Asianajaja Kaarlo Castrénin ensimmäinen toimisto sijaitsi Aleksanterinkadulla korttelin päässä Runebergin puistosta.

Työasioita hoitaessaan ja myöhemmin kiiruhtaessaan senaatin istuntoihin Castrén luultavasti useinkin istahti Esplanadin penkille hengähtämään.

Saatamme erottaa hänet jossakin vanhassa postikorttikuvassa lähellä vuonna 1885 paljastettua Runebergin patsasta.

Kaarlo Castrénille Marienbadiin

Nuorsuomalaiseen puolueeseen kuulunut Kaarlo Castrén (1860-1938) oli sukulaistaan, samaan puolueeseen kuulunutta Jonas Castrénia maltillisempana lähellä Ståhlbergin sovittelevaa linjaa, mutta siirtyi myöhemmin oikeistoradikaaliin suuntaan.

Mechelinin senaatin siviilitoimituskunnan apulaispäällikkönä toiminut Castrén erosi senaatista perustuslaillisista syistä vastalauseena keisari Nikolai II:n julistukselle maanvuokralain yhteydessä vuonna 1909. 

Itsenäistymisen jälkeisessä hallitusmuotokiistassa Castrén kannatti monarkiaa ja saksalaissyntyistä kuningasta suhteiden lujittamiseksi Saksaan. Castrén kuitenkin liittyi tasavaltalaisten vuonna 1918 perustamaan Kansalliseen Edistyspuolueeseen, jossa hän edusti puolueen oikeaa laitaa. Lyhyeksi jääneellä pääministerikaudellaan 17.4.1919 - 15.8.1919 Castrén tuki Ståhlbergin sijasta Mannerheimia.  

Ståhlbergin tultua presidentiksi Castrén joutui väistymään puoluepolitiikasta ja siirtyi lähemmäs radikaalia oikeistoa. Hän julkaisi kirjan punaisesta terrorista (Punaisten hirmutyöt vapaussodan aikana, 1926) ja tuki Lapuan liikettä.

Kirkolliseen sukuun kuulunut Castrén julkaisi myös elämäkerran lestadiolaisuuden perustajasta Lestadiuksesta (Kiveliön suuri herättäjä Lars Levi Lestadius, 1932).

Kaarlo Castrénin sukulaisista nuorsuomalaisten vaikuttajiin kuuluivat Jonas Castrénin (1850-1922) lisäksi veli, kansanedustaja ja myöhemmin Helsingin kaupunginjohtaja Arthur Castrén (1866-1946) ja serkku Jalmar Castrén (1873-1946).

K. J. Ståhlberg kuului Castrénien sukuun äitinsä Amanda Gustava Castrénin kautta. 

Castrén & Snellman

Vuonna 1888 Suomi oli vielä maatalouspainotteinen Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Suomen elinkeinoelämä eli reipasta nousukautta: teollisuus koneellistui kovaa vauhtia, talous kasvoi ja monipuolistui merkittävästi. Tämä kehitys herätti kysynnän juridisille palveluille etenkin Helsingissä, josta muodostui Suomen liike-elämän keskus.

Näissä olosuhteissa lakitieteiden kandidaatti Kaarlo Castrén ja nimituomari Frans Emil Snellman perustivat yhdessä asianajotoimiston Helsinkiin 1.6.1888. Suomenkielisessä ilmoituskortissa nuorehkot herrat Castrén ja Snellman lupautuivat ajamaan puhtaasti lainopillisia asioita kaikissa maamme yli- ja alioikeuksissa sekä muitakin alan toimia huokeilla hinnoilla. Vuonna 1896 Castrén & Snellmanin asianajotoimisto merkittiin kaupparekisteriin numerolla 1 519.

