Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Pierre Du Moulin:
KRISTITYN SOTA

KRISTITYN SOTA. Toinen kirja eli Osa. Jossa erittäin on sodasta kutakin pahaa himoa vastaan. Jonka ennen muinoin on kirjoittanut Se kuuluisa Kirkko Herra Pet. Moulini. 

Kuopiossa, präntätty J. Karstenin tykönä 1843. 106 sivua.

Suomentanut Henrik Renqvist. Ensimmäinen painos vuodelta 1843. Tiedossani ei ole muuta painosta, joten mahdollisesti ainoa suomenkielinen painos.

Kokoelmassani oleva kappale on kansiltaan kulunut, osittain kosteusvaurioinen ja kaksi lehteä (sivut 39-42) puuttuu. Muuten sivut sidoksessa kiinni ja hyvin luettavissa. 

KRISTITYN SOTA käsittelee ihmisen sisäistä tilaa ja jatkuvan pyhityselämän tarpeellisuutta. Suhde Jumalan pyhyyteen konkretisoituu hengellisenä sotana lihallisia haluja ja saastaisuutta vastaan. Normaalit aistimaailman nautinnot ja elämään kuuluva mielihyvä eivät ole väärin vaan sinällään sallittava, hyvä asia; lihallisuudeksi ne muuttuvat vieraannuttaessaan ihmisen Jumalasta.

Sielunvihollinen hyökkää kristittyä vastaan aistimaailman kautta saadakseen hänet vietellyksi luonnollisesta luonnottomaan, Jumalan hallintaan alistetusta elämästä itsekkääseen elämyskeskeisyyteen ja nautinnonpalvontaan. Sota himoja vastaan on pohjimmiltaan taistelua sielunvihollisen manipuloivia henkiä vastaan.

Tällaista sotaa ei voiteta keskittymällä pahaan ja sen vastustamiseen, vaan hyvään; syvemmin rakastamalla kaikkea mikä on hyvää, oikeaa ja kaunista. Hyvän ja pahan erottamiseen tarvitaan Kristukselta tulevaa näkökykyä. Tarvittava näkökyky ja viisaus saadaan Pyhältä Hengeltä siellä, missä ehdoitta antaudutaan Jeesukselle.

Pierre Dumoulin (Petrus Molinaeus) oli vuosina 1568–1658 elänyt hugenottipappi. Dumoulin vaikutti Sedanin akatemiassa joka oli hugenottien teologinen keskus Ranskassa. Protestanttinen Dumoulin arvosteli voimakkaasti katolisen kirkon evankeliumista vieraantuneita käytäntöjä, kritisoiden erityisesti jesuiittojen toimintaa. 

Vanha protestanttinen kirkko ymmärsi vielä selkeästi sen, mikä vähitellen ja viimeistään 1800-luvun liberalismissa (kärjistyen 1900-luvun epäkristilliseen, humanistiseen armotulkintaan) hukattiin ja minkä ymmärryksen pietismi osittain palautti, että vaikka kristillisyys perustuu Jumalan armoon eikä tekoihin, se on aina sidoksissa Jeesukseen: armoa ei ole Hänen ulkopuolellaan. Jeesukseen sitoutuva on väistämättä sodassa. Ihminen ei voi olla kristitty taistelematta pahoja himojaan vastaan.

KRISTITYN SOTA -teoksen suomenkielinen laitos ilmestyi rukoilevaisliikkeen johtajan Henrik Renqvistin (1789 – 1866) suomentamana ja kustantamana kahdessa osassa 1841 (ensimmäinen osa) ja 1843 (toinen osa). Ensimmäisen osan alaotsikko oli "Kristillisestä sodasta yhteisesti", toinen osa käsittelee sotaa "kutakin pahaa himoa vastaan" eli erityisiä, yksilöityjä syntejä kuten viha ja kostonhalu, kateus, panetteleminen, hekuma, juopuminen ja ylensyöminen, ahneus.

