Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Surumerkki englanninkielisen Ut:n (1872) sisäkannessa.

Kuvat omista kokoelmista. Klikkaa kuvaa. Osa kohteista myynnissä.

LISÄTIETO

A

Avustusmerkit (filatelia)

kts. Hyväntekeväisyysmerkit

H

Hyväntekeväisyysmerkit 

Hyväntekeväisyysmerkit on periaatteessa jaettavissa kahteen luokkaan: kirjeensulkijamerkit ja postimerkit. Hyväntekeväisyyspostimerkit eli avustusmerkit ovat lisämaksullisia postimerkkejä, joiden tuotosta osa menee hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyysmerkkien lisäksi tehtiin myös postikortteja, joiden tuotto kokonaisuudessaan tai osittain meni hyväntekeväisyyteen ja/tai aatteeliseen työhön, esimerkkinä J.G.Brunströmin Porissa kahden orpolapsen hyväksi myymät kortit. 

Kirjeensulkijamerkit

Ei postilähetyksellistä arvoa. Merkit eivät ole postimerkkejä vaan puhtaasti hyväntekeväisyysmerkkejä.

Kirjeensulkijamerkit olivat paitsi hyväntekeväisyyttä, usein myös aatteellista merkitystä sisältäviä propagandaa. Näistä tunnetuin ja historiallisessa mielessä merkittävin Hagelstamin julkaisema Vaakunamerkki, jonka suunnitteli Akseli Gallen-Kallela.

Muun muassa Invalidiliitto, Epilepsialiitto ja Luonnonsuojeluliitto ovat rahoittaneet toimintaansa kirjeensulkijamerkein.

Avustusmerkit

Suomen ensimmäinen avustuspostimerkki oli Punaisen ristin hyväksi julkaistu lisämaksullinen (1 mk + 50 p) postimerkki. Postitusarvoltaan merkki oli markan arvoinen, joten merkin ostaja lahjoitti 50 penniä Punaiselle ristille. Avustuspostimerkissä on harmaan Suomen leijonan päällä punainen risti. Postimerkki oli käytössä 15.5.1922 - 31.12.1930 ja sitä painettiin vain 655 650 kpl. (painosmäärän vertailukohtana tavallinen 1 mk:n merkki samalta ajalta, 1925-1930): painos 68 078 000 kappaletta). 

Suomalaisen kansanvallan puolesta kommunismia vastaan vaaleissa 1947

kts. myös: Surumerkki, Tuberkuloosimerkit 

K

Kolera-allas (Helsinki)

Vuoden 1893 syksyllä Silakkamarkkinoille tullut nauvolainen laivuri Johannes Mickelsson kuoli koleraan aluksessaan. Sittemmin selvisi, että sairastuneen ulosteet ja oksennukset oli kaadettu satama-altaaseen. Turvatoimenpiteinä silakka-alukset hinattiin pois satamasta ja rantaan määrättiin vartijat joksikin aikaa, koska pelättiin kaupunkilaisten ryhtyvän käyttämään saastunutta vettä... Tapauksesta uutisoitiin vilkkaasti, ja altaan vedenlaadun tutkimuksia seuranneet lehdet alkoivat pian viitata satama-altaaseen pelkästään sanalla "kolera-allas".
(Kolera-allas, Wikipedia 2.8.2014)

Kolera-altaalla ja kauppatorilla järjestetään edelleenkin silakkamarkkinat syksyisin. Markkinat on Helsingin vanhin perinnetapahtuma (järjestetty vuodesta 1743), missä myydään mm. suolasilakkaa, erilaisia silakkamarinadeja, tummaa saaristolaisleipää ja muita saariston herkkuja.
   Myös perinteinen purjelaivapäivä järjestetään kolera-altaan tienoilla, vuosittain silakkamarkkinoiden jälkeen.
(www.kysy.fi)

- - -

Kolera - tarttuva suolistotauti - on saanut alkunsa Intiasta, Ganges-joen suistosta, mistä se 1600-luvulla levisi itään ja myöhemmin Eurooppaan. 

Helsingin vuoden 1831 suuressa koleraepidemiassa sairastuneita hoitamassa oli muun muassa Elias Lönnrot Hietalahden sairaalan apulaislääkärinä. Turussa sama epidemia tappoi yli kaksisataa kaupungin 11 000 asukkaasta. Näiden hautaamiseksi perustettiin kaksikin erillistä hautausmaata: Itäharjun ja Kakolanmäen kolerahautausmaat. Infektiovaaran vuoksi vainajat haudattiin öiseen aikaan eivätkä edes omaiset saaneet olla heitä saattamassa. 

Vuosina 1848-50 Helsingissä rekisteröitiin 468 koleratapausta, joista 188 kuoli. 