Castrén & Snellmanin ensimmäinen toimisto sijaitsi puisessa talossa Aleksanterinkatu 46:ssa. Toimistomme perustamisen aikaan Helsingin katukuvassa ei näkynyt autoja. Vuonna 1888 Helsinkiin saatiin ensimmäinen raitiotie, mutta aluksi raitiovaunuja vetivät hevoset. Toimistomme lakimiehet olivat valmiita hoitamaan käräjämatkoja myös Helsingin ulkopuolelle muualle Suomeen. Käytännössä tämä tarkoitti useita päiviä kestäviä hevoskyytimatkoja maaseudulle – myös kovilla pakkasilla.

Toimistomme osoite on vaihtunut useaan otteeseen vuosien aikana, mutta se on aina kuitenkin pysynyt muutaman sadan metrin päässä toimistomme syntysijoilta. Keskeinen sijainti helpotti asianajajiemme päivittäistä asiointia raastuvassa, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä Senaatintorilla. Noin puolet toimistomme toimeksiannoista tuli raastuvassa sovittavista oikeudenkäynneistä.

Toimistomme ensimmäisen jutun hoiti Kaarlo Castrén 8.6.1888 Helsingin raastuvanoikeudessa. Hän toimi vastaajan asiamiehenä lykätyssä hankintajutussa ja sai jutulle edelleen lykkäystä, koska toimisto oli saanut jutun hoidettavakseen vasta samana päivänä.

Suomi itsenäistyi vuonna 1917 Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen. Eripura valkoisten ja punaisten välillä kärjistyi sisällissodaksi seuraavana vuonna. Sodasta huolimatta Castrén & Snellman jatkoi sinnikkäästi toimintaansa.

Toimiston lakimiehet hoitivat 1920-luvulle saakka tavanomaista asianajoa Suomessa. Luotuaan vahvan maineen kotimaassa Castrén & Snellman sai merkittäviä kansainvälisiä toimeksiantoja, kun muun muassa Esso ja General Motors aloittivat toimintansa Suomessa 1930-luvulla.

(www.castren.fi)

Genealogiaa

Kaarlo Castrénin isoisä (isänisä) oli Ylitornion ja Alatornion kirkkoherra, lääninrovasti Karl Arvid Castrén (1790-1864). Tämän isä oli varatuomari Mathias Alarik Castrén. 

Mathias Castrénin isä oli Kajaanin pormestari Krister Castrén, tämän isä Kajaanin pormestari Matthias Olofsson Castreen ja tämän isä isonvihan aikaan Pälkäneen pappina toiminut Olaus Castrenius (1666-1736). Castreniuksen esivanhemmiksi on selvitetty Sääksmäen Linnaisten ratsutilan Mattilat 1500-luvulle saakka. Olaus Castreniuksen isä Risto Rekonpoika Mattila kuoli Sääksmäen Linnaisissa 1704. Kirkkoherra Olaus Castreniuksen käyttöön ottaman sukunimien arvellaankin juontuvan latinan linnaa tarkoittavasta sanasta "castrum".

Ennen valintaansa pormestariksi Matthias Olofsson (1693-1771) palveli Ruotsin armeijassa, ensin Tukholman tykistössä ja meri- ja kaapparilaivakunnassa ja sen jälkeen, jouduttuaan tanskalaisten vangitsemaksi ja paettuaan sotavankeudesta, vapaaehtoisena Pohjanmaan jalkaväkirykmentissä. Norjan sotaretkeen Armfeltin joukoissa osallistunut Matias sai eron sotapalveluksesta vääpelinä 1724. Kajaanin pormestari hänestä tuli vuonna 1726. Vuonna 1740 kuningas nimitti hänet Sotkamon nostoväen luutnantiksi.

Castrénin suku on jatkunut Matthias Olofsson Castreenin poikien pormestari Krister Castrénin (1728-1795) ja kirkkoherra Erik Castrénin (1732-1787) kautta nykypäiviin saakka. 

