Katso myös:
Kenttäpostit kurkistusikkunoina rintamalle ja kotirintaman arkeen 

Poimintoja sota-ajan kirjeenvaihdosta 1939-45 ja lennätinlotan päiväkirja

Henkilökohtaiset kirjeenvaihdot piirtävät autenttisinta kuvaa sota-ajan Suomesta. Ainakin siitä, kuinka sodassa olevan maan ihmiset toisilleen puhuivat, miten asioita käsiteltiin, kun niistä ei voinut puhua kasvokkain tai ollenkaan. Rintamalle ja rintamalta ei kerrottu huolestuttavia asioita, ellei ollut pakko. Taistelutilanteet koettelemuksineen, silpoutuvine taistelutovereineen ja linjojen taakse jääneine ruumiineen olivat asioita jotka yleensä näkyivät vain rivien välissä. Loppua kohti viestien sävy muuttuu, sotaväsymys alkaa näkyä. Intoa uhkuvat kirjeet ryssille annettavasta selkäsaunasta ja vihollisen ajamisesta Uralille vaihtuivat kaipaukseksi päästä kotiin. Kuitenkin enimmäkseen puhuttiin normaaleista asioista, jotka kiinnittivät tunteet elämän arkeen, loivat toivoa vastoinkäymisten voittamisesta, julmasti keskeytetyn arkielämän jatkumisesta sodan jälkeen ja jopa nyt taistelujen aikana. Rintamalla ja kotirintamalla oli omat taistelunsa; poikkeustilan tuomista haasteista oli selviydyttävä.

Vänrikki Wastenius ja trotyylipölyn aiheuttama kaasusairaus

Vänrikki Eero Vasteniuksen ja morsiamen kirjeenvaihtoa joulukuu 1941 - maaliskuu 1943 (Vasteniuksen nimi kirjoitettiin alunperin tuplaveellä, 1940-luvulla tapahtuneen nimenmuutoksen jälkeen Erjanmaa)

Ensimmäissä kirjeissä morsian majailee siskonsa ja tämän miehen kodissa Helsingissä. Siskon mies tulee Syväriltä komennukselle Helsinkiin ilmatorjuntamiehiä kouluttamaan. Se kivellinen sormus, mistä on puhuttu, ei ole tarpeen, sileäkin riittää, vakuuttaa morsian.

Harkitse nyt siellä jos sinulla on jotain esteitä mielessäsi tai asioissasi. Eihän tämä enää ole meille mikään uusi ajatus, miksi siis aina sitä siirtäisimme. -- Niin kerrohan nyt minulle oletko valmis ottamaan perheenpään velvollisuudet harteillesi? Toistaiseksi siihen perheeseen kuuluisi vain kaksi jäsentä, Nappi ja minä.

Morsiamen kosintaan myöntynyt "Nappi" käy lomilla ja palaa rintamalle aviomiehenä. 18. toukokuuta lähetetty kirje on osoitettu rouva Wasteniukselle:

Yritämme saada radionkin jo ensi lomallani ja kattokruunun sitäpaitsi. Olenkohan liian toiveikas?
   Ei olisi oikein paikallaan valitella, mutta selvitänpä siitä huolimatta, miksi en eilen kyennyt - ja tänäänkin vain vaivoin - kirjoittamaan. Asian on hyvin yksinkertainen, mutta sitä omituisempi - olen nimittäin kaasusairas. Olin eilen töissä aika kaukana täältä ja paiskelin ryssien laatikkomiinoja joissa oli käytetty räjähdysaineena pölymäistä trotyyliä. Aine oli kyllä jo otettu pois laatikoista, mutta sitä oli vielä kuitenkin niin paljon, että sitä lensi ilmaan ja minä poloinen hengitin sitä niin paljon, että oikein. Se tuntui omituisen äitelältä kurkussa ja vaikutti kuin ärsyttävä taistelukaasu, tosin heikommin. Ja nyt on kurkkuni hirmuisen kipeä ja nuha, tai sen tapainen, on niin tavattoman kova, etten ikinä ole kokenut edes siihen verrattavaa. Paperinenäliinat ovat olleet ahkerasti käytännössä ja tulevat verisiksi ja kosteiksi ihan hetkessä. Ja pää parka, se on särkenyt ihan hirmuisesti. Olin kyllä palveluksessa koko päivän, mutta mitään hyödyllistä sain tuskin aikaan. Hyvä kun pysyin tolpillanikin...