1800-luvun laajin koleraepidemia Suomen suuriruhtinaskunnassa oli 1852-54. Tuolloin pandemian syntyyn ja pitkittymiseen vaikutti Krimin sota. Venäjältä tulleiden sotilaiden mukana kulkutauti levisi ensin rannikkokaupunkeihin, sitten sisämaahan. Tuhoisin kolera oli Helsingissä. Kaupunkilaisten lisäksi kuoli paljon sotilaita. 

Eritteiden ja saastuneen veden levittämä kolera joudutti kunnollisen vesihuollon turvaamista ja viemäriverkoston rakentamista. Helsingissä tehtiin vuonna 1872 berliiniläisen Neptunus-yhtiön insinöörin Robert Huberin kanssa sopimus yleisen vesijohdon rakentamisesta.

Saksalainen lääkäri ja mikrobiologi Robert Koch löysi tuberkuloosia aiheuttavan bakteerin 1882. Seuraavana vuonna hän eristi koleran aiheuttajan ja rokote valmistui kymmenen vuotta myöhemmin, 1893. 

Koleran viidennen (1892-94) ja kuudennen (1908) pandemian aikaan Suomessa tavattiin alle sata tapausta. Tartuntojen vähäinen määrä on laskettava pitkälti yleisen hygieniatason ja vesihuollon paranemisen ansioksi. 

Koleraa tuhoisampia kulkutauteja Suomessa ovat olleet rutto, isorokko ja pilkkukuume. 1300-luvulla noin kolmanneksen Euroopan väestöstä hävittänyt musta surma, luultavasti paiserutto, ulottui myös Suomeen. Luotettavia tietoja kuolleiden määrästä ei ole. Vanhimmat kirjalliset tiedot ruttoepidemiasta Suomessa ovat 1500-luvulta. Tietojen mukaan Suomessa oli 1500- ja 1600-luvulla useita ruttoepidemioita, joskin myös muita tappavia kulkutauteja ja joskus sairauksiakin saatettiin laittaa ruton tiliin asiantuntevien diagnoosien ja hoidon puutteessa.

Historiassa epidemioilla on ollut yhteys nälkä- ja sotavuosiin, jotka ovat kurjistaneet yleisiä olosuhteita ja saaneet ihmiset liikkumaan laajalti. Esimerkiksi 1700-luvun alkupuolella koettiin kaksi peräkkäistä pahaa katovuotta (1708 ja 1709), ja kohta näiden jälkeen alkoi Isoviha: Venäjä valloitti Turun ympäristöineen vuonna 1713. Turussa ruttoepidemia alkoi vuonna 1710 ja vuosikymmenen aikana kaupungissa kuoli ruttoon ainakin 2000 ihmistä. 

Ruton, isorokon, pilkkutaudin ja koleran lisäksi tuhoisia ovat olleet tuberkuloosi ja lepra. Tuberkuloosi oli 1900-luvun alusta 1930-luvulle yleisimpiä nuorten kuolinsyitä Suomessa ja maamme vaikein kansanterveydellinen ongelma 1950-luvulle saakka. On laskettu että 1930-luvulla Suomessa kuoli tuberkuloosiin yksi henkilö tunnissa.

Maailman terveysjärjestön WHO:n arvion mukaan 1/3 maailman väestöstä on tuberkuloosibakteerin kantajia... Ruotsissa tuberkuloositapaukset ovat olleet viime vuosina kasvussa pohjoismaiden ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajaryhmien, erityisesti somalien keskuudessa. Venäjällä taas tuberkuloosi alkoi 1990-luvulla äkisti lisääntyä. Siinä missä 2006 koko EU:n ja Länsi-Euroopan alueella tautitapauksia oli alle 100 000, oli niitä Venäjällä 150 000. Tuberkuloosin torjuntaan oli varattu 2009 maailmassa 3 miljardia dollaria.
(Tuberkuloosi, Wikipedia 2.8.2014)

Eikö tuberkuloosia sitten tarvitse enää vastustaa? Vaikka tuberkuloositilanne on Suomessa nykyisin erittäin hyvä, uhkaavia pilviä on näkyvissä. Tuberkuloosin väheneminen Suomessa on ruvennut hidastumaan 1980-luvun puolivälistä lähtien (Tala 1992). Lasten tuberkuloosi on lähes kokonaan hävinnyt, mutta vanhuksilla tautia esiintyy moninkertaisesti muuhun väestöön verrattuna (Tala-Heikkilä 2003). Muita tuberkuloosin riskiryhmiä ovat asunnottomat alkoholistit, narkomaanit, HIV-positiiviset potilaat ja maahanmuuttajat, jotka tulevat maasta, jossa tuberkuloosin hoito on puutteellista. Lisäksi Suomen lähialueilla esiintyy multiresistenttejä tuberkuloosimuotoja.
(Professori Kari Teramo, HUS:n naistenklinikka)