Kaksi sataa vuotta Krister Castrénin jälkipolvia muutamassa virkkeessä

Mathias Alarik Castrénin vanhemmat olivat pormestari Krister Castrén (1728-1795) ja lääninrovasti, valtiopäivämies Simon Forströmin tytär Kristina Forström (1734-1793). Isänsä seuraajana kruununvoudiksi ja pormestariksi nimitetty Krister Castrén oli myös Kemin ja Kajaanin kihlakuntien tuomari. 

Kristinan kuoltua pormestari Castrén avioitui Kajaanin ja Sotkamon kirkkoherran Johan Frosteruksen tyttären Marian (1760-1831) kanssa. Maria oli poikapuoltaan Mathiasta neljä vuotta nuorempi.

Krister ja Kristina Castrénilla oli kaksi poikaa Mathias Alarik Castrénin (s.1756) lisäksi: Kajaanin pataljoonan saarnaaja ja Kajaanin kappalainen Simon Johan Castrén (s.1765) ja Hyrynsalmen nimismies Gustav Adolf Castrén (s.1772). 

Gustav Adolf Castrén avioitui Kajaanin pataljoonan majuri Planmanin tyttären Johannan kanssa. Näiden poika Sotkamon pitäjänkirjuri Reinhold Castrén oli K. J. Ståhlbergin isoisä. Ståhlbergin äiti Amanda Gustava Ståhlberg (omaa sukua Castrén) oli viidettä sukupolvea Matias Olofsson Castrénista laskettuna.  

Mathias Alarik Castrén meni naimisiin isänsä vaimon vanhemman siskon Sofian (1755-1791) kanssa. Mathias ja Sofia saivat kolme lasta: Alarik Gustaf (s.1787), Jakob Fredrik (s.1788) ja Karl Arvid (s.1790). 

Alarik avioitui Lapuan kirkkoherran Gabriel Laguksen tyttären Johanna Sofian kanssa ja tämän kuoltua Kärsämäen kappalaisen Elias Fonseliuksen (isä Kankaanpään kappalainen Mikael Fonselius) tyttären Annan kanssa. Alarikin ja Johannan poika, Hyrynsalmen ja Pielaveden kappalainen, rovasti Jonas Kristian Castrén avioitui Wilhelmina Qvickströmin kanssa ja nämä saivat neljä lasta. 

Jakob avioitui Eva Kristina Grundströmin kanssa. Näiden lapsia olivat Carl Fredrik (1822-1863), Sofia (1827-1892), Johan Reinhold (1834-1900), Erika (1837-1875) ja Jonas (1840-1902). Jonas avioitui maanmittari Adam Ottelinin (1796-1885) tyttären Gundan kanssa, joka oli Ottelinin avioliitosta Lohtajan kirkkoherran Anders Törnuddin tyttären Charlottan kanssa. Ottelinin toinen puoliso oli Raahen ja Saloisten kirkkoherran Gabriel Borgin tytär Helena ja kolmas Raippaluodon nimismiehen Nils Johan Erik Hagmanin tytär, lähes 50 vuotta puolisoaan nuorempi Anna. Adam Ottelinin veli oli Porvoon piispa Karl Gustaf Ottelin. 

Karl Arvid Castrén avioitui Katarina Elisabet Dillmanin kanssa. Näiden lapsia ovat Sofia Mathilda (s.1825), Carl Alarik (s.1826), Johan Robert (1828), Fredrik Edvard (s.1829).

Kirkkoherra K. A. Castrénin lapset ja muutama asiaansopiva rönsy

Matthias Olofsson Castrénista lähteneet sukuhaarat yhtyvät viidennessä, osittain neljännessä (Erik Ulrik Castrén) sukupolvessa, kun Karl Arvid Castrénin neljästä lapsesta kaksi avioituu Erik Castrénista lähteneeseen sukuhaaraan. Sukuhaarat ovat siis yhtyneet kaksi kertaa, tai pitäisikö sanoa ainakin kaksi kertaa, ehkä useamminkin. Tämä on vanhoissa kulttuurisuvuissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Sukuhaaroja yhdistävät avioliitot solmittiin 1859 ja 1860; jälkimmäinen haarojen yhtyminen tosin jäi lapsettomaksi eli genealogisessa mielessä näennäiseksi. 

