tarjoukset, tilaukset ja tiedustelut sähköpostitse armas.hepovirta@gmail.com

KULTAOMENA ja historian siipien havina

kts. myytävät aikakauslehdet täällä   poliittiset lehdet täällä 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Kotimaisten aikakauslehtien historiaa

Apu

Suosituin kotimainen yleisaikakauslehti Seuran ohella. Perusti Yrjö Lyytikäinen (kirjapainonomistaja K. F. Puromiehen avustamana) vuonna 1933. Tärkeä osa lehden ideaa oli 1930-luvun lamavuosista kärsineiden auttaminen: lehden myyjiksi otettiin työttömiä, jotka saivat myydyistä lehdistä reilun provision. Laajempi katsaus lehden historiaan täällä

Koti

Kotikasvatusyhdistyksen äänenkannattaja. Uskonnollissävyinen kotien hartautta, kasvatusta ja suomenkielistä sivistystä kohottava lehti ilmestyi kuukausittain vuodesta 1911. Päätoimittajana oli kouluneuvos Vilho Reima, kotikasvatusyhdistyksen toiminnanjohtaja. Reima kirjoitti lehdessä äitienpäivän tarpeellisuudesta jo vuonna 1912. Ensimmäinen suomalainen äitienpäivä vietettiin 7.7.1918 klo 18 Alavieskan kansakoululla. Äitienpäivän isä osallistui ahkerasti myös politiikkaan ja toimi Suomalaisen Puolueen kansanedustajana. Reima harrasti kansakoulujen ja kansanopistojen asiaa ja mm. perusti Tuusulan kansanopiston. 

Miten surullista, jopa edesvastuutonta on, ellei esimerkiksi lapsia jo pienenä ollessa ole opetettu liittämään käsiään yhteen rukoillakseen ilta- ja aamurukouksiaan. --- . Häpeästä saamme usein painaa päämme alas ja nöyrästi tunnustaa olevamme huonoja äitejä ja isiä, ei niin kuin esimerkiksi vanhempamme, jotka - vaikka heikostikin - pyysivät johdattaa lapsensa sanan harjoitukseen. --- . Niin kuin kristillismielinen henki vaikuttaa "maan suolana" ympäristössään, tulee maailmanmielinen henki osaltaan tuottamaan kirousta. Me nykyajan sukupolvi olemme varsin vastuunalaisia siitä, mitä soisimme tuleville sukupolville: kristillistä mieltä vaiko maailmanmielistä henkeä.

(Aaro Linnola, Koti-lehti nro 9/1939) 

Kotiliesi

Suomen ensimmäinen naisille suunnattu kodinhoitoon, ruoanlaittoon ja talouden kysymyksiin keskittyvä perhelehti alkoi ilmestyä 1922. 1930- ja 40-lukujen kauniita Wendelin-kansia. Lehdessä julkaistiin vuodesta 1934 vuoteen 1975 Waltarin ja Osmo Alhon runollista Kiekua ja Kaikua. 

Vanhaan eurooppalaisen sarjakuvan tapaan Kieku ja Kaiku ei käyttänyt puhekuplia, vaan tarina kerrottiin ruutujen alle sijoitetuilla, Mika Waltarin riimittelemillä kuvateksteillä. Sarjakuvan tavallinen syntyprosessi oli se, että Asmo Alho keksi tarinaluonnoksen ja Waltari kirjoitti siihen kuvatekstit, joiden pohjalta Alho piirsi sarjakuvan puhtaaksi. Sarjakuvan suosion salaisuus olivat Waltarin nokkelasti riimittelemät tekstit, joissa tavallisesti käytettiin vaikeita kolmitavuisia loppusointuja, kuten "Kissakin jää joskus hiirettä / jos se pitää liian kiirettä" tai "Opetus on oiva tällistä / törmäily on häpeällistä". Muun muassa aikansa kuuluisin runoilija, professori V. A. Koskenniemi, kertoi lukevansa Kiekua ja Kaikua vain nähdäkseen, kuinka paljon kolmitavuisia loppusointuja Waltari pystyy keksimään. Vaikka Waltari lopetti varsinaisen kirjailijannuransa 1964, jolloin häneltä ilmestyi hänen viimeinen romaaninsa, Kieku ja Kaiku - riimejä häneltä syntyi yhä helposti. Sarjakuvan tekeminen päättyi Asmo Alhon poismenoon 1975. Waltarin lisäksi riimejä kirjoittivat sarjan historian aikana myös Valentin (Ensio Rislakki), Fr. Ruotsalainen ja Viljo Kajava.