HIV-infektio lisää tuberkuloosiin sairastumisriskiä noin 30-kertaisesti ja siten vauhdittaa maailman tuberkuloosiepidemiaa. HIV-positiivisen tuberkuloosi ilmenee tavanomaista useammin keuhkojen ulkopuoleisena tautina ja myös keuhkotuberkuloosi voi olla vaikeammin havaittava. Jos HIV-infektioon ei anneta tehokasta lääkehoitoa, voi tuberkuloosin hoito epäonnistua. Maailmassa joka neljäs tuberkuloosiin kuollut on HIV-positiivinen. Tuberkuloosi on suurin syy HIV-positiivisen henkilön kuolemaan Afrikassa...
  Kantaväestöön kuuluvat ikäihmiset, suuren tuberkuloosin ilmaantuvuuden maista Suomeen muuttaneet maahanmuuttajat ja päihdeongelmaiset ovat suurimpia tuberkuloosin riskiryhmiä Suomessa. Viimeksi mainitussa ryhmässä esiintyy vaikeasti hallittavia tuberkuloosin tartuntaketjuja. Uusi ilmiö on tartuntaketjujen liittyminen kannabiksen viihdekäyttöön etenkin nuorten keskuudessa.
(tuberkuloosi.fi)

Turun saaristoon kuuluvalle kauniille Seilin saarelle perustettiin 1600-luvulla spitaaliparantola, käytännössä karkotuspaikka. Epidemian laantuessa saarelle eristettiin "heikkomielisiä" eli mielisairaita. Seilin mielisairaala lakkautettiin 1962, vuonna 1964 valtio luovutti rakennukset alueineen Turun yliopistolle, joka perusti saarelle saaristomeren tutkimuslaitoksen.

Vielä 1800-luvulla lepraa eli spitaalia oli Suomessa huomattavassa määrin. Vuonna 1900 Helsinkiin avattiin erityinen leprahoitola ja Orivedelle leprasairaala 1904. Oriveden leprasairaala suljettiin 1953, jolloin viimeiset neljä potilasta siirrettiin Helsingissä toimivaan Kumpulan sairaalaan, joka suljettiin 1962. Vuonna 1904 todettiin Suomessa 95 tautitapausta, 1906 115, 1924 57 ja 1950 7 tautitapausta. Kumpulan sairaalan sulkemisen jälkeen 1960-luvulla muutamia leprapotilaita oli hoidettavana Helsingin ihotautiklinikan piharakennuksessa.

- - -

Kristillisen eskatologian - Raamattuun pohjautuvat tulkinnat ns. lopunaikojen tapahtumista - keskiössä on juutalaisten palaaminen omalle maalleen muiden kansojen joukosta ja myöhemmin syttyvä kansakuntien viha Israelia kohtaan huipentuen ns. Googin sotaan; muita ihmiskunnan historian viimeisiin tapahtumiin liittyviä asioita ovat yleinen moraalittomuus, kosmiset mullistukset (taivaan voimien järkkyminen eli taivaankappaleista aiheutuvat katastrofit), maanjäristysten ja sotien lisääntyminen sekä tuhoisat kulkutaudit, jotka ainakin suomenkielisessä Raamatussa on käännetty sanalla rutto.

Niinpä monet Raamattuun uskovat ovat otaksuneet, että tulee vielä uusiakin ruttoepidemioita. Näin saattaa toki käydä, mutta "rutto" voi kuvata myös uusia, vielä tuntemattomia kulkutauteja.

1.8.2014 uutislähetyksen mukaan maailmanterveysjärjestö WHO on varoittanut Afrikassa leviävästä ebolasta, josta saattaa kehittyä maailmanlaajuinen epidemia. Uusien tautien lisäksi vanhatkin, jo voitetut kulkutaudit ovat edelleen olemassa, laboratorioihin säilöttyinä viruksina:

Isorokko on hävitetty maailmasta Maailman terveysjärjestön rokotuskampanjalla. Ainoat tunnetut virusnäytteet ovat tiettävästi Yhdysvaltojen Atlantassa sijaitsevan CDC:n toimitiloissa ja Venäjällä Moskovan virustutkimusinstituutin (Moscow Research Institute for Viral Preparations) tarkoin vartioiduissa laboratorioissa... Nykyisin ihmisten vastustuskyky isorokolle on heikko, koska taudinaiheuttajaa ei esiinny luonnossa. Tämä on synnyttänyt pelkoja viruksen käyttämisestä biologisena aseena laboratorioissa säilytettyjen näytteiden avulla. Toisaalta näytteiden avulla on mahdollista kehittää rokotteita ja hoitokeinoja sen varalle, että virusta pääsisi jälleen populaatioon.
(Isorokko, Wikipedia 2.8.2014)

