Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Suomen ja pohjoismaiden politiikan henkilöitä G - J

HAAVISTO, Pekka

Ei ole sattuma, että Pekka Haavisto on ilmoittanut presidenteistä esikuvakseen J.K. Paasikiven (1872-1956). Hänkin on kuullut lukuisat kerrat taiteilijaguru J.O. Mallanderin täysin vakavissaan esittämän teorian. Minulle hän kertoi sen 20 vuotta sitten. Pekka Haavisto on Paasikiven reinkarnaatio. Kun Paasikivi kuoli joulukuussa 1956, suurmiehen sielu etsi levottomana uutta asuinsijaa. Mallanderin mukaan jälleensyntymässä kuluu tyypillisesti se 15 kuukautta, jonka jälkeen munkkiniemeläiseen opettajaperheeseen syntyi Pekka, maaliskuussa 1958. En usko, että Haavisto tunnustaisi uskovansa tähän legendaan, vaikka työnnettäisiin tikkuja kynsien alle. Mutta kaikki hänen toimintansa on tähdännyt tähän hetkeen. Hän oli ja on ehdokkaista vakavimmin pyrkimässä presidentiksi. Se palkittiin.

Olen vähän ymmälläni siitä, että Haavistoa pidetään "mutkattomana" ja "helposti lähestyttävänä". Olen tuntenut hänet 25 vuotta, enkä tunne häntä lainkaan.  Eikä moni muukaan. Haaviston sisäpiiri on suppea ja mies itse ylläpitänyt salaperäisyyden auraa. Hän on pitänyt yksityisasiansa omana tietonaan.  Vilpittömästä uteliaisuudesta vuonna 1994 esittämääni haastattelukysymykseen, oletko homo, hän vastasi: "No en, en mä mielestäni ole... Mä kuulun varmaan sellaisten suomalaisten ryhmään, ehkä enemmistöön, joille koko seksuaalisuus tai seksuaalisuuden merkitys on aika vähäinen." 

Se oli hyvä vastaus, kenties tyhmään kysymykseen, jonka soisi jo jäävän taka-alalle. Tuntuu kuitenkin oudolta, kun Pekka Haavistoa luonnehditaan "aidoksi". Hän on niin aito kuin poliitikko nyt voi olla, mutta tunnen kymmenittäin avoimempia, spontaanimpia, laskelmoimattomampia ihmisiä poliittisen kentän kaikilta laidoilta. Tämä ei ole moite, vain ihmettely.  

Vihreiden syntyhistoriassa (jonka olen kuvannut, samoin kuin Mallanderin profetian, kirjassani Viemärirotta) temmelsivät suuret egot ja tunteet leimusivat. Haavisto hoiti eleettömästi ja järjestelmällisesti puolueen "järkeviin" käsiin, helsinkiläisen Perheen johdettavaksi - johon hänen lisäkseen kuuluvat Heidi Hautala, Osmo Soininvaara, Pekka Sauri ja ottolapsia.    

Haavisto rakastaa seremoniaa ja historiallisia puitteita. Teiskon kesäjuhlat on tarkkaan harkittu spektaakkeli, hänen vetämänsä Suomi-lehti perustettiin Hvitträskissä Eliel Saarisen makuuhuoneessa. Haavisto isännöi, kontrolloi - ja manipuloi. Toimittajan roolissa on hyvä tarkkailla, kerätä tiedot,  vaikuttaa vaivihkaa, vetäytyä syrjään ja pysyä silti keskiössä.  

Pekka Haavisto on "helposti lähestyttävä" siten kuin psykiatri on. Hän on empaattisesti läsnä, kuuntelee ja auttaa, mutta ei paljasta itsestään mitään. Ja kuten potilas projisoi fantasioitaan terapeuttiin, Haavisto on  tyhjä taulu, johon koko kansa heijastaa toiveensa ja haaveensa. -- .

"Ihmisenä" Pekka Haavisto on varautunut, jopa etäinen - tässä suhteessa toisen kierroksen kilpakumppanit ovat samanlaisia. Voittipa Sauli Niinistö tai Pekka Haavisto, Suomi saanee edellisiä etäisemmän presidentin, joka ei jammaile lippalakki päässä Pori Jazzin lavalla. 

Urho Kekkonen oli taitava populisti, jota kansa luuli "kansanmieheksi". Sitä ei Suomen seuraava presidentti ole. Pikemmin palataan muodollisemman ja arvovaltaisemman presidenttiyden aikaan.    