VARAT ISÄNMAAN LAINAAN. Alkukeväästä syksyyn 1942 käytössä ollut viestillinen ketjuleima.

Talvisodan kurjistama Suomi oli taloudellisesti huonossa jamassa, elintarvikkeet olivat tiukasti säännösteltyjä ja alamäki kiihtyi.

10. heinäkuuta 1942 kirjoittamassaan kirjeessä vänrikki Wastenius lupaa lähettää rahaa kotiin.

-- ei täällä ole lainkaan hirveätä nyt. Elämä sujuu niin leppoisasti ja säännöllisesti päivästä toiseen. Olemme saaneet jopa nukkuakin kunnolla parina yönä. Älä siis mitenkään ole huolissasi takiani, kyllä selviän eheänä ainakin lomaan asti. --
   Tietysti me olemme maailman herttaisin pari! Hän, joka on sellaista sanonut ei ole osunut vähääkään väärään. Olemmehan me vielä niin nuoria ja rakastamme toisiamme, eikä se jää syrjäisiltä huomaamatta. --
   Oletkos ollut "pennien pulassa" siellä? Tunnusta! Ensi lauvantaina postitan taas hieman "köyhänapua" Sinulle. Voit jo maanantaina tai ainakin tiistaina odottaa sellaista sinistä lappua ja rakentaa sen varaan. Se riittäköön raha-asioista!

Kuoren taakse on nuori vaimo ynnännyt laskelmia menoistaan...


Lomaongelmien, perhesuhteisiin liittyvien ongelmien ja vaimon rahankäytöstä syntyneiden juorujen - Wastenius tukee vaimoa ja kehottaa pitkän työpäivän jälkeen edelleenkin syömään illallista ravintolassa - ohessa Wastenius ottaa osaa vaimon työasioihin, 22. marraskuuta:

Enpä todellakaan ole ainakaan sanomalehdistä huomannut sellaista kansanhuoltoministeriön ilmoitusta kukkakauppiaille. En todellakaan tiennyt siitä ennenkuin itse kerroit minulle. - Mitenkähän olisi, jos koettaisin neuvojesi mukaan tekstata sellaisen tarvitsemasi taulun nimineen ja hintoineen. Mutta ilman Sinun apuasi en osaa kirjoittaa kaikkia hienoja kukannimiä semmoisia kuin chrysanthemum? ja gladiolux? Taitaa sittenkin olla viisainta, että teen sen sitten kun taas tulen lomalle...

Katkelma rouva Wasteniuksen pitkästä kirjeestä rintamalle 1. helmikuuta 1943:

Niin, eilen Malmilla. Tapasin siellä -- veljen, joka oli vaimonsa sisaren kanssa katsomassa ensi sunnuntaina haudattavaa vaimoaan. Tämä rouva oli muuttanut pois nuorena, 25 vuotiaana. He olivat olleet vajaan vuoden naimisissa. Juttelin heidän kanssaan, tämä rouvan sisko oli oikein herttainen ja onneton. --
   He niin pyysivät, että tulisin heille kahville vielä -- . Ensinnä siellä kotona ollut sisko tarjosi minullekin mainion päivällisen ja kahvia. No siinä ei ollut mitään erikoista, mutta se minua ihmetytti että tämä -- veli, hän ei kyllä näyttänyt surevan rouvansa menetystä, ei ollenkaan. Ja hän kertoikin sen minulle, hän sanoi sotako lienee vaikuttanut hänet niin välinpitämättömäksi. Toissa iltana hän jo oli elokuvissa, ja eilen hän vain ajatteli miten hauskimmin saisi lopun lomastaan kulumaan. -- hän jätti mieleeni erikoisia kysymyksiä kiertämään. En voi ymmärtää, että mies noin välinpitämättömästi voi suhtautua vaimonsa poismenoon. Hän saattoi minua kotiin sieltä ja juttelimme vanhoina tuttavina niin välittömästi. Mitä enemmän keskustelimme sitä enemmän jäin ihmeisiini ja minua ihmetytti että noinko pinnallista se suhde onkin. Tuntui oikein ikävältä todeta tuollaista.


