Pamela Frankau (1908 - 1967)

Erityisesti kotimaassaan suosittu brittiläinen kirjailija, kirjoitti lähes 40 teosta vuosina 1927 - 1967. Kansainvälinen läpimurtoromaani A Wreath for the Enemy (1954). Romaani teki kirjailijasta suositun USA:ssa. Wreath for the Enemyn lisäksi hänen arvostetuimpiin teoksiinsa kuuluu romaani The Willow Cabin (1949).

Frankau syntyi Lontoossa 3. 1. 1908. Esikoisteos Marriage of Harlequin 1927.

Frankaun salainen rakkaussuhde avioliitossa olevaan runoilija Humbert Wolfeen päättyi runoilijan kuollessa 1940. Frankaun kirjoittaminen pysähtyi lähes kymmeneksi vuodeksi. Vuonna 1939 olivat ilmestyneet romaanit A Democrat Dies ja The Devil We Know, seuraava romaani Shaken in the Wind 1948.

Frankau kääntyi katoliseksi 1942 ja vietti vuodesta 1943 runsaasti aikaa USA:ssa, kunnes avioitui Marshall Dill Jr:n kanssa ja muutti Yhdysvaltoihin 1945. Lapsen kuolemaa seurannut kriisi johti avioeroon ja Frankau palasi kotimaahan 1953.

Avioeroa seurannut kehitys

Avioliiton kariuduttua Frankau ryhtyi suhteeseen tunnetun teatteriohjaaja Margaret Websterin (1905 - 1972) kanssa, jolla oli sekä USA:n että Englannin kansalaisuus. Webster oli näyttelijäperheen tytär, hänen vanhempansa olivat Ben Webster (1864 - 1948; näytteli lukuisissa elokuvissa kolmenkymmenen vuoden ajan 1913 - 1943) ja Mary Whitty (1865 - 1948; näytteli yli 30 elokuvassa vuosina 1914 - 1948).

Margaret Webster tuli kuuluisaksi erityisesti Shakespeare-ohjauksistaan Broadwaylla. Ennen Pamela Frankauta hänellä oli pitkäaikainen suhde näyttelijä ja ohjaaja Eva Le Galliennen (1899 - 1991) kanssa.

Työnsä vuoksi Eva Le Gallienne varjeli yksityiselämäänsä julkisuudelta, mutta kulissien takana näytti lesbolaisuuteensa avoimesti. Hänellä oli suhde mm. Alla Nazimovan (venäläissyntyinen näyttelijä, käsikirjoittaja ja tuottaja), Tallulah Brockman Bankheadin (amerikkalainen näyttelijä), Laurette Taylorin (amerikkalainen näyttelijä), Mercedes de Acostan (amerikkalainen runoilija ja näytelmäkirjailija) ja Josephine Hutchinsonin (amerikkalainen näyttelijä) kanssa. Hutchinsonin aviomiehen päästyä selville suhteesta, seurasi skandaalimainen avioero-oikeudenkäynti, ja Le Galliennen lesbolaisuus tuli julki. Eva Le Galliennen yksityiselämästä tunnetaan vain yksi heteroseksuaalinen suhde, seurustelu näyttelijä Basil Rathbonen (1892 - 1967, näytteli yli 90 elokuvassa 1921 - 1967, tunnettu mm. roolistaan Sherlock Holmesina) kanssa. Eräiden väitteiden (mm. Rathbonen elämäkerran kirjoittaja David Bret) mukaan Rathbonella olisi ollut homoseksuaalinen suhde Errol Flynnin (1909 - 1959) kanssa.   

Margaret Websterin viehtymys lesbosuhteisiin oli mahdollisesti juuri Eva Le Galliennen vaikutusta.

Mercedes ja Rita de Acosta

1920- ja 30-luvun tunnetuimpiin kuuluva biseksuaali Mercedes de Acosta syntyi New Yorkissa 1. 3. 1893. Vanhemmat olivat Yhdysvaltoihin muuttaneita varakkaita siirtolaisia, isä syntyperältään kuubalainen ja äiti espanjalainen.

Mercedes de Acostan ensimmäiset vakavat lesbosuhteet olivat 1910-luvulla Alla Nazimovan ja Tallulah Brockman Bankheadin kanssa. Acosta avioitui Abram Poolen kanssa vuonna 1920, mutta ei luopunut naissuhteista. Samoihin aikoihin avioliittonsa kanssa hän aloitti suhteen Eva Le Gallienneen, jota kesti noin viiden vuoden ajan. 1920-luvun alkupuolella hän aloitti suhteen myös tanssija Isadora Duncanin kanssa, suhde kesti useita vuosia. Mercedes de Acostan kerrotaan olleen seksisuhteessa myös Marlene Dietrichin, näyttelijä Ona Munsonin (tunnetuin rooli prostituoitu Belle Watling elokuvassa Tuulen viemää, 1939), tanssijatar ja viihdetaiteilija Adele Astairen (1896 - 1981, vuonna 1899 syntyneen Fred Astairen vanhin sisar) sekä useiden muiden kanssa. 1930-luvulla Mercedes de Acostalla oli suhde Greta Garbon kanssa.

