Rautatieaiheisia postikortteja täällä

ASEMAPÄÄLLIKKÖ GUSTAF ALFRED SANDELL ja ratapenkereen hiekka

HIEKKAJUNA. BANAN BALLASTERAS. Foto G. A. Sandell, Kuusa. Kulkenut Myllykosken asemalle. Leima Turku 30.III.18. Saarismerkit 2 x 10p + 5p.

Rautatievirkailija G. A. Sandellin kuvaamassa kortissa miehet lapioivat hiekkaa ratapenkalle. Rautatieläisten työntekoa kuvaava kortti on kulkenut G. A. Sandellille Myllykosken asemalle sisällissodan aikaan maaliskuussa 1918, jolloin Kouvola oli punaisten hallussa. Postikortin 25 pennin taksa on kansanvaltuuskunnan korottama eli säätämä taksa, joka oli voimassa punaisten alueella. Myöhemmin keväällä myös Vaasan senaatti korotti postimaksuja.

Suomen valokuvataiteen museon mukaan rautatievirkailija G. A. Sandell aloitti valokuvaamisen 1899 ja oli Amatörfotografklubben i Helsingforsin jäsen 1899-1902. Sandellin valokuvista on painettu ainakin kolme rautatieläisten työntekoa Pietarin asemalla ja radalla kuvaavaa korttia, jotka ilmestyivät 1909. 

Sandell-korttien määrä ja painosmäärä ei ole tiedossani, mutta suuria painosmääriä korteista ei otettu. Kortit ovat kohtalaisen harvinaisia keräilykohteita, ja tämä saattaa olla ainoa, joka on kulkenut kuvaajalleen.

Rautatievirkailija ja amatöörivalokuvaaja Sandell oli Myllykosken asemapäällikkö. Tärkeässä virassa toimiminen sisällissodan aikana oli haastavaa ja sisälsi omaantuntoon ja aatteellisuuteen kohdistuvan moraalisen paineen. Sodan kumpikin puoli vaati alueellaan toimivilta virkailijoilta ehdotonta uskollisuutta ja julkaisi asetuksia, joiden noudattamista virkailijat valvoivat. Nopean joukkojensiirron mahdollistavat junat olivat haluttua riistaa kummallakin puolella ja myös ratoja räjäyteltiin puolin ja toisin. 

Ennen sisällissotaa Gustaf Alfred Sandell toimi rautatievirkailijana ainakin Helsingissä, Pietarissa ja Imatralla ja asemapäällikkönä Kuusassa ja Myllykoskella. Wikipedian mukaan Sandell toimi Myllykosken asemapäällikkönä C. G. von Essenin kanssa 1907-1918. Pohjalainen-lehti 15.9.1911 kertoo Kuusan asemapäällikkö Sandell'in nimityksestä Myllykosken asemapäällikön virkaan lokakuun alusta, joten Sandell on tullut Myllykoskelle lokakuussa 1911.

Kellastuneet ovat muistojemme lehdet

Senaatin kansliatoimikunnan julkaisema "Suomalainen Wirallinen Lehti" tiedottaa asemapäällikkö Sandellin maaliskuussa 1912 hakemasta avioerosta. 

HAASTE.
   Fransiska Anna Sandell, omaa sukua Boeck, joka häijyydestä ja ynseydestä on jättänyt Myllykosken asemalla Sippolan pitäjän Viialan kylässä asuvan miehensä, asemapäällikkö Gustaf Alfred Sandellin ja matkustanut ulkomaille aikomuksessa ettei enää ole eikä asu hänen kanssaan, ilman että hänen olopaikkansa on tunnettu, kutsutaan täten niiden lakimääräisten käräjien, jotka syksyllä 1913 vastedes määrättävällä ajalla ja paikalla toimitetaan Vehkalahden ja Sippolan pitäjien käräjäkunnassa, ensimmäisenä (1) istuntopäivänä vastaamaan miestään asemapäällikkö Sandellia kun tämä tässä yllä määrätyssä oikeudenistunnossa aikoo hakea avioeroa ja samalla saada Fransiska Anna Sandell julistetuksi menettäneeksi naimaosuutensa pesässä. Haasteenhakija on pidättänyt itselleen avonaisen puhevallan, ja muistutetaan, että vaikkei haastettu saapuisi vastaamaan, asia kuitenkin otetaan tutkittavaksi ja ratkaistaan.
   Haminassa, Kymin tuomiokunnan kansliassa, 23 p:nä maaliskuuta 1912.
   Tuomarinviran puolesta:
   Ossian Karsten

