Myyntini on väliaikaisesti siirtynyt huutonettiin, myyntitunnus UNBOILED. Kohteeni siellä löydät mm.:


Vanhat kotimaiset aikakauslehdet 1920 - 1959
 
Vanhahkot kotimaiset aikakauslehdet 1960 - 1979 
Kaikki lehdet 
Kirjat hengellinen eli kristillinen kirjallisuus 
Kaikki kirjat ja lehdet

Vanhat postikortit ja filatelia 


50  51  53  54  55  56  57  58  59  60 

Katso myös:
Apu 1953 - 1959
Suomen Kuvalehti ja Viikkosanomat 1953 - 1959

1950-lukua suomalaisissa viikkolehdissä: 52

Suomen Kuvalehti 29/52

kirjoja_012_928x1280 img_20190508_144809_2cs_2

"Kisaveljeyttä - Otto Grigalka, Neuvostoliitto ja Jim Fuchs, USA, molemmat kuulantyöntäjiä." SK 29/52 (19.7.1952) kansikuva.

Varsin erikoislaatuissa oloissa järjestää Suomi olympiakisat, joihin 69 valtakuntaa lähettää nuorisonsa valiot kilpailemaan paremmuudesta rauhoitetulla maaperällä. Tuskin monikaan toinen maa olisi voinut tarjota olympiakisoja varten maailman eri puolilta saapuville kansoille sellaisen kolkan, jonne vallitsevien ristiriitojen kaiku kuuluu niin vaimentuneena kuin tänne. 

Me suomalaiset toivomme, että tämä urheilujuhla saisi säilyttää sen yksityisten ihmisten ja kansojen välistä sovinnonmieltä korostavan luonteen, joka olympiakisoilla on ollut vuosituhanten takaa. Siihen vaaditaan, että osanottajamaat unohtavat olympiakaupunkiin tullessaan kaiken, joka saattaisi täällä häiritä urheilullista yhteisymmärrystä. Sellaisen virittäminen ja ylläpitäminen on välttämätöntä kaikkien olympiaperheeseen kuuluvien kansojen kesken.

Mutta kisojen isäntämaalta vaaditaan sittenkin eniten. Meidän tulee omantunnontarkasti säilyttää urheilullinen suhtautumistapa kaikkiin vieraisiimme. Meidän tulee antaa arvoa kaikille urheilusuorituksille, puolueettomasti ja rehellisesti, siihen katsomatta, onko kilpailija oma tai vieras. Meidän tulee osoittaa rehtiä urheilumieltä ja sillä tavalla antaa koko maailmalle se kuva, että olympiakisat v. 1952 on annettu kansalle, joka on sen arvoinen.

(Pääministerin Olympiatervehdys. Urho Kekkonen)

Tuskin monikaan toinen maa olisi voinut tarjota olympiakisoja varten maailman eri puolilta saapuville kansoille sellaisen kolkan, jonne vallitsevien ristiriitojen kaiku kuuluu niin vaimentuneena kuin tänne.

Vuonna 1952 sodan haavat olivat vielä monesta kohtaa avoimet ja äärimmäisen kipeät. Niihin sattui. Siitä kertoivat tuhannet lesket ja ilman isää kasvavat lapset - talvi- ja jatkosodassa surmansa sai yli 80 000 suomalaista, luku ei sisällä kadonneita eikä haavoittuneita. Tuskaa ei lievittänyt tieto Neuvostoliiton moninkertaisista miestappioista, puhumattakaan siitä, että Neuvostoliitto murhasi kotiin palaavia sotavankejaan järjestelmällisesti. 

Pääministerin olympiatervehdystä lukeva ymmärsi varmastikin sovinnollisen sävyn välttämättömyyden. Ja silti, monet saattoivat ajatella katkerasti, että viittaus vuoden 1940 olympialaisten peruuntumiseen ja peruuntumisen syyhyn olisi ollut tarpeellinen. Kekkonen oli liian kokenut ja taitava pelimies vetääkseen Suomen menetyksiä olympiapuheeseen, ja asian olisi ymmärtänyt tyhmempikin poliitikko. Toisen maailmansodan sotavammoista ei sitä paitsi kärsitty ainoastaan Suomessa tai Neuvostoliitossa. Erityisen kipeästi niistä kärsittiin muun muassa Saksassa ja monestakin syystä. Tervehdyksen sovinnollisessa sävyssä oli varmasti myös urheilullista vilpittömyyttä, olihan Kekkonen suuri urheilun ystävä ja itsekin menestynyt urheilun alalla.

Takakannen mainos on hieno osoitus myyntimiesten kekseliäisyydestä; makeispakkaus, jota voi käyttää megafonina. Fazerin suurimpiin kilpailijoihin aikoinaan lukeutunut Hellas muuttui Leafiksi 1989 ja fuusioitui ruotsalaisen Cloettan kanssa 2012.

Kiri, kiri - voitto kotiin! Olympiakuumeessa piristävät Hellaksen raikkaat kesämakeiset...

kirjoja_011_879x1280kirjoja_009_713x1024

Uimastadion on niin kaunis paikka, ettei sitä usko ellei ole itse nähnyt.Nyt se on kokonaan kisavieraitten käytössä, mutta olympialaisten jälkeen kelpaa siellä uida ja paistatella päivää tavallisen kalpean konttoritytön ja hänen ystävänsä. Ja kelpaa sinne äitienkin tulla lapsikatraansa kanssa. Ei siellä sitä paitsi kauan kalpeana pysy.

Helsingissä ei yksinomaan tehdä työtä ja huvitella. Tuhansittain ja tuhansittain on niitä, jotka etsivät raskaan päivätyön lomassa virkistystä hengellisistä tilaisuuksista. Varsinkin kesällä sen huomaavat nekin, jotka eivät vaivaudu temppeleihin ja rukoushuoneisiin. Joka ilta on eri tahoilla kaupunkia hartauskokouksia ja jumalanpalveluksia, pieniin puistikkoihin, rakentamattomille tonteille, valtaväylien varsille tai syrjäisille mäentörmille kokoontuu erilaisten uskonnollisten yhteisöjen jäseniä ylistämään Herran kunniaa... 

m