Mutta mistä juontaa nimi kolera-allas? (kysy.fi)   
Kolera (Wikipedia)  Helsingin koleraepidemiat (helsinki200.fi)
Arno Forsius: Suuret kuolovuodet SuomessaRokotus isorokkoa vastaan
Tuberkuloosi ei ole kadonnut Suomesta (yle.fi)  tuberkuloosi.fi

S

Surumerkki (Akseli Gallen-Kallela)

Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema surumerkki, alkuperäiseltä nimeltään Vaakunamerkki, kuuluu arvottomiin merkkeihin. Kyseessä ei siis ole postimerkki. Tässä mielessä merkki kuuluu samaan sarjaan hyväntekeväisyysmerkkien kanssa: merkit joita ostamalla tuettiin hyvää tarkoitusta. 

Postituksellisessa mielessä arvottomia merkkejä käytettiin kirjeensulkijoina tai postimerkin rinnalla korteissa ja muissa lähetyksissä.

(Punaisen ristin postimerkkien ohella tunnettuja hyväntekeväisyysmerkkejä olivat tuberkuloosimerkit, joilla oli tärkeä merkitys kansallisessa taistelussa tuhoavaa tautia vastaan. Sen lisäksi, että hyväntekeväisyysmerkeillä ja avustusmerkeillä tuettiin arvokasta toimintaa, ne myös ilmaisivat lähettäjänsä kannattamaa asiaa ja haastoivat aatteellisuuteen ja toimintaan.) 

Gallen-Kallelan vaakunamerkin/surumerkin kustansi Hagelstam. Merkki julkaistiin elokuussa 1900 protestina Venäjän tiukentuneelle Suomi-politiikalle: kun uusi postiasetus siirsi Suomen suuriruhtinaskunnan postilaitoksen Venäjän hallintaan ja postilähetyksissä hyväksyttiin enää vain venäläiset merkit, käyttivät sortovallan vastustajat vaakunamerkkiä suomalaisuutensa osoituksena. Merkillä oli aatteellinen arvo kansallistunteen säilyttäjänä ja mielenilmauksena. Venäläistä postimerkkiä, jolla lähetys liikkui, pyrittiin halventamaan mm. liimaamalla se ylösalaisin tai poikkeukselliseen kohtaan. 

Ulkomaille menevässä postissa surumerkin vaakuna osoitti lähetyksen alkuperämaan, koska postimerkki ei sitä enää osoittanut. Kenraalikuvernööri Bobrikov vastasi kieltämällä postilähetyksistä kaikki "poliittista merkitystä" sisältävät merkit ja kuvat. Vaakuna-aiheisia merkkejä/kuvia ei sallittu enää lainkaan.

Hagelstamin toimittaman surumerkin painosmäärää ei tiedetä. Merkki ehti olla käytössä vain lyhyen ajan, mistä syystä kulkeneet surumerkit tuolta ajalta 1900-1901 ovat harvinaisia. Leiman alla oleva surumerkki on erinomainen filatelinen kohde. 

Ulkomaille menevää postia vietiin suoraan laivoihin sensuurin kiertämiseksi ja näiden mukana merkkejä kulkeutui ulkomaille vielä kiellon jälkeenkin.

Merkistä on olemassa viisi jälkipainosta, joten surumerkkejä liikkuu keräilykohteena edelleenkin kohtalaisesti. Näiden jälkipainosten takana ei välttämättä ollut niinkään aatteellinen palo, vaan kaupalliset syyt. Merkeissä on myös pieniä eroja painoksesta riippuen. Alkuperäisen surumerkin ja sen jälkipainosten esittely löytyy mm. teoksesta Matti Poutvaara: Postia sortokaudelta (ss. 63-67).

Sortokauden passiiviseen vastarintaan kuuluivat kortit ja kirjeet, joissa korostettiin Suomi-sanaa. Muun muassa painettiin kortteja joissa postimerkille kuuluvan kohdan ylä- ja alapuolella olivat sanat Suomi ja Finland, niin että postimerkki tuli sanojen väliin. 

Gallen-Kallelan surumerkki (Wikipedia)   Sortokauden kortit (Aki Ranta)
Suomalaisuuden osoituksia postilähetyksissä (Aki Ranta) 
Surumerkki (Aki Ranta)

kts. myös:
Hyväntekeväisyysmerkit, Kolera-allas

S

Suomen sisävesiliikenne

siirry sivulle

T

 Blomstedtin joulumerkin mukainen kortti.