(Suomen Wirallinen Lehti, 15.4.1912)

Rautateiden palveluksessa kirjurina parikymppisenä nuorukaisena 1880-luvun lopulla aloittaneen Sandellin ura on ollut nousujohteinen. Huhtikuussa 1905 Sandell on ylennyt Pietarin aseman toisesta kirjanpitäjästä ensimmäiseksi, kesäkuussa hän on vaihtanut paikkaa Imatran aseman kirjanpitäjän kanssa, ja vihdoin helmikuussa 1907 hänet on valittu asemapäällikön virkaan Kuusaan.

Wiipuri-lehdessä 17.6.1906 julkaistu "uutinen" asemakirjuri Sandellin ruotsinkielisestä kirjeestä kertoo aikakauden kielipoliittisesta taistelusta: 

Ainakin rautatieherroillemme näkyy olevan ruotsinkieli tavattoman rakas koska lakivastaisestikin sitä käytetään. Niinpä on meille taas ilmoitettu, että supisuomalaisessa Ruokolahden kunnassa sijaitsevalta Imatran asemalta on eräälle täkäläiselle toiminimelle toimitettu ruotsinkielinen tiedustelu eräiden tavaralähetysten suhteen. Alla paperissa oli "G. A. Sandell".

Asemapäällikön virka oli tärkeä valtiollinen virka. Virkaan kuului vapaa asuntoetu ja palkan suuruuteen vaikutti palveluvuosien lisäksi muun muassa aseman koko. Kun rautatiehenkilökunnalla lisäksi oli ilmainen terveydenhoito ja junamatkoilla vapaalippuoikeus, voidaan päätellä, että Sandell eli kohtalaisen mukavaa ja turvattua elämää.

Kesäkuusta 1912 joulukuuhun 1914 lehdistä löytyy toistuvia ilmoituksia joissa asemapäällikkö Sandell ilmoittaa ostavansa "muinaismuistoesineitä" kuten "kattokruunuja, peilejä, ryijyjä, aseita, kivikaluja (Ukonnuolia), porsliineja". Muinaismuistojen lisäksi Sandellia kiinnostaa maalaustaide: "Ostan Edelfeltin, Munsterhjelmin, Wrightin, Ekmanin, Gallenin, Uotilan y.m. tunnettujen maalarien tauluja sekä vanhempia tauluja v. 1700 ja 1800." (Turun Lehti 20.11.1914)

Avioero vapautti asemapäällikön ajattelemasta ikävää tilannetta, että huolella hankitut tavarat mahdollisen kuolemantapauksen sattuessa joutuisivat puolisolle, joka oli matkannut muille maille.

Marraskuussa 1915 Sandell joutuu käräjille edellisen vuoden joulukuussa tapahtuneen onnettomuuden johdosta. Asemapäällikköä syytetään huolimattomuudesta tämän pakotettua konduktööri Hännisen siirtämään vaunuja ratapihalla, vaikka tiesi junan olevan tulossa. Junat olivatkin sitten törmänneet toisiinsa. 

JUNAONNETTOMUUS MYLLYKOSKEN ASEMALLA. Veturi ja vaunuja rikkoutunut. Ihmishenkiä ei joutunut tapaturman uhriksi.
   Noin klo 6,15 eilen illalla Kouvolasta lähtenyt matkustajajuna saapui Myllykosken asemalle Kotkan radalla, missä se ajoi tavaravaunuja vaihtavan tavarajunan päälle, jolloin veturista rikkoontui puskurit sekä kaksi tavaravaunua murskaantui pahoin. Sekä veturi että vaunut suistuivat kiskoilta. Ihmishenkiä ei joutunut tapaturman uhriksi. Ainoastaan mukana ollut postiljooni Nyström loukkaantui lievästi. Tavarajunan veturi ei sanottavasti vioittunut. 
   Kouvolasta lähetettiin apua onnettomuuspaikalle. Rata saatiin osittain selväksi noin klo ½ 9 ajoissa. Kotkaan saapui juna 10 ajoissa illalla. 
   Tämän sattuneen onnettomuustapauksen johdosta ei saatu postia, minkä vuoksi lehdestämme on jäänyt joukko uutisia pois.
   Myöhemmin ilmoitettiin meille:
   Matkustajaveturin etuosa särkyi pahasti. Yksi pakaasivaunu meni aivan pirstaleiksi. Onnettomuuspaikalle sähkötettiin Haminan juna Inkeroisista matkustajia hakemaan, jotka Kotkasta lähetetty juna haki sitten Inkeroisista edelleen Kotkaan. 
   Rataa ei vielä myöhään illalla saatu selväksi.
   Useita matkustajia sai lievempiä ruhjevammoja yhteentörmäyksen aiheuttamasta sysäyksestä sekä vaunujen hyllyiltä putoilevista matkatavaroista. 
   Syynä onnettomuuteen arvellaan olleen se, että Kouvolasta oli ilmoitettu junan saapuvan myöhästyneenä, joten vaihtoa suorittava tavarajuna ei aavistanut matkustajajunan niin ajoissa saapuvan kun se Myllykoskelle saapui.

