainoastaan
Hymylehti kertoo... Tehkää Tekin niinkuin kymmenet tuhannet, ti-
latkaa Hymylehti vuodeksi 1964.

Suomalaisen yhteiskunnan 1960-luvulla tapahtunut murros on nähtävissä jo vuosikymmenen alun Hymy-lehdessä, muun muassa kansanomaista arkirealismia edustavien juttujen sävyssä. Lehden realismi ei vielä kuitenkaan ollut erityisen sensaatiomaista tai skandaalinkäryistä. Sensationismin edelläkävijä aikakauslehdistössämme oli Apu-lehti julkaistessaan 1950-luvulla toimittaja Matti Jämsän reportaaseja, joiden vauhdikkuudesta osaltaan vastasi Jämsän apuri Veikko Ennala.

Varsinainen sensaatiolehti Hymystä tuli Urpo Lahtisen siirryttyä lehden päätoimittajaksi 1964 ja ryhdyttyä määrätietoisesti kehittämään lehteä perinteisen "porvarillisen" journalismin vastavoimaksi. Ulkomaanmatkoillaan Lahtinen oli tutustunut mm. brittiläiseen Daily Mirroriin, joka julkaisi alempaa keskiluokkaa ja työväenluokkaa kiinnostavia, tavallisten ihmisten arkeen osuvia juttuja.

Lahtinen palkkasi lehden erikoistoimittajaksi Veikko Ennalan 1965. Numerossa 4/1965 Ennala otti käsittelyynsä lapsen koskemattomuutta suojaavan suojaikärajan ja kirjoitti sen olevan ajasta jäljestä. Haastateltavakseen Ennala oli saanut tohtori Lenni Lehtimäen. Haastattelun lopputulokseksi jäi, että nuorten kehitys ja yleisemmin aikakauden kehitys huomioiden ikäraja voitaisiin hyvin laskea 15 vuoteen, koska nuoret joka tapauksessa harrastavat seksiä ja ovat siihen kypsiä. Artikkeli herätti keskustelua ja aiheeseen palattiin seuraavassa numerossa. Ennalan ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta kiiteltiin. 

- HYMYlehti, johon olen joskus suhtautunut osittaisella varauksella,
on nyt suoranaisesti kaikkia koteja ajatellen ilman tekopyhyyttä ja
sensaatiota ottanut käsille biologian tytöille aiheuttaman nopean ke-
hityksen ja yhteiskunnan itsensä muovaaman pidentyneen koulutuk-
sen aiheuttamat ongelmat... Minulle antoi tri Lenni Lehtimäen "alle-
kirjoittama" haastattelu hyvin selvän itsekin toteamani kuvan -- tuo-
den esille tekopyhästi elämäämme hallitsevien tosiasioiden varjopuo-
lia samalla tarjoten myönteistä ratkaisua.
   Näin toteaa naantalilainen sosiaalihoitaja edellisessä lehdessä olleen
kirjoituksen (15 vaan ei 17) johdosta toimitukselle lähettämässään
kirjeessä. Hän liikkuu kirjeessään samoilla linjoilla kuin kirjoituksem-
mekin, mainiten mm., että "saamani käsityksen perusteella, ehkä ju-
ridisista syistä ikärajarajoituksen 15-17 vuotta pitäisi monasti kosket-
taa jo 13-15 vuotiaita tyttöjä." Lähettämissään lehtileikkeissän hän
mm. kirjoittaa: "Me vanhemmat emme voi mitään totuudelle, että
tyttöjemme kehon kehitys on nyt edellä vuodesta neljään vuoteen
verratessamme aikaan itsenäisyytemme alussa." 
   Ja edelleen: "Hullunkurisinta on, että tämän hetken nuorison olles-
sa kysymyksessä kypsyvät neitoset kaikesta heistä 'puhutusta pahas-
ta' huolimatta viehättäviksi naisiksi; asiat otetaan luonnollisemmin 
ja vakavammin ja lisäksi vieläpä romanttisemmin kuin ennen."

(Keskustelua: 15 vaan ei 17; Hymy 5/1964)

Yhteiskunnassa puheenaiheisiksi nousseista nuorison paheista ja jengeistä kerrottiin mm. reportaaseissa Nuorisomme ihana elämä (10/1963) ja Kokoontumisen tarve (10/1965). Nuorisomme ihana elämä -reportaasi seurasi nuorten juhannuksenviettoa.

Vastapainoksi haastattelemme toisenlaista nuorta, 16-vuotiasta tei-
nityttöä, joka oli mukana kristillisillä teinipäivillä. Hän kertoo: "Oli
hurjan mukavaa. Poikien kanssa luuhasimme kaiket yöt. Päivisin vei-
sasimme. Yhdellä kaverillä oli Koskenkorvaakin mukanaan."
   Mitä nämä kahdesta eri suunnasta tulevat lausunnot todistavat? 
Eivät sinänsä mitään. Mutta mainitaanpa lisää esimerkkejä:
   "Kyllähän me ahkerasti siellä Helsingissä opiskelemmekin, mutta
joskus otetaan tietysti ilo irti. Kämppäkaveri on sellainen tuurijuoppo.
Joskus se ei lue kuukauteen mitään. Meillä on sellainen pikku toveri-
sakki - tyttöjä mukana - joka kokoontuu pari kertaa kuussa yhteisiin
karkeloihin Kallun boksiin. Tanssitaan ja joskus pelataan räsypokkaa-
kin. Ollaan lopuksi ihan alastomina kaikki. Alkoholi on muuten tullut
joillekuille opiskeluaikana todelliseksi probleemaksi. Useat kaverit ot-
tavat silloin tällöin hoitokuuria eräässä tunnetussa laitoksessa, että
krapula selviää ja luvut voivat taas jatkua."
   Näin kertoo eräs Helsingissä opiskeleva ylioppilas.
   Vedä tässä nyt sitten rajaa "hunsvottimaisen nahkatakkinuorison"
ja muiden nuorten välille!

(Nuorisomme ihana elämä; Hymy 10/1963)

Kun 1940-luvun, enimmältä osin vielä 50-luvunkin aikakauslehdistö keskittyi esittelemään kunniallisia ja menestyneitä, tavallisen kansan yläpuolella olevia henkilöitä, joiden elämänuraa ja mainetta kadehdittiin, Lahtisen luotsaama Hymy toi keskipisteeseen syrjäytyneet, yhteiskunnan laitapuolta kulkevat, epäonniset ja rikosten poluille hairahtuneet. Tämä viehätti Avusta potkut saanutta ja sen jälkeen oululaisessa Elämä-lehdessä työskennellyttä Ennalaa. Hymyssä positiivista palautetta ja vapaat kädet saanut Ennala latasikin kohta täysillä:

Ken tuomitsee itsemurhan häpäisee vainajan muistoja ja asettuu
tuomariksi, -- . Alhaisen, tuomittavan ja raukkamaisen teon asemas-
ta meidän olisi nähtävä itsemurhassa, silloin kun väistämättömästi
on tapahtunut, toisaalta nöyrän alistumisen mutta toisaalta henkilö-
kohtaisen uljuuden osoitus, niin myös kaihoisaa tragiikkaa ja suru-
mielistä kauneutta.
  Sellaista siinä näki vanha veturinkuljettaja, joka varhaisena juhan-
nusaamuna toi pikajunaa Helsinkiin. Ratavallille nousi nuori tyttö, jo-
ka asetti päänsä kiskoille ja katsoi kohti avoimin silmin. Ja hän hy-
myili kuollessaan.

(Veikko Ennala: Itsemurha; Hymy 5/1965)

Meillä on mustalaisongelma mutta ei rotusyrjinnällisistä syistä. Pul-
ma on siinä, miten kasvattaa mustalaisista työteliäitä, rehellisiä ja
yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Yrityksiä on tehty ja tehdään, mutta 
pahoin pelkään, että tästä työstä ei koskaan saada tuloksia.

(Veikko Ennala: Mustalainen; Hymy 7/1966)

Tietä etsimässä

Hymyn sensationismi liittyy aikakauden laajempaan murrokseen.

1950- ja 60-luku olivat kansainvälisen viihdekulttuurin kasvun aikaa. Lisäksi näinä vuosikymmeninä syntyi uusi, kapinallinen nuorisokulttuuri, joka haastoi perinteiset arvot. Amerikkalaisen elokuvateollisuuden viihteellistä maailmankuvaa oli 1930-50 -lukujen Suomessa levittänyt muun muassa Elokuva-Aitta ja amerikkalaista romantiikkaa pursuava Viikonloppu-lehti. Elokuvateollisuuden (mm. Elvis Presleyn Love Me Tender, Jailhouse Rock ja Girls, Girls, Girls) ja naislehtien vapaamielinen romantiikkakäsitys oli "kapinallisuudessaankin" kuitenkin vielä hyvin porvarillista ja niiden seksuaalisuus peiteltyä, enemmän vihjailevaa kuin paljastavaa.

1960-luku oli vapautumisen ja muutoksen vuosikymmen, joka teki viihteestä ja uutisoinnista suorasukaisempaa ja värikkäämpää. Suomalaisen yhteiskunnan vasemmistopainotteisessa, vasemmistoliberalismia haikailevassa ilmapiirissä muutos korostui. Positiivista tässä oli mahdollisuus perinpohjaisempaan, syvällisempään journalismiin. Avoimuus ei kuitenkaan tuonut vain positiivisia muutoksia. Lehtien kasvatuksellinen ja sivistävä luonne oli jo edellisellä vuosikymmenellä vaihtunut paljolti kaupallisuuteen ja viihteellisyyteen. 1960-luvusta muodostui viihdeteollisuuden ja markkinatalouden kasvun vuosikymmen, jolloin kaikki kaupallistui.

Kaupallisten virtausten keskellä vaikuttaneet poliittiset tendenssit, jotka 70-luvulla olivat hallitsevasti vasemmistolaisia, vaikuttivat muun muassa television ja radion ohjelmatarjontaan. 

Säännöllinen televisiotoiminta Suomessa alkoi vuosina 1956-58. Kulttuuri- ja viihdetarjonta lisääntyi television yleistymisen myötä. 1960-luvun alussa televisiolupia oli 100 000 ja vuosikymmenen lopulla jo yli miljoona.

Matti Heinivaho kertoo radion toimintakulttuurin muuttumisesta:

Silloin elettiin vielä sellaista aikaa... Kappaleita esitettiin radiossa suorissa lähetyksissä, ja radio halusi, että kaikki käyvät koelaulussa, koska eiväthän he tienneet, kuinka hyvin kukin laulaa...

Siellä oli sellainen raati, joka kuunteli, voiko laulajaa käyttää suorassa lähetyksessä. 50-luvulla ja 60-luvun alussa tehdyissä kappaleissa Irwiniin saakka ei voinut paljon revitellä, koska kappaleitten piti olla hyvin artikuloituja, sävelpuhtauden piti olla ehdoton. Raati arvosteli levyt A+, A, A-, B+, B jne., minkä skaalan mukaan niitä soitettiin sitten radiossa. Ja jos oli joku B- tai C+, niin ainoastaan siinä tapauksessa, että sitä paljon toivottiin, kappaletta saatettiin soittaa, ja muussa tapauksessa se laitettiin unholaan.

Minä olin siellä sitten yhtenä aamuna ja lauloin vain ihan pianon säestyksellä tuon kappaleeni, ja se meni läpi. Aika oli siis aivan eri. Kun ensimmäistä kertaa kuulin Irwinin laulavan, ajattelin, että millä ihmeellä ja konstilla tämä on mennyt läpi radion testin!!! Mutta Irwinin myötä aika muuttui. Jos silloin 50-luvulla, 60-luvun alussa, olisi tullut joku M.A.Numminen, se ei olisi tullut kuuloonkaan!!!

(Heinivaho: Aika muuttui Irwinin myötä; www.pispala.fi)

Televisio ja radio synnyttivät joukon uusia julkkiksia ja siten tuottivat aikakauslehdille uusia kasvoja ja ilmiöitä seurattavaksi.

Antti "Irwin" Hammarbergin edesottamuksia esiteltiin pitkin matkaa. Käsitellyiksi tulivat niin keikkauupumus (xx) kuin naissuhteetkin (kymmenvuotisjuhlanumeron 9/1969 kannessa poseeraa "Irwinin tuleva vaimo" Sirkka Rivioli). Julkkiksille myös keksittiin tempauksia. Esimerkiksi Irwin laitettiin ajamaan autolla järveen, ja otsikko kysyi raflaavasti: Loppuiko Irwinin taru tähän? (7/1968). 

Naispuolisia julkkiksia Hymy mielellään esitteli mahdollisimman vähissä vaatteissa tai uimapukukuvissa. Numero 4/1966 mainostaa ROGER VADIM "RIISUU" JANE FONDAN ss. 32-33. Kansiteksti on sikäli virheellinen, että Fondaa ei esitellä ainoastaan yhdellä, vaan kahdella aukeamalla sivut 32-35; kuvat ovat Vadimin elokuvasta "Vaarallista rakkautta". Samassa lehdessä (ss. 4-6) kerrotaan Tamara Lundin rakkaudesta - kokosivun kuva Lundista alusvaatteissa lienee jutun olennaista sisältöä, ja juttu päättyykin kuvaavasti sanoihin:

Me rannalle jääneet kadehdimme Aatosta ja pelkäämme - tietenkin -
että hän on samanlainen kuin muutkin nuoret aviomiehet, jotka eivät
anna ihailla kaunista vaimoaan - edes kaukaa. Tai ehkä hän taiteilija-
na oivaltaakin paremmin: yksityiselämä ja ura ovat kaksi eri asiaa.

