Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

LION FEUCHTWANGER
(1884 - 1958)

Saksanjuutalainen kirjailija. Syntyi Münchenissä 7. 7. 1884. Opiskeli kirjallisuutta ja filosofiaa Münchenissä ja Berliinissä. Ensimmäisessä maailmansodassa palveli Saksan armeijaa.

Feuchtwanger aloitti kirjallisen uransa näytelmäkirjailijana samoihin aikoihin kuin Bertolt Brecht ja avusti tätä tämän ensimmäisessä tunnetussa näytelmässä Leben Eduards des Zweiten von England (englanniksi The Life of Edward II of England).

Vuonna 1925 Feuchtwanger kirjoitti ensimmäisen menestysteoksensa, romaanin Jud Süss. Teos sai kriitikoiden ja lukijoiden suosion ja käännettiin useille kielille.

Vuonna 1930 ilmestyneessä romaanissa Erfolk - Drei Jahre Geschichte einer Provinz tekijä kuvaa Todelliset Saksalaiset -nimisen puolueen nousua valtaan. Puoluetta johtava Rupert Kutzner vetoaa kansalaisten tunteisiin kimeällä, toisinaan hysteerisellä äänellä. Feuchtwanger alkoi kirjoittaa romaania vuonna 1927. Romaani ilmestyi samana vuonna jona NSDAP:n (Kansallissosialistinen Saksan työväenpuolue) kannatus lähti nousuun ja Hitlerin voittokulku alkoi. Marraskuussa 1932 pidetyissä parlamenttivaaleissa puolue sai jo kolmasosan äänistä ja tammikuussa 1933 Hitler valittiin valtakunnankansleriksi.        

Feuchtwangerin ollessa puhujamatkalla Amerikassa vuonna 1933 natsit tunkeutuivat kirjailijan kotiin Saksassa hävittäen suuren osan hänen kirjastoaan sekä varastaen ja turmellen keskeneräisiä käsikirjoituksia.

Feuchtwanger ei palannut Saksaan. Hän asettui vaimonsa kanssa Etelä-Ranskaan Sanary-sur-Meriin. Feuchtwangerin ja Bertolt Brechtin lisäksi alueella asui muitakin natseja paenneita kirjailijoita, mm. Thomas Mann, Joseph Roth ja Franz Werfel. Väliaikaisesti Sanary-sur-Merissa asui ja vieraili kirjailijoita ja taiteilijoita kuten Jean Cocteau, Aldous Huxley, D. H. Lawrence ja Stefan Zweig.

Vuonna 1936 ilmestyneessä historiallisessa romaanissa Der falsche Nero kirjailija ammentaa historiallisista faktoista, sekä vanhojen historiankirjoittajien epäselvistä viittauksista ja kiistanalaisista perimätiedoista, esittäen tulkintaansa raamatullisesta hyvän ja pahan vastakkainasettelusta. Myös tämän kirjan päähenkilössä voidaan nähdä viittauksia Hitleriin. Teos on mielenkiintoinen kuvaus Nerona esiintyneen Maximus Terentiuksen elämästä ja hyvä historiallinen romaani, mutta ei yllä aiempien mestariteosten (Jud Süss, 1925; Erfolk, 1930; Die Geschwister Oppermann, 1933) tasolle.

Vuonna 1937 Feuchtwanger teki matkan Neuvostoliittoon. Matkan innoittamana hän kirjoitti kirjan Moskau 1937.

Feuchtwanger pidätettiin Saksan miehittäessä Ranskan 1940 ja lähetettiin vankeuteen Camp des Millesiin. Vaimonsa sekä eräiden ulkomaalaisten (mm. amerikkalainen journalisti Varian Fry, joka auttoi juutalaisia ja muita natsismin vastaisia henkilöitä pakenemaan Gestapoa) avustuksella Feuchtwanger pakeni ja matkusti Marseillesta rautateitse Espanjan läpi Portugaliin. Portugalista Lion ja Marta Feuchtwanger siirtyivät ystäviensä avustuksella USA:han, mistä saivat turvapaikan ja asettuivat pysyvästi Californiaan. Siellä Lion Feuchtwanger jatkoi kirjoittamista kuolemaansa saakka.