(Kieku ja Kaiku, Wikipedia)

kts. laajempi selostus

Me Naiset

Vuodesta 1952 ilmestynyt naisten aikakauslehti, jonka Sanoma Osakeyhtiö osti 1957. Kun lehti vuonna 1960 alkoi viikottaisen ilmestymisen, siitä tuli Suomen ensimmäinen naisten viikkolehti. Kohderyhmäksi valikoitui keski-ikää nuorempi naisväestö. 1960-70 -luvuilla lehti osoitti jonkinlaista edistyksellisyyttä naisten oikeuksien ajamisessa, muun muassa suhteessa aborttiin. Kohderyhmästä johtuen lehti saattoi olla keskivertoa rohkeampi, mutta erityistä räväkkyyttä jutut eivät osoittaneet. Kyseessä oli vain hieman normaalia kantaaottavampi viihdelehti. Viimeistään 1990-luvulle tultaessa lehti menetti värikkyytensä ja asettui osaksi naistenlehtien yllätyksetöntä viihdemassaa. 2010-luvulla Me Naiset on uudelleen nostanut päätään naistenlehtien valtavirrasta - se on käyttänyt keskivertoa rohkeampia äänenpainoja muun muassa suhteessa pornografiaan. Laajempi katsaus lehden historiaan täällä

Oma koti

Oma koti -lehti ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa vuosina 1932-34. Kansikuvat pääasiassa Martta Wendelin. Vaikka kodin ja perheen hoitamiseen keskittyvän lehden pääasiallinen kohde olivat naiset, sisälsi se myös miehiä kiinnostavia artikkeleita. Kauneudenhoitoa, pukeutumista ja sisustamista käsittelevien aiheiden lisäksi lehdessä oli ajankohtaisia haastatteluja, yleistajuisia tieteellisiä artikkeleita ja viihdekertomuksia.

Ensimmäisessä numerossa (1/1932) mm. tekstiilitaiteilija Maija Kansasen haastattelu, nimimerkki Henkilääkärin pakinointia miesten parturoinnista ja arkkitehti Salme Setälän artikkeli arkuista, komeroista ja kaapeista. 

Lehdessä julkaistiin Mika Waltarin kirjoittamaa, Osmo Alhon piirtämää kevyesti opettavaista ja hauskan runollisesti riimiteltyä Kiekua ja Kaikua. Waltarin nimimerkki oli Hannes-setä. Sarjakuvasta tuli erittäin suosittu ja Oma Koti -lehden lopettaessa vuonna 1934 sen julkaisu siirtyi Kotiliesi -lehteen. 

Suomen Kuvalehti

Vuonna 1916 perustetun Suomen Kuvalehden ensimmäinen päätoimittaja Matti Kivekäs toimi sanitäärinä Tampereen taisteluissa ja sai surmansa punaisten luodista 4. huhtikuuta 1918. Hänen jälkeensä päätoimittajana ovat toimineet mm. L. M. Viherjuuri (1918-36) Ilmari Turja (1936-51), Ensio Rislakki (1952-60) ja Leo Tujunen (1961-74). Etenkin Viherjuuren ja Rislakin kaudet olivat lehden kehityksen kannalta tärkeitä. Lehden tyylin loi pitkälti Viherjuuri. 1910- ja 20-lukujen numerot ovat paitsi hieno dokumentti maltillisen porvarilehden tavasta välittää koti- ja ulkomaiden tapahtumia itsenäistymisen ajan Suomessa, myös antavat hyvän kuvan aikakauden estetiikasta. 1920-luvulla noin puolet sisällöstä oli ilmoitus- ja mainossivuja. Suomen ensimmäinen ristisanatehtävä ilmestyi Suomen Kuvalehden numerossa 6/1925. Kts. laajempi selostus

Valokeila

Yksityisyrittäjäin Kustannus Oy:n julkaisema, yrittäjähenkisesti painottunut yleissivistävä aikakauslehti, korosti - jälleenrakentamisen hengessä - kansakunnan aineellista sekä henkistä rakentumista. Suomen Kuvalehden tyylisesti kirjoituksia yhteiskunnallisen elämän, kotitalouden ja kulttuurin eri osa-alueilta. Lehden päätoimittaja oli Hertta-Liisa Vataja (91 vuotiaana vuonna 2009 kuollut Hertta-Liisa Vataja-Ääri?)