Sofia Mathilda Castrén (1825 Ylitornio - 1897 Kemi) ja Erik Ulrik Castrén menivät naimisiin vuonna 1860. Erik oli 54 ja Sofiakin jo 35-vuotias. Erikin ensimmäinen vaimo, ruotsalainen Margareta Falk oli kuollut 31-vuotiaana heinäkuussa 1855. Erikin ja Margaretan tytär Anna oli 2 kk:n ikäinen äidin kuollessa. On mahdollista että sukua oleva naimaton Sofia, joka tuolloin oli 30-vuotias ja lähes 20 vuotta kirkkoherraa nuorempi, muutti talouteen auttamaan lapsenhoidossa ja että suhde sitten syveni. Avioliitto saattoi olla myös puhtaasti käytännöllinen ratkaisu. Sofia ja Erik eivät saaneet yhteisiä lapsia.

Nimismies Carl Alarik Castrén (1826 Ylitornio - 1861 Pulkkila) avioitui Sofia Eugenia Savanderin kanssa, jonka isä oli oululainen kauppias Carl Gustaf Savander. Sofian äidille Maria Elisabet Orrelle Carl Gustaf Savanderin kanssa solmittu avioliitto oli kolmas.

Sofia Eugenialla oli sisarpuoli Brita Christina äidin ensimmäisestä avioliitosta Christoffer Toppeliuksen kanssa, jonka isä Zachris Toppelius oli kansalliskirjailija Zachris "Sakari" Topeliuksen isoisän veli.

Maria Elisabeth Orren toinen puoliso oli Limingan pitäjänkirjuri Jöns Petter Bergh. Bergh kuoli matkalla Ruotsiin 28-vuotiaana kesäkuussa 1813, ja runsaan kuukauden kuluttua menehtyi pariskunnan ainoa lapsi, alle vuoden ikäinen tytär. Brita Christina oli tuolloin jo aikuinen ja naimisissa, joten avioliitto Maria Elisabetin kanssa ei tuonut kasvattilapsia Savanderin huollettavaksi. 

Sofia Eugenian sisarpuolen Brita Christina Toppeliuksen puoliso oli oululainen kauppias Matts Zimmerman, jonka vanhemmat olivat mittaaja Petter Zimmerman (1765-1815) ja Kaisa Halonen. Petter Zimmermanin serkku Petter Zimmerman (1770-1840) oli naimisissa Brita Christina Berghin kanssa, joka mahdollisesti kuului samaan sukuun Brita Christina Toppeliuksen isäpuolen Jöns Petter Berghin kanssa. Vuonna 1765 syntyneen Petter Zimmermanin pojista yksi oli Pehr "Petter" Zimmerman, tämän poika Pehr Petter Zimmerman (jolla oli 16-vuotiaana kuollut veli Matts Zimmerman) ja tämän poika Mats Zimmerman. Malliesimerkki sukututkijoille harmaita hiuksia tuottavasta nimien samanlaisuudesta ja sukujen ristikkäisyydestä. 

Carl Alarik ja Sofia Eugenia saivat neljä lasta. Vuonna 1853 syntynyt esikoispoika Karl Emil valmistui agronomiksi Mustialasta 1879. Hänestä tuli torniolainen tilanomistaja ja säästöpankinjohtaja. 

Johan Robert (1828 Ylitornio - 1894 Karunki) avioitui Ida Maria Tauchnerin kanssa vuonna 1859. Johan oli 31-vuotias kappalainen ja Ida Maria 21-vuotias. Kumpikin edusti Castrénin sukua viidennessä polvessa Matthias Olofsson Castreenista laskien. Heidän lapsensa Agur (1860), Kaarlo (1866) ja Arthur (1870) kuuluvat siis suvun kumpaankin Matias Olofsson Castrénista lähteeseen päähaaraan.