(Tamara Lundin uusi onni!; Hymy 4/1966) 

4/1972 esittelee suomalaisten julkkisten alastokuvia - tosin taiteilijan piirtäminä kuvitelmina. Samassa numerossa kysellään Pertti "Kreivi" Lindgrenin näkemyksiä vaimostaan "Gullesta". Lehti paljastaa Gull-Brittin menneisyyden itseään myyvänä naisena, mustasukkaisuuden ja loistavat ominaisuudet sängyssä. Haastattelua kuvittavat vähäpukeiset otokset, varsinaisista alastonkuvista "Gulle" on kieltäytynyt.

Tässä muutamia tosiseikkoja, joita Pertti Ylermi Lindgren paljasti
vaimostaan Gull-Brittistä. Ja totta on ainakin se, että vaikka Gull-
Britt on hyvännäköinen nainen, hän ei kehdannut suostua alaston-
kuviin, kun runko muka on niin kamala...

(Kreivi paljastaa vaimonsa; Hymy 4/1972)

Hymy 1965: Toimitusjohtaja ja päätoimittaja Urpo Lahtinen, Toimituspäällikkö Jorma K. Virtanen, Toimitussihteeri Seppo Lehtinen, Erikoistoimittaja Iris Tuunainen.

Hymy 1968: Toimitusjohtaja Urpo Lahtinen, Päätoimittajat Urpo Lahtinen ja Jorma K. Virtanen, Erikoistoimittaja Veikko Ennala, Toimitussihteeri Hannu Rahkonen, Toimittajat Pertti Jussila, Iris Tuunainen, Marja Uotinen, Valokuvaaja Reino Kaivola, Taiteilija Jyrki Paavola, Kaupallinen johtaja Matti Lahtinen. 

Yhteiskunnallisesta tiedostajasta juorukoneeksi

1960- ja 70-lukujen Hymyn parasta antia oli yhteiskunnan epäkohtiin puuttuminen ja vähäosaisten asian edistäminen. Jutuissa oli vakava, yhteiskunnallisen keskustelun kannalta usein merkittäväkin ulottuvuutensa. Esimerkkinä vankilaoloja koskevien juttujen sarja, jonka synnyttämä keskustelu johti parannuksiin vankien oloissa.

Ylilyönneistään huolimatta Hymy onnistui joskus kartoittamaan asioiden taustoja eikä toimittajien harjoittama ns. tutkiva - usein myös kantaaottava ja provosoiva - journalismi ollut vain kohahduttamista. 

Ennalan harvojen huippuhetkien lisäksi tutkivan journalismin parhaasta annista 1960-luvun puolivälissä vastasi muun muassa Jorma K. Virtanen. Lehden "tutkivaa journalismia" edustivat mm. Autotermiitit (10/1965), Pääseekö mustalaisen vaatteissa ravintolaan? (7/66; sinänsä asiallisen artikkelin liitteenä ollut Ennalan kirjoitus Mustalainen veisi nykypäivänä kirjoittajan raastupaan rasistisuudessaan), Helsingin varjot (9/1969) ja Tervemenoa kapakkaan huijattavaksi (12/1971).

Hymylehti teki kierroksen Helsingin ravintoloissa mitaten ryyppyjä. Annettiinko asiakkaalle todella säädetty neljä senttilitraa, mistä laskutettiin? Tulos oli hätkähdyttävä. Vain kolmessa ravintolassa kahdestakymmenestä sai täyden mitan konjakkia. Vajaus oli keskimäärin kolme millilitraa.

(Juha Numminen: Tervemenoa huijattavaksi - pienet vajaukset ryyppymitoissa jättiläisvoitto ravintoloille; Hymy 12/1971)

Suurimmat huijaukset tapahtuivat Ravintola Kaisaniemessä, missä asiakasta huijattiin 12 millilitran verran, ja Ravintola Ostiassa, missä vajaus oli 5 millilitraa.

xx. Mainos 12/69. Pääkirjoitukset XX (Virtanen) ja juhlanumero xxx (Lahtinen)

Hymyn suosion ja tilaajamäärän kasvettua toimituskuntakin kasvoi. 

Hymylehden toimituskunta on saanut ja saa tuoreita voimia. Menestyksemme lehtimaailmassa antaa meille intoa tehdä Teille entistä parempaa ja mielenkiintoisempaa lehteä... Hymylehti on kiistelty suorasukaisuudessaan. Mutta nimenomaan juuri siksi myös kiitetty. Ketään se ei jätä välinpitämättömäksi.

(Hymyn mainos lehden nro:ssa 12/1969)

Veikko Ennalan ns. yleissivistys on laaja. Saatuaan Hymylehdessä - vihdoinkin, kuten hän itse sanoo - jokseenkin vapaat kädet kirjoittaa rehellisesti ryhtyi hän ennen tuntemattomalla tavalla murtamaan erilaisia tabuja ja "valleja", niihin luettuina vanhoilliset käsitykset sukupuoli- ja uskonasioista. Siten hän on osaltaan ollut nostamassa Hymyä maan suurimmaksi ja luetuimmaksi lehdeksi, jonka linjaa muidenkin aikakautisten julkaisujen on sitten ollut pakko ryhtyä seuraamaan ja jäljittelemään - joskin hammasta purren ja kateellisena sekä tietysti vähätellen juuri Veikko Ennalan panosta tämän maan lehdistön muuttumisessa.

(Hymy 8/1970)

1970-luvun erikoistoimittajia Ennalan lisäksi olivat mm. Juha Numminen, Klaus Bremer ja Osmo Lahdenperä. Lahdenperän kirjoittama Ennalan muistelmakirja Neron heikkoudet ilmestyi 1978.

Lehtijuttuja Hymyyn kirjoittivat myös Hannu Karpo ja Joni Skiftesvik. 

Hymylehti täyttää 10 vuotta tässä kuussa, anno Domini 1969. Tai kai voisi sanoa myös anna Atomici 24. Tuohon sanaleikkiin sisältyy melkoisesti merkitystä. Maailma on atomin vuonna 24 aivan toinen kuin se oli muutama vuosikymmen sitten. Maailma on räjähtänyt kehittymään. Se on kehittynyt hyvään ja pahaan suuntaan. Mutta joka tapauksessa se on muuttunut valtavasti. Kehitys kiihtyy yhä nyt anno Lunae 1 eli Kuun ensimmäisenä vuonna.

Maailma kehittyy, ihmiset kehittyvät ja lehdistö kehittyy. Suomalainen Hymylehti on rikkonut lehdistön maailmanennätyksen, Kinnunen keihäänheiton. Vaikka - nyt pysähdyin miettimään vertaustani - jos lehdet heittäisivät levikkikeihäillään ennätyksiä ja Hymy heittäisi myös, omien saavutustensa mukaan, olisi levikkikeihäänheiton maailmanennätys nyt yli 170 metriä. Ja Hymy olisi aikakauslehtien kaikkien aikojen mestari.

Mitä enemmän ystäviä Hymyllä on sitä vihaisemmiksi käyvät viholliset. Kateus ilmenee usein perättöminä puheina. Yritetään iskeä takaapäin ja salakavalasti silloin, kun ei riitetä mittelyyn avoimilla kilpakentillä. Nuo kadehtijat kun eivät ole pystyneet seuraamaan nykyistä aikaa - atomiaikaa.

Mutta mitäs me siitä. Aivan kohta Hymy tuo esiin muutamia valtavia yllätyksiä. Niiden lisäksi lehtemme kasvaa ja paranee selvästi nykyisestään. Ensi vuonna esimerkiksi emme enää tee yhtään 144-sivuista pienempää lehteä. Kuka pystyy lupaamaan vastaavaa?

(Urpo Lahtinen: 10 vuotta hymyn tähden; pääkirjoitus 9/1969)

Toimittajat urkkivat jos millä keinoin tietoja kohteistaan ja käyttivät mm. salakuvausta. Esimerkkinä Kalle Hagertin haastattelu 1/1970. Haastateltavan kotiin päässeet toimittaja ja valokuvaaja eivät tyytyneet sovittuihin puitteisiin, vaan - kuten lehtijutun otsikossa kerrotaan: Hymylehti otti valokuvia Kalle Hagertin hurskaasta julkikuoresta, mutta kuvasi myöskin (salaa) kaupankäyntiä hänen kodissaan.

Vähän myöhemmin Hymy haastatteli pastori Matti Väisästä Kansanlähetykseen kohdistuvista varojen väärinkäyttöä koskevista epäilyistä. Kun Väisänen ilmoitti nauhoittaneensa toimittajan käynnin, ettei lehti pääsisi vääristelemään puhuttua, oli toimittaja närkästynyt tällaisesta kieroudesta:

Kun Hymylehden toimittaja kävi myöhemmin lävitse pastori Matti Väisäsen kanssa tähän painettua haastattelua pastori kertoi, että haastattelu oli nauhoitettu Kansanlähetyksen toimesta - haastattelijalta salaa. Kun kysyimme, eikö olisi ollut hyvien tapojen mukaista mainita nauhurista, Väisänen nauroi, että kaikkeen on tottunut... Harvoin tapaa näin salakähmäistä pappia. (3/1970)

Lehden rooli jonkinlaisena realistisen journalismin lipunkantajana johti toimittajat yhä karkeampaan ylimielisyyteen ja piittaamattomuuteen.

Ilkeät juorut oli suomalaisessa aikakauslehdistössä pyritty aiemmin esittämään hienovaraisesti ja juorujen kohdetta liiemmälti loukkaamatta. Lahtisen ja Jorma K. Virtasen pyrkimys todenmukaisuuteen - poliittisen ja kulttuurillisen eliitin kulissien takaisen ja tavallisen kansan usein ongelmallisen arkimaailman kuvaamiseen - ilmeni yksipuolisin ja mustavalkoisin kärjistyksin. Julkkiksia koskevat juorut avattiin kansan katseltaviksi ja niitä maustettiin sävyltään humoristisin, yhä useammin myös pilkallisin otsikoin ja ilmauksin.

Katri Helena on hyvin sympaattinen ihminen. Hän on lähtöisin vai-
keista olosuhteista ja on raivannut tiensä huipulle vaikeuksien läpi.
Hän on kunnioitettava esimerkki menestyvästä nuoresta naisesta 
Suomessa. Hänen pitäisi kuitenkin hankkia itselleen sellaista mies-
seuraa, että kehtaa päinvalossa näyttää. -- . 
  Kun vain ei olisi sillä lailla, että Katri pönkittää nykyään vihtoreiden 
kautta uutta tulemista. Kuitenkin kaikki otaksumat voivat olla vääriä-
kin ja rakkaus olla todellista ja syvää.
  Miksi sitten päätä pensaaseen Katri Helena?

(Katri Helenan ja Lista-Paalosmaan yhteiset yöt; Hymy 7/1969)

Lehden paljastuksia lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että ilkein kärki kohdistui, eräänlaisena kostotoimenpiteenä, niihin julkkiksiin, jotka kieltäytyivät yhteistyöstä lehden kanssa? Tämä on luettavissa muun muassa jutusta Jos haluat pitää naisesi piilossa Lasse (3/1970). Yksityisyyden varjeleminen kostettiin rankalla kädellä.

Voi niitä herttaisia syntymäpäiväkuvia, kun Tove-tyttäresi täytti vuo-
sia! Yhteisiä veneretkiä, joita mm. Hymylehden toimittaja ja valoku-
vaaja saivat olla todistamassa! 
  Yksityiselämän varjeleminen alkoi kait silloin, kun päätitte erota, 
koskapa eroajaisista ei enää julkaistu kauniita kuvia... 
  Lähetin sinulle ennen shown alkua käyntikortin, että haluaisin kes-
kustella SINUN JA YSTÄVÄTTÄRESI kanssa. Sain hovimestarin kaut-
ta vastauksen, että sopii heti esiintymisen jälkeen alakerran baaris-
sa. Olimme valokuvaajan kanssa tyytyväisiä. Pidimme sinua fiksuna kaverina... 
  Sinä tulit alakerran baariin. Istuit siinä ilman ystävätärtäsi. Vasta-
sit kysymykseeni, että jos Siitä on kyse, ei ole mitään puhuttavaa. 
Kaikesta muusta olisit puhunut, mutta et tytöstä valonheittäjän ta-
kana... 
  Ystävättäresi RITVA RASMUS meni takatietä autoon odottamaan si-
nua. Niin, tiedämme hänen nimensä ja senkin, että hänen isänsä toi-
mii eläinlääkärinä Eurassa... Naimisissa te ette ole, lienettekö kihlois-
sakaan. Nykyaikana tuollaisille asioille ei anneta paljon arvoa. Matkus-
tatte yhdessä ja kerrotaan, että myös asutte yhdessä. Me emme tie-
dä, onko tarina totta, koska et keskustellut asioista. Jätit tytön alt-
tiiksi puheille ja erehdyksille.

Kaksitoista vuotta ennen esikoisteoksensa Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja ilmestymistä Skiftesvik, kaupunkilehti Oulun 23-vuotias toimistosihteeri, harjoitteli ihmissuhdekuvausta Hymyssä:

Ehkä osansa Ellan torjuvassa käyttäytymisessä oli myös hänen kame-
ranpelollaan, joka oli lähes paniikinomaista ja suorastaan naurettavaa.
   Naurettavana pitivät loistohotelli Atlantiksen asukkaat myös Ellan ja
Hansin yhteenottoja. Välikohtauksille kertyi kuulijoita naapurihuoneis-
toista ja hieman kauempaakin. Kuulijat eivät voineet tulla muuhun kä-
sitykseen kuin siihen, että pariskunnan välit ovat pysyvästi poikki. Yh-
teenotot ja sättimiset olivat sen verran ehdottoman tuntuisia.
   Jo loman alkaessa Ella vannotti matkatoimistonsa opasta Aino-Inkeri
Kukkosta, ettei hänen läsnäolostaan saarella saa hiiskua kenellekään 
sanallakaan. Toista viikkoa Aino-Inkeri muisti lupauksensa, mutta pa-
rin cervezan jälkeen se sitten unohtui muutamana iltana Francon puis-
tossa Intian laakeripuiden alla rattoisassa pöytäseurassa...

