Kun nyt olen purkamassa ja karsimassa kokoelmiani laitan sivuille kuvia ja tietoja myös isänmaallisen Suomi-kokoelman kohteista, ettei kaikki tieto myytyjen kohteiden mukana hajoa maailman tuuliin. Lisäilen kuvitusta vähitellen. Isänmaallista aihetta on kokoelmissani vähintäänkin satoja kohteita.

POSTIKORTIT. SUOMIAIHE

Isänmaallisia / suomalaiskansallisia postikortteja sortokaudesta (passiivinen vastarinta) sodan jälkeisiin jälleenrakennuksen vuosiin

Harvoin ehkä tullaan ajatelleeksi postilaitoksen ja laajasti ottaen postitoiminnan merkitystä. Postilaitoksen ja postinkannon kehityksessä näkyy maan ja sen olojen kehitys muun muassa lisääntyvinä postikonttoreina ja konttoreiden lopettamisen myötä vähentyvinä. Postimerkit kertovat valtiomuodosta ja kansainvälisistä suhteista, sitten myös muista tärkeistä tapahtumista sekä ilmaisevat itsenäisen maan ja sen kulttuurin arvoja. Elokuussa 2014 julkaistu Tom of Finland -merkkisarja kertoi yhteiskunnan seksuaalipoliittisesta murroksesta ja arvojen rappeutumisesta, joidenkin mielestä edistyksestä.  

Passiivisen vastarinnan korteilla tarkoitetaan vuonna 1900 tapahtuneen suomalaisen postimerkin lakkauttamisen ja seuraavana vuonna tapahtuneen poliittisten kansallistunnusten (Suomen vaakuna) kieltämisen jälkeen ilmestyneitä Suomen autonomista asemaa, kansallisuutta ja kansallista riippumattomuutta korostaneita kortteja. Näihin voidaan lukea sortokausien aikana julkaistut Suomen sotia ja sotien taistelupaikkoja kuvanneet kortit; tunnetuimpana Vänrikki Stool -aiheiset postikorttisarjat. Korttien mielenosoituksellista käyttöä tehosti pakollisten venäläismerkkien liimaaminen poikkeukselliseen kohtaan ja/tai ylösalaisin. 

Sortokausien passiivinen vastarinta. Postimerkkien muistokortit

Suomalaisten postinkäyttäjien passiivinen vastarinta postilaitoksen venäläistämistä vastaan alkoi postimerkkien muistokorteista/surukorteista, joita painettiin vuodenvaihteessa 1900-01.

Keisari Aleksanteri III:n antama määräys Suomen postilaitoksen alistamisesta Venäjän sisäministeriön alaiseksi eli postimanifesti 12. kesäkuuta 1890 aloitti Suomeen kohdistuvat toimenpiteet autonomian kaventamiseksi. Postimanifesti enteili Nikolai II:n aikana 1899 alkanutta sortokautta, laajamittaista suuriruhtinaskunnan käytäntöjen yhtenäistämistä muun Venäjän kanssa, Suomen venäläistämistä; ajanjaksoa 1899-1905 nimitetään ensimmäiseksi ja 1908-1917 toiseksi sortokaudeksi suuriruhtinaskuntaan kohdistettujen ankarien määräysten vuoksi, joilla Venäjä käytännössä petti Suomelle annetut lupaukset autonomiasta. 

1891 otettiin käyttöön ns. rengasmerkit, jotka "erosivat keisarikunnan yleisistä postimerkeistä vain pienien rengaskuvioittensa avulla. Rengasmerkit olivat pakollisia kaikessa Venäjälle menevässä postissa 1.1.1892 lähtien sekä käyttökelpoisia kaikessa muussakin sekä koti- että ulkomaan postituksessa." (Poutvaara: Postia sortokaudelta, 1973).

1893 määrättiin Finland-sanan sisältävät postileimat, joita Suomessa oli käytetty vuodesta 1888, muutettavaksi niin, että Finland-sanan tilalle tuli kyseisen paikkakunnan nimi venäjäksi kirjoitettuna. Venäjän mukaan Finland-sanan käyttäminen loi väärän kuvan Suomen autonomiasta ikäänkuin maa olisi itsenäinen valtio - ja näin vahvisti separatistisia, vallankumouksellisia käsityksiä.