(Eteenpäin 10.12.1914)

Eilisessä lehdessämme kerrottujen tietojen lisäksi olemme saaneet seuraavia tarkempia tietoja:
   Yhteentörmäys sattui pääradasta Myllykosken tehtaalle haaraantuvassa n.s. englantilaisessa vaihteessa. Päärata kaartuu vaihteen Kouvolan puoleisessa päässä metsän taakse, joten kummastakaan junasta ei ole voitu huomata junien lähestymistä niin ajoissa, että vaara olisi ollut vältettävissä. Niinpä junat joutuivatkin juuri risteyksessä yhteen.
   Matkustajia tapaturmain uhriksi joutumasta pelasti se, että matkustajajunan äkkinäisen ja voimakkaan hätäjarrutuksen johdosta katkesivat kytkyimet pakaasivaunun ja matkustajavaunujen väliltä ja matkustajavaunut pysähtyivät 5 metrin päähän onnettomuuspaikalta, pakaasi- ja postivaunun vieriessä junan mukana työjunan päälle. Jos kytkyimet eivät olisi katkenneet ja matkustajavaunut pysähtyneet, olisi onnettomuus ehdottomasti suurempi ja matkustajain loukkaantumisia olisi voinut sattua.
   Molempien veturien etuosat särkyivät aina höyrypannuun asti. Vikaantunut matkustajaveturi saapui eilen klo 11 ap. Kotkaan. Matkustajajunaa kuletti A. Salo ja lämmittäjä Jokinen, työjunaa Elo. 
   Yhteentörmäyksessä on myös vikaantunut joku määrä tavaroita.
   Tutkimuksia yhteentörmäyksen syistä alettiin pitää eilen ja jatketaan niitä vielä.

(Eteenpäin 11.12.1914)

Uutinen samalla sivulla: "Alkoholimyrkytykseen kuollut. Tk. 9 pnä tavattiin Kellomäen asemalla vaihdekojusta asemamies Svande Lehtonen tajuttomassa tilassa. Kun huomattiin hänen nauttineen lamppuspriitä, toimitettiin hänet heti Viipuriin sairashuoneelle, jonne päästyä hänet havaittiin kuolleeksi. Lehtonen oli 36 vuotias ja jäi häneltä vaimo ja kaksi lasta, jotka asuvat Kouvolassa."

MYLLYKOSKEN JUNA-ASEMALLA TAPAHTUNUT ONNETTOMUUS. Tutkimus päättynyt.
   Myllykosken asemalla tk. 9 pnä tapahtuneen junaonnettomuuden johdosta piti tutkinnon seitsemännen jakson liikennetarkastaja tk. 12, 13 ja 14 pnä. Tutkinnossa on käynyt selville, että Myllykosken asemapäällikkö Sandell määräsi työjunassa palaavan vt. konduktööri A. Hännisen ottamaan lastia, vaikka Hänninen huomautti, ettei hänellä ole yhtään jarrumiestä eikä minkäänlaisia junasignaaleja, ei edes käsilyhtyäkään, sillä hänet oli määrätty tyhjällä veturilla palaamaan, minkä vuoksi Hännisen mielestä ei näin ollen olisi voinut lähteä linjalle junan kanssa. Näistä huomautuksista välittämättä asemapäällikkö antoi lyhdyn vaihdemiehen kädestä Hänniselle ja määräsi lähtemään. Asemapäällikön määräyksen perusteella ja kun oli ilmoitettu, että Kouvolasta lähtenyt matkustajajuna oli myöhästynyt, lähti Hänninen ottamaan vaunuja. Tutkinnossa kävi myöskin selville, että vaunujen ottaminen kävi pikaisesti. Jos vaihdemiehellä olisi ollut käsilyhty ja paikoillaan, olisi yhteentörmäys vältetty.
   Asemapäällikkö Sandell on taas puolestaan väittänyt onnettomuuteen syyllisiksi matkustajajunan kuljettajaa A. Saloa ja työjunan vt. konduktööri Hännistä.
   Liikennetarkastaja on lausunut käsityksenään, että syylliseksi onnettomuuteen on katsottava asemapäällikkö Sandell.
   Asian lopullinen käsittely alistetaan kihlakunnan oikeuden tutkittavaksi ja ratkaistavaksi.

