Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

P. L. Sellergren:
VÄÄRÄ OMA-VANHURSKAUS 

VÄÄRÄ OMA-VANHURSKAUS joka sielut estää Taivaan Valtakunnasta. Jonka on Hellebergan Kirkossa Ruotsin waltakunnassa Kudentena Sunnuntaina P. Kolminaisuuden Päivästä Christillisessä Saarnassansa selittänyt P. L. Sellergren. Ruotsin kielestä Suomeksi kirjoittanut ja kustantanut H. R. Präntätty J. Karstenin tykönä 1845.

67 sivua. Fraktuura.

Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon pastorin Peter Sellergrenin (1768 - 1843) teoksesta suomentanut Henrik Renqvist.

Renqvistin ruotsinkielestä kääntämä herätys- ja opetuskirjanen puuttuu kirkon jäsenissä vallalla olleeseen omavanhurskauteen.

Jotkut kristittyinä itseään pitävät olivat suuttuneet herätyskirjoihin kuten "Kallis hunajan pisara" ja ryhtyneet puolustautumaan siveellisyyden vaatimuksia vastaan. Nämä valitsivat katkelmia Lutherin teksteistä väittäen, että pelastus on sisäinen asia joka jättää teot ihmisen itsensä määriteltäviksi, ja vetosivat ihmisen heikkouteen ja kyvyttömyyteen elää hurskaasti.

Siveettömyyden puolustelun ohella oli kahdenlaista väärää hurskautta. Ulkonaisesti jumaliselta vaikuttavaa omavanhurskausta edustivat uskonnolliset tai muuten siveelliset ihmiset, jotka esimerkillisyydellään luulivat pääsevänsä taivaaseen eivätkä ymmärtäneet syntisyyttään, sekä yhtä hyvin ne heränneet, jotka syntisyytensä tähden eivät uskaltaneet luovuttautua Jeesukselle tai uskoon tultuaan iloisesti pitää itseään pelastettuina, koska pitivät pelastusvarmuutta suruttomuuteen johtavana ylpeytenä. 

Mutta jos sinä sanot, ettei Lutherus kirjoissansa opeta ulkonaisia jumalisuuden harjoituksia, vaan ainoastaan uskoa, rakkautta ja sisällistä jumalisuutta; niin, sen siaan kuin sinä sen kaltaisella puheellas luulet ylistäväs Lutherusta, tulet häntä enemmän moittimaan ja soimaamaan vääräksi opettajaksi; sillä väärä opettajapa hän olisi, jos hän opetuksissansa olisi pois jättänyt sen, jota Jumala sanastansa ei ole pois jättänyt; sillä Jumala sanassansa joka paikassa opettaa ja käskee molempia nimittäin sekä sisällisiä että ulkonaisia jumalisuuden harjoituksia, vaikka ei niihin luottamaan, vaan yksin ja ainoastaan Jesukseen Christukseen ja Hänen ansioonsa, Jumalan eteen mennessämme.

Etkös tästäkin huomaitse kuinka järjetöin sinun puhees on, vaikka sitä kuinka eli miltä puolelta tutkittaisiin? Ja tähän hulluuteen ei sinua ole saattanut muu, kuin sinun oman pahan sydämes kiukku totuutta
vastaan, - -

- - sillä kuin sinä olet lukenut niitä kirjoja, joita sinä nyt niin kovin parjaat, ja niistä nähnyt, kuinka ne sinua kovasti uhkaavat sinun suuren jumalattomuudes ja sydämes kovuuden tähden; niin siitä olet sinä vihastunut niitä vastaan ja ruvennut niitä vääriksi huutamaan niin kuin Juudalaiset muinen huusit itsiänsä vapahtajaa vääräksi opettajaksi, kun hän neuvoi ja käski heitä parannukseen. - -

Christuksen rakkaus vaatii meitä, nimittäin vaatii sekä sisälliseen että ulkonaiseen jumalisuuteen. Mutta kun sinun uskos ja rakkautes ei vaadi sinua, vaan antaa sinun olla joutilasna ja vielä sen lisäksi kiellät ja kiistät ulkonaisia jumalisuuden harjoituksia vastaan, niin siittäkin pitäisi sinun ymmärtämän, ettei sinussa ole elävä usko eikä rakkaus, vaan on kuollut usko sinulla uskona; sillä usko ilman töitä on kuollut, Jac. 2: 20, 26.