Suomeen lähtevää konetta odottaessaan Ella Eronen ja hänen 45 vuotta nuorempi kumppaninsa kirjailija Selo valitsevat nurkkapöydän Teneriffan lentokentällä. Hymyn valokuvaajalta Veikko Aitamurrolta ei jää huomaamatta, kun Ella seinään kääntyneenä purskahtaa itkuun. Valokuvaaja saa tilanteen ikuistettua filmille, mutta mikä on itkun syy? Koska kukaan ei ole kuullut Hansin ja Ellan sananvaihtoa, täytyy päätellä, että syy on Hansin karkeissa sanoissa. Syntyy kuvateksti:

Ella Erosen ja Hans Selon välit eivät ole sydämelliset - ainakaan ne ei-
vät olleet sitä kolmen viikon "riemulomalla" Teneriffalla. Mitä Hans sa-
noi Ellalle Los Rodeoksen lentokentän ravintolassa? Miksi Ella itkee? 
Miksi Selo syytää karkeuksia naiselle, jota hän saa kiittää kaikesta, mi-
tä hänellä on?

(Sammuiko Ellan ja Hansin rakkauden liekki Teneriffalla? Hymy 12/1971)

Hymyn kiusallisia paljastuksia lukenut keskivertojulkkis miettii varmaankin kahdesti, mitä vastata Hymyn toimittajalle, kun tämä pyytää avomielistä haastattelua. Jos kaapissa on luurankoja ne levitellään lehden sivuille joka tapauksessa. Uhri toivoo, että yhteistyöhön suostuen lopputulos olisi lievempi, ja jotain jätettäisiin ehkä painamattakin...

Turkulainen kulttuuripersoona, psykiatrian ylilääkäri ja Tajo-kustantamon perustaja Armo Hormia kuului Hymy-lehden 60-luvulla käyttämiin henkilöihin. Hormialla oli myös pimeä puolensa - kuten vaimo Aiju von Schöneman Iltalehden haastattelussa 17. 12. 2014 kertoo:

Kerran Turussa Pentti Saarikoski saapui Hamburger Börsiin, joi, riehaantui ja ampui aseella ravintolan kattoon. Aijun mies vei juopuneen Saarikosken Kupittaan mielisairaalaan.
   - Muutenhan poliisi olisi vienyt Pentin, Aiju nauraa muistolle.
   Aiju tapasi miehensä Armo Hormian juurikin Pentti Saarikosken kautta. Armo oli turkulainen kulttuuripersoona: psykiatri, kirjailija, runoilija ja Turun vankimielisairaalan ylilääkäri.
   - Minun piti tehdä lehtijuttu Armosta, Aiju muistelee.
   Yhtyneillä Kuvalehdillä toimittajana työskennellyt Aiju laittoi Saarikosken haastattelemaan Hormiaa, ja päätti kirjata keskustelun.
   - Eihän siitä mitään tullut. Molemmat ryyppäsivät niin paljon, ettei jutusta tullut mitään.
   Armo Hormia oli kuitenkin jo ihastunut Aijuun. Hän pyysi Aijua jäämään Turkuun.
   Suhde Armo Hormiaan oli kuitenkin yhtä helvettiä - mustasukkaista väkivaltaa täynnä oleva liitto.
   - Haluan korostaa, että liittoni oli selviytymistarina. Minulla oli 2- ja 7-vuotiaat lapset. Kerron tästä vain siksi, että jos on paha olo, niin joskus pitää oksentaa, Aiju huokaa.
   Jo Aijun ja Armon häämatkalla asiat alkoivat mennä pieleen. Armon ex-vaimo lähti mukaan matkalle.
   - Meidät vihittiin Kainuussa, koska Armo oli liian tunnettu Turussa. Kun lähdimme häämatkalla, Armo ilmoitti, että menenkin ensimmäisen vaimoni kanssa. Sellaista se oli 1960-luvulla, vapauden aikana. 

(Psykiatrimies loi seurapiirirouvan kotiin vuosien perhehelvetin. Iltasanomat 17. 12. 2014)

Hymy hyödynsi eksentrisen Hormian "asiantuntemusta" useita kertoja, mm. julkaistessaan haastattelusarjan, johon kuului Hormian psykiatrinen arvio haastatellusta henkilöstä. Käsialantutkija Leo Pennanen puolestaan antoi henkilöstä lausunnon käsialanäytteen perusteella. Hormia jäi sarjasta pois ensimmäisten osien jälkeen (Pertti "Purtsi" Purhosen haastattelu, Hymy 12/69 ja Irwinin haastattelu, 1/1970), mutta Pennanen jatkoi haastateltavien sielunelämän analysointia.

Luultavaa on, että Hormia myös antoi Hymy-lehdelle vinkkejä rikollisista ja sairaista henkilöistä, joiden elämästä lehti voisi kirjoittaa. [viitataan]. Jossain vaiheessa Hormia ja Hymy ajautuivat ilmeisesti välirikkoon, koska lehdelle tuli tarve paljastaa avustajansa - tässä vaiheessa ilmeisesti jo entisen avustajansa - kätketty puoli:

Hormian yksityiselämä on seikka sinänsä. Mutta se on hänen oman-
sa, kuten meidän kaikkien. Se ei kuulu kenellekään, korkeintaan hä-
nen kolmannelle vaimolleen. Yhden sairaalloisen poikkeavuutensa
psykiatri on kuitenkin itse kertonut monille. Hän on myöntänyt ole-
vansa biseksuaali, sekä miehistä että naisista ihan yhtä paljon kiin-
nostunut. Hän on sanonut, että rakasteleminen kummankin suku-
puolen kanssa on yhtä miellyttävää. Tämä seikka ja moninaiset lä-
hentely-yritykset ovat ehkä vieneet Hormialta monet hänen kuului-
sat miesystävänsä.
   Veijo Matalamäki, mies, joka haluaisi olla nainen, kertoi kyyneleet
silmissä Hormian hyvyydestä. Heillä oli ollut oikein herttaisia hetkiä.
Tohtori oli ollut ymmärtäväinen, eikä ollut ottanut palkkiotakaan 
lainkaan. -- .
   Onko lääkärin valta Suomessa tosiaan niin suuri, että hän saa teh-
dä mitä vain? -- . Saako ilmeisesti sairas mies vapaasti "hoidella"
toisia sairaita, joista suuri osa on terveempiä kuin hän itse?
   Sanotaan, että hulluuden ja nerouden välinen raja voi olla hiuk-
senhieno. Näin on aivan ilmeisesti Armo Hormian kohdalla. Loppujen
lopuksi hän on varmasti onneton ihminen. Hänellä on suunnaton pä-
temisen tarve, mutta neroudestaan huolimatta hän ei ole päässyt
elämässään siihen, mihin alunperin on tähdännyt. Ehkä juuri siksi
hän on tällä hetkellä sitä, mitä on. Olkoon kuinka tahansa, näin ei
voi eikä saa jatkua pitkään. Kenties loppu on hyvinkin lähellä.

(Mikä on psykiatrin vastuu Armo Hormia? Hymy 7/1972)

Sanelma Vuorteesta oli Hymyssä ikävänsävyisiä juttuja - nro 7/69 paljasti Vuorteen perheen natsimielisyyden - kunnes tämä ryhtyi vuonna 1972 yhteistyössä Hymyn toimittajan kanssa tekemään artikkelisarjaa "Sanelma Vuorre kertoo".

Julkkisten ohella myös tavallisten ihmisten elämää käsittelevät kohujutut esitettiin nimien ja kuvien kera. Artikkelit olivat usein kärjistyneen yksipuolisia, yhden osapuolen kertomukseen perustuvia, eikä faktoina esitettyjä seikkoja välttämättä tarkistettu. Niinpä lehti joskus joutui uusilla jutuilla korjaamaan tai täydentämään edellisten artikkeleiden asioita. Tämä saattoi olla lehdelle eduksikin: kun leimatuksi joutuneet pääsivät puolestaan laukomaan totuuksia heitä vainoavista ja asioita toimitukselle vääristelleistä, saatiin draamallista jatkumoa.

Aikaisemmin julkaistun tosiasioihin perustumattoman kirjoituksen takia minua on syytetty ja parjattu. En ole täydellinen ihminen minäkään, mutta haluaisinpa nähdä miehen, joka näinkin hyvin olisi kestänyt. Kun monituntisen työpäivän jälkeen tulee kotiin ja vastassa on vain syytöksiä olemattomista vieraista naisista, niin ei ihme jos hermot pettävät...

(Ermo Kalevon vastine; Hymy 7/1968)

Lehden pahimmat ylilyönnit olivat silkkaa likasankojournalismia, kohteiden julkista häpäisemistä. 

Lakeudella on ristinsä ja Lapilla myös. Lapin ristin nimi on Timo K. 
Mukka. Kaikki maksut pystyyn, apurahat kurkusta alas - mitä suotta
kirjoja kirjoittelemaan! -- . Timo K. Mukka,sinä olet auttamattomas-
ti ajastasi jäljessä, pysähtynyt paikallesi: ei ole enää muotia olla re-
hentelevä ja juopotteleva ja velkainen kirjailija!
  Katso Hannu Salamaa ja Pentti Saarikoskea! Tänä päivänä puhu-
taan heidän työstään eikä heidän juopottelustaan. Totta tietenkin he
silloin tällöin ottavat paukut tai pilsnerit, mutta he kykenevät myös
luoviin suorituksiin.
  Sinä et taida siihen enää kyetä, sinun syntinen laulusi alkaa olla lo-
pussa. Lopussa sekä ruumiisi että henkesi puolesta; sinua hoitaneet
lääkärit ovat jo pitkään pitäneet sinua maksattomana ja haimatto-
mana lääketieteen ihmeenä.

(Rauno Jaakkola: Riiput ristillä jo, Timo K. Mukka; tammikuu 1973)

Surullisenkuuluisan Mukka-artikkelin loppu voidaan toki lukea kannustavana.

Monet ovat sanoneet, että sinä osaisit kirjoittaa. Ajattele vaikka An-
nikki Kariniemi-Willamoa; lapin kirjailija hänkin, elää väkevästi ja
rohkeasti, mutta tekee myös työtä.
  Sinulla ei ole enää monta mahdollisuutta. Parhaillaan nauttimasi
viisivuotinen valtion taiteilija-apuraha on saattaa olla viimeisesi ellet
kykene muuttumaan. 
  Tai tule sittenkin etelään, poikkea ainakin. Tule ja katso miten elä-
vät nämä vanhat Hansan retkut, Saarikosket ja Ojaharjut ja Salamat.
  Katsele näitä ja mene sitten takaisin Lappiisi.
  Mene töihisi, Timo K. Mukka.

Lahtisen luotsaamana uusia journalistisia tuulia haistellut, vapaampia uria aukonut Hymy-lehti muodostui samanlaiseksi kuin syyskuun numerossa 1961 kuvaamansa "Matti Murros": lehti oli liian vanha lapseksi, mutta jäi kauaksi aikuisesta.

Markkinointia

Tupakkamainoksia Hymy 10/65, 9/68, 7/69, 4/72, 4/1972,

Tupakkatuotteet olivat ylivoimaisesti mainostetuimpia tuotteita aikakauslehdissä 1920-luvulta 60-luvulle.

Alkoholijuomien mainonta alkoi yleistyä 1960-luvun lopulla, etenkin eskioluen mainostus lisääntyi myynnin vapauduttua ruokakauppoihin ja kahviloihin 1. tammikuuta 1969. Oluen myynti oli kuitenkin luvanvaraista ja kuntakohtaista eivätkä kaikki kunnat myöntäneet myyntioikeuksia ollenkaan. Keskioluen mainostaminen aikakauslehdissä tähtäsi myynnin suoraan kasvattamiseen, mutta myös mielipidevaikuttamiseen. Mainosten tyylillä ja niissä esiintyvillä henkilöillä oli iso merkitys. Olutmainosten tunnetuimpia kasvoja oli Tauno Palo.  

Alkoholimainontaa kotimaisissa naistenlehdissä tutkineet Jukka Törrönen ja Inka Julin tarkastelevat tutkimuksensa johdanto-osassa yhtä olutmainosta Kotilehden numerossa 3/67. Törrösen ja Julinin huomiot ovat olennaisin osin päteviä myös muiden lehtien mainosten tarkasteluun:

Se esittää naisen ja miehen yksityistä ja intiimiä ruokailutilannetta ja kutsuu lukijaa samastumaan naiseen: nainen katsoo mainoksessa lukijaa lähietäisyydeltä silmiin, esittelee lukijalle kahta olutpulloa ja toteaa, että "Lahden sininen on meidän ruokajuomamme". -- .
   Mainos ajoittuu tärkeään ajankohtaan Suomessa. 1960-luvulla Suomi kaupungistui ja modernisoitui kovaa vauhtia. Naisten työssäkäynti lisääntyi voimakkaasti. Julkisuudessa ja yhdistysten piirissä ryhdyttiin keskustelemaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja myös juominen alettiin mieltää modernin itsenäisen naisen vapaudeksi ja oikeudeksi.

   Kotiliedessä 1967 ilmestyneen mainoksen asetelma on sekä moderni että tradiotinaalinen. Se on moderni siinä mielessä, että nainen mainostaa siinä juovansa miehistä nestettä ruokajuomana, mutta perinteinen tarkasteltaessa sitä sukupuoliroolien näkökulmasta. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että mainoksissa naiset ja miehet esitetään usein stereotyyppisesti rooleissa, jotka mahdollisimman moni mainonnan kohdejoukosta mieltää kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyväksyttyinä ja haluttavina. Perinteisesti tämä on tarkoittanut naisen liittämistä kotiin, perheeseen ja muotitrendeihin ja miesten yhdistämistä työhön, urheiluun ja teknologiaan (Döring % Pöschl 2006, 173). Näin on myös edellä esitetyssä mainoksessa. Siinä nainen liitetään kotiin (yksityiselle alueelle), perheeseen (parisuhteeseen) ja tuon ajan uuteen muotitrendiin, kolmosolueen.

