Kirjallisuussivusto KULTAOMENA ja historian siipien havina --- Tilaukset, tarjoukset ja tiedustelut sähköpostitse armas.hepovirta@gmail.com

Katso myös myyntini Huutonetissä myyjätunnuksella unboiled:

LEHDET   
HENGELLISET KIRJAT
KAIKKI KIRJAT JA LEHDET
POSTIKORTIT JA FILATELIA

Suomalaisten lehtien historiaa

Katso myös:
True Story Magazine
Kioskikirjallisuus
Elämä ja Tosi elämää

VIIKONLOPPU - kertomuksia Suomen kodeille

Myytäviä lehtiä täällä

Ilmarisen julkaisema "Viikonloppu - kertomuksia Suomen kodeille" ilmestyi vuosina 1937-1971. Päätoimittajia olivat mm. Yrjö Halme ja J. Salakari.

Romantiikan ja jännityksen välimaastossa liikkuvat kertomukset toivat eksoottisia tuulahduksia astetta amerikkalaisempaan sävyyn kuin kotimainen esikuvansa, vuonna 1933 perustettu lukemistolehti Apu. Hollywoodin tuulahdukset istutettiin suomalaiseen arkeen käyttämällä kertomuksissa suomalaisia nimiä, ja mainostekstillään "Kertomuksia todellisesta elämästä" lehti loi mielikuvan tosielämän dramatiikasta kuten Elämä-lehti myöhemmin.

Mielikuvaa todenperäisyydestä vahvistettiin amerikkalaistyylisillä, mahdollisesti amerikkalaisista lehdistä ostetuilla kuvituksilla, joka ainakin nykykatsojan mielestä luo kertomuksiin huvittavankin säväyksen.

"Kuulehan", Irja sanoi hiukan epäröiden. "Tauno Rantapalohan asuu teillä, vai kuinka?" - Säpsähdin, ja sydämeni alkoi lyödä kiihkeästi ja levottomasti.

Ajattelin sitä, miten Pekan kasvot olivat säteilleet meidän istuessamme kuunvalossa portailla. Koetin karkoittaa mielestäni hänen kuvansa, mutta en onnistunut siinä. 

kirjoja_001_993x1280skannatut.v_003_2skannatut.v_004_2

Laitakaupunki on kasvattanut maailman parhaat, mutta myös huonoimmat miehet. Laitakaupungilla on omituinen kyky saada ihmisessä paras taikka aivan päinvastainen puoli esille. Eivät yksin epäterveelliset asunnot, pienet, likaiset huoneet luo laitakaupungin kasvatteja, vaan ennen kaikkea se, että nuoret miehet joutuvat kasvamaan syrjäkaduilla huomattavasti vanhempien tovereittensa parissa, jotka ovat jo "täysinoppineita".
  Selvittääkseni paremmin tarkoitustani kerron teille hyvän ystäväni tarinan. Takaan, että se on totta, ja etten ole lisännyt siihen mitään enkä ole jättänyt siitä pois mitään. 

(Pyhä valhe, 46/39)

Romantiikannälkäisen naisväen ja miksei miesväenkin päiväunia lehti ruokki raflaavin otsikoin, kuten "Pyhä valhe - Liikuttava kertomus miehestä ja naisesta, jotka rakastivat toisiaan niin paljon, että heidän oli pakko valehdella toisilleen". Jos kertomusten moraalittomat ratkaisut ingressissä tai itse kertomuksessa näennäisesti tuomittiin, oli kertomukset laadittu niin, että tunteen palo kuitenkin teki ne ymmärrettäviksi, ellei jopa hyväksyttäväksi; vrt. nykyajan ismi "seuraa sydämesi ääntä". 

Hän oli merimies, jolla oli tyttö joka satamassa. Kuka voi moittia hänen nuorta vaimoaan siitä, että hän yritti pelastaa onnensa pelaamalla väärillä korteilla? Tuomitsetteko te häntä?

(Valkea valhe, 35/38)

Elämä on iskenyt minuun haavan, joka ei parane helposti. Mutta viime aikoina olen alkanut uskoa, että on sittenkin parasta uskaltaa tarttua onneen silloin, kun se tulee. Entä, jos se ei kestä? No, silloin on ainakin saanut elää.