(Eteenpäin 15.12.1914)

MYLLYKOSKEN JUNAONNETTOMUUS OIKEUDESSA. Viime jouluk. 9 pnä tapahtuneen yhteentörmäyksen johdosta Myllykosken asemalla oli Vehkalahden ja Sippolan syyskäräjille eilispäiväksi haastettu Myllykosken asemapäällikkö Gustaf Alfred Sandell ja v.t. konduktööri Adam Hänninen syytettyinä huolimattomuudesta virantoimituksessa. Asiassa, jonka käsittely kesti 6 tuntia, kuulusteltiin 17 todistajaa. Juttu lykättiin asiallisten pyynnöstä ensi talvikäräjäin toiseen istuntopäivään.

(Haminan Lehti 18.11.1915)

Sandell pyytää siirtoa toisiin tehtäviin, mutta joutuu pysymään virassaan Myllykoskella.

HYLÄTTY ANOMUS. Senaatti on hylännyt Myllykosken aseman asemapäällikön G. A. Sandellin anomuksen tulla nimitetyksi toiseen virkaan valtionrautateillä huolimatta siitä, että kanne häntä vastaan on vireillä.

(Juna-lehti 27.7.1916)

Joulukuussa 1916 annetussa päätöksessä Sandell tuomitaan 500 mk sakkoihin, 2.198 mk 44 p korvauksiin valtionrautateille ja lisäksi maksamaan 350 mk oikeudenkäyntikuluja sekä 90 mk todistajainpalkkioita. 

Sisällissodan jälkeisten selvittelyjen yhteydessä myös Sandell saa eron asemapäällikön virasta: 

- Erotettu kapinallinen asemapäällikkö. Suhteestaan punaisiin kapinallisiin on rautatiehallitus erottanut virastaan Tavastilan aseman asemapäällikön J. Grömbergin.
   Omasta pyynnöstään on saanut virkaeron Myllykosken aseman asemapäällikkö G. Sandell.

(Etelä-Suomi 16.11.1918)

Ero hyväpalkkaisesta virasta ja virka-asunnon menetys merkitsi huomattavaa elintason laskua. Kaksi vuotta aiemmin tuomitut sakot ja korvaukset olivat ilmeisesti myös maksamatta; tuomio oli Sandellin tekemän valituksen johdosta siirtynyt korkeamman tuomioistuimen käsiteltäväksi. 

Sisällissodan aikainen ja jälkeinen levottomuus mahdollisti kaikenlaisen keinottelun ja vilpin harjoittamisen epävakaissa oloissa. Monet kodit olivat menettäneet isänsä ja poikansa tai muuten toimeentulonsa. Punaisten painamaa laitonta rahaa oli vielä kohtalaisesti liikenteessä. 

Runsaan viikon kuluttua erouutisesta Sandell on päivälehtien palstoilla syytettynä väärän rahan kaupittelusta. Samoilla käräjillä tuomitaan v. t. asemapäällikkö Einar Lindblom. 