(Törrönen ja Julin: Alkoholi naistenlehtien mainonnassa 1960-luvulta 2000-luvulle. Yhteiskuntapolitiikka-lehti nro 74, s. 509)

Mainontaa koskevissa tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että sukupuolisuus ja seksuaalisuus näyttävät olevan mainonnalle pakkomielle (esim. Jhally 1990)......

(sama, s. 510)

.....

(sama, ss. 512-513) 

Olutmainoksia Hymy-lehdessä 1960-luvun lopulla ja 70-luvun alussa

1960- ja 70-luku olivat hämärän postimyyntitoiminnan kulta-aikaa, kun yksityishenkilöt ja yhden, kahden henkilön pikkufirmat ryhtyivät myymään sekalaista tavaraa postitse. Tuotteet olivat joko itse tehtyjä tai ulkomailta tuotettuja. Paljon esiintyi suoranaista huijaustakin.

Uutena myyntiartikkelina kuvaan tulivat "mukavat kaikkien ruumiinjäsenten hieromakoneet", joita alettiin sitten mainostaa rohkeamminkin. Ensimmäistä kertaa olivat seksituotteet nyt tavallisen kansan ulottuvilla. Buumi alkoi kirjallisista julkaisuista (A-kirjan tuotevalikoimiin vuonna 1969 kuului mm. Henry Millerin Kravun kääntöpiiri) ja laajeni seksifilmeihin, sitten ryhdyttiin kauppaamaan välineitä. 

1960-luvun lopulla suuri osa Hymyssä julkaistusta pikkumainoksista ja myynti-ilmoituksista koski erilaisia seksituotteita, osin siitä ymmärrettävästä syystä, etteivät monetkaan lehdet suostuneet niitä julkaisemaan.

Joulukuun numerossa 1967 oli haastattelu estoista vapautuneesta Ant-Wuorisesta, jolla oli jutun mukaan ollut 58 miestä ja joka kahdesti oli saanut avioeron uskottomuutensa vuoksi. Hymy halusi auttaa Ant-Wuorista kunnollisen aviomiehen löytämisessä, sellaista kun ei naisen sitkeistä yrityksistä huolimatta ollut mistään ilmaantunut... 

Hymyn julkkiksiksi nostamat Pertti "Kreivi" Lindgren ja Ant-Wuorinen kohtasivat numerossa 3/1968, jossa Kreivi Lindgren kysyy Ant-Wuoriselta, onko tämä.... ? 

Nro:ssa 9/1968 toimittaja Ennala haastatteli Leila Jaakoa, joka oli ottanut toimitukseen yhteyttä Ant-Wuorisen tarinan innostamana, myös Leila halusi naimisiin eikä rakkaudesta olisi niin väliä, kunhan mies olisi riittävän varakas.

Leila Jaakon haastattelun viimeisellä sivulla mainostettiin Ant-Wuorisen kirjaa. Mainoksen mukaan Ant-Wuoriselle oli kertynyt mieskokemuksia nyt jo "noin seitsemänkymmentä". Ant-Wuorisen kuulumisiin palattiin mm. numerossa 12/1970.

Vain siitä rva Annikki Ant-Wuorinen on pahoillaan, että hänen isoisänsä Anton Wuorisen aikoinaan perustamasta Ant ja Ida Wuorisen säätiöstä ei vastoin säätiön säännöksiä laisinkaan avusteta hänen poikiensa opintoja rahallisesti sen paremmin kuin muutenkaan.
   Syy - joskaan tuskin laillinen - lienee siinä, että Annikki Ant-Wuorinen "loukkasi" sekä Hymylle myöntämässään haastattelussa että julkaisemassaan kirjassa "Kaikki minun rakkauteni" kovin arvovaltaista sukuaan.

(Veikko Ennala: Annikki Ant-Wuorinen neljänteen avioliittoon? Hymy 12/1970)

Ennalan romaanin Vaimo jonka minulle annoit mainos sijoitettiin lehdessä tekijän matkakertomuksen (Kävin helvetin kiukailla; Hymy 1/1970) yhteyteen: samalla sivulla mainoksen kanssa Ennalaa ahmii suun täydeltä jemeniläistä gardia (khatia). Ja kun Ennala kirjoitti naisten itsetyydytyksestä, jutussa toki mainittiin lehdessä mainostetut välineet (9/1968):

Aivan viime aikoina on Suomessakin tullut markkinoille paristokäyttöisiä vibraattoreja. Näitä jäykistyneen falloksen muotoisia ja kokoisia "sauvoja" kaupitellaan häveliäästi henkilökohtaiseen hierontaan. Niiden tehoa väitetään hyväksi eikä siis ihme, että muuan maahantuoja kertoo myyneensä niitä kahden kuukauden sisällä yli 5000 kappaletta...

Casanova (3/1970), Exos (5/1971), Savet Intiimi (5/1971 ja 4/1972)

Exos on antiperspirantti, joka on erilainen. Siinä on kalliin parfyymin vetävä tuoksu... Exos antiperspirantti on tehty Sinulle, joka olet nuori ja vaativa. Sinulle, joka elät huomista jo tänään.

Postimyyntiliikkeiden mainoksia Hymy-lehdessä 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin

Osa mainoksista huvittaa nostalgisuudessaan. Aikakauden mainokset lupasivat suorastaan ihmeitä: 

Uusi DYNAFLEX-menetelmäniTeille huippu-urheilijan vartalon ja lihaksen vain 10 minuutin harjoituksella päivässä - ilman apuvälineitä, ilman ulkoilua, ilman voimistelua. Rakennan teille miehekkään, lujan, voimakkaan ruumiin, - vahvat leveät hartiat, joita pukevat todelliset He-man lihakset. Pidän huolen siitä, että saatte mahtavat käsivarsilihakset, lujat kourat, jäntevät jalat ja sellaisen rintakehän, että paidannapit sinkoilevat irti pelkästä ylpeydestä, sanoo Mike Marvel, mestarivartaloiden luoja...
   Jos olette haluton, veltto ja saamaton tai jos teissä on liikaa epämiellyttävää lihavuutta, voi samainen DYNAFLEX-menetelmä täyttää ruumiinne vireydellä, tarmolla ja verevällä elinvoimalla. Se voi tehdä teistä voimakimpun, joka huokuu miehistä uljautta, voimaa ja sexappealia. Vasta silloin alatte todella ELÄÄ - Teistä tulee MENEVÄ MIES.

(Mike Marvelin mainio Dynaflex) 

Lääkärit ovat kauan tienneet, että tavallisilla kalliilla laihdutuskuureilla ei ole mitään vaikutusta, elleivät ne noudata Slumberslim-periaatteita. Juuri nämä periaatteet ovat nyt Teidän käytettävissänne, joten voitte pudottaa painoanne kiduttamatta ja rasittamatta itseänne ja aiheuttamatta muita kuluja kuin 13 mk, minkä nämä mullistavat periaatteet maksavat kirjan muodossa - Slumberslim panee kehossanne liikkeelle dynaamiset pysyvän laihtumisen lait.
   Tämän rasvakerrostuman voitte nyt polttaa siten, että se yksinkertaisesti sulaa pois, nyt voitte todellakin nukkuessanne pudottaa liiat kilonne! Ja ne pysyvät poissa! Tämä ihmeellinen, tunnetun amerikkalaisen lääkärin suunnittelema ohjelma on nyt voimakkain ase taistelussa lihavuutta vastaan.

(Slumberslim-menetelmä - nukkuessa solakaksi auto-oxidation kanssa)

HALUAN TEHDÄ TEIDÄT ITSEVARMAKSI IHMISEKSI! Tämä salainen metodi, joka tekee vastustajan hetkessä vaarattomaksi, on niin salainen, että sitä Kiinassa viedään edelleen vain perintönä isältä pojalle. Tekniikka on niin yksinkertainen, ettei se vaadi mitään fyysistä voimaa tai minkäänlaista valmennusta, ja kuitenkin se on itsepuolustukseksi varmin metodi, mikä aikojen kuluessa on keksitty. (Sitä käyttää amerikkalainen vastavakoilu, jonka agentit muodostavat melkein voittamattoman valiojoukkueen.) Ei kukaan karate- tai judoekspertti uskalla käydä Teidän ja perheenne kimppuun, jos hän epäilee Teitä vihityksi Kung Fu'n taitoon, sillä Te voitte salaman tavoin tehdä hänet vaarattomaksi. Te voitte voittaa hänet osoittamatta minkäänlaista kätevyyttä ja ilman minkäänlaista ponnistusta, vain yksinkertaisella käden, sormien, polven, pään tai jalan liikkeellä, lamauttavalla iskulla, jonka voitte oppia muutamassa minuutissa, ja joka tekee Teistä voimakkaimman, vaikka Teitä vastaan seisoisi samalla kertaa useampia hyökkääjiä, aseistettuja tai aseistamattomia. Ei kukaan nyrkkeilijä, painija, ei edes 2 tai 3 karate- tai judoeksperttiä voi voittaa Teitä...
   Mutta pankaa merkille, että tämän yksityisen kurssin painos on rajoitettu. Lähettäkää heti allaoleva kuponki, ennenkuin nykyinen painos on loppuunmyyty. 

(Kung Fu - kaikkein pirullisin aasialainen taistelutaito) 

Yhä villimmäksi käyvä postimyyntibisnes sai Hymy-lehden ottamaan kantaa ilmiöön. Numerossa 6/1970 ilmestyi Seppo A. Tiaisen artikkeli Jymäyttäjä myy box-postitse

Haluatko tulla hypnotisoijaksi? Tilaa kurssi postitse. Haluatko ystä-
vän? Tilaa hänet postitse. Haluatko atleettivartalon ja seksuaaliset
huippukyvyt? Tilaa postitse. Se tulee pirun halvaksi. Kympistä kol-
meen tai neljään. Ainoa paha puoli on, ettet sen maksamisen jäl-
keen osaa hypnotisoida, sinulla ei ole atleettivartaloa eikä ystäviä.
Sukupuolinen kykysikin kasvaa vain jos kiukku siihen vaikuttaa...
Postimyynnin box-hommat näyttävät vahvasti siltä, että ainoa tuo-
te, joka todella kannattaisi tilata on pikakurssi "Miten perustan pos-
timyyntiliikkeen".

(Seppo A. Tiainen: Jymäyttäjä myy box-postitse; Hymy 6/1970)

Vuonna 1971 löytyi Helsinkiläisen kerrostalon roskalaatikosta "itsetyydytysvälineitä myyvän hämäräperäisen postimyyntiliikkeen, jota on pitänyt Laila Lahtisena esiintyvä nainen" kirjeenvaihtoa. Sensaatiolehdeksi profiloitunut Hymy, joka kansanomaisen groteskeilla jutuilla myi itseään kansan syville riveille, teki tästäkin kohujutun, julkaisten aukeaman verran postimyyntiliikkeen asiakkaiden tilauskirjeitä.

Jokainen asiakas on toivonut tietenkin luottamuksellista palvelua ja
kirjeistä kuvastuu valtava tietämättömyyden, estojen, pelkojen ja
ennen kaikkea yksinäisyyden määrä. Ne ovat hätähuutoja, joihin ra-
hanahne postimyyjä vastaa ivanaurulla - mitä muuta kuvastaa se,
että näin luottamukselliset ja henkilökohtaiset kirjeet löytyvät ros-
kalaatikosta kenen tahansa tutkittaviksi?

(Hätähuuto roskalaatikosta; Hymy 12/1971)

Nykyajan lukijasta huvittavalta tuntuu myös Hymy-lehden oma markkinointi, mielikuvia herättävässä vetoavuudessaan. Itsekorostus oli usein huikeaa.

Viime aikoina yksi ja toinen lehti on mielestämme alkanut muistuttaa Hymylehteä. Ei ihme, onhan Hymy Suomen suosituinta luettavaa. Maan suurin aikakauslehti, totuudentorvi, jota tarvitaan...

(Hymy 12/1971)

Hymylehden autotyttökilpailuun vuonna 1968 osallistui muuan tuntematon tyttönen nimellä Merja-Ursula. Kuinka ollakaan, pari vuotta myöhemmin samainen Merja kruunattiin Miss Suomeksi nyt nimellä Ursula. Lehti repi asiasta kaiken hyödyn, syyttäen numerossa 3/1970 Rainiota rikollisesta toiminnasta:

Aluksi hän käytti yhdistelmänimeä Merja-Ursula, mutta nyt Merja on jäänyt pois. Miksi, sitä voitanee kysyä. Ehkä nimi Ursula on romanttisempi, erikoisempi. Joka tapauksessa nimeä ei ole laillisesti muutettu, ja jos Merja kirjoittaa esim. hotellin ilmoittautumislomakkeeseen nimekseen Ursula, syyllistyy hän rikokseen... Jos Merjan toinen nimi olisi Ursula, olisi kaikki hyvin. Mutta nimi Ursula on tuulesta temmattu.  

Hymy-lehden jotkut kansitekstit tuovat harhaanjohtavuudessaan mieleen nykyisten iltapäivälehtien lööpit, mm. 4/1972 "Alastonkuvat kymmenestä julkkiksesta" (lehdessä 5 sivua taiteilijan tekemiä piirroskuvia siitä, miltä tunnetut julkkikset näyttäisivät alasti) ja 4/1976: "Kreiviltä leikattiin vehkeet" (kahden sivun juttu Ylermi Lindgrenin sterilisaatiosta).