Ida Maria ja Johan Robert Castrénin jälkeläisistä lisää myöhemmin.

Fredrik Edvard (1829 Ylitornio - 1892 Alatornio) meni naimisiin Sofia Elisabeth Borgin (1837-1881) kanssa. Tämän isä oli Ruoveden kirkkoherra, rovasti Karl Jakob Borg (1788-1853) ja äiti Borgin toinen vaimo Charlotta Fridén (1821-1887), joka oli Keuruun kirkkoherra Adolf Fridénin tytär. Borgin edellinen vaimo, Christina Frosterus (1802-1846), oli Pulkkilan kappalaisen tytär.

Sofia Elisabethin isänisä Gabriel Borg oli niin ikään kirkkoherra. Tämän isä Carl Borgh (1716-1797) oli Pommerin sotaan osallistuneen Pohjanmaan rykmentin vänrikki, nimismies ja pitäjänkirjuri, jonka kerrotaan "syntyneen ennen vanhempien avioliittoa". Tämän pidemmälle ei Borg-suvun juuria tunneta.

Sofia Elisabethin veli Carl Gustaf Borg oli merkittävä fennomaani, suomen kielen opettaja ja talonpoikaissäädyn edustaja valtiopäivillä. Sisko Lovisa Wilhelmina avioitui rovasti ja valtiopäivämies Josua Kailan kanssa, jonka veljiin lukeutui arkkipiispa Gustaf Johansson.

Sofia Elisabethin serkkuihin lukeutuu muun muassa Maria Charlotta Borg, joka avioitui Hämeenlinnan kaupunginlääkärin Christian Gustaf Sibeliuksen kanssa. Näiden vanhemmasta pojasta tuli tunnettu säveltäjä (Jean Sibelius) ja nuoremmasta merkittävä lääkäri ja suomalaisen psykiatrian uudistaja (Christian Sibelius).  

Sofia Elisabeth ja Fredrik Edvard Castrén saivat kuusi lasta: Elisabeth (1862), Karl (1864), Walter (1867), Emil (1869), Maria (1871), Jalmar (1873). 

Aina vain Zimmerman

Varatuomari Mattias Alarik Castrénin (1728-1795) pojan Jakob Fredrik Castrénin (1788-1856) pojasta Johan Reinhold Castrénista (1834-1900) tuli kauppias. Hän meni naimisiin kirjansitoja Johan Damströmin tyttären Gustava Eugenian kanssa. Näiden poika Kustaa Reinhold Castrén (1872 Iisalmi - 1926 Iisalmi) oli Iisalmen yhteiskoulun opettaja ja rehtori. 

......

Kaksi sataa vuotta Erik Castrénin jälkipolvia muutamassa virkkeessä

Kirkkoherra Olaus Castreniuksen poika Matthias Olofsson oli Turussa opiskelemassa Isovihan alkaessa vuonna 1713. 20-vuotias opiskelijapoika pakeni venäläismiehitystä Tukholmaan, mutta varojen vähyyden vuoksi ei kyennyt jatkamaan opiskelujaan Tukholmassa ja ryhtyi sotilasuralle.

Matthias joutui vangiksi tanskalaisten heinäkuussa 1715. Seuraavan vuoden tammikuussa hän pakeni heikkojäisen Juutinrauman yli Ruotsiin. Matthiakselle itselleen pelastus oli Jumalan ihme. Pako oli tapahtunut perjantaipäivänä ja kerrotaan, että kiitokseksi pelastumisestaan hän paastosi kaikkina elämänsä perjantaipäivinä. 

Suuressa Pohjan sodassa paljon kärsinyt Matthias Castreen nimitettiin sodan jälkeen vuodesta 1725 Kajaanin kihlakunnan kruununvoudiksi keskeisenä tehtävänään vastata itärajan puolustuksesta. Seuraavasta vuodesta hän toimi myös Kajaanin pienen kaupungin pormestarina.