   - - kuin ihminen, joka ei ole Jumalan Hengen kautta tullut vastauudesta syntymiseen, ei ymmärrä mikä on oikia ilo ja mikä väärä. Hän ei tiedä mikä ilo on muistaa Jumalan töitä ja oleskella hänessä alinomaisen rukouksen kautta, heittää kaikki murhensa hänen päällensä 1. Petr: 5. ja vuodatta sydämensä hänen Isälliseen syliinsä. Ei hän ymmärrä mikä ilo on ihmisellä valistuneesta ymmärryksestä, iloisesta mielestä ja hyvästä omasta tunnosta. Surutoin ihminen lukee synnin unessa makavan tuntonsa levoksi ja rauhaksi. Ei hän tiedä mikä hekuma se on kuin ihminen saa huvitella itsiänsä Jumalan rakkaudessa ja oleskella Jumalan tahdon tekemisessä; ei hän myöskän tiedä siitä makeudesta, jonka Jumalan Henki antaa uskovaisen sydämeen, kuin Hän totistaa hänen henkensä kanssa että hän on Jumalan lapsi. Rom. 8:16. Eikä tiedä kuinka hyvä ja ihana on maata Jumalan murheen pidossa, ja Hänen lupauksiinsa turvaten, ylentä sydämensä mailman pauhusta taivaaseen ja sadamaista taivallisen ilon esimakua. Mutta tämän mailman lapset juoksevat petollisiin hekumoihin, jotka silmän räpäyksessä katoovat ja saattavat haikian mielen eli kalvavan omantunnon. Ne ovat niin kuin kukoistavaiset orjan tappurat, joista kukkaiset putoovat pois, mutta piikit jäävät jälellen.

   Maailman lapset - - turmelevat nekin maalliset huvitukset, jotka olisit itsessänsä luvalliset; sillä harvoin ja kohtuullisesti nautitsemisen kautta olisit ne hyvät ja ilahuttavaiset. Jano saattaa juoman makiaksi, ja nälkä ruan niin kuin herkuksi. Mutta juomarilla on halu juoda ilmankin janota, ja ylönsyömärin makua ei jakseta täyttää. Ei hän luontoansa ravitse, vaan himoansa täyttää.

   O ! kuinka onnellinen on se ihminen, jonka ymmärryksen silmät on Jumala saanut valaista, näkemään petollisen hekumain kauhiuden, ja havaitsemaan kuinka perkele on niissä salassa paulainsa ja verkkoinsa kanssa. Ah ! kuinka onnellinen ja autuas se, joka etsii niitä hekumoita, jotka ei vahingoita, mutta hyödyttävät sielua, joitten kautta ei ylöllisyydellä tulla syntiä tekemään ja joissa on hyvä ylönpalttinen olla. Jumalan rakastamisessa olla ylönpalttinen on oikia ylönpalttisuus; sillä kaikkein parhaassa asiassa joka ihmisen täydellisyyttä tarkoittaa, ei tarvita määriä pitä. Sitä vastaan ei mikään ole niin onnetoin ja viheliäinen kuin se ihminen, joka on himoinsa orjana, eikä tiedä muuta kuin vatsansa täyttämisestä, jonka käskyläisenä hän onkin. Ei kukan ole niin onnetoin kuin se ihminen, jollen ylöllisyys on niin tavaksi tullut ettei hän voi elää, jos hän ei saa ylöllisyyttänsä harjoitta; niin kuin niitäkin on, jotka sairaksi tulevat jos ei he saa juovuksiin juoda, ja niitä jotka ei uneen nuku, jos ei he saa ensin pahaa työtänsä tehdä.