Vuonna 1971 Hymy avasi oman auttavan puhelimensa, SOS-puhelinlinjan. Numerossa 4/1972 lehti mainosti puhelinta näin:

Hymylehden SOS-puhelimen numero on huhtikuun alusta 931-14123. Tähän numeroon voitte soittaa täysin luottamuksellisesti mistä tahansa ongelmistanne maanantaisin klo 9.00-12.00, keskiviikkoisin klo 21.00-24.00 ja perjantaisin klo 15.00-18.00. Älä hermostu, jos numero on varattu. Puhujana voi olla ihminen, jolla on samanlainen ongelma kuin sinullakin.

(Hymyn SOS 931-14123 kuuntelee; Hymy 4/1972)

Mutta että nyt on jo kirkkokin kateellinen Hymylle, se menee sentään
yli ymmärryksen. Hymy perusti muutama kuukausi sitten eräänlaisen
sielunhoidollisen ensiapuaseman, jonka puoleen tuskaiset ja ahdistu-
neet ihmiset voivat puhelimitse kääntyä kuullakseen osanoton ja lohdu-
tuksen sanoja, ehkä parhaassa tapauksessa neuvojakin.
   Tästäkös eräs pappismies Aamulehdessä kimmastui. En enää muista
sanoja miten hän Hymyä ja hätäpuhelimeemme vastaavaa omaa virka-
veljeään solvatessaan käytti, mutta sen huomasi, että äijälle oli noussut
veri päähän. Kamalaa ja julkeata, että Hymykin nyt rupeaa sieluista
huolehtimaan ja vie kirkolta senkin vähän tehtävän, mitä sillä enää ny-
kymaailmassa on. Risoo se, risoo se.
   Tulkaa hyvä mies edes yhdeksi ainoaksi päiväksi lukemaan vaikkapa
vain minulle saapuvia kirjeitä. Jos olette rehellinen, mitä kyllä epäilen,
sen urakan jälkeen sanotte: "Voihan Herra, näinkö paljon ja näinkö us-
komattomia pulmia ihmisillä on, emmehän me tuolla sakastin puolella
ollenkaan tienneetkään?"

(Veikko-sedän piinapenkki Hymy 12/1971)

   

Vakuutusyhtiö Kalevan mainos 4/72, Pikkuilmoituksia 12/69 ja 2/70

Ajatustenlukua ja henkimaailman ihmeitä. Omaatko Sinä yliluonnollisia kykyjä? Tiedemiehet ovat järjestelmällisesti tutkineet näitä ilmiöitä ja todenneet, että eräillä ihmisillä on yliluonnollisia kykyjä ja mystillisiä voimia. Sinäkin voit hankkia ja kehittää näitä harvinaisia ominaisuuksia lukemalla tätä suurelle yleisölle tuntematonta tiedettä käsittelevän teoksen. Aiheutat ystäviesi keskuudessa hämmästystä ja ihailua...

(Finnrouten myynti-ilmoitus, Hymy 12/1969)

Aikakauden mainoksissa toistuivat vapaus, riippumattomuus, huolettomuus - harkituissa määrin kapinallisuuskin.

Norlyn, Turo Teryleen ja Silja Line mainokset 3/1970, Serla Femi 6/1970, Mennen Dry Lime ja Wild Moss 8/1970

Atlas-pyjamassa voitte joutua mitä herkullisimpiin tilanteisiin. Kuten esimerkiksi yläkerran hippoihin kello kaksi yöllä. On se niin hyvännäköinen pyjama. Ja jos ATLAS-pyjama tehoaa aivan ventovieraisiin söpöläisiin, niin ajatelkaa mitä se voi vaikuttaa omissa ympyröissänne. Aamiaispöydässä. Tai makuuhuoneessa. Onneksi on olemassa miehiä jotka tajuavat, että pyjama on muutakuin lämmike. Tekö?

Ei ole vaikeata olla oma itsensä. Ensin pitää vain tietää, mitä tahtoo. Ja sitten, miten sen saa. Pidä oma pääsi. Polycolor-sävyteshampoo tekee siitä kauniin pään. 

Herbertillä ei ole päässään kuin yksi asia (Hymy 12/69), Mainosaukeama (3/70), Atlas-pyjama (12/70), Triumph (5/71), Pidä oma pääsi (5/71), Mitä pienempi, sitä kätevämpi: o.b (4/72) 

Maailma muuttuu - Johnnie Walker ei. Miehet muuttuvassa maailmassa. Jotain yhteistä: Johnnie Walker-viski. Jäljittelemätön, aito...

(Johnnie Walker -mainos, Hymy 12/1969)

Teacher's... Siinä maistuvat vuodet. Tammitynnyrissä vietetyt. Ja ne 140 vuotta, jotka sillä on ollut aikaa löytää oma arominsa. Se on kypsää... Aivan omaa luokkaansa.

(Teacher's; Hymy 12/1970)

Nro:ssa 12/70 Hymy kartoitti julkkisten tottumuksia...

Panemalla jotan kainaloon "Sinusta tuntuu, kuin koko maailma rakastaisi Sinua", Ryypättyäsi ja tupakoituasi koko yön, on aamulla suussasi menestyksen maku, mikäli olet polttanut oikeata savukemerkkiä... Mainostajat sanovat, että mainos on kuluttajavalistusta. Mainoksen sanoma koituu siis jokaisen parhaaksi... HYMYLEHTI testaa nyt 20 Suomen oman alansa "suurinta ja kauneinta". Heissä on menestyksen maku. Minkä makuinen on heidän savukkeensa, hammastahnansa, margariininsa tai makkaransa.

(Hymylehden intiimitesti tunnetuille suomalaisille - mitä juotte, poltatte, ehkäsyvälineitä käytätte; Hymy 12/1970) 

Me olemme kaikki syyllisiä... Puhtaamman tien puolesta. Shell. (12/70)

Mainosala on näistä ajoista huikeasti kehittynyt, mutta tarkoitus on sama. Mielikuvien ja aistimusten kautta synnyttää ja vahvistaa ostotottumuksia

Eduskuntavaalien lähestyessä (3/70). Numerossa 3/70 oli Liberaalisen kansanpuolueen ja SDP:n vaalimainokset. Yhdeksän vuotta myöhemmin SKDL:n mainos (3/79). 1987 vaalikampanjassa lehdessä mainosti SMP (4/87). Vaalimainokset kertovat osaltaan lehden profiloitumisesta. Nykyään lehdessä voisi mainostaa jo Kokoomuskin.

Jallu-lehti

Urpo Lahtinen oli kiinnostunut seksuaalisesta vapaamielisyydestä ja tahtoi olla edelläkävijä silläkin alalla. 1970-luvun neljästä "johtavasta" miestenlehdestä (Kalle, Urkki, Jallu ja Ratto) kaksi jälkimmäistä oli Lahtisen Lehtimiehet Oy:n tuotantoa. Näistä Jallu oli suomalaisen kuvallisen pornografian edelläkävijä.

Vahva yhteiskuntamurros ja elinkeinorakenteen muutos muuttivat Suomen infrastruktuurin erittäin nopeassa tahdissa kaupunkimaiseksi palveluyhteiskunnaksi. Muutoksen ilmapiiri mahdollisti myös seksuaaliasioiden uudenlaisen käsittelyn, -- . Seksuaalisuus nousi tässä vapautumisen aallossa myös aikakauslehtien sivuille, ja erityisesti miestenlehdet tarttuivat seksiteemoihin niin, että näiden lehtien pääteemaksi muodostuivat kuvat ja kuvaukset alastomuudesta ja seksuaalisista toiminnoista.

(Anne Lahtinen, Taistelu siveellisyydestä, historian pro gradu -tutkielma, maaliskuu 2012)

On syytä muistaa, että vaikka Suomessa jo 1940-luvulla oli ns. miestenlehtiä, varsinaista pornoa niissä ei esitetty ennen 1970-lukua. Esimerkiksi varhainen Kalle-lehti (ilmestynyt 1950-56) oli jokseenkin normaalia aikakauslehtitasoa. Alastonkuvat tulivat suomalaisiin miestenlehtiin laajemmalti vasta 1960-luvulla (poikkeuksena Coctail-lehti, jossa niitä oli jo 1940-luvulla).

Artikkeleiltaan miestenlehdet eivät 1960-luvun alussa vielä paljon poikenneet muista aikakauslehdistä (poikkeuksena sensaatiolehti Jallu). Yleisistä aikakauslehdistä miestenlehdet erotti lähinnä kuvitus, yleensä uimapukuisten tai alusvaatteissa olevien naisten esittely. Vähäpukeisten naisten kuvat tosin alkoivat yleistyä normaaleissakin aikakauslehdissä 1960-luvun loppua kohti. 

Mauri Linteran vuonna 1958 perustamaa Jallua voidaan sanoa ensimmäiseksi suomalaiseksi skandaalilehdeksi. Linteralla oli lehtialalta runsaasti kokemusta muun muassa Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen toimittajana. Hän kuului myös 1952 perustetun Me Naiset -lehden perustajiin.

Lintera aloitti Jallussa jatkokertomuksina Ruben Oskar Auervaaran muistelmat sekä Tabe Sliiorin kohusarjan Miehet ja minä, jossa Sliior paljasti arkaluontoisia seikkoja tunnetuista mieshenkilöistä.

Hymy nousi julkisen huomion kohteeksi ja tilaajamäärä lisääntyi, kun virkavalta vuonna 1961 takavarikoi kuubalaisia tanssijattaria esitelleen numeron. Vaikka takavarikoinnin syyksi kerrottiin liian rohkeat kuvat tanssijattarista, todellisena syynä on pidetty Sliiorin paljastuksia.

Jallu-lehden kuvitus oli Linteran aikana vielä aikakauden yleistä tasoa: uimapuku- tai alusvaateosastoa rohkeampaa kuvastoa nähtiin harvoin.

Lehtimiehet Oy vahvisti asemansa kotimaisen sensaatiolehdistön vaikuttajana kun Lahtinen osti Jallu-lehden ja 1960-luvun lopun vapautuneessa kulttuuriradikaalissa ilmapiirissä "paljasti kaiken". Aluksi lehti keskittyi Linteran kaudella alkaneisiin paljastuksiin ja rankkaan sosiaalipornoon - lehden tutkivaa journalismia edusti muun muassa Veikko Ennala - mutta päivitti sitten myös kuvituksen rohkeimmaksi mahdolliseksi. Jallun rinnalle Lehtimiehet perusti vuonna 1973 toisen sensaatiojuttuihin keskittyvän lehden: Ratto-lehti.

60-luvun alussa Jallussakin vilahteli uimapukuisia naisia, välillä jopa paljas rinta tai leningissä antelias kaula-aukko, mutta pääosin kuvamateriaali ei keskittynyt alastomuuteen. Pikkuhiljaa lehden kuvitus alkoi kuitenkin painottua naisten kuviin ja hiljalleen alastomien naisten kuviin... Esimerkiksi numerossa 10/1964 kuvia yläosattomissa olevista naisista oli lukuisia, numeron 2/1965 kannessakin oli jo yläosattomissa oleva nainen (tosin käsivarsi rintojen peittona) ja numeron 6/1966 kansikuvatyttö oli jo mahdollisesti täysin alasti - tosin jalat koukussa rintojen ja muiden ns. kriittisten paikkojen peittona.

Vuoden 1968 numeroissa alastomuuden voi sanoa olleen jo tavanomaista kuvasisältöä Jallussa - erityisesti rinnat saivat jo näkyä, mutta häpykumpu tai muut tarkemmat kuvat sukupuolielimistä pysyttelivät tiukasti poissa lehden sivuilta.

Kuvasto jatkoi tällä linjalla ikään kuin lehti lehdeltä kuulostellen ja rohkaistuen niin, että tiukasti suljetut sääret alkoivat vähitellen raottua ja lopulta numerossa 5/1971 Jallu leväytti naisen reidet levälleen.

(Anne Lahtinen, Taistelu siveellisyydestä)

Hymy 12/1970 ja 7/1980

Hymy aloitti nro:ssa 12/70 Raimo "Mosse" Jääskeläisen sarjan Tabe ja Mosse - tarina kahden diivan yhteisistä vaelluksista. Kirjoitussarjassa Mosse kertoili Tabe Sliiorin elämästä Suomen julkkispiireissä, liittäen sujuvasti myös itsensä tarinaan.

- Tabella oli komea huoneisto Pietarinkadulla. Huomiotani kiinnitti se, että ovissa oli monet lukot, ja vieläpä makuuhuoneen ovessakin oli Abloy-lukko. Avaimia hän piti aina mukanaan ja ovet tiiviisti suljettuina. Hänen makuuhuoneeseensa ei kyllä hevillä päässyt, hän säilytti siellä kaikkia papereitaan, kuviaan, kuittejaan, todistuskappaleitaan. Lukkojen takana, kassakaapissa.
   - Pistoolia hän piti mukanaan siksi, että hänelle tuli uhkauskirjeitä. Minä näin niistä joitakin ja ne olivat aika törkeäsanaista tekstiä. Kaikkia eivät Taben muistelmat miellyttäneet.

(Tabe ja Mosse osa 1: Tabe kosi kuvanveistäjä Lauri Leppästä; Hymy 12/1970)

Suhteensa Erik von Frenckelliin hän teki tunnetuksi paljastuksillaan Jallu-lehdessä, jonka irtonumerot painos toisensa jälkeen myytiin loppuun jopa mustassa pörssissä. Ja taatusti Jallua luettiin siihen aikaan Helsingin virallisessakin pörssissä. Siitä uskaltaa arinkin peluri lyödä vetoa.

(Tabe Sliiorilla ei ole mitään tuloja; Hymy 7/1980)

Seksuaalinen vapautuminen 1960- ja 70-luvuilla

Hymy-lehden alastonkuvat 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa olivat varsin rohkeita ottaen huomioon aikakauden yleisen kuvallisen ilmaisun.

