Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Kirjailijoita ja muita vaikuttajia K - N

KOSINSKI, Jerzy (1933 - 1991)

Kirjava lintu ja Askelia -romaanien tekijä. Syntyi venäjänjuutalaiseen perheeseen Lodzissa 18. 6. 1933.

Perhe asui itäisessä Puolassa. Natsimiehityksen tapahduttua isä muutti sukunimen Kosinskiksi varjellakseen perheen keskitysleiriltä.

Toisen maailmansodan päätyttyä Jerzyn isästä tuli kiihkeä kommunisti ja myös Jerzy kannatti puolueen ideologiaa. Hän opiskeli yliopistossa sosiologiaa ja kulttuurihistoriaa. Yhteiskunnallisten olojen muotoutuessa ja iän karttuessa pettyi kommunismiin ja alkoi suunnitella muuttoa länteen. Kosinskin uusi elämä alkoi hänen loikattuaan Yhdysvaltoihin joulukuussa 1957.

Skandaalien ryvettämä ja tunne-elämältään rikkinäinen kirjailija teki itsemurhan 4. toukokuuta 1991.

kts. Jerzy Kosinski (laajempi esitys)

LOCKE, William J. (1863 - 1930)

Kirjoitti kymmeniä kertomuskokoelmia ja romaaneja sekä yli 40 elokuvakäsikirjoitusta 1894 - 1930. Esikoisteos At the Gate of Samaria, 1894.

Useita Locken teoksia on filmattu, tunnetuin vuonna 1913 ilmestyneen Stella Maris -romaanin pohjalta tehty samanniminen elokuva. Elokuva valmistui 1918, pääosassa Mary Pickford. Romaani filmattiin uudelleen vuonna 1925 ohjaajana Charles Brabin, pääosassa Maria Philbin.

Suomennettu tuotanto:

Vanhanpojan moraali (Minerva 1920), Haaksirikkoiset (Karisto 1921), Meren tähti (Kirja 1924, romaanin Stella Maris suomennos, toinen painos ilmestyi Wsoyn Kymmenen markan romaaneja -sarjassa 1934), Ikuinen liekki (Minerva 1924), Onnettaren suosikki (Karisto 1925), Hänen epäjumalansa (Minerva 1925), Valkoisen riikinkukon takia (Minerva 1926), Septimus (Otava 1926, Kirsikkasarja nro 11), Valkea kyyhkynen (Otava 1927, Kirsikkasarja nro 15),  Jafferyn rakkaus (Minerva 1927), Luukas Waveringin rikos (Minerva 1928), Aristide Pujolin hauskat seikkailut (Karisto 1933, Taskutoveri-sarja nro 6).

MANZONI, Alessandro (1785 - 1873)

Alessandro Francesco Tommoso Manzoni syntyi 7. 3. 1785 Milanossa. Runoilija ja kirjailija. Italian tärkeimpiä kansallisrunoilijoita. Kuoli 22. 5. 1873.

Giuseppe Verdi (1813-1901) kirjoitti Manzonin kuoltua Messa da Requiemin, joka kantaesitettiin runoilijan kuoleman yksivuotispäivänä 1874. Verdi itse johti kantaesityksen Milanossa. Sielunmessun toisen osan (Dies irae) erästä kohtaa on tehokkaan vaikutelmansa tähden käytetty monissa kauhuelokuvissa. Sielunmessun liiallinen draamallisuus johti sen katolisen kirkon mustalle listalle. Manzonin muistolle omistettua sielunmessua pidetään yhtenä Verdin parhaista teoksista.

Alessandro Manzonilta on suomennettu ainoastaan hänen tunnetuin teoksensa Kihlautuneet. Siitä on ilmestynyt kolme laitosta: 

Kihlautuneet, milanolainen kertomus XVII:nneltä vuosisadalta (Wsoy 1909, 448 sivua), Kihlautuneet, historiallinen romaani (Wsoy 1910-11, 827 sivua), Kihlautuneet (Lehtipaino 1946, 254 sivua, uusi lyhennetty suomennos).

Wikipedia, Italian kieli:

Italia (ital. italiano tai lingua italiana) on noin 70 miljoonan ihmisen äidinkielenään puhuma romaaninen kieli. Valtaosa puhujista asuu Italiassa. Italiassa puhutaan kuitenkin kirjakielen lisäksi useita murteita, jotka eivät aina ole edes keskenään ymmärrettäviä. Kielitieteellisesti niitä tulisi oikeastaan pitää usein eri kielinä... Italian kirjakieli pohjautuu Toscanan alueen ja etenkin Firenzen 1200-1300-lukujen murteeseen, jonka kirjallinen arvovalta perustuu sitä käyttäneisiin merkittäviin kirjailijoihin, kuten Dante Alighieriin, Francesco Petrarcaan ja Giovanni Boccaccioon.