(Uskotteko rakkauteen? 34/39)

Rakkaus, joka ei vaadi, eikä siis saa mitään, on kaunista, mutta rakkaus, joka vaatii ja saa, on täyttymys.

(Kirje, 35/39)

Ei mikään hyvä tyttö, sanotaan tavallisesti tytöstä, joka menettelee yhtä ajattelemattomasti kuin Eine. Ja niin Eine itsekin ajatteli itsestään... Mutta kuka kykenee heittämään ensimmäisen kiven?

(Ei mikään hyvä tyttö, 40/39)

1930-50 -lukujen kertomuksissa viitataan ajan tavan mukaisesti usein kohtaloon ja sallimukseen synonyyminä Jumalalle. Näin luodaan mielikuva maailman kohtaloihin vaikuttavasta ja ihmisiä ohjailevasta korkeammasta tahdosta. Myös moraali ankkuroituu pohjimmiltaan uskonnolliseen arvomaailmaan. Koti, uskonto ja isänmaa olivat vielä tärkeitä prioriteetteja. Ainakin teoriassa.

1940-luvun alkupuolella kertomusten piilotettu eroottisuus saa voimakkaampia sävyjä. Esimerkkinä "Naisen kahleissa" (16/41) joka erityisen hyvin näyttää lehden teennäisen linjan suhteessa esittämiensä kertomusten kevytmielisyyteen. Vaikka ingressi toteaa, kuudenteen käskyyn viitaten "Mikä kokeneessa naimisissa olevassa viehättää kokematonta nuorukaista? Syvän murheen vallassa nuorukainen totesi, että katkismuksen käskyt ovat lakeja, yhtä järkkymättömiä kuin elämä itse", itse kertomuksen luonne on kaukana käskyn noudattamisesta.

Yhteiskunnallisten olojen levottomuus ja elinolosuhteiden ankaruus näkyy 1930-40 -lukujen ajanvietelehdissä monin tavoin, niin Viikonloppu-lehdessäkin. Lehden mainoksissa voi ehkä myös lukea viittauksen tai ainakin vihjauksen, että tunteenomaisilla kertomuksillaan onnellisista ja onnettomista rakkaussuhteista, intohimosta, aviorikoksista ja rakkauden vuoksi tehdyistä murhista lehti antaa elämästä todenmukaisen kuvan - ja jos lehdessä kuvatut tapaukset eivät täysin totta olekaan, kosketetuksi tulleen lukijan sisin todistaa, että niiden sisältämät tunteet ovat. 

Viikonlopun kertomukset todellisesta elämästä ovat kuin puhuttu sana, joka kulkee sydämestä sydämeen. Käsitämme, ymmärrämme ne, tunnemme niissä kuvattujen lähimmäistemme tuskat, iloitsemme heidän rakkautensa onnesta - ne kuvaavat tavallaan meitä itseämme, senvuoksi ymmärrämme ne niin hyvin.

(49/38) 

On hetkiä ihmiselämässä, jolloin todellisuudesta temmattujen kertomusten lukeminen tuo lohtua sydämelle. Lukekaa senvuoksi säännöllisesti Viikonloppua - se sisältää kertomuksia elämästä sellaisena kuin elämä on. 

(8/39)

Todella ihania ja piristäviä kertomuksia tänä vaikeana aikana. Pyydän vain lisää kauniita elämän tarinoita ja kauniita kuvia. Menestystä toivottaen E. M. (H:kyrö)

(Lukijattariemme ajatuksia, 24/40)

 skannatut.vv_001_2skannatut.vv_004_2skannatut.vv_005_2

Sisarusten kesken 32/39 ja 41/39, Siskon sivu 37-38/45.

1930-luvun loppu oli taloudellisen kasvun aikaa. Keskimääräisesti ottaen suomalaisella meni hyvin - etenkin jos oli työpaikka eikä joutunut sinnittelemään köyhäinavun varassa. Taloudellinen noususuhdanne katkesikin sitten sotaan ja sen tuottamaan uuteen pula-aikaan.