Vuoden 1965 kansikuvissa on vielä kansainvälisiä tähtiä kasvokuvissa (esim. Sophia Loren 10/1965) tai uimapuvussa (Janina Laye 5/1965), mutta 1968-73 vuosien numeroissa kannet ovat monesti 1960-luvun miestenlehtien tasoa. Esimerkiksi numeron 9/1968 kansikuvassa alaston nainen poseeraa (edellisenä vuonna valmistuneen) Sibelius-monumentin juurella. Kansikuvassa 5/1971 rintansa paljastava Paula Linola pitää suunsa edessä punaista omenaa; kansiteksti kertoo lehden sisällöstä: "Monsieur Mosse rakastaa vain miestä. Täysin avoin muistelmasarja Mossesta ja hänen ystävistään alkaa." 

Seksuaalisuuden vapautumista ajanut Hymy-lehti joutui huomioimaan myös vapaan seksin varjopuolet:

Samanaikaisesti kun sukupuolitaudit ovat yleistyneet maassamme, niihin sairastuneiden keski-ikä on alentunut. Toistuvasti ovat mm. sukupuolitautien klinikat raportoineet jopa 12-vuotiaista potilaistaan. Viisitoistavuotiasta ei enää edes hätkähdetä.

(Jorma K. Virtanen: Sukupuolitauteja torjuttava jo koulussa; Hymyn pääkirjoitus 4/1972)

Virtasen mielestä "tulisi unohtaa moraalinen närkästys nuorison höltyneistä elämäntavoista, e-pillereistä ja vapaiden suhteiden turmioillisuudesta" ja sen sijaan keskittyä parantamaan sukupuolitauteja:

Tyrmistyksen hälvettyä on kuitenkin syytä vakavasti harkita mahdollisuutta, että koulun terveystarkastuksiin tietyistä ikäryhmistä ylöspäin liitettäisiin pakollinen koesarja, jolla pystytään löytämään piilevä sukupuolitauti. Käytännön kokemusten mukaan tarkastus olisi ulotettava riittävän nuoriin ikäluokkiin eikä siitä tulisi säästää arvovaltaisimmankaan tyttökoulun oppilaita. -- . Jos koulujen pakollisten tarkastusten jatkoksi saadaan nykyisestään tihennetty tutkimusten seula armeijassa, pienoisröntgenkuvausten yhteydessä, uusien terveyskeskusten rutiinitarkastuksissa jne., on varmaa että saavutetaan konkreettisia tuloksia.

(Sukupuolitauteja torjuttava jo koulussa; Hymy 1972)

Hymy 3/1970: Mitä sanoisi kansakunnan kerma Naisenkuvista (kuvitteellisia haastatteluja Donnerin pornografiaa käsittelevän kohuelokuvan johdosta), Hymy 4/1972: Olen vaimoni kanssa onnellinen ja saan käydä vieraissa (pop-idoli Jukka Kuoppamäen haastattelu),   

- Mä tarkoitin sitä, että ehdoton uskollisuus ei ole välttämättä mi-
kään korvaamaton hyve. Ja mä ajattelen aina antaessani lausunto-
ja, että ehkä tavalliset ihmiset saavat niistä jotain itselleen. Jos mä
sanon jonkun mielipiteen niin se voi auttaa ehkä jotain ihmistä jol-
la on painolasti, huono omatuno.

(Olen vaimoni kanssa onnellinen ja saan käydä vieraissa; Hymy 4/1972)

Hymy-lehden suurin suosio osui 1970-luvun alkuvuosiin. Suosio perustui sensaatiojuttuihin, juoruihin, sosiaalipornoon ja nakuiluun. Osansa oli myös Ennalan mehevillä pakinoilla. Suuri osa lehden kohua herättäneistä, usein seksuaalisuutta tai uskontoa provosoivaan sävyyn käsittelevistä jutuista oli lähtöisin Veikko Ennalan kynästä. 

Numeroon 3/70 oli suunniteltu päättäjien ja julkisuuden henkilöiden kommentteja Donnerin uudesta elokuvasta Naisenkuvia, mutta - ehkä muutama olennainen henkilö kieltäytyi haastattelusta - toimitus sai paremman tai ainakin hauskemman idean: joukko todellisten henkilöiden kuvitteellisia haastatteluja. Toimitus keksi puheenvuorot muun muassa TV-2:n johtajalle Hannu Lemiselle, SKDL:n puheenjohtajalle Aarne Saariselle, alastomuustaiteilija Mattijuhani Koposelle, kommunikaatiotutkija Marshall McLuhanille ja nimettömälle rovastille Itä-Suomesta.

Naisenkuvista tulikin sitten 316 859 katsojallaan vuoden 1970 toiseksi katsotuin elokuva. Sen ohi meni vain Edvin Laineen Akseli ja Elina (510 542 katsojaa).

Alastomuus pyrittiin tekemään aikakauslehteen sopivaksi yhdistämällä siihen reportaasia tai iloittelevaa karnevaalimaista sävyä. Donnerin elokuvien nostattamaa kohua hyödyntäen Hymy vei ohjaajan Gambiaan rakastelemaan gambialaisen 15-vuotiaan Idan kanssa. Kun kuvasarja - muka Hymyn-lehden yllätykseksi - synnytti skandaalin, paljasti lehti nro:ssa 3/71, ettei akti ollut todellinen: Donner ja Ida totta kai näyttelivät.

Juttu oli siis tarkoitettu pilaksi. Monet ihmiset ottivat sen kuiten-
kin erittäin vakavasti. Minulle on tarjottu menomatkoja Suomesta
ja ikuista kirousta. Samat lehdet, jotka paheksuvat juttua, ovat
tarjonneet rahaa saadakseen ostaa kuvia. Tätä nimittäisin kaksi-
naismoralismiksi.

(Donner Hymyn numerossa 3/1971)

Numerossa 6/1971 laitettiin suomalainen maalaisnainen poseeraamaan alasti lantakasan edessä.  

Lehtimiesten toimittajat eivät arkailleet tehdä haastateltavistaan julkisia pellejä, mikään ei ollut liian mautonta tai groteskia, jos jutusta vain tuli kyllin raflaava. Mauttomimman Ant-Wuorinen -juttunsa Lehtimiehet julkaisi "aikamiesten aikakauslehti" Nyrkkipostin nro:ssa 8/1972. Erkki Petmanin kirjoittamassa artikkelissa Ant-Wuorinen suosittelee spermaa kasvovoiteeksi. Otsikko kertoo "Sperma pitää ihon ja hampaat kunnossa, sanoo Annikki Ant-Wuorinen rakkauden ylipapitar". Artikkelin kuvassa Ant-Wuorinen kulkee kadulla takapuoli paljastettuna.

Kolme vuotta myöhemmin ylipapitar Ant-Wuorinen on saanut tarpeekseen Suomen pikkusieluisesta ja ahtaasta ilmapiiristä: "Jäähyväiset Suomen miehille - Annikki Ant-Wuorinen muutti Australiaan väsyneenä Suomen seksitabuihin" (Nyrkkiposti 11/1975).

Hymy-lehti täyttää tänä vuonna 45 vuotta. -- . Lahtisen Lehtimiehet-yhtiön kustantaman lehden menestystarina oli Suomen oloissa ainutlaatuinen. Levikki nousi parhaimmillaan lähelle puolta miljoonaa. Taustalla oli 1960-luvun muuttoaalto maalta kaupunkeihin, jota seurasi myös henkinen murros. Kristillis-siveellinen, agraarinen kulttuuri korvautui hyvin nopeasti modernilla kaupunkilaiskulttuurilla. Haparoituaan ensin nuorisolehtenä heikohkolla menestyksellä Hymy onnistui iskemään tähän arvomurrokseen. Hymyn tekijöillä ei ollut historiallista toimittajan painolastia; he eivät tunnustaneet vaatimusta, että toimittajan tehtävänä olisi valistaa ihmisiä.
   "He alkoivat laittaa lehteen juttuja, joista kansa tykkäsi. Ärsyttäviä juttuja. Pilkattiin uskontoa ja paljastettiin ihmisten yksityiselämän asioita. Kun lukee vanhoja Hymy-lehtiä, ne jutut vaikuttavat aika kilteiltä, mutta siihen aikaan ne olivat valtava muutos vallitsevaan journalismiin", Esko Tulusto sanoo. 
   Hymyn tekijöillä ei ollut suuria yhteiskunnallisia tavoitteita, vaan he pyrkivät lähinnä herättämään huomiota ja aiheuttamaan kohua. Samalla he kuitenkin tulivat modernisoineeksi suomalaisen aikakauslehdistön ja vapauttaneeksi osaltaan Suomen henkistä ilmapiiriä. -- .
   Erityisesti Hymyn myyntiluvut nousivat vuonna 1967 julkaistujen rouva Annikki Ant-Wuorisen haastattelujen ansiosta, joissa käsiteltiin avoimesti naisen seksuaalisuutta.
   "Se, että kahden lapsen äiti kertoi olevansa myös seksuaalisesti tunteva nainen, oli suuri paljastus 1960-luvulla."

(Elias Krohn: Erilainen viihdelehti; Kulttuurivihkot 4-5/2004)

Vuonna 1974 ilmapiiri oli jo varsin "vapautunut". Hymy-lehden 3/74 kannessa oli sekä yläosaton että alaosaton kuva, ja kotimaisia strippauksen mestaruuskisoja esiteltiin värikuvin 5 sivun artikkelissa.

Alaston ihmismuoto on kaunis asia. Se on jälleen todettu. Ties monennenko kerran jälkeen syntiinlankeemuksen. Striptease on kiihdyttävimpiä sarkoja alastomuustaiteen puutarhassa. Sekin on jälleen todettu. Strippauksen Suomen kuningatar taiteilee nimellä Mia. Sen ratkaisi koripallon Suomen mestareiden Playboysin ja Hymylehden järjestämä tiukka kilpailu, sykkeeltään verevä, laadussaan ainutkertainen.

(Erkki Wessman: Strippauksen kuningatar on Mia; Hymy 3/1974)

Samassa numerossa paljastetaan Mossen homokumppanin naissuhde (Monsieur Mossen 'puolisosta' tulee isä), kansanlaulaja Irwin Goodman ja rumpali Pastori Pohjalainen keskustelevat seksiä vonkaavista ihailijoista (Irwin Goodman ja Pastori Pohjalainen paljastavat: Nuorimat sänkyyn haluavat ovat 11-vuotiaita), ranskalaisen tutkijan mukaan Suomessa on Euroopan anteliaimmat naiset (yhdyntäkuvin kuvitettu selostus) ja Veikko Ennala muistelee Hymyn vuonna 1970 järjestämää Suomen ensimmäistä avointa nudistien illanviettoa (Nakujen suurkatselmus). 

IRWIN: - Mulla on kai lopun ikääni jonkinlainen alaikäiseen sekaantu-
jan maine. Siitä Joensuun jutusta pidettiin niin kauheaeti melua. Mut-
ta tosiasiahan on, ettei mitään sukupuolista aktia tapahtunut. Totta
kai mä vähän kädellä hyväilin, kun tyttö viereen tuppautui, mutta sii-
hen se jäi.
   PASTORI: - Eiks se tyttö sentään ollut lähempänä viittätoista? Niin
vanhojen kanssa sentään kelpaa, mutta kun nykyään kaikkein innok-
kaimmat ihailijattaret alkaa olla siinä 12-13 iässä! Niitten kanssa on
vasta helisemässä. Nuorin, jolta mä olen saanut suoran sänkyynmeno-
ehdotuksen on ollut 11-vuotias!
   IRWIN: - Kyllä ne monet nykyään jo 11-vuotiaana aloittavat. Mä 
olen kuullut, että nuorin tippurihoitoon hakeutunut olis ollu juuri 11-
vuotias.

(Nuorimmat sänkyyn haluavat ovat 11-vuotiaita; Hymy 3/1974)

Hymy-lehden johtaman seksuaalipoliittisesti vapaamielisemmän journalismin kehitys näkyy hieman myöhemmin muissakin suosituissa suomalaisissa aikakauslehdissä.

Kaupan alalla tuotteita ryhdyttiin yhä enemmän myymään aistillisuuden, eroottisen vihjailun ja seksuaalisten mielikuvien synnyttämisen kautta. Pornon kuvaaminen oli Tanskassa ja Ruotsissa vapautunut jo aiemmin. Yleensäkin Suomi seuraa eurooppalaista kehitystä vähän muita pohjoismaita jäljessä. 

Seksuaalisuuden "vapautumista" lisäsivät elokuvat kuten Niskasen Käpy selän alla (1966) ja Jörn Donnerin Mustaa valkoisella (1968), Sixtynine 69 (1969), Naisenkuvia (1970). Keskioluen myynti vapautui 1969, vapaampi aborttilaki saatiin 1970 ja homoseksualismi lakkasi olemasta rikos 1971. On arveltu, että Hymy-lehden jutut osaltaan vauhdittivat homoseksuaalisuuden dekriminalisointia...

Aikakauslehdet eivät siis ainoastaan esitä sitä mikä kulloinkin on tullut mahdolliseksi ja sallittuksi, vaan parhaassa tai pahimmassa tapauksessa myötävaikuttavat asioiden sallittavuuteen ja jouduttavat yhteiskunnallista muutosta.

2000-luvun ensimmäisellä ja toisella vuosikymmenellä median vaikutus mielten muokkaamisessa homoseksuaalisuuden hyväksyttävyyteen - ja ns. tasa-arvoisen avioliittolain läpi menemiseen - on ollut monin verroin laajempaa kuin 1960- ja 70-luvuilla. Jos seksuaalista sallivuutta ja ns. edistyksellisyyttä silloin ajoi lähinnä yksi laajalevikkinen aikakauslehti, nyt sitä ovat ajaneet lähes kaikki suurimmat lehdet. Mielikuvien muokkaus niin lehdistössä kuin televisiossakin on ollut järjestelmällistä. 