Tuberkuloosimerkit

Toukokuussa 1907 perustetun Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen kirjeensulkijamerkkejä myytiin joulun aikaan, mistä syystä niitä sanotaan joulumerkeiksi. Joulumerkeistä saadut varat sijoitettiin vuosina 1926–31 ja vuodesta 1935 alkaen Lastenparantola-rahastoon. Pulavuosina 1932–34 joulumerkkitulot ohjattiin varattomien keuhkotautia sairastavien avustukseen ja hoitoon. Yhdistyksen ensimmäisen joulumerkki, taiteilija Väinö Blomstedtin 50 pennin Orava ja jänis -merkki julkaistiin 1912. Merkeillä vedottiin ihmisten empatiaan ja hyvään tahtoon kärsiviä kohtaan. 

Ensimmäinen kansallinen tuberkuloosinvastustamisyhdistys perustettiin Englantiin 1898 ja Kansainvälinen tuberkuloosinvastustamistoimisto aloitti toimintansa 1902. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettuun Kansainväliseen tuberkuloosiunioniin Suomi liittyi vuonna 1927.

Joulumerkkien historia alkaa Tanskasta, missä idean keksi tanskalainen postivirkailija. Tanskan postilaitos julkaisi ensimmäisen merkin kuningas Kristian IX:n luvalla 1904. Merkistä otettiin kuuden miljoonan kappaleen painos ja varoilla rakennettu sairaala tuberkuloottisille lapsille valmistui 1911. Tanskasta idea levisi ensin muihin pohjoismaihin ja sitten ympäri maailmaa. 

Suomessa Keräystoimikunta Vähävaraisten Keuhkotautisten Hyväksi ryhtyi toteuttamaan joulumerkin ideaa jo vuonna 1908.

Merkin suunnitteli Akseli Gallen-Kallela, ja hän lahjoitti merkin piirustukset keräystoimikunnalle. Punaisen viiden pennin merkin kuva esitti "hädässä olevien käsiä kurkottamassa kohti elämänpuun hedelmiä". Merkkiä myytiin ympäri vuoden usean vuoden ajan, minkä vuoksi sitä ei pidetä varsinaisena joulumerkkinä.
(Kari Teramo, Joulumerkkien tarina) 

Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen ensimmäinen, vuonna 1910 julkaistu merkki ei sekään ollut varsinainen joulumerkki. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemia vuosien 1915 ja 1921 tuberkuloosimerkkejä myös myytiin ympäri vuoden. Kaikkien viiden tuberkuloosimerkin myynnit jäivät vähäisiksi.

Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen toinen varsinainen joulumerkki oli Blomstedtin Oravan ja jäniksen uudelleenjulkaisu vuonna 1926. Aiemmin viiden pennin merkkinä julkaistun joulumerkin arvoksi tuli rahan arvon muuttumisesta johtuen 50 penniä. Merkistä otettiin 2 miljoonan kappaleen painos. Tästä lähtien joulumerkkejä on myyty jokaisena jouluna vuoteen 2001 saakka. Vuoden 1927 merkissä esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa kansainvälisen tuberkuloosinvastustamistyön merkki punainen kaksoisristi.

Joulumerkkivaroilla ylläpidettyjen joulumerkkikotien lakkauttamisen (Kuopion joulumerkkikoti suljettiin 1964, Oulun 1989 ja Tampereen 1973) jälkeen joulumerkeistä kertyneet varat ohjattiin keuhkosairauksien ehkäisyyn ja kuntoutukseen. 

Joulumerkeistä on tullut meillä ja muualla yhä suositumpi keräilykohde. Vaikka joulumerkit eivät ole postimerkkejä, niiden keräilyä pidetään filatelian alalajina. Moneen maahan on perustettu joulu- ja hyväntekeväisyysmerkkien keräilijöiden yhdistyksiä. Joulumerkkikokoelma voi muodostua joulumerkkien päälajeista, mutta keräämistä voi laajentaa liittämällä siihen esimerkiksi tuberkuloosinvastustamistyöhön tarkoitettuja postikortteja ja muita postilähetyksiä. Suomalaisista joulumerkeistä on julkaistu seikkaperäinen luettelo (Berglund 1994). Myös tärkeimmissä suomalaisissa postimerkkiluetteloissa on joinakin vuosina julkaistu joulumerkkejä käsittelevä osa. Maailman tuberkuloosimerkeistä on olemassa erillinen luettelo (Green's Catalog 2003). Suomessa joulumerkkien keräilyn tunnettu uranuurtaja oli E.A. Hellman, joka sai kokoelmastaan ensimmäisen palkinnon Oslon kansainvälisessä postimerkkinäyttelyssä vuonna 1947.
(Kari Teramo, Joulumerkkien tarina)

Postin tuberkuloosimerkit

Vuonna 1946 posti julkaisi ensimmäisen tuberkuloosipostimerkin, jonka hinnasta osa meni yhdistyksen työn tukemiseksi. Postimerkeistä tuli varsin suosittuja ja niitä julkaistiin erilaisina sarjoina vuoteen 1983 saakka. Vuosien 1946 ja 1947 merkkien kuva-aiheet on otettu joulumerkkikodeissa hoidettavana olleista pikkulapsista. 