Italian kirjakielen perusteet loi suurelta osin Dante Alighieri. Hän sekoitti omaan toscanalaismurteeseensa myös vaikutteita muista romaanisista kielimuodoista, mm. sisilian murteesta, jolla oli jo tuota ennen ollut merkittävää kirjallista käyttöä. 1800-luvulla normatiivisen kielen vakiintumiseen vaikutti myös merkittävästi Alessandro Manzoni. On huomattavaa, että Italian yhdistyessä vain jokunen prosentti maan asukkaista osasi italiaa; suuri osa puhui ainoastaan omaa murrettaan. Manzoninkin ensikielet olivat lombardialaismurre ja ranska ja hän vietti pitkiä aikoja Firenzessä oppiakseen italiaa/toscanaa ja kirjoittaakseen pääteoksensa I promessi sposi (Kihlautuneet) useamman kerran uudestaan mm. kieliasun osalta.

kts. Historiallisen romaanin määrittelystä

MICHENER, James A. (1907 - 1997)

James Albert Michener (3. 2. 1907 - 16. 10. 1997) oli amerikkalainen kirjailija ja poliitikko. Hän kirjoitti noin 30 romaania ja lisäksi useita tietokirjoja sekä muistelmateoksia. Parhaita historiallisia romaaneitaan varten hän teki mittavan taustatyön tutkien aihettaan useiden vuosien ajan. 

Michenerin esikoisteos Tales of the South Pacific ilmestyi 1947. Romaani sai seuraavana vuonna Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon ja siitä tehtiin Broadwaymusikaali. Teos perustuu Michenerin kokemuksiin USA:n laivaston palveluksessa Salomonsaarilla.

Michener muutti Havaijille vuonna 1949.

1954 ilmestyi hänen kuudes romaaninsa Sayonara. Romaani kertoo kahden amerikkalaisen hävittäjälentäjän rakkaudesta japanilaiseen naiseen toisen maailmansodan aikana sekä rakkaussuhteen tuomista ristiriidoista. Hienosti kirjoitetun romaanin loppu on traaginen.

Seuraavaa romaaniaan varten kirjailija tutki neljän vuoden ajan Havaijin historiaa, kulttuuria ja geologiaa. Historiallinen romaani Hawaii ilmestyi 1959 (samana vuonna Yhdysvaltain kongressi äänesti Havaijin Yhdysvaltojen osavaltioksi). Romaanin suomennos ilmestyi 1961.

1983 ilmestyi historiallinen romaani Poland. 1988 laaja, yli 800 sivuinen historiallinen romaani Alaska. 1989 ilmestyi Karibian saarten historiaan perustuva Caribbean. Lisäksi Michener on kirjoittanut mm. Teksasista (1985) ja Meksikosta (1992).

James A. Michenerin suomennettu tuotanto:

Sayonara (Otava 1955, 248 sivua, romaani; suomennoksen toinen painos samana vuonna, kolmas painos 1960). Havaiji 1 - 2 (Otava 1961, 384 + 439 sivua, romaani; toinen painos samana vuonna). Kohtauspaikka Torremolinos (alkuteos The Drifters, 1971; Otava 1972, 577 sivua, romaani). Masurkka - romaani Puolasta (alkuteos Poland, 1983; Weilin+Göös 1986, 694 sivua, romaani). Matka Klondikeen (alkuteos Journey, 1989; Viihdeviikarit 1989, 255 sivua, seikkailukertomukseksi muokattu lyhennelmä historiallisesta romaanista Alaska).

MILLER, Henry (1891 - 1980)

Henry Miller muutti 1930-luvun alussa Pariisiin ryhtyäkseen vapaaksi kirjailijaksi ja oli yli 40-vuotias esikoisteoksen Tropic of Cancer ilmestyessä.

Omaelämäkerrallinen kuvaus 1930-luvun alun pariisilaisesta boheemielämästä julkaistiin Ranskassa 1934. Yhdysvalloissa romaanin julkaiseminen sallittiin vasta 1961 ja silloinkin se herätti kohua säädyllisyyttä loukkaavana. Romaani johti oikeuskäsittelyyn myös Suomessa. Suomennoksen ensimmäinen painos (1962) takavarikoitiin oikeuden päätöksellä. Suomennoksen seitsemänteen painokseen (Gummerus 1997) on liitetty Henry Millerin korkeimmalle oikeudelle vuonna 1962 lähettämä kirje, jossa hän selittää teoksen syntyhistoriaa sekä suomentaja Pentti Saarikosken ja Gummeruksen kirjallisen johtajan Ville Revon kirjeenvaihtoa keväällä 1962.