Mercedes de Acostan sisaruksista tunnettuja ovat Rita de Acosta Lydig (1875 - 1929) sekä Aida de Acosta (1884 - 1962; ensimmäinen motorisoidulla ilma-aluksella yksinlennon suorittanut nainen 1903).

Aikalaisten mukaan Rita de Acosta Lydig oli yksi kauneimmista koskaan eläneistä naisista. Kuuluisat valokuvaajat filmasivat häntä ja tunnetut taiteilijat (mm. taidemaalari Giovanni Boldini) ikuistivat hänet kankaalle.

Mercedeksen ollessa kaksivuotias 1895 Rita avioutui amerikkalaisen monimiljonääri William Earl Dodge Stokesin kanssa. Stokesin isoisä Thomas Stokes kuului London Missionary Societyn perustajajäseniin ja isoveli Anson Phelps Stokes (1838 - 1913, pankkiiri ja tunnettu hyväntekijä) oli American Bible Societyn (perustettu 1813), The American Tract Societyn (perustettu 1825) ja American Peace Societyn merkittävä rahallinen tukija.

American Peace Society perustettiin amerikkalaisen rauhanaktivistin William Laddin (1778 - 1841) aloitteesta 8. 5. 1828; yhdistys oli seurausta muutamia vuosia aiemmin alkaneesta liikehdinnästä ja suoraa jatkoa vuonna 1815 perustetulle Amerikan ensimmäiselle rauhanyhdistykselle, New York Peace Societylle. Liikkeen tunnetuimpiin johtajiin kuuluva Benjamin Franklin Trueblood (1847 - 1916) julkaisi vuonna 1899 teoksen The Federation of the World, jossa hän esitti näkemyksensä maailmanrauhasta kansainvälisen, yhteisiin sopimuksiin sitoutuvan liiton kautta. Historiansa aikana American Peace Society on tullut tunnetuksi mm. juutalaisvastaisena liikkeenä kritisoiden ja vastustaen siionismia.

Rita de Acostan avioliitto William Earl Dodge Stokesin (1852 - 1926) kanssa oli onneton. Mercedes de Acosta kirjoitti myöhemmin, että Rita suostui avioliittoon todennäköisesti vain rahan vuoksi koska ajatteli Stokesin menestyksen avaavan itselleen ovia, mutta "hän sai maksan kovan hinnan jokaisesta aineellisesta saavutuksesta". Rita ja William saivat pojan: William Earl Dodge Stokes Jr. syntyi 5. 1. 1896. Sisaren mukaan Rita tunsi lasta kohtaan vastenmielisyyttä ja kykeni vain vaivoin pitämään tätä sylissään. Avioliitto päättyi Ritan vaatimuksesta eroon 1900.

25 vuotias Rita de Acosta sai avioerossa 2 miljoonaa miehensä rahoja.

Kaksi vuotta myöhemmin hän avioitui armeijan kapteenin Philip M. Lydigin kanssa. Pariskunta muutti erilleen 1914 ja erosi virallisesti 1919. Rahojen, ulkonäön ja viehätysvoiman turvin Rita de Acosta Lydig vietti seurapiirielämää New Yorkissa, Pariisissa ja Lontoossa. Hänen ystäväpiiriinsä lukeutuivat mm. Edgar Degas, Auguste Rodin, Leo Tolstoi, Sarah Bernhardt ja Claude Debussy.

1922 Rita todisti oikeudessa ensimmäisen miehensä pahoinpidelleen häntä avioliiton aikana. Todistus liittyi Stokesin toisen vaimon syytteisiin miestä kohtaan näiden avioero-oikeudenkäynnissä. Samoihin aikoihin 1920-luvun alkupuolella, lähestyessään viittäkymmentä, hän tutustui ja ihastui episkopaalisen kirkon pastoriin Percy Stickney Grantiin. Grant tunnettiin kristittynä vaikuttajana ja kiinnostuksestaan sosialististia aatteita kohtaan.

Grant oli kirjoittanut teokset Ad Matrem (1905, runokokoelma), The Search of Belisarius (1907, runokokoelma), Observations in Asia (1908, kannanotto elinolosuhteisiin Kaukoidässä sekä lähetystyön luonteeseen ja merkitykseen), Socialism and Christianity (1910), The Return of Odysseus (1912), Fair Play for the Worker - Some Sides of Their Maladjustment and the Causes (1918) ja Essays and Poems (1922, kokoelma esseitä ja runoja). Vuonna 1923 ilmestyi teos The Religion of Main Street.

Rita ja Percy alkoivat seurustella ja kihlautuivat. 