Vaikeiden katovuosien ja pula-aikojen koettelemassa Suomessa oli totuttu arvostamaan säästäväisyyttä ja taloudellisuutta, tarkan markan taloudenpitoa. Sisarusten kesken -palstan kirjoittaja, jännitettyään arpajaisvoittoa, jota ei sitten tullutkaan, päättää lähes raamatullisin äänenpainoin 6. lokakuuta 1939:

Tuntui kuin olisin menettänyt ihanan huvilani, niinkuin olisin kadottanut matkalippuni etelään. Tuntui sanomattoman synkältä.
  Sanalla sanoen: olin huolehtinut huomisesta ja saanut ansaitun rangaistuksen - oma tekoni oli tuominnut minut.
  Ja se oli parhaaksi minulle!

Nykyajan lukijalle myös vanhat mainokset edustavat jonkinlaista kadonneen maailman estetiikkaa ja eksotiikkaa. Aikakauden mainosmiehille kyse oli bisneksestä niin kuin nykyäänkin. Helsinkiläisen firman mainos sivun alakulmassa:

SILMÄT - SIELUN PEILI, hurmaavissa "kehyksissä" kuvastuvat selvimmin sielun hyvät ominaisuudet. Siksipä sivelkää ripsiänne ja kulmakarvojanne säännöllisesti "MISS HOLLYWOOD"-ripsiöljyllä, se tummentaa ja kasvattaa ne lyhyessä ajassa.

kirjoja_007_887x1280kirjoja_008_911x1280

Lehden kertomukset eivät useinkaan kuvanneet sotaa ja myös pula-ajan ankaruus sivuutettiin melko kevyesti. Lehden tarkoitushan oli tarjota viihdettä, tunteenomaista pakoa arjesta - samalla kun se väitti kuvaavansa todellisuutta sellaisena kuin se on. Lehden kertomukset kuvastavat varmastikin todellisuutta, mutta ennen muuta romanttisten kuvitelmien todellisuutta, ja sellaisena heijastelevat ihmisen pakoa fantasiaan, jossa lopulta realiteetkin mitataan ja arvotetaan tunne-elämysten kautta.

Sotaakaan ei silti unohdettu. Sota-ajan ihmiskohtaloiden ja hömppäromantiikan karkeat yhdistelmät tuottivat banaaliudessaan joskus hiuksia nostattavia lopputuloksia. Esimerkkinä "Kuolema sovittaa kaiken" (16/41). Kertojahenkilö Veli on salasuhteessa parhaan ystävänsä Kalevin tyttöystävän Marjatan kanssa. Kalevi ja Veli joutuvat rintamalle samaan joukkueeseen. Kalevin kaatuessa Veli pyytää tältä anteeksi, ja kuoleva Kalevi toivottaa hänelle onnellista elämää Marjatan kanssa. Lopuksi myös Veli haavoittuu vaikeasti:

Makaan yhä vielä haavoittuneena sotasairaalassa. Olen jalkapuoli invaliidi. Siksi Marjatta unohti minut. Hänet vihittiin erään rikkaan miehen vaimoksi.

Sota-aikana koettiin varmasti monenlaisia tragedioita, ja todellisuus on joskus tarua ihmeellisempää, mutta sittenkin. Jotain rajaa...

"Minulla on kyllä parannuskeino naiselliselle uteliaisuudellesi", hän sanoi tarttuen ruoskaan. (Kiirastuli 40/39)

Lehden tarjoamat samaistumiskohteet avioliitossa laiminlyöntejä ja ikävystymistä kokeville ovat taiteen sääntöjen mukaisesti riittävän etäännytettyjä ollakseen paitsi vertaistukea ja ehkä jonkinasteista katharsista tuottavia myöskin puhtaasti viihdyttäviä.

Kiirastuli-kertomuksessa nainen avioituu Amerikkaan siirtolaiseksi muuttaneen Juhon kanssa. Todellisuus Amerikassa tarjoaa heti alussa joukon yllätyksiä ja arvoituksia. Arvoituksiin kuuluvat talon pihassa oleva lukittu lato, ja miehen luona asuva, tämän kaltoin kohtelema Davey-poika. Epäonniseen avioliittoon joutunut, vajaamieliseksi leimatun Daveyn kanssa pahoinpideltäväksi tuomittu nuori rouva vapautuu painajaisestaan, kun ladosta löydetään Daveyn äidin, miehen edellisen vaimon ruumis. Onnettomuus muuttuu lopulta suureksi onneksi Juhon naapurin tarjotessa apua kaltoinkohdellulle vaimolle. Aiempi liitto mitätöidään ja edessä on tulevaisuus huomaavaisen, hellän Niilo Palmun suojissa.