(ss. 9 - 11)

Sentähden nykyiset villitsiät opetuksillansa kansan seassa tekevät, niin kuin se joka kaataisi juopunutta miestä vieläkin enämmän sillen puolellen, jollen hän jo ilmankin on kaatunut ja nostaisi häntä ylös siltä puolelta, jollen ei hän ole kaatunut.

(s. 13)

Muutamat luottavat sen päällen, kuin he tietävät olevansa kastetut lapsuudessa, ja sitten aika ihmiseksi päästyänsä joukon kanssa käyneet Herran Ehtoollisella, ja sitä ennen oppineet tietämään Jumalan tahtoa, vaikka ei he sinä ikinä ole huolineet sitä tehdä, eli rukoilleet armoa sen noudattamiseen. Toiset luulevat autuaksi tulevansa sentähden, kuin he uskovat Biblian Jumalan Sanaksi, ja tietävät siitä jotakin; vaikka ei he ota siitä noudattaaksensa muuta, kuin sen, jonka heidän lihallinen mielensä hyväksi näkee. 

Muutamat omalla voimallansa omistavat itsellensä Jumalan lupaukset, ja vaikka ei he koskaan ole tulleet juurta jaksain heräjämään synnin unestansa, sitä vähemmän ahdistuksella ja katumuksella tunteneet sen suuruuden ja kauhiuuden; niin kuitenkin turvaavat he Jesukseen itse tehdyllä luulo-uskolla, ja ottavat itsellensä lohdutuksen Hänen ansiostansa niin kuin pesemättömillä käsillä, kuin heidän omatuntonsa jonkun kerran vaivaa heitä. Kuitenkin he väliajoilla harjoittavat sekä pienempiä että suurempia syntejä, kuin vaan tila tulee ja luulevat voivansa välttä maallisen rangaistuksen ja ihmisten naurun. 

Muutamat kiittelevät hyväksi Uskon Opin kappaleita ja kiivailevat ahkerasti syntiä vastaan; mutta heidän kiivautensa harvoin ulottuu enemmäksi, kuin ulkonaisia suuria syntejä vastaan; -- . He useasti suurella kiivaudella taistelevat puhtaan opin puolesta, ja ovat sangen halulliset johdattamaan muitakin sen tuntemiseen; vaikka ei Pyhä Henki ole saanut heitä itseänsäkään valistaa eikä opettaa. Heillä on ainoastaan tunnon ja totuuden muoto Laissa (Rom.2:20).

Muutamat käyvät ahkerasti kirkossa ja Herran Ehtoollisella, välttävät kaikenlaisia suuria syntejä, ojentavat perhettänsä ja alamaisiansa ulkonaiseen siivollisuuteen, lukevat Jumalan sanaa, ja pitävät rukouksia kotonansa joka päivä; mutta kaiken tämän alla on heidän sydämensä muuttumattomana. Vaeltavat hengellisessä pimeydessä; ja, jos ei oikia parannus väliintule, niin menevät he tässä tilassansa helvettiin. 

Ihmiset saattavat olla maallisen elämän suhteen oikein esimerkillisiä, olla kunnialliset ja rehelliset, joita ei saata mistäkään asiasta soimata, niinkuin sitä joka ei esivallan sääntöä seuraa; ja he taitavat itsekin siitä kehua, etteivät he vielä koskaan ole oikeudessa olleet, eikä myös ketään oikeuden käymisellä vaivanneet, vaan ennemmin antaneet oikeuden langeta: mutta kuin he luulevat että Jumala JUURI SENTÄHDEN on velkapää heille taivasta antamaan; kuin he luottavat oman ansionsa päälle, eivätkä luule tarvitsevansa Jesusta kaikissa eivätkä tahdo tulla pelastetuksi sulasta armosta, vaankuin töillänsä, niin luottavat he sen väärän oman vanhurskauden päälle, ja saavat viimein, ehken varsin myöhään, helvetissä katua eksymistänsä, jos he aina kuolemaan saakka siihen tilaan jäävät.