Castreen edisti maanviljelystä, karjanhoitoa ja tervanpolttoa sekä metsien puuston markkinointia myös puuna Oulun porvareille. Hän pyrki saamaan järvikalastuksen tehokkaammaksi ja kalastusvesien omistuksen järkiperäisemmälle kannalle. Hän yritti innokkaasti kannustaa muun muassa pellavan viljelyyn Kainuussa mutta menestyi huonosti. Sen sijaan hän onnistui edistämään Kainuun suurten seurakuntien jakamista pienemmiksi jotta opetus tehostuisi. Siten Kuhmon kappeliseurakunnan perustaminen 1754 oli pitkälti hänen ansiotaan. Kainuun alueen ja asukkaiden hyötyminen kaupankäynnistä oli Castreenin sydämenasia; hän ei välittänyt kovinkaan tarkasti kauppalainsäädännöstä eikä maakauppakiellosta vaan piti ennen kaikkea tärkeänä, että talonpojat hyötyivät kaupasta.

Valtakunnallisesti Castreenin ehkä merkittävin työsarka oli vastata itärajasta ja siitä, että erilainen kanssakäyminen rajan yli sujui rauhallisesti ja lain kirjaimen mukaan. Kainuulaisten ja rajantakaisten vienalaisten kesken oli monenlaisia kiistoja poroista, kalavesistä ja kaskimaista. Paha ongelma olivat rajan takana asustaneet rosvojoukot, rosboinikat. Kun korkealla tasolla ei saatu yleissopimuksia aikaan, Castreen oli itse yhteydessä venäläisiin paikallisviranomaisiin ja sai sovittua monista käytännön asioista. Varsinkin hattujen sodan aikana hänellä oli tärkeä vastuu itärajan puolustuksesta. Alue pysyi rauhallisena, kun Castreenin johdolla saatiin solmittua rajarauha venäläisten viranomaisten kanssa. Tässä kruununvouti joutui ristiriitaan Ruotsin armeijan ylijohdon kanssa, joka piti tärkeänä Kajaanin linnan voimakasta varustamista ja sotavoimien sijoittamista itärajan tuntumaan. Castreen piti tätä turhana sotaintoiluna ja vihollisen ärsyttämisenä.

(Jouko Vahtola: Matthias Castreen. Suomen kansallisbiografia osa 2, s. 138. SKS 2003)

(Erikin sukuhaaraan kuuluva kirkkoherra Erik Ulrik Castrén) ja viidennessä polvessa: Erikin sukuhaaraan kuuluva Ida Maria Taucher ja Kristerin sukuhaaraan kuuluvat  eli Matias Sofia Mathilda Castrén avioitui sukulaisensa, 

TEHDÄÄN HELMIKUUN AIKANA 2019 (eli joskus kun ehditään)

Erik Castrénin jälkipolvia

Erik Ulrik Castrénin toinen vaimo Mathilda Falkensimmäisen kuoltua

Anna Castrén avioitui pastori Petter Ervastin kanssa 19-vuotiaana vuonna 1874 ja kuoli 37-vuotiaana joulukuussa 1892. 

- - -

Castrén-suvun ehkä tunnetuin edustaja, suomen kielen ja kirjallisuuden professori ja tutkimusmatkailija M. A. Castrén (1813-1852) kuului pormestari Krister Castrénin veljestä Erik Castrénista lähteneeseen sukuhaaraan. Tämä oli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin pataljoonansaarnaaja ja Pudasjärven kirkkoherra.

M. A. Castrénin isä oli Rovaniemen kirkkoherra Kristian Castrén (1779-1825) ja tämän isä kirkkoherra Erik Castrén (1732-1787).