Kravun kääntöpiirin jälkeen ilmestyi joitain vähäisempiä töitä ja vuonna 1936 romaani Black Spring (Musta kevät, 1968). Kravun kääntöpiirin jatko Tropic of Capricorn ilmestyi 1939.

The Air-Conditioned Nightmare (1945, Ilmastoitu painajainen 1964) on Millerin matkakirja 1940-luvun USA:sta.

Kahden kääntöpiirin ohella Millerin pääteoksena pääteoksena voidaan pitää omaelämäkerrallista, kolmiosaista The Rosy Crucifiction (Ruusuinen ristiinnaulitseminen) -romaanisarjaa:

Sexus (alkuteos 1949, suomeksi kahdessa osassa 1970), Plexus (1952, suomeksi kahdessa osassa 1971) ja Nexus (1960, suomeksi 1972). Plexusta on sanottu Henry Millerin omaelämäkerrallisista romaaneista tärkeimmäksi. Se on nimitetty ”varsinaiseksi kirjailijaksi kasvamisen ensyklopediaksi”.

Hiljaiseloa Clichyssä (Quiet Days in Clichy, 1956) osoitti Millerin halua seksikokemustensa julkiseen esittelyyn ja sinetöi kirjailijan maineen pornografisena kirjailijana. Kirja kuuluu eroottisen kirjallisuuden klassikoihin. Kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistu Opus pistorum (1983) olisi myös saanut jäänyt julkaisematta; teos on kirjallisilta arvoiltaan olematonta, tyhjänpäiväistä pornoilua.

Henry Milleriä voidaan kielellisesti ilotulitusmaisen ja estottoman tyylinsä sekä yhteiskuntakriittisyytensä johdosta pitää yhtenä 1950- ja 60-lukujen beat-kirjallisuuden edeltäjistä. Avointen seksuaalikuvausten esittäjänä hänen vaikutuksensa on kiistaton, ja on valmistanut maaperää myöhemmille kirjailijoille, esimerkkinä vaikkapa Charles Bukowski.

Henry Millerin Suomennettu tuotanto:

Hymy tikkaiden juurella (Karisto 1960, Helmisarja nro 13), Kravun kääntöpiiri (Gummerus 1962), Marussin kolossi (Gummerus 1962), Ilmastoitu painajainen (Gummerus 1964), Musta kevät (Gummerus 1968), Hiljaiseloa Clichyssä (Tammi 1968), Kauriin kääntöpiiri (Gummerus 1969), Opus Pistorum (Gummerus 1984), Rakas, rakas Brenda (Henry Millerin rakkauskirjeitä Brenda Venukselle, Gummerus 1987), Hullu kukko (Gummerus 1992, alkuteos Crazy Cock 1991), Molok, eli Tämä pakanallinen maailma (Gummerus 1993), Salamurhaajien aika, proosallinen tutkielma Rimbaud'sta (Sammakko 2000, alkuteos The Times of Assassins 1956), Kosmologinen silmä (Sammakko 2001, tekstit valittu Henry Millerin teoksista The Cosmological Eye 1939, The Wisdom of the Heart 1941 ja Remember to Remember 1947).

Lisäksi: Henry Miller ja Lawrence Durrell: Yksityinen kirjeenvaihto (Gummerus 1964, alkuteos A Private Correspondence 1962).

NEUMANN, Robert (1897 - 1975)

Robert Neumann (1897 – 1975) oli tuottelias kirjailija. Romaanien lisäksi hän kirjoitti ja toimitti myös muita teoksia, mm. vuonna 1961 ilmestynyt Hitler, Aufstieg und Untergang des Dritten Reiches, Ein Dokument in Bildern. Vielä 1970-luvulla häneltä ilmestyi kaksi romaania.

Robert Neumann, syntynyt Grizingissä Wienin lähellä 1897 ja jo monen vuoden ajalta varsinaista kotipaikkaa vailla...