Voitti ehdokkaista kumpi tahansa, hänen puheestaan voi erottaa etäisesti Paasikiven tekohampaiden louskuntaa.

(Timo Harakka: Haavisto - Paasikiven reinkarnaatio; blogi 23.11.2012)

kts. Suomi-lehti sekä Timo Harakan blogi 23.11.2012

HARAKKA, Timo (1962 - )

Julkaistut teokset: Kirjoitusta (toim. Timo Harakka ja Kimmo Pietinen, Gummerus 1986),  Markiisi de Salaman vuodet (Hannu Salamasta, Odessa 1986), Spagettivatikaani ja muita euronovelleja (Otava 1995), Viemärirotta (Otava 1998), Luoton loppu - rahavallan raunioista kohti uutta kapitalismia, pamfletti (Wsoy 2009).

Koulutukseltaan Harakka on teatteritaiteen maisteri (dramaturgia). Hän aloitti opinnot Teatterikorkeakoulussa 1985. Kaksi vuotta myöhemmin hän osallistui mielenosoitukseen Jumalan teatterissa vaikuttaneiden ystäviensä puolesta ja valmistuminen lykkääntyi vuoteen 2005.
(Timo Harakka, Wikipedia)

Harakka on kirjoittanut kolumneja ja reportaaseja useisiin lehtiin (mm. Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti, Image) ja toiminut päätoimittajana muun muassa Vihreässä Langassa 1990-94.

Vuonna 2011 Harakka lähti osakkaaksi uuteen ilmaisjakelulehteen Äänekosken Kaupunkisanomiin (ÄKS). Hän luopui lehtiyhtiön osakkeista ja hallituksen puheenjohtajan tehtävistä lokakuussa 2013. Tuolloin Äänekosken sos.dem. yhdistys ja SDP:n Keski-Suomen piiri nimittivät hänet sitoutumattomaksi ehdokkaaksi kevään 2014 europarlamenttivaaleihin.
(Timo Harakka, Wikipedia)

"Luoton loppu" ilmestyi pari viikkoa ennen vuoden 2009 eurovaalia, jossa vasemmistolta katosi puolet paikoista. Siis keskellä globaalin kapitalismin haaksirikkoa. Olin järkyttynyt – ja olen vieläkin. Silloin aloin ajatella, että ehkä täytyy riisua journalistin suojapuku. Aloin ajatella, että pyörätiet ja turkistarhauksen kielto jäävät sittenkin tärkeysjärjestyksessä aika kauas rahavallan vastaisesta taistelusta.  
  Siksi olen astunut palvelukseen, juuri nyt ja juuri näihin vaaleihin. Ja juuri tähän liikkeeseen.
 
  Tilanne Euroopassa on sama kuin Suomessa 20 vuotta sitten. Silloin porvarihallitus syvensi Suomen lamaa ja aiheutti suurtyöttömyyden. Tarvittiin uusia voimia siivoamaan sotku, palauttamaan luottamus ja käynnistämään kasvu. Nyt vallan pitää vaihtua EU:ssa. Kurituksen ja kurjistuksen sijaan tarvitaan kasvua ja työpaikkoja. Epätoivon sijaan toivoa.
  
  Lupaan keskittyä asiaan. Persoona ei saa tulla asian tielle, koska asialla me voitamme vaalit. Asiattomuus jääköön toisille. Olen asiantunteva – mutta myös tunteva. Hätä ja huoli on kuultava. Ja silloin vastuumme on tarjota aitoja ratkaisuja, eikä vain osoitella ongelmia ja syytellä muita.
  
  Olen syvästi kiitollinen saamastani kannustuksesta niin kotimaakunnassani Keski-Suomessa kuin kaikkialla muuallakin. Henkeä salpaa pelkkä ajatuskin, että tälläkin hetkellä tuhannet tuntemattomat tekevät työtä kampanjamme puolesta. Siksi halusin tulla kiittämään teitä kaikkia paikan päälle, vaikka juuri nyt minun pitäisi olla Thaimaassa anoppini syntymäpäivämatkalla.
  
  Valinta oli vakava paikka. Jotta työssäkäyvien vanhempien kolmilapsinen perhe voi selviytyä arjessa, avulias ja tehokas mummi on korvaamaton. Hyvä anoppi on miehen paras turva. Onneksi ehdin juhlaan ensi viikollakin.
 