Juho on sairas eikä tule koskaan paranemaan. On hyvä, ettei häntä tarvitse tuomita murhaajana ja rikollisena.
  Niilo oli näinä vaikeina päivinä uskollisesti rinnallani. Hänen apuunsa ja ymmärtämykseensä minun ei tarvinnut turvata suotta. Nyt tiedän rakastaneeni häntä ensi hetkestä saakka. Ja kun hän sittemmin pyysi saada aina huolehtia minusta ja pienestä pojastani, iloisena ja onnellisena suostuin hänen vaimokseen.
  En usko, että koskaan saan omaa lasta. Mutta tiedän, etten voisi rakastaa omaa lastani enemmän kuin rakastan pikku Daveyta. Jumala on täyttänyt kaikki onnenrukoukseni.

Suurin osa Viikonloppu-lehden kertomuksista sijoittui kotoisasti Suomeen ja olivathan kirjoittajatkin usein kotimaista kaartia, joskin nimet alkuvuosina useimmiten jätettiin mainitsematta. Todellisen elämän kertomusten ohella lehdessä oli fiktiivistä romantiikkaa ja jännitystä, siis kertomuksia, joita ei edes yritetty esittää todellisuuskuvauksina. Näitä olivat etenkin jatkoromaanit, joiden tekijät olivat aluksi pääsääntöisesti ulkomaisia, myöhemmin jatkiksia kirjoittivat myös suomalaiset tekijät. Marton Taigana tunnettu Martti Löfberg, 1930-50 lukujen ehkä ahkerin kotimainen pseudonymisti, kirjoitti Viikonloppu-lehteen ainakin nimimerkeillä Margot Lagarto ja Ali-Baba. 

Lehden avustajiin alusta saakka kuulunut, vuonna 1956 kuollut kirjailija ja sanoittaja Arvo Kalliola kirjoitti lehteen lähes kahden vuosikymmenen ajan runollisia, lähinnä fantasiaa edustavia tunnelmointeja nimimerkillä Rafael ja runoja sekä lyhyitä kertomuksia nimellä Veikko Virmajoki.

Rafaelin Kahlil Gibran -tyylistä tunnelmointia nro:ssa 9/53:

Runoilija kirjoitti laulun vuorilähteelle ja he, jotka tiesivät, ettei runoilija ollut kuunaan käynyt vuorilla eikä vuorilähdettä nähnyt, puistelivat päitään ja sanoivat hänen laulavan asioista, joista ei tiedä.
  Siitä huolimatta heidän täytyi myöntää, että laulussa kuului vuorilähteen solina ja että runokuvat siinä olivat kirkkaita ja kuultavia kuin puhtaat vesipisarat, jotka kumpuavat vuoren salaperäisistä uumenista. Eivätkä he voineet olla ihmettelemättä runon kummallista syntyä.
  Eivätkä he myöskään voineet olla moittimatta ja ivailematta runoilijaa.
  Mutta runoilija oli tunteeton heidän ihmettelylleen ja moitteilleen, sokea heidän ivalleen.
  Hän oli kova kuin vuori, kuin alkukallio, josta pulppuavalle lähteelle hän oli laulunsa laulanut. Hän kulki ihmisten keskellä arvoituksena ja kaikille kaukaisena.
  Sillä hän kantoi itsessään vuoria ja vuorilähteitä, vuosimiljoonia ja planeettamme kaikkia vaiheita miljoonien vuosien saatossa. Hän kantoi sisimmässään tuhansien sukupolvien kokemuksia, tyhmyyksiä ja viisautta, lankeemuksia ja nousuja, syntiä ja lunastusta.
  Hänen ei tarvinnut kiivetä vuorille, sillä hän osasi luoda vuoria ja lähteitä ja antaa niistä lähteville puroille säveleen...