Punaisen ristin (ja punaisen puolikuun) postimerkkejä ja tuberkuloosimerkkejä on julkaistu useissa maissa, ja ovat kuva-aiheiltaan yleensä kauniisti toteutettuja. Yhteen tai kahteen aiheeseen keskittyvälle filatelistille nämä ovat oivallinen keräilykohde. 

Joulumerkkikodit

Joulumerkkivaroilla rakennettujen "kotien" ensisijainen kohde olivat tuberkuloosiin sairastuneiden äitien lapset. Ideana oli lasten eristäminen vanhemmistaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tartuntavaaran eliminoimiseksi. Kun eristämisestä oli saatu hyviä kokemuksia muun muassa Ruotsissa ja tarve tällaisille kodeille ymmärrettiin, perusti Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys asiaa valmistelevan toimikunnan, johon kuului mm. lastentautien professori Arvo Ylppö.

Ensimmäinen joulumerkkikoti perustettiin Tampereen Pyynikin harjulla olevaan rakennukseen vuonna 1936.  

Eräissä maissa kuten Ruotsissa tartuntavaarassa olleita vastasyntyneitä sijoitettiin sijaiskoteihin. Suomessa arveltiin, että tällaisia sijaiskoteja ei löytyisi, minkä vuoksi tuberkuloosia sairastavien äitien lapset olisi sijoitettava erillisiin hoitolaitoksiin 1–2 vuoden ajaksi...
  Tilastojen mukaan joulumerkkikodeissa hoidettiin vuosina 1936–1973 yhteensä 5335 vastasyntynyttä, joiden äidillä tai muulla perheenjäsenellä oli tarttuva keuhkotuberkuloosi. Ellei näitä lapsia olisi otettu joulumerkkikoteihin tai suojattu muulla tavalla eristämällä tartunnalta, olisi huomattava osa heistä sairastunut hengenvaaralliseen miliaarituberkuloosiin tai tuberkuloottiseen aivokalvontulehdukseen. Toisaalta joitakin joulumerkkikodeissa hoidetuista pikkulapsista menehtyi muihin vakaviin lastentauteihin kuten ripuliin ja keuhkokuumeeseen...
  Sitä, miten pikkulasten eristäminen äidistä ja perheestä kokonaisen vuoden tai pidemmäksi ajaksi on mahdollisesti vaikuttanut lasten kehitykseen, ei ole tutkittu.
(joulustajouluun.vuodatus.net: joulumerkit)

Tuberkuloosinvastustamistyön tärkeimpiä tavoitteita oli 1900-luvun alusta lähtien tartunnan estäminen lapsissa. Ranskalaiset olivat tässä edelläkävijöitä: tuberkuloosia sairastavista perheistä siirrettiin jo vuodesta 1905 alkaen lapsia erityiseen kasvatuskotiin. Vuodesta 1920 lähtien Ranskassa ryhdyttiin kokeilemaan myös vastasyntyneiden eristämistä sairastuneista äideistä...
  Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen sihteeri Severi Savonen kävi 1931 tutustumassa muiden Pohjoismaiden kokemuksiin. Ruotsissa oli todettu, että vastasyntyneet, jotka oli sijoitettu heti syntymän jälkeen sijaiskoteihin, säilyivät kokonaan tuberkuloositartunnalta, mutta jos lapsi sijoitettiin vasta 2–4 kuukauden ikäisenä, kuolleisuus tuberkuloosiin oli 10 % (Joulumerkkikotimme 1936-1973). Severi Savosen esityksestä Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunta perusti toimikunnan, johon kuuluivat mm. lastentautien professori Arvo Ylppö ja naistentautien ja synnytysten professori Laimi Leidenius...
  Toimikunta katsoi, että vastasyntyneen eristämiseen tarvittiin äidin suostumus ja että asiasta oli neuvoteltava äidin kanssa jo ennen synnytystä. Ylppö (1935) kirjoitti kansantajuisen kirjasen vastasyntyneiden laitoshoidon periaatteista ja merkityksestä tuberkuloosin ehkäisyssä. Missään muussa maassa ei vastasyntyneitä ollut eristetty heti syntymän jälkeen erilliseen laitokseen tuberkuloositartunnan ehkäisemiseksi, minkä vuoksi valmisteluja tehtiin hyvin perusteellisesti.
(Kari Teramo, Joulumerkkien tarina)