  Keskimmäinen lapseni täyttää tänään neljä vuotta. Uskon, että tyttäreni ja rakas vaimoni antavat anteeksi poissaoloni tällä kertaa, tämän yhden kerran, kun sentään pitää sosialidemokraattien kanssa pelastaa Eurooppa.  
  Kiitän sydämellisesti luottamuksestanne.

(Timo Harakan puhe SDP:n puoluevaltuustolle Salossa 1.12.2013; Harakan blogi)

HAUTALA, Heidi (1955 - )

Kehitysministeri Kataisen hallituksessa kesäkuusta 2011 lokakuuhun 2013. Nousi kehitysministerin tehtävään Euroopan parlamentista, jonne valittiin vuoden 2009 eurovaaleissa. Kansanedustaja 1991-95 ja 2003-09. Kansanedustajakausien välillä europarlamentaarikkona 1995-2003. Neste Oilin hallintoneuvoston jäsen 2005–07, puheenjohtaja 2008–11.

Vihreän liiton puheenjohtaja 1987–1991.

Hautala syntyi Oulussa viisilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Hänen isänsä oli yleisesikuntaeversti ja pankinjohtaja Yrjö Hautala, joka toimi jatkosodan aikana 4. maaliskuuta 1944 alkaen IV AK:n esikuntapäällikkönä. Vuonna 1968 Hautalan perhe muutti Helsinkiin, jossa Heidi Hautala tutustui kasvissyöntiin ja liittyi Ananda Marga -joogayhteisöön.

Nuorena Hautala oli epäpoliittinen ja kiinnostunut itämaisesta ajattelusta. Vuonna 1974 hän oli perustamassa Helsinkiin Suomen ensimmäistä kasvisravintolaa. Kasvis-nimisen ravintolan ympärille syntynyt piiri vaikutti 1970-1980-luvuilla vihreän liikkeen syntyyn Suomessa. Vihreiden ajatusten levittämiseksi perustettiin myös Uuden ajan aura -lehti, jossa Hautala oli toimittajana vuosina 1976–1982. Lehti yhdistyi myöhemmin Pekka Haaviston Komposti-lehteen ja sai nimekseen Suomi. Hautala oli sen toimittaja vuosina 1982–1985. Yhteensä Hautala toimi lehtien päätoimittajana lähes kymmenen vuotta.

Hautala eli avoliitossa kuvataiteilija J.O. Mallanderin kanssa vuosina 1980–1985 ja heillä on yksi yhteinen lapsi, vuonna 1981 syntynyt poika, Jasper. Hänen nykyinen miesystävänsä on venäläinen elokuvaohjaaja Andrei Nekrasov.

Koulutukseltaan Hautala on maatalous- ja metsätieteiden maisteri (1988).

(Heidi Hautala, Wikipedia)

Ydinvoiman vastustaminen ja globaalit ongelmat saivat Hautalan kiinnostumaan politiikasta 1970-luvulla. 1980-luvulla hän nousi nopeasti yhdeksi Suomen vihreän liikkeen vaikuttajista, ja vihreiden organisoituessa puolueeksi valittiin puheenjohtajaksi vuonna 1987.

Vuosina 2000 ja 2006 Hautala oli vihreiden presidenttiehdokkaana. Vuoden 2000 presidentinvaalissa hän sai ensimmäisellä kierroksella 100 740 ääntä. Vuonna 2006 ääniä kertyi ehdokkaista neljänneksi eniten: 105 085 ääntä. Kumpikin kannatusluku jäi huomattavasti pienemmäksi kuin vihreiden keskimääräinen kannatus muissa vaaleissa.

Vuoden 2006 presidentinvaalikampajassa Hautalan ykkösasia oli ilmastonmuutoksen ja muiden kansainvälisten ja globaalien uhkien torjuminen, joiden tärkeyttä hän korosti suhteessa perinteisiin sotilaallisiin uhkiin ja terrorismiin.

Hautalan uraa ministerinä varjostivat Finnair-kohu (2012), Pimeän työn kohu (2013) ja Arctia Shipping -kohu, joka pakotti Hautalan eroamaan ministerin toimesta lokakuussa 2013. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi hänelle eron 17.10. ja nimitti samalla Pekka Haaviston hänen seuraajakseen.