(ss. 27 - 33)

Väärään vanhurskauteen turvaavat nekin, jotka luulevat autuuden saavansa sentähden, kuin heillä on paljon kärsimistä tässä maailmassa. Tällä ajatuksella itsensä pettäjöitä on enämpi, kuin voisi luulla olevan; vaikka ei senkautta kenkään pääse taivaaseen. Nämä antavat itsiänsä kutsua ja itsekin luulevat  itsensä ristinkantajoiksi, vaikka ei Jesuksen ristiä taida kantaa muu kuin se, joka on uskon kautta yhdistyksessä Hänen kanssansa, ja vaeltaa Hänen askeleissansa. Meidän Vapahtajamme Itse todistaa sen, kuin Hän sanoo: Jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua (Mat. 16:24). Tässä visusti yhdistetään ristinkantaminen, Jesuksen seuraamisen kanssa vilpittömässä itsensä kieltämisessä, joka ei milläkään muotoa tule toimeen ilman elävää uskoa Jesuksen päällen. Sen, jota oikia Christitty kärsii Christuksen tähden kuin hän vilpittömästi pelkää ja rakastaa Jumalata, kuin ei hän rupia, eikä taida omantuntonsa tähden, käyttää itsiänsä maailman lasten tavalla, kuin hän on kiivas ja huolta pitävä Jesuksen valtakunnan ja kunnian puolesta, sen sanoo P. Raamattu Christuksen ristiksi. 

(ss. 40 - 41)

Muutamat ei rohkene vastaanottaa armoa; sillä he luulevat senkautta lankevansa entiseen suruttomuuteensa ja tulevansa vaan enemmän paatumukseen; eli sentähden ettei he vielä luule tulleensa oikein näkemään synnin kauhistusta. Ystäväiseni! etkös sinä sen kautta tule neuvomaan Jumalata milloinka ja minkälaisena sinun pitää menemän? Kuinka usein etkö sinä ole saanut kuulla, että ainoastaan Evangeliumin suloisuus pehmittää sydämen, ja ettei Laki anna sinullen elämätä? Jos sinä katselet ainoastaan lakia ja sinun syntiäs, mutta et Vapahtajaa; niin tämän viheliäisyydes katselemisen kautta menet helvettiin. Tämä on kauhia koukku, johon perkele hirttää monta sielua. Jesuksen tyköön ei he tahdo mennä sentähden, kuin he itsensä havaitsevat vielä niin saastaiseksi, kylmäksi ja kelvottomaksi kaikkeen hyvään! Katso! Kuinka viekkaasti saatana heitä viivyttelee ja ajaa heitä itsiänsä auttamaan! Sentähden on se joutava jaaritus, kuin ei sielu tahdo mennä Jesuksen tyköön ennenkuin sydän tulee senkaltaiseksi, kuin sen pitää tuleman.

Näin toimetoin on sekin luulo, kuin luullaan Evangeliumin saattavan itsensä lihalliseen suruttomuuteen, joka on senkaltainen tila, jossa ilolla syntiä harjoitetaan, ja jossa ei tunneta omantunnon soimuja, kuin se aina nukkumaan saatetaan. Senkaltaiseen tilaan ei ensinkään Evangeliumi saata, kuin sen Katuvainen sielu oikein vastaan ottaa; mutta kyllä se saattaa suloiseen lepoon ja rauhaan Jesuksen tykönä. Siinä kaiketi saa sielu rauhan, niin että hän taitaa Davedin tavalla sanoa: Jos minä makaan ja nukun: minä herään myös; sillä Herra tukee minua (Ps. 3: 6). Minä makaa ja levään juuri rauhassa, sillä sinä Herra yksinäs autat minua turvassa asumaan (Ps. 4: 9). - - Minä ihmettelen mikä olisi Evangeliumillisempi, kuin se hyvä Biblia on?