Pormestari Krister Castrénin (1728-1795) ja kirkkoherra Erik Castrénin (1732-1787) isä oli Kajaanin pormestari 

Krister-sukuhaaraa nykypäivään tai lähelle

Jakobin ja Eva Kristinan jälkikasvua

Jakob avioitui Eva Kristina Grundströmin kanssa. Näiden lapsia ovat muun muassa Carl Fredrik (1822-1863) ja Jonas (1840-1902). Carl Fredrikin poika Aksel Konstantin Castrén oli naimisissa lääninrovasti Samuel Porthanin tyttären kanssa. Jonas avioitui maanmittari Adam Ottelinin (1796-1885) tyttären Gundan kanssa, joka oli Ottelinin avioliitosta Lohtajan kirkkoherran Anders Törnuddin tyttären Charlottan kanssa. Ottelinin toinen puoliso oli Raahen ja Saloisten kirkkoherran Gabriel Borgin tytär Helena ja kolmas Raippaluodon nimismiehen Nils Johan Erik Hagmanin tytär, lähes 50 vuotta puolisoaan nuorempi Anna. Adam Ottelinin veli oli Porvoon piispa Karl Gustaf Ottelin. 

Fredrik Edvardin ja Sofia Elisabethin jälkikasvua

Elisabeth (1862), Karl (1864), Walter (1867), Emil (1869), Maria (1871), Jalmar (1873). 

Walter Castrén (1867-1942) oli eläinlääkäri ja Helsingin teurastamon lihantarkastaja. Hän oli naimisissa Ellen Costance Barckin kanssa, jonka vanhemmat olivat tilanomistaja, agronomi Karl Magnus Barck ja Matilda Konstantia Munck af Fulkila.

Walterin ja Ellenin esikoinen Margit Elisabeth (1896-1990) avioitui metsäyritys Thomesto Oy:n johtajiin kuuluneen Timo Kullervo Brofeldtin kanssa, jonka vanhemmat olivat toimitusjohtaja Kaarlo Kustaa Brofeldt ja Eva Wilhelmina Stenius.

Timon setiä olivat Pietari Brofeldt ja Juhani Aho.

Margitin ja Timon lapsista metsäalalla ansioitui tytär Eva Catharina "Kata" Brofeldt (1921-2008), metsänhoitaja ja yritysjohtaja, joka sai ensimmäisenä naisena metsäneuvoksen arvonimen vuonna 1982. Kata oli naimisissa Leo Jouhkin kanssa. Lapsista Lauri Juhani "Mylle" Jouhki (1944-2003) ja Timo Jouhki (s.1951) kuuluivat Thomesto-konsernin johtajiin.

Keskimmäinen Walterin ja Ellenin lapsista, vuonna 1898 syntynyt Erik Walter jäi kansalaissodassa punaisten vangiksi 1. helmikuuta 1918 Vihdissä, ja tapettiin samana päivänä.

Walterin ja Ellenin nuorimmainen, tytär Aili Castrén syntyi vuonna 1902 ja kuoli 104-vuotiaana vuonna 2006. Hän oli naimisissa saksalaisen Egbert Heitzin kanssa. Näiden poika Egon Heiz kuoli Torontossa 70-vuotiaana vuonna 2000.

Johan Robertin ja Ida Marian jälkikasvu

Kuten on jo todettu Johan Robert Castrén ja Ida Maria Tauchner kumpikin olivat suvun viidettä polvea; voidaanko näin muodoin sanoa, että heidän lapsensa Agur (s.1860-1930), Kaarlo (1866-1946) ja Arthur (1870-1949) ovat kaksinkertaisesti kuudetta polvea?

 

Apteekkari Agur Henrik Castrén

Pelastuslaitoksen mukaan kohteessa on huoneistopalo viiden asunnon lomahuoneistossa. Palon sammutustyöt ovat parhaillaan menossa.

Palopaikan sijainti saaressa tuo oman haasteensa sammutustöihin. Pelastuslaitos on kuljettanut palokalustoa moottorikelkalla ja reellä, ja pumppaa lisävettä viereisestä joesta.

Jälkisammutustöiden arvioidaan jatkuvan pitkälle yöhön.

(MTV Uutiset 18.01.2019 18:18)

arveltiin lähteen eteisessä olleessa lämpöpuhaltimesta.

