Suomalaisten postimerkkien lakkauttaminen osana sortokauden venäläistämistoimenpiteitä

Suomalaisten postimerkkien muistokortti vuodelta 1901.

Kesäkuussa 1890 Venäjä julkaisi postimanifestin, jonka myötä Suomen postilaitos alistettiin Venäjän postilaitoksen ja sisäasiainministeriön alaiseksi. Hanke tähtäsi Suomen tulli-, raha- ja postitoiminnan yhdenmukaistamiseen Venäjän kanssa. 

Venäjän suomenpolitiikka kiristyi entisestään keisari Aleksanteri III:n kuoltua 1894 ja Nikolai II:n astuttua valtaan. Bobrikov nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi 29. elokuuta 1898.

Kenraali Nikolai Bobrikov oli nimitetty Suomen kenraalikuvernööriksi 29. elokuuta 1898. Hän piti 12. lokakuuta 1898 kenraalikuvernöörin palatsissa puheen Suomen senaatille ja muutamille korkeimmille virkamiehille. Puhe julkaistiin seuraavana päivänä lehdissä, ja se herätti suurta hämmästystä sekä suuttumusta.

Hän oli puheessaan kutsunut Suomea rajamaaksi eikä ollut tunnustanut Suomen erityisasemaa valtiona. Se loukkaus sisälsi vakavan uhkauksen ja sai ihmiset ymmärtämään että Bobrikovin tehtävänä oli Suomen erityisaseman hävittäminen ja suomalaisten venäläistäminen.

Venäjän Keisari Nikolai II -- käski hänen asteittain juurruttaa paikallisen väestön tietoisuuteen kaikkea sitä merkitystä, mikä Suomen menestymiselle oli sen mitä kiinteimmällä yhdistämisellä kaikille todellisille alamaisille yhteiseen isänmaahan.

(Ensimmäinen sortokausi, Wikipedia, lainattu 8.9.2014)

Varsinaisen sortokauden katsotaan alkaneen 15. helmikuuta 1899, jolloin annetulla helmikuun manifestilla syrjäytettiin Suomen perustuslaki. Helmikuun manifestin luonnollista jatkoa oli 15. kesäkuuta 1900 annettu määräys, jolla kiellettiin suomalaisten postimerkkien käyttö ensin ulkomaille menevässä liikenteessä, sitten myös maan sisäisessä liikenteessä. 

Sortotoimenpiteet jatkuivat 20. kesäkuuta 1900 annetulla kielimanifestilla, jossa venäjän kieli määrättiin pääkieleksi Suomen virastoissa. Venäjän opettamista Suomen oppilaitoksissa määrättiin lisättäväksi.

Turussa painettu "suomalaisten postimerkkien muistokortti" kuvaa käytössä olleet postimerkit ja niiden lakkauttamispäivän. Ulkomaanliikenteeseen tarkoitettu sininen 25 pennin merkki (käyttö lakkautettu 14.VIII.1900) ja kotimaan liikenteen 5, 10 ja 20 pennin merkit (käyttö lakkautettu 14.1.1901).

Suomalaisten postimerkkien tilalle tulivat jo aiemmin käytössä olleet venäläiset rengasmerkit (malli 1891 ja 1901) ja tammikuusta 1911 alkaen uusi yleismerkkien sarja (malli 1911). Vuodet 1900-1917 suomalainen posti kulki leijonan sijasta Venäjän kaksipäisellä kotkalla.

Suomalaiset ilmaisivat mielipiteensä venäläisten viranomaisten toteuttamasta "postiuudistuksesta" passiivisella vastarinnalla, liimaten postilähetyksiin Hagelstamin julkaisemaa Vaakunamerkkiä sekä käyttämällä suomalaisuutta ilmaisevia kortteja, kunnes Bobrikov kielsi kaikkien "poliittista merkitystä sisältävien" symbolien käytön postiliikenteessä. 

Hagelstam laski painattamansa Vaakuna- eli Surumerkit myyntiin heinäkuun lopulla 1900. Bobrikov kielsi merkkien käytön 15.8.1900.

Myös muunlaisten Suomen vaakunalla varustettujen lähetysten toimittaminen kiellettiin joulukuussa 1900, mikä oli ristiriitainen päätös, koska vaakunan sisältävät suomalaiset postimerkit olivat käyttökelpoisia 14. tammikuuta 1901 saakka.  

Kansliapäällikkö, eversti Zeyn 12. joulukuuta 1900 postilaitokselle lähettämässä kirjelmässä sanotaan mm.

Siihen nähden että Suomen vaakunamerkin liittäminen postilähetysten kuoriin venäläistä mallia olevan postimerkin oheen on pidettävä poliittisena menettelynä, joka on omiaan levittämään Suomen kansassa väärää käsitystä "Suomen valtion" itsenäisyydestä, on Sisäasiain Ministeri katsonut sopivaksi lukea yksityisen kirjeenvaihdon, joka lähetetään Suomen vaakunalla varustetuissa kuorissa, postissa kuljettamasta kiellettyjen lähetysten joukkoon.

Koska määräykset olivat osin epäselviä tai ristiriitaisia ja osassa postikonttoreita oltiin tietämättömiä oikeasta menettelytavasta - jotkut konttorit ja postinkantajat myös tarkoituksellisen uppiniskaisesti jättivät annetut määrykset noudattamatta "tietämättömyyteen" vedoten - määräystä jouduttiin useita kertoja täsmentämään. Postihallitus lähetti konttoreille useita aihetta koskevia kiertokirjeitä tammi-maaliskuun aikana 1901. Toukokuussa 1901 postihallitus lähetti vielä kiertokirjeen, jossa postin henkilökunnalle tähdennetiin, että Suomen vaakuna kaikissa muodoissaan kuuluu niihin kiellettyihin poliittisiin merkkeihin, jollaisia sisältävät kortit ja kirjeet tuli ehdottomasti takavarikoida.

kts. Lisätieto: Surumerkki ja Erkki Almberg (1846-1937)

Leijona-aiheiset yleismerkit itsenäisyyden ajalla:
m1917, Vaasan malli, m1930, m1954 ja m1975

1890-1901 käytössä olleiden leijonamerkkien (malli 1889) jälkeen Suomi sai oman postimerkin vasta itsenäistymisen myötä vuonna 1917.

Eliel Saarisen suunnittelemat leijonamerkit, kansanomaiselta nimeltään "saariset", olivat käytössä merkin arvosta riippuen 31.5.1920, 31.7.1925 ja 31.12.1930 saakka.

Vuonna 1918 käyttöön tullut ns. Vaasan malli (taiteilija Matti Visanti) on saarismerkin mukailtu versio ja oli käytössä 31.5.1920 ja 30.4.1923 saakka.

Signe Hammarsten Janssonin suunnittelema malli otettiin käyttöön tammikuussa 1930 ja poistettiin käytöstä 30.6.1963. 

Seuraava leijonamerkki myös oli Signe Hammarsten Janssonin suunnittelema, 1955 käyttöön otettu malli 1954. Inflaation vuoksi markat muuttuivat penneiksi 1963 ja tällöin otettiin käyttöön ulkoasultaan malli 1954:n mukainen malli 1963. Hammarstenin leijonamerkkien käyttö päättyi vuonna 2011.

Pirkko Vahteran suunnittelema vaakunamerkki otettiin käyttöön 1975 ja oli viimeinen Suomen postilaitoksen leijonamerkki ja otettiin käyttöön 1975.