Vastasyntyneiden eristämisellä joulumerkkikoteihin oli kuitenkin myös negatiivisia vaikutuksia. Vuosina 1945–64 joulumerkkikodeissa kuoli 168 lasta muista kuin tuberkuloosista johtuvista syistä (Anttolainen 1972). Epidemioina esiintyneet ripuli- ja keuhkokuumetaudit olivat tärkeimmät kuolemansyyt joulumerkkikodeissa. Vuosina 1945–54 kuolleisuus oli joulumerkkikodeissa selvästi suurempi kuin imeväiskuolleisuus väestössä, mutta vuoden 1954 jälkeen joulumerkkikotien kuolleisuus oli pienempi kuin yleinen imeväiskuolleisuus. Tähän edulliseen kehitykseen vaikutti Kuopion joulumerkkikodin avaaminen 1954, jolloin Tampereen ja Oulun joulumerkkikodeissa vallinnut ahtaus loppui. Tutkimuksia joulumerkkikotien lasten joukossa mahdollisesti esiintyneistä haitallisista myöhäisvaikutuksista, kuten äiti-lapsisuhteen katkeamisesta heti syntymän jälkeen, ei tiettävästi ole tehty.
(Kari Teramo, Joulumerkkien tarina)

Historiaa

Sakari Härö (1992) on kirjoittanut erinomaisen historiikin tuberkuloosin vastustamistyön kehittymisestä Suomessa. Työn alkuvaiheet liittyivät läheisesti silloisiin kieliriitoihin ja nuoren Duodecim-seuran alkuponnisteluihin. Finska Läkaresällskapet käsitteli kokouksessaan 1889 keuhkotautiparantolan tarpeellisuutta Suomessa (Sievers 1889). Vaikka asiaan suhtauduttiin myönteisesti, päätöstä parantolan rakentamisesta ei kuitenkaan tehty. Asia otettiin uudelleen esille Finska Läkaresällskapetin kokouksessa 1895 ja suunnitelman kehittämiseksi perustettiin toimikunta. Duodecim-seura otti vuorostaan viralliseksi ohjelmakseen tuberkuloosinvastustamistyön lääketieteen kandidaatti (myöhemmin hygienian professori) Taavetti Laitisen ehdotuksesta 1896. Terveydenhoitolehden päätoimittaja Konrad Relander (ReijoWaara) oli myös säätyvaltiopäivien jäsen, ja hän sai hyväksytyksi vuoden 1897 valtiopäivillä lakialoitteen, jonka mukaan yleisillä varoilla oli rakennettava parantola vähävaraisten keuhkotautisten hoitamista varten. Lisäksi valtiovallan oli tuettava taloudellisesti yksityisillä varoilla rakennettavia keuhkotautiparantoloita ja tuberkuloosin vastustamiseksi tehtyä valistustyötä. Kaksi ensimmäistä parantolaa aloittivat toimintansa 1903. Toinen niistä (Takaharju) oli Duodecim-seuran aikaansaama ja toinen (Nummelan parantola) oli Finska Läkaresällskapetin työn tulos.

Terveydenhoitolehti ja sen päätoimittaja Konrad ReijoWaara julistivat voimakkaasti terveysaatetta 1900-luvun alussa. ReijoWaaran aloitteesta perustettiin 1906 Kansallisen Terveysliiton väliaikainen keskustoimikunta, joka otti päätehtäväkseen tuberkuloosin vastustamisen. Varojen puute oli suuri ongelma. Sen ratkaisi kirjankustantaja Werner Söderströmin ehdotus, jonka mukaan eduskuntavaalien yhteydessä maaliskuussa 1907 järjestetään keräys kansanparantolan aikaansaamiseksi keuhkotautia sairastaville. Duodecim-seura ja Raittiuden Ystävät perustivat yhdessä väliaikaisen keräystoimikunnan. Virallinen keräyslupa saatiin aivan viime tingassa ennen vaaleja. Keräys tuotti nykyrahassa lähes 100 000 euroa. Samana vuonna keräystoimikunta vakinaistettiin ja sen nimeksi tuli Keräystoimikunta Vähävaraisten Keuhkotautisten Hyväksi. Duodecim-seura vastasi sen lääketieteellisestä toiminnasta ja Raittiuden Ystävät -seuran edustajat keräyksen käytännön toteutuksesta. Myöhemmin yhdistyksen nimeksi tuli Vähävaraisten Keuhkotautisten Avustamisyhdistys.

Finska Läkaresällskapet oli asettanut tavoitteeksi kansallisen tuberkuloosiyhdistyksen perustamisen. Ilmeisesti maaliskuussa 1907 valtiopäivävaalien yhteydessä suoritettu onnistunut varojen keräys vauhditti yhdistyksen perustamista. Toukokuussa 1907 pidetyssä kokouksessa perustettiin Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys – Föreningen för Bekämpandet af Tuberkulosen. Kesti kuitenkin yli 20 vuotta, ennen kuin tämä yhdistys ja Vähävaraisten Keuhkotautisten Avustamisyhdistys liittyivät yhteen. Näistä yhdistyksistä perustettiin 1. 1. 1930 Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys – Föreningen för Tuberkulosens Bekämpande i Finland. Vuonna 1992 yhdistyksen nimeksi tuli Hengitys ja Terveys – Lunghälsan.