 

Castrén-suvusta tekemääni koostetta lukevan on hyvä ottaa huomioon että suvun historia oli minulle entuudestaan tuntematon. Tutkimukseni perustuu pääasiassa internetissä luettavissa oleviin kaikille avoimiin tietoihin eli enemmän kuin sukututkimuksesta kyse on internetistä löytyvän aineiston tutkimisesta, millaisen kuvan se tietoja koostavalle lukijalle muodostaa. Kun siis kirjoitan, että "Matthias Olofsson Castreenista lähteneet sukuhaarat yhtyvät viidennessä polvessa" on se luettava "internetistä löytyviä tietoja seuraamalla sain laskettua, että Matthias Olofsson Castreenista lähteneet sukuhaarat yhtyvät viidennessä polvessa". Jos netistä löytyvät tiedot ovat korrekteja, myös esitykseni toivottavasti on sitä. Joitain virheitä on toki voinut syntyä tässäkin päässä.

4.2.2019-

Nykypäivänä, kun kristillisten käsitteiden sisältöä mielivaltaisin tulkinnoin ja laajennuksin hämärretään, paastoksi voidaan nimittää määräaikaista television katsomisesta, kiroilusta tai vaikkapa nettipornosta luopumista. Emme tiedä mikä oli Matthias Olofsson Castreenin perjantaipaastojen sisältö, oliko se rituaalinomainen suoritus vai sydämestä tapahtuvaa nöyrtymistä ja hiljentymistä riippuvaisuuteen Jumalan armosta, mutta varmaa on, ettei se ollut paastoa television katsomisesta.

Kristillisessä teologiassa paasto on pidättäytymistä syömisestä ja siihen on aina motiivi. Jesaja 58:6 mukaan oikea motiivi on vääryyden siteiden katkeaminen ja sorrettujen pääseminen vapaaksi; näiden asioiden tähden olisi hyvä rukoilla ja paastota nykyäänkin. Paastossa tapahtuva hiljentyminen ja Herran tahdon etsiminen johtaa väistämättä myös käytännön tekoihin omassa elämässä. Kun mielihyvän ja himon kahleet katkeavat, on helpompi nähdä lähimmäisten tarpeet ja tinkiä omasta mukavuudenhalusta toisten hyväksi.

Emme tiedä kuinka paljon Matthiaksen perjantaipaastot ovat vaikuttaneet siihen, että Castrénin suvussa ja sen kautta on tapahtunut niin paljon hyvää. Kenen elämässä tapahtuisi ja toteutuisi vain Jumalan suunnitelma? Joskus voi olla että raadollisen itsekeskeisesti eletyn elämän keskellä Jumalan armosta tapahtuu hyvääkin, ja toisaalta vilpittömästi Jumalaa palvelevan ihmisen elämä joskus ja joiltain osin voi olla Saatanan käytössä. Harvoin elämässä toteutuu vain Jumalan tai Hänen vastustajansa suunnitelma.

Raamatusta ymmärrämme, että Jumalan varsinainen tahto ihmistä kohtaan on Jeesus ja että sielunvihollisen suunnitelma on johtaa ihmiset kauemmas Jeesuksesta, estää heitä kohtaamasta hänen armoaan tai tehdä siitä uskonnollinen rituaali, jossa kirkollisuus korvaa aidon hengellisen elämän. Jumalan tahto kuitenkin on, että Hänen valtakuntansa Jeesuksessa niin valtaisi sydämemme, että kaikista heikkouksistamme ja lankeemuksistamme huolimattakin saisimme pysyä Hänen suunnitelmassaan: etsimässä ja toteuttamassa niitä asioita, jotka kirkastavat sekä Jumalan pelastussuunnitelmaa Jeesuksessa että kaiken hyvän ja oikeudenmukaisen toteutumista maailmassa.

Rukoukset kantavat sukupolvienkin yli ja voivat olla siunauksen siltoja jälkipolvien elämässä.

7. helmikuuta 2019