Percy Stickney Grantin kärjistyvät sosialistiset kannanotot johtivat piispa William Thomas Manningin antamaan huomautuksen. Grantin ja Manningin erimielisyydet vuotivat julkisuuteen ja kirkonmiesten ristiriitoja puitiin lehdistössä. Samaan aikaan yleisön kiinnostusta herätti toinenkin riita Amerikan protestanttisen episkopaalisen kirkon sisällä. Kiistan osapuolina olivat kirkon pastori William Norman Guthrie (1868 - 1944) ja piispa Manning. Guthrie oli julkaissut teokset Beyond Disillusion - a dramatic study of modern marriage (1915), Uncle Sam and Old World Conquerors (1915), The Gospel of Osiris (1916), Leaves of the Greater Bible (1917) ja The Religion of Old Glory (1919). Myöhemmin ilmestyi vielä teos Seven Oracles from the Cross (1935). Muinaisuskonnoista, erityisesti vanhasta egyptiläisestä uskonnosta ja riiteistä kiinnostunut Guthrie toi kirkkoon pakanallisia tanssiesityksiä, mm. tansseja egyptiläisen aurinkojumalan kunniaksi. Manning luonnollisesti paheksui ja vastusti esityksiä.

William Thomas Manning ei hyväksynyt Grantin suhdetta Rita de Acosta Lydigiin eikä pitänyt kihlausta pätevänä, koska Rita oli eronnut. Manning odotti kirkon pastoreilta esikuvallista moraalia ja kirkon opetuksen mukaista kunnioitusta avioliittoa kohtaan.

Grant purki kihlauksen 1924.  

Rita de Acosta - Tragic Mansions ja jälkeenjääneet vaatteet

Kauneutensa ja tyylikkään, makeilevankin elämäntyylinsä lisäksi Rita de Acosta tuli tunnetuksi romaanista Tragic Mansions (1927). 1920-luvun kultaisiin ja kuohuviin, loputtomien juhlien mutta myös traagisten ihmiskohtaloiden vuosiin sijoittuva, osittain omaelämäkerrallista ainesta sisältävä kertomus on aihepiiriltään hyvin samanlainen kuin F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsby (1925). 1920-luvun varakkaiden ja sisäisesti tyhjien kuvauksena Tragic Mansions saattaa olla yhtä todistusvoimainen kuin kumppaninsa The Great Gatsby, mutta kirjallisesti heikompana vaipui 1920-luvun jälkeen unohduksiin; se ei ole aivan huono ja on mielenkiintoinenkin, mutta siitä puuttuu Fitzgeraldin taiteellinen näkemys ja voima.

Kun Tragic Mansion vuonna 1927 ilmestyi Rita de Acosta oli jo kuluttanut suurimman osan omaisuuttaan. Samana vuonna kuoli pastori Grant. Selvitäkseen taloudellisesti Rita olisi tarvinnut taitavaa taloudenhoitoa ja säästäväisyyttä, mutta Grantin kuoleman aiheuttama suru ajoi hänet tuhlaamaan suuria summia rahaa etsien tyydytystä tavaroista, vaatteista ja huvituksista, jotka kuitenkaan eivät kyenneet hälventämään ikävää ja mielipahaa. 

Äkkiä Rita de Acostan satumainen, huikaisevan loistelias elämä oli umpikujassa. Hän oli taloudellisen, todennäköisesti myös henkisen romahduksen partaalla. Veloista selvitäkseen hänen oli pakko myydä omaisuuttaan, lopulta myös kotinsa Washington Squarella.

54 vuotias Rita Hernandez de Alba de Acosta Stokes Lydig kuoli Gotham Hotellin huoneessa lokakuussa 1929. Kuolinsyyksi todettiin pernicious anaemia (vakava B12-vitamiinin puutostila). Osa hänen henkilökohtaista vaatevarastoaan päätyi Metropolitan Museon pukuinstituuttiin.

Metropolitan Museum of Art, lyhyemmin usein vain Met, on läntisen pallonpuoliskon suurin museo. Se sijaitsee New Yorkissa Yhdysvalloissa, Central Parkin itälaidalla ylemmällä Keski-Manhattanilla. Museo avattiin 20.2.1872, perustamisen merkittävimpänä taustavoimana toimi kirjankustantaja George Palmer Putnam.
(Wikipedia).

Museon pukuosastolla (The Costume Institute) on Rita de Acosta Lydigin jäämistöstä mm. useita pareja italialaisen Pietro Yantornyn (1874 - 1936) suunnittelemia tilaustyönä Ritalle vuosina 1914-19 valmistettuja kenkiä. Kaiken kaikkiaan Rita tilasi Yantornylta runsaasti yli sata, ehkä jopa satoja kenkäpareja. Museossa on myös Mercedes de Acostan lahjoittamia vaatteita.

Percy Stickney Grant on edelleen luettu kirjailija. Teosten The Search of Belisarius, Observations in Asia ja The Return of Odysseus viimeisimmät painokset ilmestyivät 2008. Grantin tuotantoa ei ole suomennettu.

- - -

Pamela Frankaun suomennetut romaanit:

Minä rakennan pajumajan (Gummerus 1952; alkuteos The Willow Cabin, 1949), Älä pyydä enempää (Otava 1960; Ask No More, 1958), Metsän halki (Otava 1961; Road Through The Woods, 1960).