Nopeasti kirjoitettu natsimiehitystä ja vankeusaikaa kuvaava, kantaaottava muistelmakirja Der Teufel in Frankreich ilmestyi 1941.

Vuonna 1948 ilmestyneestä romaanista Waffen für Amerika Feuchtwanger sanoi, että teoksen sankareita eivät ole edistykselliset henkilöt, vaan edistys itsessään. Myöhemmin hän muutti kirjan nimen ja uusi painos ilmestyi nimellä Füchse im Weimberg (Ketut viinitarhassa). Nimi perustuu Raamatun Korkean Veisun (vuoden 1992 raamatunkäännöksessä Laulujen laulu) jakeeseen 2:15: "Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa". Teoksen englanninkielinen painos ilmestyi nimellä Proud Destiny.

Elämäkertaromaanit Francisco de Goyasta (Goya oder der arge Weg der Erkenntnis, 1950) ja Jean-Jacques Rousseausta (Narrenweisheit oder Tod und Verklärung des Jean-Jacques Rousseau, 1952) jatkoivat Waffen für Amerikassa alkanutta historiallisten vallankumousvaiheiden ja edistysaatteiden kuvausta. Rousseau-romaania on sanottu Feuchtwangerin pääteokseksi.

  "Jos Jean-Jacques olisi", hän viimeinen aloitti, lainkaan korottamatta ääntään,
niin että kuulijoiden oli pakko pysytellä yhäkin hiiskumattoman hiljaa,
"jos Jean-Jacques olisi ollut ainoastaan meidän vuosisatamme suurin
kirjailija, sen kaunopuheisin suu, jättäisimme hänen arvostamisensa ja
hänen muistonsa kunnioittamisen jälkipolvien tehtäväksi. Mutta hän on
enemmän: hän on ihmiskunnan ikuisia profeettoja. Hän on perustanut
järjen valtakunnan ja hyveen maakuntia laajentanut. Hän näki kansat
polvillaan valtikoiden ja kruunujen edessä, ja hän rohkeni sanoa näille:
Nouskaa! Hän rohkeni tuoda niille viestin: vapauden ja tasa-arvoisuu-
den. Itse Jumalan kaltaisena hän sinkautti hehkuvat, palavat sanansa
sydämiin ja sai aikaan sen, mitä kukaan ei sitä ennen ollut saanut ai-
kaan: kansat nousivat."
  Fernand kuunteli, tunsi selkäpiitään karmivan. Tuo kaamea Robespier-
re tiesi ja tunsi Jean-Jacques'in sielun kuilut ja syvyydet, tiesi, mitä yk-
sin hän, Ferninand, oli arvellut tietävänsä. "Itse Jumalan kaltaisena". 
Robespierre tiesi Jean-Jacques'in olleen epätoivonsa hulluudensyvyyk-
sissä "minkään järkytyksen tavoittamattomissa, Jumalan kaltainen". 
Mutta sittenkin: tuo Robespierre näki Jean-Jacques'ta ainoastaan toi-
sen puolen. Hän teki Jean-Jacques'ta Jumalan, hän ei nähnyt "Tunnus-
tusten" Jean-Jacques'ia, ei suvainnut mitään inhimillistä siinä miehessä,
jonka suurimpana, ylevimpänä ylpeytenä oli ollut olla ihminen.
  "Hän toi", Robespierre huudahti nyt, ja nyt hänen äänensä kantoi voi-
makkaana, lasinkirkkaana ja viiltävän terävänä avaran suojan kaukai-
simpaankin sopukkaan, "hän toi kuin Sokrates filosofian taivaasta
maan päälle, kaupunkeihin ja taloihin. Hän pakotti ihmiset ajattelemaan
omaa elämäänsä ja valtiota ja yhteisöä ja sitä, mikä on oikeutta, mikä
vääryyttä, mikä hyvää ja mikä pahaa. Hän opetti meille, ettei pidä ank-
kuroitua menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen."
  Nuo olivat hyviä lauseita nuo, ja niin paljon kuin olikin sellaista, mikä 
Fernand'ia erotti Robespierrestä, heillä oli sentään yksi oppi, yksi usko,
yksi päämäärä.
  Robespierre oli ehtinyt lauseensa loppuun. Arkku nostettiin katafalkil-
ta, kannettavaksi lyhyt matka hautaholviin.
  Ohi kiitävän tuokion ajan Fernand oli sisimmässään näkevinään ruu-
miin, joka lepäsi tuolla arkussaan, hirveä viillos ohimossa. Ja hän oli nä-
kevinään ruumiin makaamassa, pää maksoittuneen veren peitossa, 
vuoteessaan Kesäpaviljongissa, Ermenonvillessä. Ja tuo ruumis virkosi
eloon. Ja nyt hän näki Jean-Jacques'in istuvan kyyryssä metsäaukealla,
äänettömän epätoivon vallassa, hän näki tämän istuvan ystävällisesti
yhdessä Thérèsen kanssa, näki tämän kasvoista säteilevän hartaan, 
palavan uskon hänen julistaessaan: "Ihminen on hyvä", näki mielipuoli-
suuden hänen silmissään, hänen pitäessään itseään samalla aikaa kuo-
levaisista ensimmäisenä ja viimeisenä.
  Mutta nyt arkku lähti liikkeelle kohti hautaholvia, ja samalla hetkellä
viritti, kenenkään käskemättä ja kuin äänettömästä sopimuksesta, ko-
ko kansanjoukko Marseljeesin: "Aux armes, citoyens! Formez vos ba-
taillons!" he lauloivat, "Aseisiin toverit, rivit yhteen!" ja "Marchons, 
marchons!", eteenpäin, eteenpäin! Eikä tuo laulu täyttänyt ainoastaan
tätä mahtavaa rakennusta, niin että sen seinämuurit ja laki uhkasivat
murtua, vaan se kaikui myös ulkoa, kaikkialta se vyöryi kohti, oli kuin
koko Pariisi olisi sitä laulanut, koko Ranska olisi laulanut tuota uskaliain-
ta kaikista lauluista.
  Laulun mahtava vyöry, arkkua seuraava saatto haihdutti Ferninand'in
näyt, pakotti hänet karkottamaan kauas kaiken asiaankuulumattoman,
tempasi hänet mukaansa. Rintaa tulvivaa onnea pakahtumaisillaan hän
tunsi, miten hänen oma minänsä hupeni olemattomiin, sulautui kaikkien
tunteeseen. Hän ei ollut enää vieras ja muukalainen, hän oli yhtä kaik-
kien noiden laulajien kanssa. Kaikki se, mitä oli tässä hänen ympäril-
lään, tunkeutui hänen olemukseensa, hän itse muuttui kaiken tämän
joukon eläväksi osaksi, hänestä tuli enemmän kuin hän itse, hänestä 
tuli kansa.