1899 Bobrikov aloitti Suomen laitosten ja virkailijakunnan venäläistämisen postilaitoksesta, jota ryhdyttiin yhtenäistämään venäläisten käytäntöjen kanssa ja sulauttamaan Venäjän laitoksiin. Bobrikov hyödynsi Suomen senaatin 1890 hyväksymää postimanifestia.

Suomalaiset postimerkit, jotka olivat olleet käyttökelpoisia venäläisten rengasmerkkien rinnalla ja joita suomalaiset pääasiassa käyttivätkin (vuonna 1898 rengasmerkkien osuus kokonaismyynnistä oli 8,8%), poistettiin käytöstä kokonaan ja myös rengasmerkien käyttö ilmoitettiin lopetettavaksi. Tämän myötä olisi siirrytty Venäjällä käytettäviin rupla-arvoisiin postimerkkeihin. Suomalaisten taistelu oikeuksiensa puolesta sekä käytännölliset seikat johtivat siihen, että Suomi sai pitää markka-arvoiset venäläismerkit sisäisessä postiliikenteessään, ulkomaille menevä posti sen sijaan piti varustaa Venäjän merkein. 

Suomalaisen postimerkin lakkauttaminen johti äänekkäisiin vastalauseisiin. Ensimmäisenä näkyvänä ilmauksena sortokauden vastarinnasta oli kotimaisessa postimerkissä olleen vaakunan käyttö postiliikenteessä muulla tavoin. Painatettiin vaakunaa käyttäviä kirjekuoria ja postikortteja. Hagelstam painatti surumerkin, joka tarkoitettiin liimattavaksi postimerkille varattuun kohtaan, venäläinen postimerkki liimattaisiin sen viereen tai muuhin kohtaan korttia osoituksena että postimerkkiä käytettiin vastentahtoisesti, pakosta. 

Katso SUOMALAISTEN POSTIMERKKIEN LAKKAUTTAMINEN

img_20200818_202635_4cs_2img_20200818_202654_2cs_2

Hagelstamin surumerkkejä myytiin 1 pennin hintaan. Merkin tultua kielletyksi siitä tuli myös ulkomaiden filatelisteja kiinnostava keräilykohde, mikä johti myöhempiin, alkuperäisenä surumerkkinä myytäviin jäljitelmiin.

Vaakuna- ja lippuaihe

img_20200818_200423_9cs_2  img_20200817_210546_1cs_2

Onnellisen uudenvuoden toivotuksena 31.XII.05 kulkenut kortti kahleensa katkaisevasta Suomi-neidosta sopii malliesimerkiksi sortokauden vastarinnasta - sekä kuva-aiheen että postimerkin käytön puolesta. Postimerkki on liimattu ylösalaisin kortin alareunaan.  

Ragnhild Sellénin voimakkaasti kantaaottavan työn on painanut ja julkaissut Axel Eliassons Konstförlag, Stockholm (nro 1048). Netistä löytämäni lähteet, muun muassa Museoviraston sivu ilmoittavat Sellénin maalauksen sekä postikortin julkaisun ajankohdaksi 1906, mikä lienee väärä tieto, postileiman mukaan oikea julkaisuvuosi täytyy olla 1905.

Viereinen lippukortti punakeltaisin raidoin on niin ikään Axel Eliassonsilta (nro 1050). Nyrkkipostissa kulkeneessa kortissa vuodelta 1905 tai 1906 antajan päiväys 14.10.07.

Useista punakeltaisista ja sinivalkoisista lippuehdotelmista jäivät kilpaileviksi vaihtoehdoiksi punakeltainen leijonalippu ja siniristilippu, joista jälkimmäinen hyväksyttiin valtiolipuksi eduskunnan päätöksellä 28.5.1918.

Venäjän keisarillinen kotka ja Suomen perustuslaki

img_20200818_135059_2cs_2

-näitäkin kortteja lisätään myöhemmin-

Suomalaisen sotaväen lakkauttaminen


-kortteja lisätään myöhemm.-


Historialliset sotilaskohteet osoituksena Suomen taistelevasta armeijasta 

Sotilashauta, Pattijoki, Raahe. (Rob. Rossander). Kulkenut joulukuussa 1904.