Hymyn kansikuvatyttö 5/65 Janina Laye; 1960-luvun puolivälissä oli lehden hymytytöilläkin vielä - joitain harvoja yläosatonkuvia lukuunottamatta - uima- tai alusvaatteet päällään, heinäkuun hymytyttö 7/1966; 

Hymy 19

70-luvulla tämäkin oli jo mahdollista! Uskovaisten ja moralistien kritiikistä ärsyyntynyt (?) Ennala heitti bensaa moraalinvartijoiden liekkeihin käsittämättömän mauttomalla kirjoitussarjalla "Mainio sukuni".

Nämä oheiset kolme irstasta valokuvaa selityksineen tulevat aiheut-
tamaan yleistä inhoa ja pahennusta...

(Veikko Ennala: Maino sukuni, VII; Hymy 8/1974) 

Hymy 1974: Johtokunnan puheenjohtaja Urpo Lahtinen, Vastaava päätoimittaja Veikko Koski, Toimituspäälliköt Hannu Rahkonen ja Eero Savisaari, Erikoistoimittaja Veikko Ennala, Art Director Olli Tasanen, Toimittajat Antti Arve, Risto Riihonen, Iiris Tuunainen, Erkki Wessman, Antero Maunula, Kari Vanhapiha, Osmo Lahdenperä, Valokuvaajat Jukka Kuusisto, Jouko Savonen ja K. Untamo Laakso, Taiteilijat Jyrki Paavola ja Heikki Sladey.

Lehtikeisari Urpo Lahtisen vaikutus suomalaiseen aikakauslehdistöön ja viihdekulttuuriin

Lehtimiehet Oy:n Miljoonakisa (Hymy 9/1970); Lehtimiesten lehdet vuonna 1977 (mainos Nykypostissa 8/1977), 

Lahtinen osti Lehtimiehet Oy:lle lehtiä myös muilta kustantajilta. Hänen hankintojaan olivat mm. Mauri Linteran vuonna 1960 perustama, varhaista Jallu-lehteä muistuttava miesten seikkailukertomuksia ja vähäpukeisia naisia sisältävä Nyrkki ja niin ikään Linteran miestenlehti Jermu sekä Fazerin levy-yhtiön vuonna 1961 perustama iskelmämusiikki- ja sittemmin nuorisolehdeksi muokattu Suosikki.

Lahtiselle ei riittänyt toisten perustamien lehtien siirtyminen Lehtimiesten omistukseen, hän halusi syödä kilpailijat kentältä hallitakseen markkinoita. Lahtinen osti esimerkiksi musiikkilehdet Stump ja Intro lopettaakseen Suosikin kilpailijat. 

Nyrkin nimi muutettiin ensin Nyrkkipostiksi ja korvattiin 1977 Nykyposti-lehdellä. Nykyposti oli tyylillisesti jo varsin kaukana Nyrkki- ja Nyrkkiposti-lehdistä. Nuortenlehtenä aloittaseen Hymyyn ja miestenlehdeksi profiloituneeseen Nyrkkiin verrattuna se oli lähtökohtaisesti varttunemman väestön lehti.

Urpo Lahtisen ja Lehtimiehet Oy:n vaikutus on ollut merkittävä yleisten aikakauslehtien ja miestenlehtien kehityksen kannalta. Lehtimiehet vaikutti kotimaisen pornon alkuvaiheisiin erityisesti Jallu-lehden, aikakauslehtien tyyliin Hymy- ja Nykyposti-lehtien, nykyaikaisiin nuortenlehtiin Suosikin välityksellä. 

Muita Lehtimiesten lehtiä ovat olleet mm. Tekniikan Maailma, Alibi ja Jaana, joka oli suomalainen naistenlehti 1960-70 luvun vaihteessa.

Jaana oli naisille räätälöity, pehmennetty versio Hymystä. Hymyn provosoivia aiheita rajattiin pois ja romanttista väritystä lisättiin. Jaanan mainos Hymyssä 7/69, 12/69 ja  12/71:

Jallu- ja Hymy-lehdet vaikuttivat Julkisen sanan neuvoston perustamiseen 1968. Kolme vuotta perustamisensa jälkeen JSN puuttui Hymyn kuvasarjaan, jossa alaston Jörn Donner pelehtii 15-vuotiaan tytön kanssa Gambiassa. Hiekkarannalla kuvatusta kuvasarjasta noussut kohu sai ulkoministeriönkin ottamaan kantaa. Hymy otti kohusta kaiken irti julkaisemalla JSN:n päätöksen ja kommentoimalla sitä. Lehden mukaan sekä Donner että Lahtinen saivat Gambiaan porttikiellon.

"Donner, raiskasit äiti-Afrikan" ja "Enkä raiskannut, sanoo Donner ja jatkaa: olette tekopyhyyden vaalijoita", Hymy 4/1971.

Sananvapauden ja yksityisyydensuojan suhde joutui päättäjien tarkasteluun pari vuotta myöhemmin, jälleen Hymy-lehden vaikutuksesta. Syynä oli Timo K. Mukkaa koskeva artikkeli, joka masensi kirjailijan. Mukka ei kyennyt nukkumaan ja sai sydänkohtauksen 7. helmikuuta. Hänet saatiin elvytettyä, mutta hän kuoli uuteen kohtaukseen 27. maaliskuuta 1973. Mukkaa halventava lehtijuttu vei Lahtisen ja toimituspäällikkö Virtasen raastupaan. Yksityisyydensuojaa koskenut laki sai epäviralliseksi nimekseen Lex Hymy.

Yksityisyyden suojaa koskeva laki on nyt vuoden vanha. Tämä vuosi
on ollut ihmeellinen. 
   Hymylehdellä on aina ollut maine, että se puhuu asiat halki. Ja tä-
mä maine on saanut kaiken karvaiset onkimiehet liikkeelle. Vanhan
villin lännen tyyliin joka puskassa istuu päänahan metsästäjiä syyte-
kirjelmät valmiina...

(Kari Vanhapiha: Aika rauhoittua; Hymyn pääkirjoitus 4/1976)

Urpo Lahtinen väistyi Hymyn päätoimittajan paikalta 1973, mutta pysyi johtokunnan puheenjohtajana ja johti edelleen Lehtimiesten toimintaa, kunnes yhtiö myytiin 1988.

Runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana, 1950-luvun lopulta 80-luvulle, Lahtinen perusti tai oli mukana perustamassa kaikkiaan noin 60 lehteä. 

Nyrkkipostin mainos (Hymy 7/72), Suosikin mainos (Hymy 7/72):

1970-luvun puolivälin jälkeen Hymy lakkasi olemasta ilmiö. Tutkivan journalismin ote hiipui ja 1980-luvulla lehdestä tuli yhä vain enemmän mauton juorulehti. 1990-luku sinetöi kehityksen. Kohahduttavia artikkeleita on ollut sen jälkeenkin, mutta - kaikkeen on totuttu. Yhteiskunnallisesti merkittäviä tai journalisesti mielenkiintoisia artikkeleita on 1980-luvun jälkeen ollut vain vähän, mm. Irak-muistio helmikuussa 2004 ja vapaamuurarilistan julkaiseminen saman vuoden keväällä. 

Nykyposti lakkautettiin kannattomana vuonna 2004 ja sulautettiin Seuraan.

Nykyisin Otavamedia Oy:n kustantaman Hymyn päätoimittajana toimii Mika Lahtonen. Hymyn levikki vuonna 2010 oli 88 637 kpl (LT 2010) ja lukijoita lehdellä oli 366 000 (KMT Lukija 2010).
  Viime aikoina, mutta myös jo vanhastaan, yhdeksi Hymyn brändiksi ovat muodostuneet suomalaisten julkisuuden henkilöiden rohkeat poseeraukset lehden sivuilla. Lehdessä ovat riisuneet muun muassa Marika Fingerroos, Johanna Tukiainen, Martina Aitolehti, Hannele Lauri ja useita Big Brother -julkkista, viimeisimpänä vuoden 2012 kilpailijatar Sarah Nousiainen. Aiempina vuosikymmeninä lehdessä on esiintynyt ilman vaatteita esimerkiksi Aarne Tarkas vähän ennen kuolemaansa, ja 1970-luvulla, SMP:n kulta-aikoina, lehdessä poseerasi alastomana sontakasan päällä suomalainen pientilan emäntä artikkelissa ”Mökinakka alastonmallina”.
  Hymyn maaliskuussa 2008 julkaistu juttu ulkoministeri Ilkka Kanervan ja tanssija Johanna Tukiaisen tekstiviestivaihdosta johti kuukauden piinallisen mediamyllytyksen jälkeen ulkoministerin erottamiseen.
  Hymyn pitkäaikaisin päätoimittaja on Esko Tulusto, joka johti lehteä 19 vuotta aina vuoteen 2009.

(Wikipedia 12.12.2014)

Päätoimittaja Mika Lahtonen A-Studiossa 12.12.2014:

Toimittaja: - Mika, minkälainen bisnes alastonkuvat on teille? 
ML: - No... se on yks osa lehden sisältöä, ja on se tietenkin bisnes.
Toimittaja: - Kuinka suuri se on?
ML: - En mä osaa...
Toimittaja: - Sano nyt vaan.
ML: - Osaa sanoa mitään euromäärää, mutta... se on osa sisältöä. Lehti on viihdelehti ja meillä on paljon muutakin sisältöä.
Toimittaja: - Miksi teidän lukijoita kiinnostaa alastonkuvat?
ML: - No... sen kun tietäis.
Toimittaja: - Hehe. Kyllä sulla joku kutina on, koska päätoimittajana haluat näitä koko ajan julkaista?
ML: - Kai se on tämä... sama trendi mikä nyt muutenkin on, tirkistelyn halu ja... mehän ollaan monella tavalla seksuaalisessa maailmassa, enemmän kuin koskaan ennen... ja varmaan samat asiat kuin nettimaailmassa myös ja selfiekuvissa.

Perintö

Urpo ja Hymy Lahtinen menivät naimisiin 1951. Heidän ainoa lapsensa Jeppe Lahtinen syntyi 1963. Puolisot perustivat yhdessä erään ulkopuolisen kanssa Lehtimiehet Oy -nimisen kustantamon 1957. Puolisot muuttivat erilleen ennen kuin Jeppe oli aloittanut koulunkäynnin. Jeppe asui äitinsä kanssa. Kummallakin puolisolla oli vuosien mittaan useita asuinkumppaneita. 

Useiden ulkopuolisten kertomusten mukaan Urpo Lahtinen halusi vuosien mittaan useasti, että puolisoiden edelleen voimassa ollut avioliitto lopetettaisiin. Samojen henkilöiden mukaan avioero ei koskaan toteutunut, koska Hymy Lahtisen ehtona oli, että Lehtimiehet Oy on myytävä osituksen toteuttamiseksi. Tätä Urpo Lahtinen ei halunnut tehdä.

Samat henkilöt ovat edelleen kertoneet Hymy Lahtisen painostaneen Urpo Lahtisen tekemään sellaisen sopimuksen, että Urpo Lahtinen maksaa kaikista satunnaisista tuloistaan puolet Hymy Lahtiselle ilman, että maksusta tehdään selkoa veroviranomaisille. Vuosien mittaan Urpo Lahtinen on maksanut miljoonia markkoja Hymy Lahtiselle tämän sopimuksen perusteella.

(www.promaija.fi)

Jotkin Lahtisen Lehtimiehet Oy:n julkaisuista olivat arvostettuja, kuten
Tekniikan Maailma. Sitten olivat roisit miestenlehdet, Jallu ja
Kalle, joiden tekijäksi kustantamo pitkälti profiloitui. Se ei ollut omiaan tuomaan arvostusta. Niin sanottu hienompi väki katseli kustantajaa nenänvarttaan pitkin.

Kun kerran virisi hanke Lahtisen keräämän taiteen näyttelystä Tamperen Taidemuseossa, silloinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola jyrähti: "Pillunkuvilla hankittua taidetta ei kaupungin tiloissa esitellä". 

Kun Paavola lahjussotkujen jälkeen 1985 joutui lähtemään kaupunginjohtajan paikalta, Urpo palkkasi hänet Lehtimiesten toimitusjohtajaksi. Kun Lehtimiehet 1988 myytiin Yhtyneille Kuvalehdille, Pekka Paavola joutui Yhtyneissä hallinnoimaan miestenlehtien kustantamista.

(IS 12.7.2014)

Lehtimiehet Oy:n entisten työntekijöiden mukaan Lahtisella etenkin humalassa oli suuruudenhulluja kuvitelmia. Arkkitehdit Pentti Tanhua ja Eero Saari (laulaja Sami Saaren isä) suunnittelivat 1970-luvulla Lahtisen graniittilinna Villa Urpon. Vuonna 1976 valmistuneen rakennuksen kivet on veistetty käsin Kurun graniitista. Rakennuksessa ei ole yhtään suoraa seinää, ja alakerrassa on 16 metrinen uima-allas. Viinahöyryissä Lahtinen suunnitteli Villa Urpoon muun muassa Reaganin ja Gorbatshovin huippukokousta. Suuren luokan ideoita syntyi myös selvinpäin ja osa niistä lähti etenemään, mutta suurin osa kuivui kokoon jo alkumetreillä:  

Urpo oli perustamassa Keravalle suurta sisähuvipuistoa, johon olisi tullut taidekeskus, teatteri, ravintoloita ynnä muuta. Hanke kuivui kokoon vähin äänin. Neuvostoliiton kirjamarkkinat Urpo aikoi vallata julkaisemalla siellä Vladimir Nabokovin Lolitan sekä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Julkaisematta jäivät. Ylöjärvelle piti nousta avaruusaiheinen Luna Center, kuukylä, joka päihittäisi suosiossa Särkänniemen. Urpon mukaan hankeen taustavoimina olivat kuukävelijä Neil Armstrong ja kosmonautti Valentin Lebedev.