Vehkalahden-Sippolan syyskäräjillä t.k. 21 p. sakotettiin seuraavat henkilöt, nimittäin sahanomistaja Vihtori Yrjönen elintarvelain rikkomisesta ja virkamiesten sinetin murtamisesta yhteensä 6.000 markan sakkoon, sekä hänen myllärinsä Väinö Laakso samoista rikoksista 5.000 markan sakkoon. Niinikään syytettiin Myllykosken entistä asemapäällikköä, Gustaf Sandellia väärän rahan kaupittelemisesta, oikeus tuomitsi Sandellin korvaamaan nämät vahingot ja maksamaan oikeuskuluja 75 markkaa. Samaten syytettiin v.t. asemapäällikköä Einar Lindblomia laittomasta tupakan tukkukaupasta, vapaapiletin väärinkäyttämisestä, väärän rahan kaupittelemisesta ja laittomasta perunakaupasta, joita hän on harjoittanut kuluvan kesän aikana Myllykosken asemalla mutta lykättiin juttu ensi jouluk. 14 päivään, jolloin vastaajan on 400 markan sakon uhalla oltava saapuvilla. Kauppias Koriala Kaipiaisista sakotettiin elintarvelain rikkomisesta 1.000 markan sakkoon. Samanlaisista rikoksista sakotettiin useampia henkilöitä vähemmillä sakoilla.

(Kouvolan Sanomat 26.11.1918)

Einar Lindblom tuomitaan helmikuussa 1919 "luvattomasta tupakkakaupasta sekä perunoiden rajahintojen ylittämisestä 1.000 mkn sakkoon, sekä vääränrahan kaupittelemisesta 9 kk. kuritushuoneeseen, eli nämät rangaistukset yhteenlaskettuna 9 kk. 15 p. kuritushuoneeseen ja menettämään kansalaisluottamuksen 2 vuodeksi yli rangaistusajan, sekä häneltä takavarikoidut tupakat tuomittiin kruunulle menetettäviksi." (Haminan Lehti 4.2.1919)

Sandellin junaonnettomuudesta saaman tuomion ratkaisu tulee maaliskuussa 1920. Iltalehden uutisessa onnettomuusasemaksi sanotaan virheellisesti Kouvolan asema.

Sakosta vapautettu. Korkein oikeus on vahvistanut Viipurin hovioikeuden päätöksen, jolla asemapäällikkö G. A. Sandell, joka todistettiin syypääksi Kouvolan asemalla sattuneeseen junain yhteentörmäykseen, tuomittiin 500 mk:n sakkoon sekä maksamaan erinäisiä korvauksia. Armahduskirjan nojalla vapautettiin asemapäällikkö Sandell suorittamasta hänelle tuomittua sakkoa.

(Iltalehti 17.3.1920)

Asemapäällikkö Gustaf Alfred Sandellin elämä on suistunut raiteilta; elämä kauniiden ja kalliiden tavaroiden keskellä, turvallisten eläkepäivien odotus, ehkä haaveet tulevasta lapsenlapsesta papan polvella.

Asemapäällikön suurelliset ostoilmoitukset päättyvät joulukuuhun 1914. Pian tämän jälkeen Sandellin nimeä ei löydy myöskään isompien asemien avonaisiin päällikönvirkoihin hakevien joukosta, aiemmin Sandell on ollut ahkera hakija. Ja sitten, Myllykosken onnettomuusjupakan tultua päätöksensä, Sandellin nimi katoaa lehtien uutisoinnista. Seuraava ja viimeinen löytämäni uutinen on julkaistu marraskuussa 1921. 

Ei kehystettyä kuolinilmoitusta. Ei muistokirjoituksia. Vain pieni maininta ihmisen poismenosta. 

Tammisaaressa on kuollut 53 vuoden ikäisenä entinen asemapäällikkö Gustaf Alfred Sandell. Häntä kaipaavat lähinnä tytär ja sisarukset. (Turun Sanomat 18.11.1921)

Avioeron laillisista perusteista

Ennen vuoden 1929 avioliittolakia eron saattoi saada ainoastaan tahallisen hylkäämisen tai uskottomuuden perusteella. Oli myös mahdollista anoa erivapautta muusta painavasta ja todistettavissa olevasta syystä tapahtuvaan eroon. "Käytännössä erivapausteitse avioeron sai useimmiten sellaisissa tapauksissa, joissa puolisot olivat olleet hyvin riitaisia, puoliso oli tuomittu elinkautiseen tai pitkäaikaiseen vapausrangaistukseen tai jos toinen puoliso oli tullut parantumattomasti sairaaksi." (Henriikka Lius, 2010)  