(Narrin viisaus, Wsoy 1953, suom. Lauri Hirvensalo, ss.461-463)

Lion Feuchtwanger kuoli Los Angelissa 21. 12. 1958. Hänen vaimonsa Marta kuoli 1987.

Jud Süssin ja Rousseau-romaanin ohella Feuchtwangerin mielenkiintoisimmat teokset ovat Wartesaal -trilogia ja historiallinen Josephus Flavius -trilogia. Wartesaal-trilogia muodostuu romaaneista Erfolk (1930), Die Geschwister Oppermann (1933) ja Exil (1940). Josephus Flavius -trilogiaan kuuluvat romaanit Der jüdische Krieg (1932), Die Söhne (1935) ja Der Tag wird kommen (1942).  

Suomennetut teokset:

Valta. Otava 1929. 455 sivua. Romaani. Alkuteos Jud Süss. Vapauden puolesta. Wsoy 1950. 857 sivua. Romaani. Alkuteos Waffen für Amerika. Narrin viisaus - eli Jean-Jacques Rousseaun kuolema ja kirkastus. Wsoy 1953. 464 sivua. Romaani. Alkuteos Narrenweisheit oder Tod und Verklärung des Jean-Jacques Rousseau. Valekeisari. Otava 1958. 407 sivua. Historiallinen romaani. Alkuteos Der falsche Nero.