Suomen kotien elämä sodan vuosina on poikennut monin tavoin vanhasta rauhanaikaisesta elämästämme. Rauhanajan koteihin mahtui ulkonaisesti katsoen paljon enemmän valoa ja lämpöä. Silloin oli saatavissa kaikkea, minkä avulla kodit voitiin tehdä viihtyisiksi ja mukaviksi olinsijoiksi jäsenilleen. Vastakohta nykyiseen tuntuu suurelta varsinkin, jos ajattelemme niitä uusia koteja, joita perustettiin silloin ja nyt... Rauhanajan herttainen huolettomuus on kadonnut kotiemme elämästä. Paitsi ulkonaisen mukavuuden puutetta ne ovat sodan vuosina kokeneet huolen ja murheen poissaolevista isistä, pojista ja tyttösistään... Mutta eikö tämä monien murheiden jalostama koti ole sittenkin sisäisesti rikkaampi kuin entisajan rauhan koti? Eivätkö kodit sittenkin ole sisäisissä arvoissa voittaneet sen, minkä ne ulkonaisesti katsoen ovat menettäneet? Ovathan huolet ja murheet liittäneet kodin jäsenet entistä lujemmin toisiinsa ja kodin arvo on ikäänkuin kirkastunut jäsenilleen.

(Pääministerin puoliso Alli Paasikivi VALOKEILA -lehden pääkirjoituksessa, lehden ensimmäinen numero)

Pääkirjoitukset 1/1945, 2/1945 (Oiva Turunen) ja 3/1945 (Arkkipiispa Aleksi Lehtonen)

On helposti todistettavissa, että grafologia voi suuresti auttaa työnantajaa, liikemiestä ja konttoripäällikköä hänen etsiessään apulaista itselleen. Käsiala tekee jo edeltäpäin selväksi asianomaisen hyvät ja heikot ominaisuudet esimerkiksi työssä. Epärehellisyys, vilpillisyys ja petollisuus näkyvät käsialassa, vaikka niiden selvillesaaminen ei ole aina kaikkein helpointa käsialantutkijalle. Ja tästähän ei ole enää välimatkaa ns. rikollisiin taipumuksiin, jotka nekin pystyy paljastamaan. Tosin niiden tulkinnassa on myös noudatettava suurta varovaisuutta - on muistettava, että kukaan ei vielä voi erottaa, missä määrin olosuhteet, ns. ympäristötekijät, kulloinkin ovat vaikuttamassa luonteessa. Voi olla - inhimillisesti katsoen - että joku pysyy koko ikänsä rehellisenä ihmisenä suureksi osaksi vain ympäristönsä ansiosta ja sitä emme voi tyystin nähdä käsialasta.

(Leo Pennanen, Mitä hyötyä on käsialantutkimuksesta. 3/45)

Kansikuva 8/1945 (Helena Kara uudessa elokuvassaan) ja 10/1945 (Suomen kaunein myyjätär Irja Alho, Miss Suomi 1945)

Takakansi 3/1945 ja 7/1945

Viikkosanomat

Viikkosanomat oli vuosina 1922-1975 julkaistu kerran viikossa ilmestynyt suomalainen uutiskuvalehti, jota vuodesta 1943 kustansi Sanoma Osakeyhtiö. Lehdessä julkaistiin uutisia sekä kotimaan että ulkomaan tapahtumista. Siinä oli myös viihteellistä aineistoa, kuten sarjakuvia (Masi, Tenavat) ja sanaristikoita sekä Karin pilapiirroksia. Viikkosanomien kolumnisteina pakinoivat muun muassa yhdysvaltalainen Art Buchwald ja suomalainen Ksantippa.

Lehden perustajina olivat vuonna 1922 teollisuusyhtiöt, ja sitä julkaisi Viikkosanomien Kustannus Oy.

1950-luvulla Aatos Erkko uudisti lehden ja siinä alettiin julkaista uudentyyppisiä kuvareportaaseja amerikkalaisen Life-lehden esikuvan mukaan. Ensimmäinen tällainen kuvareportaasi käsitteli vuoden 1956 yleislakkoa. Viikkosanomien kuvaajina toimivat muiden muassa Caj Bremer, Seppo Saves ja Kristian Runeberg.

Viikkosanomat julkaisi 26. maaliskuuta 1959 laulaja Olavi Virran epäonnistuneesta esiintymisestä Ilomantsissa laajan artikkelin, jossa väitettiin Virran olleen juovuksissa ja häntä nimitettiin "laulavaksi lihapullaksi". Tästä artikkelista katsotaan alkaneen Olavi Virran uran alamäen.

Rautatiekirjakaupan irtonumeromyynnissä Viikkosanomat oli vuonna 1953 sijalla 9, vuonna 1963 sijalla 16 ja vuonna 1973 sijalla 22. 1960-luvulta alkaen koventunut lehtikilpailu ja television ohjelmatarjonta heikensivät Viikkosanomien asemaa niin, että lehti lakkautettiin 1975.

(Viikkosanomat, Wikipedia 8.1.2015)

kts. laajempi selostus