Vielä 1910-luvulla avioero oli niin hankala saada, että toisistaan eroon haluavat puolisot saattoivat lavastaa hylkäämisen. Yle.fi historia-artikkelin "Julkista nöyryytystä, syyllisen jäljittämistä ja lavastamista – tätä oli avioero sata vuotta sitten" mukaan: "Aviorikos oli tahallisen hylkäämisen rinnalla toinen oiva peruste avioerolle. Avioeroa ei tosin myönnetty, jos molemmat olivat rikokseen syyllistyneet. Pisteiden laskettiin olevan tasan... Avioeroa oli niin hankala saada, että parit saattoivat jopa lavastaa hylkäämisiään. Edellisenä päivänä noustiin teatraalisesti eroa julistaen Viron laivaan ja seuraavana tultiin hissukseen takaisin." (Yle.fi 12.9.2017)

Itsenäistymisen jälkeen 1920-luvulla laintulkinta tuntuu avartuneen ja yleinen ymmärrys avioeroja kohtaan lisääntyneen, vaikkakin eroa vielä pidettiin paheksuttavana. Se oli äärimmäinen ratkaisu, joka ainakin tavallisen kansalaisen silmissä leimasi toisen tai kummatkin osapuolet epäonnistuneeksi ja moraalisesti arveluttavaksi. Länsi-Uusimaa 23.10.1925 käy läpi edellisen vuoden avioerolukuja:

Viime vuonna esitettiin Korkeimmalle Oikeudelle erivapausanomuksia avioeroissa kaikkiaan 478. Niistä hylättiin 38 ja hyväksyttiin 440. Avioerojen syyt ovat viimeksimainituissa tapauksissa seuraavat:
   Eripuraisuus 343, Juoppous 39, Rikollisuus 14, Pitkäaikainen poissaolo 14, Mielisairaus 20, Sairaus 3.
   "Eripuraisuuden" taakse kätkeytyy tietenkin tai on kyseessä juoppous tai muuta sentapaista, vaikkakaan anomuskirjelmissä sellaista syytä ei suoraan mainita. 
   Mistä yhteiskuntapiireistä avioerojen hakijat ovat, siihen antaa seuraava tilasto selvitystä:
   Liikemiehiä, konttoristeja tai niihin verrattavia 93, Taiteilijoita 5, Työmiehiä tai niihin verrattavia 166, Maanviljelijöitä 69, Virka- tai palvelusmiehiä taikka niihin verrattavia 61, Työnjohtajia tai niihin verrattavia 23, Sotilashenkilöitä 23.

Vuonna 1929 saatu avioliittolaki, joka astui voimaan 1.1.1930, ei keventänyt avioeroa juridisena prosessina, mutta sisälsi luettelon eroon johtavista syistä, joihin vetoaminen aiemmin oli edellyttänyt erivapauden anomista. Avioeroa koskevan kappaleen ensimmäinen pykälä, avioliittolain 70§, koskee avioeron vakavimpana perusteena pidettyä huorintekemistä eli puolison pettämistä:

"Jos puoliso on rikkonut avioliiton tekemällä huorin, on toisella puolisolla oikeus saada avioero. Sama olkoon laki, jos puoliso on harjoittanut haureutta samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa taikka on sekaantunut eläimeen.​ ​Kun huoruuden perusteella tuomitaan avioeroon, voi oikeus, jos erityistä syytä on, määrätä, että syyllinen puoliso ei saa mennä uuteen avioliittoon, ennenkuin vuosi on kulunut aikaisemman avioliiton purkautumisesta."

Aiemmin erivapaudesta myönnettäviin eroperusteisiin kuulunut juoppous löytyy pykälästä 74 sisältäen myös muut huumaavat aineet: "Jos puoliso jatkuvasti väärinkäyttää huumaavia aineita, tuomittakoon toisen puolison vaatimuksesta avioeroon, milloin oikeus katsoo erittäin painavia syitä siihen olevan."

Seuraava pykälä määrittelee sairausperusteen, 75§: "Jos puoliso on avioliiton aikana tullut mielisairaaksi tai tylsämieliseksi, olkoon toisella puolisolla oikeus avioeroon, jos sairaus on jatkunut kolme vuotta eikä ole päteviä toiveita hänen pysyväisestä parantumisestaan. Milloin siihen on erittäin painavia syitä, voidaan tuomita avioeroon, vaikka sairaus on kestänyt lyhyemmän ajan, kuin edellä on sanottu."