   Kuinka voimallinen on tämä kiusaus ja väkevä tämä yllytys, se on nähtävänä Davedin esimerkistä, joka voitti kaikki vihollisensa, mutta hekuma voitti hänet itsensä 2. Sam. 11. Salomolla oli niin suuri viisaus ja monet jalot lahjat, mutta joutui kuitenkin suureen saastaisuuteen ja pahuuteen. 1. Kun. K. 11. Simsoni katkais seitsemän uutta vahvaa köyttä, eli nuoraa, mutta himonsa siteitä ei hän jaksanut katkoa. Duom. K. 16. Bileami ei voinut voittaa Jumalan kansaa noitumisillansa, mutta kyllä voitti kuin sai heidän huoruuteen ja senkautta myöskin epäjumalain palvelukseen. 4. Mos. 25. Niin kuin linnun pyytäjä enämmän pettää lintuja narramisellansa, kuin säikyttämisellänsä; niin saatanakin usiamman pettää hekuman kautta, kuin vainon kautta: joka on ymmärrettävä asia; sillä hekuma vetää puoleensa, mutta vainot ja murhet luovuttavat pois hekumasta ja synnistä. Hekumat nukuttavat ihmisen, mutta murhet ja ahdistukset herättävät. - - Vainot auttavat marttyriksi, mutta hekumat saattavat ihmisen siaksi, johon menee legio pahoja henkiä, jotka ajavat ja syöksevät hänet helvetin mereen. Math. 8:30 - 32.

   Erinomattain mitä huoruuden syntiin tulee, niin sitä Apostoli sanoo: Se tietäkäät, ettei yksikään huorintekiä, taikka saastainen, ole Kristuksen ja Jumalan valtakunnan perillinen. Eph. 5:5. Ja toisessa paikassa sanoo hän, meidän ruumiimme olevan Pyhän Hengen tempelinä, jonka tähden meidän pitää visu vaari ottaman itsestämme etten me Jumalan tempeliä saastutaisi 1. Cor. 6:19. Ja siinä sanoo hän myöskin meidän ruumiimme olevan Kristuksen jäsenenä: josta hän tekee sen päätöksen, että haureuteen suostuminen on niin kauhia asia kuin käsi eli suu reväistäisiin Kristuksen ruumiista ja se porttohon liitettäisiin. - - Monta esimerkkiä on siihen kuinka haureuden kautta on langettu epäjumalisuuteen, ja ruumiillisesta huoruudesta jouduttu hengelliseen huoruuteen.

(Kristityn sota, ss. 45 - 49)

Samaa nykyaikaistettuna versiona, ymmärtämisen helpottamiseksi:

Sellainen ihminen, jota Jumalan Henki ei ole saanut uudestisynnyttää, ei ymmärrä mikä ero on oikealla ja väärällä ilolla. Hän ei tiedä millainen ilo on muistaa Jumalan töitä ja oleskella Hänessä jatkuvan rukouksen kautta, heittää kaikki murheensa hänen päälleen (1.Piet.:5) ja vuodattaa sydämensä Hänen isälliseen syliinsä. Ei hän ymmärrä mikä ilo ihmisellä on hengellisiä käsittävästä ymmärryksestä, iloisesta mielestä ja hyvästä omastatunnosta.

Hän ei tiedä millaista hekumaa eli sisimmän nautintoa se on, kun saa iloita Jumalan rakkaudesta ja asua Jumalan tahdon tekemisessä; ei hän tiedä siitä makeudesta, jonka Jumalan Henki antaa uskovaisen sydämeen todistaessaan hänen henkensä kanssa, että hän on Jumalan lapsi (Room.8:16), eikä hän tiedä kuinka hyvä ja ihana asia sekin on, kun tuntee Jumalan mielen mukaista murhetta, ja Hänen lupauksiinsa turvaten ylentää sydämensä maailman pauhusta taivaaseen ja saa maistaa taivaallisen ilon esimakua. Tämän maailman lapset juoksevat petollisiin hekumoihin, jotka katoavat silmänräpäyksessä ja jättävät alakuloisen mielen ja kalvavan omantunnon. Ne ovat niin kuin kukoistavat orjantappurat joista piikit jäävät jäljelle kukkasten pudottua.