Urpo Lahtista on sanottu kultasormeksi - siis kaikki menestyi, mihin hän tarttui. Niinkin voisi ajatella, että menestys tuli enemmän tuurilla kuin taidolla. Urpo oli joskus oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Monta kertaa Urpo oli anti-Midas, jonka kosketuksesta asiat menivät pieleen. Jotkin Urpon hankkeista olivat niin katastrofaalisia, että ne oli vaikutusta siihen, että firma myyntiin Yhtyneille.

Huhtikuussa 1981 IS haastatteli Urpo Lahtista 50-vuotisjuttuun. Kesken haastattelun Villa Urpoon saapuivat Seuran päätoimittaja
Heikki Parkkonen ja toimitussihteeri Reino Häyry. IS:n reportteri kummasteli itsekseen, mitä tekemistä kilpailevan kustantajan miehillä on Urpo Lahtisen Villa Urpossa. 

Urpo yritti johdattaa vieraat salaa graniittilinnansa alakertaan, mutta heidät oli jo nähty. Haastattelu keskeytyi pariksi tunniksi. Sitten se jatkui saunoittelun ja uimisen merkeissä.

Kesäkuussa vierailun tarkoitus paljastui. Urpo Lahtinen oli perustanut
Pikajuna-lehden. Sen puikoissa olivat Heikki Parkkonen ja Reino Häyry.
Laadukkaaksi tarkoitettu Pikajuna eli vuoden ja teki 12 miljoonaa markkaa tappiota. Lehden lopetuksen jälkeen tekijät palasivat Seuraan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

(IS 12.7.2014)

Urpo ja Hymy Lahtisen avioliitto oli ollut pelkkä muodollisuus 70-luvulta lähtien. Virallista avioeroa ei saatu aikaan, koska omaisuuden jakaminen olisi ollut hankalaa.

Hymy Lahtinen oli hyvä puolustamaan etujaan. Hän omisti yhtymästä yhden prosentin, mutta vaati puolta rahoista, kun firma myytiin Yhtyneille.

Hymyllä oli miesystävä Kaarilan-talossaan, ja Urpon graniittilinnassa oli majaillut leegio naisystäviä, tunnetuimpana vuoden 1970 Miss Suomi
Ursula Rainio, jonka Urpo mustasukkaisuuden puuskassa heitti pihalle.

(IS 12.7.2014)

Entinen kilpa-autoilija, kenkätehtailija Tero Palmroth esitteli Maija-Liisa Tynellin (o.s. Flinck) Urpo Lahtiselle keväällä 1990. Lahtisen terveys oli jo tuolloin runsaan alkoholinkäytön heikentämä.

- Nyt olen tainnut tavata elämäni naisen, ja nainen näyttää myös välittävän minusta, eikä ole kiinnostunut vain omaisuudestani, Urpo uskoutui ystävilleen Laila ja Seppo Halmeelle.

Seuraavana vuonna Lahtinen sai aivoinfarktin ja pian sen jälkeen erosi vaimostaan. Kaksi viikkoa avioeron jälkeen Urpo Lahtinen ja Maija Tynell vihittiin Villa Urpossa.

Urpo Lahtinen oli silloin jo hyvin sairas. Paikalla ollut kertoo, että Urpolta putosi housut nilkkoihin siinä kohdassa, kun piti sanoa "Tahdon". Urpon lähin mies ja omaisuuden hoitaja Pekka Paavola riensi hätiin ja nosti sulhasen pöksyt ylös.

(IS 12.7.2014)

Urpo Lahtinen kuoli 15. lokakuuta 1994. Puoli vuotta ennen miehensä kuolemaa Maija Lahtinen siirsi tämän tililtä viisi ja puoli miljoonaa euroa sveitsiläiselle pankkitilille. Rahat hän jätti ilmoittamatta perunkirjoituksessa ja pesänselvityksessä.  

Keväällä 2005 Maija Lahtinen tuomittiin törkeästä kavalluksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen sekä maksamaan kuolinpesälle korvauksia viisi miljoonaa euroa korkoineen. Lahtinen poistui maasta ennen hovioikeuden päätöksen julistamista ja on siitä lähtien piileskellyt ulkomailla. Kesäkuussa 2009 hän saapui Suomeen oikeuskäsittelyyn koskemattomuussuojan turvin.

Maija-Liisa Lahtisen mielestä hän tuli tuomituksi Tampereen entisen kaupunginjohtajan Pekka Paavolan todistajankertomusten perusteella. Lahtisen mielestä Paavola kuvaili Sveitsissä avattuun pankkitiliin liittyvistä asioista virheellisesti oikeudenkäynnissä. Paavolaa syytetäänkin nyt perättömän lausunnon antamisesta.

Oikeusjuttu, johon Lahtinen nyt saapui todistajaksi, koskee konkurssipesän kannetta. Pesä vaatii takaisin rahoja, jotka Maija-Liisa Lahtinen antoi tyttärelleen. Lahtisella on jutun takia koskemattomuussuoja, joka jatkuu viisitoista päivää oikeudenkäynnin jälkeen.

(Suomen Kuvalehden verkkolehti 2.6.2009)

Tampereen entinen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Paavola, joka oli Lahtisen kavallusoikeudenkäynnissä syyttäjän päätodistaja, sai joulukuussa 2009 Helsingin käräjäoikeudessa neljän kuukauden ehdollisen vankeustuomion perättömästä lausumasta oikeuskäsittelyssä. Paavolan tuomion jälkeen Lahtinen jätti korkeimmalle oikeudelle hakemuksen vankeustuomionsa purkamiseksi. Korkein oikeus keskeytti 9. maaliskuuta 2010 toistaiseksi Lahtisen vankeustuomion täytäntöönpanon.

Heinäkuussa 2011 korkein oikeus hylkäsi äänestyksen jälkeen lukemin 3–2 tuomionpurkuhakemuksen, koska sen mukaan Paavolan todistuksella ei ollut vaikutusta Lahtisen saamaan vankeustuomioon. Lahtinen ilmoitti avustajansa, oikeustieteen tohtori Kari Uotin kanssa jättävänsä tuomiosta valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Lahtiselle langetettu vankeustuomio raukeaa vuonna 2016.

(Maija-Liisa Lahtinen, Wikipedia)

Kaikki Urpo Lahtisen tekemät testamentit on kumottu Jeppe Lahtisen nostamien kanteiden seurauksena. Perusteena oli, ettei Urpo Lahtinen ymmärtänyt puolisonsa ja perustamansa säätiön hyväksi tekemiensä testamenttien sisältöä. Samaan aikaan kuin Urpo Lahtinen teki testamenttinsa hän oli osallisena avioeronsa jälkeisessä osituksessa. Osituksessa on todettu Urpo Lahtisen siirtäneen Hymy Lahtiselle sellaiset osakkeet, joiden arvo osituksessa on muutama miljoona markkaa, mutta jotka osituksen vielä ollessa keskeneräinen myytiin noin 150 miljoonan markan summalla. Osakkeiden siirrosta ei ole dokumentteja eikä väitetty siirto miltään osin vastaa niitä muita siirtoja, joista perhe sopi keskenään yrityskaupan jälkeen. Hymy ja Jeppe Lahtisen vakaan käsityksen mukaan Urpo Lahtinen kuitenkin ymmärsi erittäin hyvin tuon osituksen kaikki yksityiskohdat.

Testamenttioikeudenkäyntien aikana Urpo Lahtisen entinen sihteeri todisti, ettei Urpo Lahtinen enää sairastumisensa jälkeen ollut kykenevä tekemään oikeustoimia. Tämä Urpo Lahtisen kykenemättömyys ei kuitenkaan estänyt häntä itseään muuttamasta rahaksi Urpo Lahtisen vuosia aikaisemmin antamaa 250.000 markan tilisiirtomääräystä, jossa sihteeri oli maksun saajana. Maksun saatuaan hän ei muistanut ilmoittaa saamaansa lahjaa verottajalle. Kun asia tuli ilmi, sai hän rangaistuksen veropetoksesta. Hänelle määrätyt veroseuraamukset ja hänen asianajajansa palkkion, yhteensä noin 350.000 markkaa, maksoi Urpo Lahtisen entinen perhe. Palkkioksi tästä sihteeri luovutti perheelle Urpo Lahtisen asioita hoitaneen Pekka Paavolan salkusta luvatta ottamansa papereiden kopiot. Näistä papereista näkyy, että Urpo Lahtinen siirsi tilivaransa Maija Lahtiselle. Nämä paperit ovat Maija Lahtista vastaan nostetun syytteen varsinainen lähtökohta.

(Perintöriitojen taustoista; www.promaija.net)

Urpo Lahtinen piti itseään toimittaja-taiteilijana, jolla sattui olemaan myös liikemiesvaistoa - ja onnea. Hän eli ja pukeutui boheemisti, harrasti nopeita autoja ja kierteli maailmaa. Hän antoi itsestään kuvan, jossa oli elämisen ja menestyksen maku.

Kiistelty ja kansan kehuma lehtimoguli oli kuitenkin yltäkylläisyyden keskellä levoton ja yksinäinen mies.

Hän oli aikansa vaikuttaja, mutta häntä vaivasi virallisen arvostuksen puuttuminen. Sitä olisi tuonut laadukas kulttuurilehti, mutta unelma siitä kuihtui ensin yhtiön myyntiin ja lopulta sairauteen, joka sitoi hänet viime vuosiksi pyörätuoliin.

(Urpo Lahtisen muistokirjoituksesta, HS) 

A-studio esitti kesällä 2008 videon Urpo Lahtisen viimeisistä ajoista. Menneisyyden voimamies oli surullinen näky 25 päivää ennen kuolemaansa.

Maija Lahtinen järjesti Urpolle parhaan hoidon, mitä rahalla saa. Samalla hän eristi Urpon täysin muusta maailmasta. Urpo ei saanut tavata poikaansa Jeppeä eikä nähdä ensimmäistä lapsenlastaan.

Lokakuussa 1994 Urpo Lahtinen kuoli sydänvaltimon tukokseen.

Ex-vaimo Hymy ei tullut hautajaisiin. Kerrotaan, että hän ajoi koko siunaustilaisuuden ajan autollaan Tampereen Tuomiokirkon ympäri.

Urpo Lahtisen tuhkauurna laskettiin Villa Urpon multiin, ja Maija Lahtinen pystytti haudalle muistomerkin.

Leskellä on tuskin koskaan enää mahdollisuutta käydä haudalla. Villa Urpo on nyt Jeppe Lahtisen yksityisasuntona. Jepen ja Maijan välit ovat täysin poikki.

(IS 12.7.2014)

Villa Urpo tänään

Urpo Lahtinen näki 1970-luvulla Villa Urpon perheensä kotina ja yrityksensä Lehtimiehet Oy:n edustustiloina. Hän halusi valtavalle taidekokoelmaan näyttelytilan, mutta myös muistomerkin itselleen. Villa Urposta tuli kaikkea tätä. Suuri graniittilinna on katsonut vuosikymmenten ajan Tampereen kupeesta Näsijärvelle kohuotsikoilta ja miljoonakiistoilta rauhassa. Lopulta Jeppe Lahtinen sai ostaa isänsä kulttuuriperintökohteen. Villa Urpo on nyt kunnostettu uuteen kukoistukseensa yksityiskotina.

(www.villaurpo.fi)

Villa Urpon nettisivulta löytyvällä varauslomakkeella tarjotaan mahdollisuutta opatettuun vierailuun rakennuksessa. Opastetun kierroksen hinta on 500 euroa (joulukuu 2014).

Hymy-lehden vuodet 1963-79 kuvakavalkadina

Anne Lehtinen: Taistelu siveellisyydestä, Pro gradu 2012
Jussi Niiranen: Urpo Lehtisen uskomaton elämä, IS 12.7.2014

 Mainoksia nro:ssa 10/1970

Partaradikaali. Superparrat vaarassa. Partaradikaali Philishave 90 SUPER ajaa partanne syvemmältä, tarkemmin ja huomaamatta. Tärinätön käynti (pyörivät terät) ei tutisuta kättä eikä leukaa. Ja leukanne on sileä. Kuin naisen polvi.

Persikkaiho on hyväilynpehmeä. Persikkaiho - persikkaposki. Kaunis katsoa, suloinen koskea - hyväiltäväksi luotu.

Kaksi uutta kaikille hemmotteluun tottuneille - niille, joilla on makua valita nautintonsa aina huipulta: cognac-levy ja pandola.

Rohkeille tytöille. Pitkä lempeä Slim Panatella...

Olkaa utelias kuin lapsi. Ottakaa LADY käteenne ja katsokaa sitä. Läheltä. Tunnette kuin pehmeä se on. Kääntäkää se nurin ja kurkistakaa sen sisään. Tai leikatkaa se kahtia. Huomaatte vanun keskellä sinisen ryhtikerroksen. Se säilyttää siteen muodon. Ja sen ansiosta LADY ei myöskään läpäise kosteutta, vaikka kuukautiset olisivat runsaat... On miellyttävää tietää, että LADY pysyy aina varmasti paikallaan. Solmut vain kiinnitetään Mimosept-sidevyöhön ja sitten voi vaikka unohtaa koko jutun.

"Ei mutta - on se sittenkin Mauno!" Vaikkei uskoisi, jos tähän saakka on tuntenut vain Maunon päiväminän. Illalla Mauno on aivan toinen mies. Kuten kuin niin moni muukin, joka on löytänyt ATLAKSESTA oman pukeutumistyylinsä. ATLAKSET ovat mukavia, muodikkaita, elämiseen suunniteltuja vapaita vaatteita. Kaukana totutuista virastopanssareista. Yhtä ennakkoluulottomia ja eläviä kuin tämän päivän mies itsekin. ATLAKSET päällä mies ei kaihda mitään. Kaikkein vähiten tyttöjä.

Hymy-lehden lyhyt historia koostettu/kirjoitettu 5.-13.12.2014.
Kuvitusta ja tietoja täydennetty syyskuussa 2015.

Mika Murto