Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Paholainen tekee mitä vain houkutellakseen sinut ennenaikaiseen hautaan. Hän yrittää kaikkea unipillereiden tyrkyttämisestä helvetin naurunalaiseksi saattamiseen. Hän panee koko helvetin liikkeelle (ja panisi mieluusti taivaankin jos voisi) pysäyttääkseen sydämesi ja voidakseen julistaa sinut kuolleeksi.

(Joni Eareckson Tada, Oikeus elää, oikeus kuolla, s. 116)

Musti makaa kuolleena keittiönportaiden luona. Ja Liv seisoo ihmetellen sitä katsomassa. Koiran ylitse on levitetty säkki, mutta se on liukunut syrjään, niin että pää on näkyvissä. - Mikä Mustin on? Se ei nuku. Sille on tapahtunut jotakin muuta - jotakin enemmän. Äiti sanoo, että se on kuollut. Mutta mitä on tuo: kuollut? Miksi sen ylitse on levitetty säkki? Eihän sitä voi palella. Siksikö, että se tahdotaan piiloittaa? Mutta miksi? Onko kuolema sellaista, minkä aikuiset tahtovat kätkeä? Musti-parka! Livin paras ystävä. He molemmat ovat leikkineet yhdessä jokaikinen päivä. Onko se nyt lopussa? Merkitseekö kuolema sitä, että kaikki on lopussa? 

Sokrates sanoo kuolemaa ajattelun arvokkaimmaksi tutkimuksen kohteeksi. Ihmisten kysely ei ole kohdistunut vain itse kuolemaan, vaan myös siihen, mikä sitten seuraa. Niin, kaikkein voimakkaimman kysymysmerkkinsä kuolema on asettanut elämän kohdalle. Kuolema on opettanut meitä kysymään: Mitä on elämä? Ja mikä on elämän tarkoitus? Trapistimunkkien vanha tervehdys: memento mori - muista, että kuolet - on samalla voimakas: memento vivere - muista, että elät.

(Fredrik Wislöff, Taivas, s. 9, 12)

Ennen teologia niinkuin filosofiakin oli pääasiallisesti tutkimusta in conspectu mortis, kuoleman kasvojen edessä, mutta nykyisin se muodostuu yhä enemmän siveysopiksi tätä elämää varten.
  Mitä tulee ensiksin tietoomme kuolemasta, on tietenkin totta, että eteemme on vedetty verho... Mitä taasen tulee kuolemankysymyksen herättämään huomioon kirkossa, on kait toisaalta sanottava, että voi olla paha valvomattomuuden oire, jos unohdetaan tämä rukous: opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuolla! - mutta toisaalta voi kuolemanajatukset sivuuttava aktiivisuus toiminnassa olla hyvinkin Jumalan tahdon mukaista. Sanoihan Herra itsekin: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa" (Luuk.9:60). 
  Mielestäni näyttää kuitenkin siltä, että nykyisin on suurempana vaarana unohtaa kuolema kuin muistaa sitä liian paljon.

(Osmo Tiililä, Kuolema, ss. 5-6, Wsoy 1961)

Ihmis- ja elämänarvon etiikka -
Abortti, Eutanasia ym.

XXX EARECKSON TADA, JONI: MATKA JATKUU

6 e. EARECKSON TADA, JONI: OIKEUS ELÄÄ, OIKEUS KUOLLA. Itsemurha, eutanasia, kärsimys, armo. Ristin Voitto 1993. 206. S. Kp. K3. 114-115, 116-117, 118-119, 120-121

5 e. HONG, EDNA: RAKKAUDEN LAAKSON LAPSET. Karas-Sana 1976. 167. S. Kp. K3. "Pieni, rujo Günther tuntee ensimmäisen kerran olevansa ihminen saatuaan turvapaikan Bielefeldin Beetel-laitoksista. Mutta natsien päästyä valtaan Güntheriä ja kahtatuhatta muuta vammaista lasta odottaa joukkotuho. Güntherin oma 'Fritz-pastori' nousee yksinään natsihallitusta vastaan, ja tapahtuu ihme... Tositarina vammaisesta ja hyljeksitystä lapsesta, jonka elämän rakkaus muutti." 

5 e. RANTANEN, MERJA - RONKAINEN, OLAVI: ÄÄNETÖN HUUTO. Kirja elämän puolesta: abortti ei ole ainoa vaihtoehto... Kuva ja Sana 1986. 144. Kuv. N. K3.

Kuolema

3 e. HUNT, GLADYS: KUOLEMA - TIE VALOON. Kirjaneliö 1974. 130. N. K3. Englanninkielinen alkuteos THE CHRISTIAN WAY OF DEATH ilmestynyt 1973.

3 e. KOMP, DIANE M.: IKKUNA TAIVAASEEN. Lapset näkevät kuolemassa elämän. Aika 1995. 113. S. Kp. K3. "Lasten syöpäsairauksiin erikoistunut lääkäri kuvaa vakavsti sairaiden lasten kokemuksia kuoleman lähestyessä. Monien mielestä viattomien lasten kärsimys ja kuolema todistavat kaikkein väkevimmin rakastavaa Jumalaa vastaan. Mutta elämä pienten potilaiden rinnalla vakuutti epäilemän lääkärin uskomaan rakastavaan Jumalaan. Riipaisevan rehellinen kirja on kertomus erään epäilijän tiestä uskoon oppainaan hänen omat lapsipotilaansa..." 

XXX TIILILÄ, OSMO: KUOLEMA. Wsoy 1961

1 e. WINTER, DAVID: MITÄ KUOLEMAN JÄLKEEN? Kysymyksiä ja vastauksia tuonpuoleisesta elämästä. Päivä 1992. 48. N. K3. "Tässä kirjassa tutkimme Raamatun vastauksia kysymyksiin elämästä ja kuolemasta."

Surutyö

3 e. NIEMELÄ, PIRJO: HOPEINEN VIIVA. Karas-Sana 1981. 101. S. Kp. K3, eln. Pirjo Niemelän miehen Matin ohjaama kone putosi ukkosmyrskyssä Ruotsissa. Herkällä tavalla Pirjo Niemelä muistelee koulu- ja nuoruusvuosiaan, rakastumista, seurustelua ja naimisiinmenoa - puolison poismenoa, ahdistusta, surua ja selviytymistä. "Hitaasti yksinäisyyteen alkaa kajastaa valoa, mutta kipu on elettävä pois pala palalta, uusi elämänilo otettava vastaan. Eikä rakkaus ole kuollut."

3 e. SMITH, MALCOM: ELÄMÄ JATKUU. Päivä 1997. 56. Kuv. S. K4.

0,90 e. WISLÖFF, FREDRIK: SINULLE JOKA OLET MENETTÄNYT LÄHEISESI. Kirjapaja 2002. 27p. 71. N. K3.