(Rafael tunnelmoi - Laulu vuorilähteelle)

Vuonna 1932 laulujen sanoittamisen aloittaneen Kalliolan tunnetuimmat sanoitukset olivat Tamara tanssii, Syyspihlajan alla ja Porlammin iltalaulu. Aatteellisia ja tunnelmallisia runoja ja pohdiskeluja Kalliola kirjoitti mm. teosofiseen Ruusu-Risti lehteen. Katkelma Veikko Virmajoen kirjoituksesta "Antikristuksen puolesta" teosofien lehdessä elokuussa 1932:

Otsakkeessa olevat sanat Antikristuksen puolesta valahtivat kynästäni itsestään paperille, ja minun täytyi jäädä miettimään niitä ja niiden merkitystä. Minusta tuntui, että jonkin kimppuun hyökättiin ja että jotakin ahdistettiin ja vainottiin. Joukko oikeaoppisia pappeja ja opettajia oli kirjoittanut lippuunsa mahtavat sanat: Antikristusta vastaan! He hyökkäsivät nyt suurella joukolla hänen kimppuunsa rangaisten ja raastaen häntä pyhän vihansa vimmassa. Ja Antikristus valitti ja vaikeroi heidän käsissään, niin että minun tuli häntä sääli ja minä tunsin tarvetta puolustaa häntä...

Minkä verran Viikonloppu-lehden kertomuksissa oli tosipohjaisia, kokijoidensa kirjoittamia tapauksia? Alkuaikoina luultavasti vähän tai ei ollenkaan. Todennäköistä kuitenkin on, että suurikin osa lukijoista suhtautui kertomuksiin todellisina elämäntarinoina, tai ainakin tunneperäisesti tahtoi ottaa ne sellaisina. Myöhemmin, etenkin kun lehti 40-luvun puolivälissä alkoi mainostaa vastaanottavansa käsikirjoituksia ja myös maksavansa julkaistuista, joukossa oli ehkä todellisiakin kertomuksia.

kirjoja_027_956x1280img_20190610_200254_1cs_2

Rakkauskertomusten kultainen lukemisto sisältää tässä n:ossaan mm. todellisuuskertomuksen "Minua sanottiin sydämettömäksi", johon kansikuva liittyy. "JUAN EI VÄHÄÄKÄÄN VÄLITTÄNYT VASTALAUSEISTANI..."

Lehti ei tietenkään väitä, että kuvituskuvat olisivat kertomuksissa esiintyvien ihmisten albumeista. Kuvan liittyminen kertomukseen tarkoittaa vain sitä, että sillä kuvitetaan ja tehdään eläväksi todellinen tapahtuma, johon osallisina olleet ihmiset tuskin edes haluaisivat omaa kuvaansa tai oikeaa nimeään julkisuuteen.

Kun lehteen perustettiin Rupattele hetkinen lukijakunnan kanssa -palsta, lukijat ryhtyivät lähettämään neuvoja kertomusten henkilöille. Numerossa 9/53 lukijat ottavat kantaa nuoren naisen kertomukseen, joka yritti unohtaa rakastamansa miehen, Aapon, joka oli suhteessa toisen naisen, Ellin, kanssa.

Aapo rakastaa sinua ja sinä Aapoa. - - . Varmaan oppisit rakastamaan lastakin, koska pidät lapsista. Ajattelehan, jos lapsi on sylissäsi ja sanoisi Sinulle "Äiti". Silloin olisit varmasti onnellinen. Mene Aapon vaimoksi, niin teet kaksi ihmistä onnelliseksi, myöskin itsesi. En ole ikinä mitään kirjoittanut, mutta tämä tarina pakoitti minut ottamaan kynän käteen.
  Aivan samalle kannalle ovat asettuneet toisetkin, jotka kertomuksen johdosta ovat meille kirjoittaneet. Juankoskelta "Innostunut Viikonlopun lukija" haluaa väittää, että jos rakastatte Aapoa, niin ette voi vihata hänen lastaankaan, joka on viaton olento ja osa omasta rakastetustanne. H. M. Tampereelta koettaa ymmärtää, että "tilaisuus tekee varkaan ja voihan olla, että Aapo todella rakastui Elliin, mutta tavattuaan ensimmäisen rakastettunsa, hän totesi, ettei vanha rakkaus ruostu. Vanhempien mielipide on voinut vaikuttaa ja saanut epäröimään, mutta nyt on suunnattava katse eteenpäin ja luottavaisin mielin mentävä papin eteen sanomaan: tahdon." "Elämän onnesta osattomaksi jäänyt" puolestaan huudahtaa: "Noudata sydämesi ääntä äläkä anna minkään pakoitteen määrätä valintaasi!"
  Ja näin on sitten Aapon ja Kertun tarina käsitelty loppuun.

