Kultaomenassa kaikki on "vähän vaiheessa" eli keskeneräistä. Lisäillään ja täydennellään pikkuhiljaa. 

Myyntini on väliaikaisesti siirtynyt huutonettiin, myyntitunnus UNBOILED. Kohteeni siellä löydät:

Vanhat kotimaiset aikakauslehdet 1920 - 1959 
Vanhahkot kotimaiset aikakauslehdet 1960 - 1979 
Kaikki lehdet 
Kirjat hengellinen eli kristillinen kirjallisuus 
Kaikki kirjat ja lehdet

Vanhat postikortit ja filatelia 


53  54  55  56  57  58  60  61  62  63 

Katso myös:
Apu 1953 - 1959
Suomen Kuvalehti ja Viikkosanomat 1953 - 1959

1950-lukua suomalaisissa viikkolehdissä: 59 (2/2)

Viikkosanomat 4/59


Viikkosanomien numerossa 4/59 julkaistun vuosittaisen suurkilpailun äänestystuloksen mukaan edellisen vuoden suosituin suomalainen oli ampuja Vilho Ylönen 17 785 äänellä. Toiseksi pääsi tasavallan presidentti Urho Kekkonen, 6 820 ääntä. Kymmenen parhaan joukosta löytyvät myös Mika Waltari, Marita Lindahl ja Tauno Palo. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen oli kymmenes äänimäärällä 1281.

Yli 50 ääntä saivat mm. Väinö Tanner 253, Voitto Viro 96, Arvid von Martens 62 ääntä. Jaetulla sijalla 60 olivat Johannes Virolainen ja Unto Parvilahti 55 äänellä. 

Neljän sivun mittaisessa YHDEKSÄN POJAN PIHA - MAAMME TOINEN PERHERYHMÄKOTI TAPOLAN TUPA, toimittaja Sakari Räsänen ja kuvaaja Caj Bremer käyvät vierailulla Orimattilan perhekodissa.

Seitsenvuotiaalla Raimolla ei ole minkäänlaista muistikuvaa omista vanhemmistaan tai kodistaan. Istuessamme iltapuhdetta hänen nykyisessä kodissaan Tapolan tuvassa Orimattilan Niinikoskella piirrämme yhdessä hänen toivomaansa ruskeata hevosta. Sen lisäksi hän haluaa paperille oman tuvan, peltoa, saunan ja navetan. Kun ne on saatu valmiiksi, kysyn, mitä hän vielä haluaa.
  "Piirrä minulle äiti", hän sanoo luottavaisena ja katsoo paperiin varmana onnistumisestani.

Ihminen ei osaa kuvata sellaista mikä häneltä puuttuu, mistä hänellä ei ole kokemusta. Hän on toisten kuvailun varassa. Aina eivät vanhemmatkaan tuo turvallisuutta ja onnea pienen elämään.

Häiriintynyt lapsi saattaa olla kasvaessaan vaaraksi jopa vanhemmilleen ja joskus erityisesti vanhemmilleen äärimmäisiin tekoihin saakka. Syystä tai toisesta suhteet ovat vääristyneet, eikä aina rakkauden puutteen tähden. Sodan jälkeinen sukupolvi joutui kasvamaan sodan traumatisoimissa kodeissa, joissa ei useinkaan osattu käsitellä rintamalla tai ehkä kotirintamalla tapahtunutta. Mitä tehdä, kun huutavan lapsen ääni raastaa ohimoita, joilla vinkuvat luotien äänet? Lapsen luonnollinenkin uhma ja terve rajojen koetteleminen koetaan silloin ehkä uhkaksi, jonka käsittelemiseen ei ole eväitä. Rakastavakin isä voi ajaa perheensä lumihankeen haettuaan viikonloppuna helpotusta naapurin pontikkatehtaalta - ja seuraavana päivänä pyydetään anteeksi, jos pyydetään. Näissä paineissa jotkut kovettivat sydämensä eivätkä enää yrittäneetkään rakastaa kun eivät osanneet.