Katuvaiset sydämet! Älkää siis peljätkö Evangeliumia! Rukoilkaat, että voisitta heittää itsenne Jesuksen syliin uskolla; ja olkaat siinä rauhassa koko elinaikanne: ilman sitä ette sinä ikinä tule autetuksi. Älkäät myöskään peljätkö ja ajatelko: minä vilpittömällä sydämellä tartun Jesuksen Ansion ja Evangeliumin lupauksiin, niin saatan minä joutua niin etten minä sitten enää ole hengellinen vaivanen enkä vaella lapsellisessa pelvossa. Ah, ystäväiseni! ei Laki sinua auta nöyräksi; mutta saattaa sinun epäilykseen ja orjallisella pelvolla pelkäämään Jumalata. Sentähden ovatkin teko-pyhät ynsiät ja paisuneet ja tuomitsevat helvettiin niitä, joita ei he saa itsensä kaltaiseksi. Mutta oikein Evangeliumillinen Christitty on aina nöyrä, hiljainen ja kärsivällinen: Katso Jesuksen päällen, joka on suloisuus ja rakkaus ja ainoastaan ankara julki jumalattomia ja ulkokullatuita vastaan, jotka pidit itsiänsä pyhinä. Publikaneillen ja muillen syntisillen, jotka katumuksella ja syntiin suuttumuksella, tulit Hänen tyköönsä, ei Hän yhtäkään kovaa sanaa sanonut, vaan otti heitä vastaan rakkaudella.

Sentähden on surkia asia kuin heränneetkin sielut pelkäävät Jesusta ja ennemmin riippuvat ihmisissä, kuin Hänessä. Onpa niitäkin, jotka ovat kauvan aikaa olleet Armon tilassa, ja tuskalla rohkenevat rukoilla Pyhää Henkeä todistamaan heidän henkensä kanssa, että he ovat Jumalan lapset. (Rom. 8: 16). Jos he kuulisit armoitetun sielun joka on saanut Pyhän Hengen todistuksen, ylistävän Jesuksen rakkautta, ja Paavalin tavalla sanovan: "Minullen on laupius tapahtunut" (1 Tim. 1: 13) niin ei he uskoisi sen sielun oikialla tiellä olevan. 

Se on hirmuinen asia, kuin monikin sielu on siinä erhetyksessä, että vastauudesta syntynen Christityn ei pidä tietämän jos hän on vastauudesta syntynyt eli ei; ettei hän saa sitä tietää ennenkuin kuolemassa. Nämäkin ihmiset riippuvat enämmässä eli vähemmässä määrässä omassa vanhurskaudessansa, ja estävät Armon vaikutuksen jota se vaikuttaisi. 

(ss. 47 - 50)

Ihmiset voivat olla maallisen elämän suhteen oikein esimerkillisiä, kunniallisia ja rehellisiä, niin ettei heitä voi mistään asiasta syyttää, toisin kuin niitä, jotka eivät edes maallista lakia noudata. Ja nämä ehkä itsekin siitä ylpeilevät etteivät koskaan ole oikeudessa olleet, eivätkä myöskään toisia oikeuteen vetäneet, vaan ennemmin itse kärsineet. Mutta kun he luulevat että Jumala tämän tähden on velvollinen antamaan heille taivaan autuuden, luottavat omaan ansioonsa, eivät tiedä tarvitsevansa Jeesusta kaikkeen eivätkä tahdo tulla pelastetuksi yksin armosta, vaan ikäänkuin tekojen kautta, niin luottavat he omaan hurskauteensa ja joutuvat ennemmin tai myöhemmin helvettiin katumaan eksymistään, jos kuolemaansa saakka siihen tilaan jäävät.

(sivulta 33 - 33; kieliasua nykyaikaistettu)

Se on hirveä asia, kun monikin henkilö on siinä luulossa, että uudestisyntyneen kristityn ei kuulu tietää onko hän uudestisyntynyt vai ei, ja ettei hän saa sitä tietää ennen kuolemaansa. Tässä erehdyksessä olevat ihmiset kiinnittyvät hekin enemmän tai vähemmän omaan hurskauteensa, ja estävät armoa vaikuttamasta. Sinä herätyksen tilassa oleva sielu, väsy jo omavanhurskautesi tekoihin, älä enää yritä auttaa itseäsi! Kun Jumala on niin kalliin hinnan maksanut sinusta, kaikkein suurinta kiittämättömyyttä on että menet vapahtajan Jeesuksen ohi, ja itsepintaisesti yrität auttaa itseäsi. Sepä onkin suurinta hulluutta; sillä sellaisen väärän vanhurskauden kautta ei yksikään sielu käy taivaaseen.

(sivulta 50; kieliasun nykyaikaistettu)