Maailman ihmiset eivät ainoastaan ole tietämättömiä hengellisistä nautinnoista, vaan he myös turmelevat ne maallisetkin ilot, jotka olisivat itsessään luvalliset ja kohtuullisesti nautittuina hyvät. Jano tekee juoman maukkaaksi ja nälkä saa ruoan maistumaan herkulta. Mutta juomarilla on halu juoda ilman janoakin, ja syömärin makua ei voi tyydyttää. Ei hän ravitse itseään vaan tyydyttää himojaan.

Kuinka onnellinen onkaan se ihminen, jonka ymmärryksen silmät on Jumala saanut valaista näkemään petollisten nautintojen kauheuden, ja havaitsemaan kuinka perkele on niihin piiloutunut paulojensa ja verkkojensa kanssa.

Jumalan rakastaminen yli kaiken on oikeaa ylenpalttisuutta; kaikkein parhaassa asiassa, joka on ihmiselle täydellisesti hyväksi, ei tarvitse määrää laskea. Sitä vastoin ei mikään ole niin onneton ja viheliäinen kuin se ihminen, joka on himojensa orja, eikä tiedä muusta kuin vatsansa täyttämisestä. Ei kukaan ole niin onneton kuin ihminen, jolle runsaus on tullut niin tavaksi ettei hän voi elää, jos ei saa nautintoaan ylenpalttisesti harjoittaa; niin kuin on niitäkin, jotka tulevat sairaiksi jos eivät saa juoda itseään juovuksiin, ja niitä jotka eivät voi nukahtaa, elleivät ole saaneet pahoja asioitaan tehdyksi.

Kuinka voimakas on tämä kiusaus ja väkevä tämä yllyke, se nähdään Davidin esimerkissä, joka voitti kaikki vihollisensa, mutta hekuma voitti hänet itsensä, 2.Sam.11. Salomonilla oli suuri viisaus ja monet jalot lahjat, mutta joutui kuitenkin suureen saastaisuuteen ja pahuuteen, 1.Kun.11. Simson katkaisi seitsemän uutta vahvaa köyttä eli nuoraa, mutta himonsa siteitä hän ei jaksanut katkoa, Tuom.16.

Erityisesti mitä haureuden syntiin tulee - - meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli, jonka tähden meidän pitää vakavasti valvoa itseämme, ettemme saastuttaisi Jumalan temppeliä, 1.Kor.6:19. Ja siitä sanoo apostoli myöskin että meidän ruumiimme ovat Kristuksen jäseniä, mistä asiasta hän tekee sen johtopäätöksen, että haureuteen suostuminen on niin kauhea asia kuin jos käsi reväistäisiin Kristuksen ruumiista ja liitettäisiin porttoon.

Monta esimerkkiä on siitä, kuinka haureuden kautta on langettu epäjumalisuuteen, ruumiillisesta haureudesta jouduttu hengelliseen haureuteen.

Välikappale, jolla ihminen vieroittaa sydämensä tästä saastaisuudesta, on se, että hän alituisesti muistaa pyhän Jumalan olevan läsnä niin kuin vieras mies tai tuomari, joiden läsnäollessa varmasti hävetään harjoittaa syntejä ja erityisesti niitä syntejä, joita muutenkin ihmisten edessä pidetään häpeällisinä. Ihmisen ei pidä välttää ainoastaan ilmeistä pahaa, vaan myöskin sitä mikä hänelle on pahaksi, ja välttää niitä paikkojakin jotka ovat yllykkeenä pahuuteen. Pitää varoa silmiään ja sulkea ikkunat perkeleeltä, niin kuin Job sanoo: "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!", Job 31:1. Pitää välttää häpeällisiä sanojakin. Pahat jaaritukset ja puheet turmelevat hyvät tavat. Ei pidä laulaa häpeällisiä lauluja jotka ovat omiaan synnyttämään pahoja himoja.

(Moulin, KRISTITYN SOTA osa 2., 1843; sivuilta 45-50 kieliasua nykyaikaistettu)