myytävät kohteeni löydät huutonetistä:
myyjätunnus unboiled

POSTIKORTIT AASINSILTOINA SUOMEN HISTORIAAN

Huom. Kultaomena on vaiheessa. Kohteita lisätään, täydennetään ja liitetään toisiin kohteisiin sekä kokonaisuuksiin aikataulun puitteissa

img_20200331_113536_2cs_2img_20200331_113613_2cs_2

GUSTAF II ADOLFS DÖD VID LÜTZEN. Ruotsalaisen Carl Wahlbomin (1810-1858) vuonna 1855 valmistunut näkemys Lützenin taistelusta, jossa surmansa sai pohjolan leijonaksi sanottu kuningas Kustaa II Aadolf. 

Kustaa Aadolf oli karismaattinen ihminen. Hänen myyttinen maineensa alkoi syntyä jo hänen elinaikanaan. Nimitys ”Pohjolan Leijona” on peräisin Paracelsuksen ennustuksesta, jonka mukaan Pohjolan leijona ”kukistaisi jumalattomat viholliset ja perustaisi uuden valtakunnan”. Myytin rakennus jatkui hänen kuolemansa jälkeen. Valtiopäivien päätöksellä hänen nimeensä lisättiin arvonimi ”den store”. Hän oli sankarihahmo ja Suomessakin hyvän kuninkaan symboli, jonka mainetta loi erityisesti Zacharias Topelius. Hänen legendaansa liittyi romantisoitu kuvaus hakkapeliitoista. (Wikipedia)

Kortin on lähettänyt Signe ystävälleen Aura Sieväselle Tampereen Suomalaiseen tyttökouluun 30. tammikuuta 1903. Aura oli tuolloin 16-vuotias.

Kansakoulunopettaja Fredrik Sieväsen kuudesta tyttärestä ainakin kolme ryhtyi opettajan uralle: Lilli (s. 4.2.1884), Aura (s. 8.5.1886) ja Aune (14.4.1888). Kiskon Kurkelan kansakoulussa opettajana toiminut Aune menehtyi maaliskuussa 1927.

Aura Sieväsestä tuli rehtori ja kouluvaikuttaja. Välirauhan aikana Sievänen kiinnitti huomiota perheiden mukana Karjalaan palanneiden lasten opetuksen järjestämiseen. 1943-44 Lahdenpohjassa opettajana toiminut Anna-Greta Korhonen muistelee: 

KEVÄÄLLÄ 1940 jouduin ensi kerran kosketukseen Suomen Karjalan kanssa. Minut oli juuri vihitty (13.5.40) ja jonkinlaisena häämatkana pääsin mukaan uutta rajaa mittaamaan asetettuun Geodeettisen laitoksen retkikuntaan. En tietenkään muuta kuin mieheni mukana, joka siviiliammatiltaan oli tarkkavaaitsija.

Minulle tämä oli ennenkokematonta. Näin ja tunsin, mitä on menettää kotinsa, miten se lyö leimansa jo ihmisen olemukseen, miten metsän puutkin tuntuvat ihmisolennoilta, miten kuuluisat Karjalan käetkin kukkuivat haikean surullisesti.

Vedimme haravakoneen Suomen puolelle, kun se olisi muuten jäänyt rajalle, kannoimme ompelukoneen talosta pois, kun talo jäi rajalle jne., kertoilivat miehet päivän päättyessä. Venäläiset ja suomalaiset rajankäyntikomiteat tulivat hyvin toimeen keskenään. Tällä lohkolla he jopa vierailivatkin toistensa luona ainakin kerran molemmin puolin. Kun rajanmittaus oli päättynyt, olin varma, etten enää tulisi Karjalan kanssa lähempiin kosketuksiin.

Olin juuri valmistunut matematiikan opettajaksi ja ollut yhden talven Hämeenlinnan lyseossa ja toisen Lammin yhteiskoulussa. Kesällä 1942 sain kirjeen maisteri Aura Sieviiseltii. Hän pyysi minua Lahdenpohjaan perustettavan yhteiskoulun, keskikoulun matematiikan opettajaksi. Hän oli luultavasti saanut nimeni joko kouluhallituksesta tai tuttavaltaan. Olinhan jo käynyt kouluhallituksessa kyselemässä paikkoja ja tarkoitukseni oli mennä Kauniaisten yhteiskouluun, mutta Karjala minua miellytti.

Siinä elokuussa matkustin sitten Aura Sieväsen kanssa tutustumaan tilanteeseen Lahdenpohjassa. Sinne pääsimme Jaakkiman asemalta linja-autolla. Ihmettelimme kun ihmiset hääräsivät siellä iloisina jokapäiväisissä askareissaan ikäänkuin eivät koskaan olisi poissa olleetkaan...

(Kansa taisteli 6/1981)

Kansakoulunopettaja Fredrik Sieväsen muistokirjoitus Opettajain lehdessä joulukuussa 1927:

Syvästi kaivaten ilmoitamme, että oma rakas isämme kansakoulunopettaja Fredrik Sievänen nukkui rauhallisesti ikiuneen kodissaan Virroilla sunnuntaina joulukuun 11 p:nä ½ 2 päivällä 73 vuoden vanhana. Kanssamme häntä kaipaavat: sisar, veli, lanko perheineen, sisarusten lapset sekä monet entiset oppilaat ja ystävät. Lilli, Aura, Eeva ja Armi Sievänen. Aini, Bertel, Kaarina ja Inkeri Törnwall. Jeesus sanoo: Jokainen, joka elää ja uskoo minuun, hän ei kuole iankaikkisesti. Joh. 11:26