(Kari Teramo, Joulumerkkien tarina)

Sairastuneet piittaamattomuuden ja hyväksikäytön uhreina

Yhteiskunnan hitaus reagoida rajattua väestönosaa koskeviin ongelmiin on usein ilmeistä. Hämmentävää on, että myös koko väestöä koskevassa tarpeessa voidaan viivytellä kohtuuttomasti, mikä merkitsee ongelmien lisääntymistä ja kasvavaa kärsimystä niin yksilöiden kuin perheiden kohdalla. Erikseen tuberkuloosipotilaille suunnattujen parantoloiden perustaminen oli alkujaan hidasta ja siihen liittyi riitoja. Ainoastaan välittömässä eristämistarpeessa olevien lasten kohdalla toimittiin kohtuullisessa aikataulussa - kun eristämisestä ensin oli saatu positiivisia kokemuksia muualla. Ilman yksityisten tahojen apua ja joulumerkeistä saatuja varoja avunsaanti olisi varmasti ollut vieläkin rajatumpaa. Toisaalta yhteiskuntaa ja terveydenhuoltoa rasittivat tuberkuloosin ohella muutkin ongelmat sortopolitiikan alaisessa, kansalaissodan repimässä ja sitten sotaan joutuneessa Suomessa.

Välitöntä hoitoa ja eristämistä vaativien tautien ja sairauksien synnyttämät tarpeet tarjoavat aina mahdollisuuksia häikäilemättömälle toiminnalle. Osa erehdyksistä johtuu varmasti tietämättömyydestä, mutta on myös itsekkyyden aikaansaamaa hyväksikäyttöä ja piittaamattomuutta. Unohdetaan, että niilläkin joita hoidetaan ja joiden oikeuksia ainakin näennäisesti ajetaan, voi olla hoitohenkilökunnan näkemysten kanssa ristiriidassa olevia tarpeita, joita tulisi kuunnella ja mahdollisuuksien mukaan ehkä toteuttaa.

Hoitoa ja huolenpitoa voidaan pahimmillaan käyttää kulissina epätoivotun aineksen vaientamiseen - yhteiskuntaa arvostelevien kansalaisten ja muun muassa homoseksuaalien lääkehoito ja sulkeminen mielisairaaloihin mm. Neuvostoliitossa - tai suorastaan eliminoimiseen:

Vuonna 2001 Japanin valtiota vastaan nostettiin syyte maan hallituksen ylläpitämistä leprasiirtoloista. Käsittely johti päätökseen, jonka mukaan hallitus oli kohdellut potilaita väärin. Alueoikeus määräsi valtion maksamaan korvauksia entisille potilaille. Vuonna 2002 käynnistettiin virallinen tutkimus siirtoloista, ja maaliskuussa 2005 hallituksen toiminta tuomittiin jyrkästi: "Japanin ehdottoman eristämisen politiikalla… ei ollut lainkaan tieteellisiä perusteita." Aina 1950-luvulle saakka siirtoloiden henkilökunta surmasi monia lepraan sairastuneista lapsista.
(Lepra, Wikipedia 3.8.2014)

- - - 

Joulun herkistämän mielen tunteellisuuteen ovat sittemmin vedonneet useat hyvältä vaikuttavat yhteisöt ja yhdistykset. 2000-luvun tunnetuimpia tapauksia lienee syöpälasten tukemiseksi tekemäänsä kalenteria puhelimitse kaupannut yhdistys, joka teki merkittävimmät myyntikamppanjansa juuri joulun alla. Yhdistys todettiin myöhemmin huijarifirmaksi: kalentereiden tuotosta varsin pieni osa meni sairastuneiden lasten ja heidän perheidensä tukemiseen, varsinaisen tuotto päätyi keräyksen järjestäjän taskuun. Huijauksen kohteeksi joutuivat myös firman puhelinmyyjät, jotka tekivät työtä pienellä palkalla ja usein hyvässä luulossa.

Valitettavaa onkin, että hämärä toiminta asettaa epäilyksenalaiseksi myös sellaiset tahot, joiden toiminta on epäitsekästä ja joita tarvitaan. 

Professori Kari Teramo: Joulumerkkien tarina (duodecimlehti.fi)
Joulumerkit (joulustajouluun.vuodatus.net) 

kts. myös:
Hyväntekeväisyysmerkit, Kolera-allasSurumerkki