Maaliskuussa 2013 julkisuudessa esitettiin väitteitä, joiden mukaan Hautala olisi teettänyt kotonaan oviremontin maksamatta työstä pakollisia eläkemaksuja sekä myöhemmin maksaneensa kotiaan siivonneelle tšetšeenipakolaiselle palkkaa ilman veroja. Hautala kertoi luulleensa, että remonttimies hoitaa itse eläkemaksut. Hautala yhdistettiin myös miesystävänsä taloremonttiin jossa taloa remontoi moottoripyöräkerhon yhtiö. Tilanteen teki Hautalan kannalta erityisen kiusalliseksi se, että hän oli jäsen harmaan talouden vastaisessa ministerityöryhmässä. Hautala erosi ministerityöryhmästä julkisen kohun jälkeen. Remontin tehnyt mies todettiin myöhemmin yrittäjäksi, joka oli itse vastuussa verojensa ja eläkemaksujensa maksamisesta.

Ilta-Sanomat julkaisi 28. huhtikuuta 2013 uutisen, jonka mukaan Venäjän mediassa on julkaistu Hautalaa koskevia, kotiosoitteella varustettuja "erittäin kriittisiä kirjoituksia". Suojelupoliisi on kirjoitusten vuoksi harkinnut Hautalan turvatoimien kiristämistä.

(Heidi Hautala, Wikipedia)

Hautalan miesystävä, elokuva- ja televisio-ohjaaja Andrei Nekrasov (syntynyt 1958 Leningradissa) tunnetaan Putinin politiikkaa arvostelevista mielipiteistään. Vuonna 2009 valmistuneessa Russian Lessons -dokumentissa Nekrasov esittää arkaluontoisia johtopäätöksiä Venäjän ulkomaanpolitiikasta ja etnisistä puhdistuksista Georgiassa.

Hautalan erityisenä mielenkiinnonkohtena on ollut Venäjä. Eduskunnan satavuotisjuhlaistunnossa vuonna 2006 Hautala tuomitsi vihreiden ryhmäpuheenvuorossa Venäjän demokratiakehityksen saaman negatiivisen käänteen. Hautalan kannanotto sai muun muassa eduskunnan puhemies Paavo Lipposelta kielteistä palautetta. Vuonna 2007 Hautala oli perustamassa Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi -yhdistystä, jonka perustamiseen vaikutti muun muassa Anna Politkovskajan murha. Keväällä 2012 Hautala arvosteli venäläisaktivisti Jevgenia Tširikovan kiinni ottamista Venäjällä ennen kuin tämän piti saapua vihreiden puoluekokouksen puhujavieraaksi Lappeenrantaan.

Tutkija Johan Bäckman syytti vuonna 2007 kirjassaan Saatana saapuu Helsinkiin Hautalaa Venäjä-vastaisuuden lietsomisesta ja Politkovskajan murhan käyttämisestä vaaliaseena. Hautala vastasi jättävänsä kirjan omaan arvoonsa ja pitävänsä sitä osana laajempaa mustamaalauskampanjaa. Remonttikohun tiedostustilaisuudessaan keväällä 2013 Hautala kutsui Bäckmania ja Juha Molaria "arkkivihollisikseen".

(Heidi Hautala, Wikipedia)

Kirjoittanut: Vaihtoehtoja on - suomalaisen hyvinvoinnin puolustus (useita kirjoittajia, Erkki Tuomiojan vaalityöryhmä, 1995), Rehellistä ruokaa - Heidin kanssa keittiössä (tekijät Heidi Hautala, Kaisa Leka ja Janne Länsipuro, Wsoy 2007), Venäjä-teesit - vakaus vai vapaus? (Tammi 2008).

Suomentanut: Frances Moore Lappé: Kymmenen myyttiä maailman nälästä (Oraan suojelijat 1982), Vaikea vallankumous - uuden Nicaraguan maareformi ja ravinto-ongelmat (lyhentäen ja toimittaen suom. Juhani Artto ja Heidi Hautala, Perusta 1984).

kts. Pekka SauriSuomi-lehti sekä Heidi Hautala (Wikipedia)

JAKOBSDOTTIR, SVAVA (1930 - 2004)

1900-luvun keskeisiä islantilaisia vaikuttajia. Kirjailija ja vasemmistopoltiikko. Islannin eduskunnassa 1971-79.

kts. Svava Jakobsdottir