Lukija kohtaa iäkkään pariskunnan hämmentyneet kasvot kokosivun kuvassa. Otsikko kertoo karua kieltä. "Oma poika yritti polttaa heidät". Kuvatekstin mukaan "melliläläinen maanviljelijä yritti surmata vanhempansa polttamalla" telkeämällä saunassa olleet vanhemmat sisään ja heittämällä "seinässä olleesta luukusta tervattuja tappuroita kiukaalle". Luultuaan vanhempien menehtyneen poika soitti poliisit ja kertoi, että on tapahtunut onnettomuus. Savumyrkytyksen pökerryttämien vanhempien virottua asia selvisi, jolloin teon tunnustanut poika selitti syyksi eläkerahoista aiheutuneen kiistan.

Kuuban vallankumous 1959 oli suuri uutinen kautta maailman. Sosialismiin kallellaan olevat piirit - tai yksinkertaisesti imperialistista USA:ta vastustavat - leipoivat vallankumousjohtaja Castrosta myyttisen hahmon. Nopeasti ihminen muuttui ikoniksi. 1900-luvun kuvastoon Castro kuuluu lähes yhtä tärkeänä arkkityyppinä ja symbolina kuin Hitler ja Che Guevara. Castroa, Guevaraa tai Hitleriä katsoessamme emme katso ihmistä vaan ikoniin ladattua fantasiaa.

Viikkolehti 4/59 kertoo vallankaappauksen jälkeen kotimaahan palanneesta Castro Jr:stä:

Eräs Kuuban vallankumouksen nuorimpia mutta innokkaimpia kannattajia oli Fidel Castro junior, kapinanjohtajan 9-vuotias poika. Hän on oleskellut Yhdysvalloissa viime syksystä lähtien, mutta nyt hän on lentänyt Havannaan ollakseen vastaanottamassa voitokasta isäänsä, jota hän ei ole nähnyt kuuteen vuoteen. - Vallankumousarmeijan sotilaat ottivat johtajansa pojan innostuneesti vastaan. Jos nuori Fidel pitää sotaisista leikeistä, ei leikkitovereista ole puutetta.

(Nuori kapinallinen)

Tätä kirjoittaessani, keväällä 2019, kaksi ja puoli vuotta Castron kuoleman jälkeen, ikonin särkeminen lienee jo mahdollista. Kuuban "sosialistista vallankumousta" sympatiseeraavakin voi katsoa, ainakin pyrkiä katsomaan mielikuvakerrostumiensa läpi, ymmärtäen, että Castrokin oli ihminen. Tiedämme, ettei Kuuban juhlittu kansallissankari ollut pyhimys. Hän ei välttämättä ollut edes oikeudenmukainen, ei ainakaan vastustajilleen. Monessa mielessä hän muistutti edellistä, syrjäyttämäänsä diktaattoria. Mutta jos voimmekin kyseenalaistaa Castron hyvyyden, emme voi kyseenalaistaa Hitlerin pahuutta. Hänen kasvonsa edustavat suurelle osalle ihmiskuntaa edelleen jotakin, missä on vaikea nähdä, tunnepitoisten ja vakaumuksellisten reaktioiden läpi, ihmiseen, tavoittaa inhimillinen todellisuus edes jollain tapaa objektiivisesti. Jopa Chaplinin viikset herättävät meissä epämiellyttävän assosisaation. 

Fidel Castro Juniorin kerrotaan kärsineen koko ikänsä isän varjosta. Hän oli aina vain Castro ja häneen suhtauduttiin suuren vallankumousjohtajan poikana, ei hänenä itsenään. Pitkäaikaisesta vakavasta masennuksesta kärsinyt Fidelito teki itsemurhan 68-vuotiaana helmikuussa 2018.

img_20190508_201011_6cs_2img_20190514_145242_4cs_2