(Rupattele hetkinen lukijakunnan kanssa. Viikonloppu 9/53)

Teatterin lumovoima on taidossa synnyttää ja käsitellä katsojansa eläytymiskykyä niin, että hän, vaikka tietää kaiken olevan suurta teatteria, suhtautuu esityksen henkilöihin ja tapahtumiin ikäänkuin todellisuutena, rakastaa ja vihaa yhdessä heidän kanssaan, jännittää heidän puolestaan, toivoo yhdelle onnistumista ja toiselle tappiota. Television ensimmäisiin suuriin saippuaoopperoihin kuulunut Dallas, jossa seurattiin henkilöidensä ihmissuhteita viikko viikolta yli kymmenen vuoden ajan 1978-91, synnytti sarjan huippuvuosina aivan huikeita reaktioita. Kerrotaan että sarjan pahista esittänyt Larry Hagman joutui tämän tästä vastaamaan roolihenkilönsä tekemisistä sarjan kotimaassa Amerikassa, missä hänet muun muassa kadulla pysäytettiin uhkauksin, että selkään tulee, jos käyttäytyminen alkoholisoitunutta ressukkavaimoa Sue Elleniä kohtaan ei muutu. 

Samaa mekanismia käyttäen ihminen voidaan saada puoltamaan tekoja, joita hän normaalisti karttaisi. Katsoja voi todellisuudessakin tulla manipuloiduksi kokemaan moraalisesti hyvän pahana ja moraalisesti pahan hyvänä - kuinka asia voi olla paha, jos se tuntuu hyvältä ja tekee onnelliseksi? Tunne ohittaa paitsi älyn realiteetit, myös emotionaalisen viisauden. Tätä halua - ohittaa moraalin luomat pidäkkeet niin että kykenisi antautumaan himonsa kohteelle - viihde hyödyntää. Kun ajatuksissa tapahtuva leikittely sitten muuttuu teoiksi, voi ollaa katkeraa havaita, etteivät selittelyt teekään mustaa valkoiseksi eivätkä vapauta tekijää elämän langettamasta vastuusta.

Tässä mielessä jonkin ajanvietelehden tarjoama, sinänsä ehkä harmitonta viihdettä edustava kevytmielinen romantiikka elämyskeskeisine maailmankuvineen, ei sittenkään ole täysin harmitonta.

img_20190610_192734_3cs_2skannatut.v_005_2

Viikonloppu-lehden vakiopalstoihin kuuluivat suositut kirjeenvaihtopalstat sekä Lecabel-nimimerkin aloittama (Mitä minulle tapahtuu lähitulevaisuudessa? Lecabel ennustaa) ja astrologi Dag Hemdalin jatkama horoskooppi-palsta (Onko ensi viikko kohtaloni viikko? Kuuluisan ennustajan horoskoopit kaikkia Viikonlopun lukijoita varten). Valtakunnan ykkösastrologeihin kuuluneen Hemdalin laatimia horoskooppeja julkaistiin myös muissa lehdissä, ja Hemdal ryhtyi myöhemmin kirjoittamaan aihetta sivuavia artikkeleita mm. Viikkosanomat- ja Apu-lehtiin. 

Viihteellisen sisältönsä vuoksi Viikonloppu-lehteä ostettiin enimmäkseen vapaa-ajan viihdykkeeksi ja helpoksi matkalukemiseksi. Rautatiekirjakaupan irtomyynnissä lehti parhaimmillaan sijalla 4 vuonna 1953. 

Lehden jatkajaksi tuli vuonna selkeästi naisille suunnattu "Viikonloppuromanssi"-lehti vuonna 1972.

"Luuletko, että setäsi ilostuu, kun hän saa kuulla, että hänen vaimonsa ja veljenpoikansa ovat rakastuneet toisiinsa?"

"Se tappaa hänet", sanoin onnettomana. "Aatos on kunniantuntoisin mies, mitä tiedän, ja hänen on vaikeata ajatella, etteivät kaikki ole samanlaisia. Ja varsinkaan minä."

Russ Westoverin Soma ja Jukka -sarjakuvaa (Tillie the Toiler) 

Buford Tunen piirtämä Tupsujussilaiset -sarjakuva nro:ssa 9/53