2. maaliskuuta 1943:

Nappi Kulta, olen niin pahoillani siksi, että sinulla on niin ikävä olla siellä. Kyllä hyvin huomaan kirjeistäsi kuinka kyllästynyt olet, vaikka yritätkin kertoilla minulle vallan muita asioita. On edes hauska, että loma on näin lähellä edessä. Kyllä on mukavaa taas saada Sinut edes muutamaksi päiväksi kotiin! Yritän oikein hemmotella Sinua, en kiukuttelekaan yhtään! 

Metsänhoitajan perheelle. Lippstadtista Iisalmeen

Saksan sensuurin Geöffnet- ja Geprüft-liuskoin ja sensuurileimoin kulkeneet kirjeet Lippstadtista Iisalmeen Inkeri Seppäselle 1939 ja 1941; sekä kenttäpostina ilman merkkiä kulkenut kirje Saksasta Suomeen Oski Seppäselle (Kpk 3. peiteluku 4290) syyskuussa 1941.

Metsänhoitaja, metsätieteen tohtori Taavi Oskari "Oski" Seppäsen (1891 Helsinki - 1953 Iisalmi) vaimo Inkeri (1899 - 1972) oli omaa sukua Kärkkäinen. Perheeseen syntyi kolme lasta.

img_20200418_173157_5cs_2img_20200418_173621_14cs_2

Elinan kirje isälle Osloon 13. kesäkuuta 1939. 13-vuotias Elina on lähettänyt kirjeen Olympia-kuoressa ja kirjoittaa isänsä tittelin Tri.

Tavanomaisten kuulumisten lisäksi Elina eli Enna muistaa mainita, että "Hetu" on menettänyt järkensä, se ei syö eikä juo, istuu vaan ja tuiottaa eteensä, näkee kuulemma näkyjäkin.

Kuusivuotias Jyrki kirjoittaa kirjeen alle oman nimensä. Samassa kuoressa tulee 17-vuotiaan Jaakon, perheen esikoisen kirje.

Jaakko kertoo istuttaneensa koivut ja omenapuut niin kuin on sovittu. Heikkikin on tullut ja Jaakko nukkuu tämän kanssa aitassa. Heikki näyttää muuten voivan hyvin, mutta on kovasti laihtunut.

img_20200418_172344_6cs_2img_20200418_172542_8cs_2

Talvisodan ensimmäisellä viikolla 3. joulukuuta 1939 lähetetty kirje

Postikortti Lippstadtista Iisalmeen 21. helmikuuta 1940. Saksan sensuurin punainen natsikotka ja Suomen sensuurin laatikkomallinen tarkastusleima.

img_20200418_173012_2cs_2img_20200418_173129_2cs_2

Elokuussa 1941 kulkenut kirje; kirjoittajan päiväys 31.7.1941, leima Lippstadt 5.8.1941. Suomen sensuurin pyöreä, vaakunallinen tarkastusleima.

Lennätinlottien päiväkirja kesäkuu - marraskuu 1943

Ei virallinen lennätinpäiväkirja, vaan lotan henkilökohtainen, kulkenut mukana palveluspaikoilla ja lomalla. Ensimmäinen päiväkirjamerkintä 6. 6. 43 Tulemajärvi, viimeinen 25. XI. 43 Helsinki. Suurin osa merkinnöistä on kirjoitettu Tulemajärven lennättimessä Aunuksen Karjalassa. Merkintöjä ja piirrustuksia myös muilta lotilta. Uniikki lottadokumentti. 

Myyty huutonetissä 180 e heinäkuussa 2019. Hienotkaan kohteet eivät ole välttämättä kalliita. Onnittelen ostajaa.