Nyt suomeksikin esittäytyvässä teoksessaan Neumann käsittelee entisen kotimaansa valtiollisia oloja 1830-luvulta kaksoismonarkian sovinnontekoon – 'Ausgleichiin' – asti eli v:een 1867, vieläpä tästä pari vuotta edemmäksikin, tahtoessaan loppuun saakka kertoa kansallissankariksi tulleen rosvopäällikkö Sándor Rózsan tarinan. Romaanin keskeiseksi vaihejaksoksi joutuu täten Unkarin onneton vapaussota jälkiselvityksineen. Noita historian suuria tapauksia hän kuitenkin pääasiallisesti käyttää vain kehystyksenä perin nautinnollisesti kehittelemälleen kuvailulle, miten väärinymmärrys johtaa kunnokkaan hevoskauppiaan puuttumaan eräihin upseerikekkereihin ja sitten loukatun oikeudentuntonsa kannustamana hellittämättömästi tavoittamaan riitajuttunsa perusteellista selvittämistä...

Saksankielisessä kirjallisuudessa esiintyy ennestään sama ärsytetyn ja ylettömiin liiallisuuksiin johtuvan oikeudentunnon tyyppi, Heinrich von Kleistin pienoisromaanin Kohlhaas, hevoskauppias hänkin ja sittemmin sissipäällikkö niinikään.

Kleistin vakavuuden sijalla lukija tapaa Neumannin tarinoimisessa sellaisen ironian, joka pysyy Rózsan ja hänen huonekuntansa osalle ilmeisen myötätuntoisena, vaikkei peittelekään inhimillisiä vajavaisuuksia, mutta saa häijyä kärkevyyttä ja ilkkuvaisuutta monien suurten nimien esittelyssä... Näiden joukossa nuori keisari Frans Josef ja unkarilaisten puolella kenraali Görgey selviytyvät kunniakkaasti kylläkin, mutta eritoten politikot ja diplomaatit – kuten Kossuth ja Gyula Andrássy – alistetaan perin armottomaan valaistukseen...

Joka tapauksessa hän on luonut sellaisen historiallisen romaanin, joka tuntuvasti poikkeaa sovinnaisesta kaavasta ja on hyvin eloisasti kerrottu.

(Suomentaja V. Hämeen-Anttila romaanin Nainen kirkui... esittelyssä)

NORDHOFF, CHARLES ja HALL, JAMES NORMAN

Charles Bernard Nordhoff, 1887-1947. James Norman Hall, 1887-1951.

Kuuluisan meriromaanin Men Against the Sea (1934) kirjoittajat. Romaani on todellisuuspohjainen kuvaus luutnantti Bligh'in (vara-amiraali William Bligh 1754 - 1817) ja hänen kahdeksantoista uskollisen miehensä selviytymisestä kapinaan nousseiden merimiesten jätettyä heidät valtameren armoille. Kahden kuukauden kuluttua, tehtyään taivalta 3600 meripeninkulmaa, nuo yhdeksäntoista pelastautuivat Timorin saarelle.

Romaani on keskimmäinen kirja Nordhoffin ja Hallin Bounty-trilogiasta, johon kuuluvat lisäksi Mutiny on the Bounty (1932) ja Pitcaim's Island (1934).

James Norman Hall syntyi Iowassa. Filosofian tohtorin arvo Grinnell Collagesta 1910. Palveli elokuusta 1914 joulukuuhun 1915 Lordi Kitchenerin joukoissa. Hävittäjälentäjä Lafayette-laivueessa 1916-18.

Charles Nordhoff syntyi Lontoossa 1887 amerikkalaisista vanhemmista. Kasvoi isänsä karjatilalla Etelä-Kaliforniassa ja sai koulusivistyksensä Harvardissa, missä suoritti filosofiankandidaatin tutkinnon 1909. Ryhtyi toimeen sokeriruokoyhtiössä Vera Cruzissa, Meksikossa, mutta palasi Kaliforniaan vallankumouksen lopetettua liiketoiminnan. Vuonna 1916 liittyi Ranskan armeijaan sairasauton kuljettajaksi American Field Serviceen, myöhemmin Foreign Legionaan. Kouluttautui lentäjäksi ja palveli Lafayette-laivueessa, missä tutustui Halliin.

Sekä Nordhoff että Hall siirrettiin Yhdysvaltain armeijaan, missä kumpikin yleni kapteeniksi. Sodan päätyttyä he kokivat vierautta ja yksinäisyyttä vallitsevien olojen keskellä eivätkä halunneet palata normaalin yhteiskunnan ja arkielämän sovinnaisuuksiin. Harperin tarjottua mahdollisuutta matka-artikkelien kirjoittamiseen miehet päättivät jatkaa elämäänsä ja ystävyyttään Tahitilla; matkakirja Faery Lands of the South Seas ilmestyi 1921. Jo vuotta aikaisemmin oli ilmestynyt yhdessä kirjoitettu muistelmateos The Lafayette Flying Corps.

Tahitilla Nordhoff nai polynesialaisen Pepe Tearan. Pariskunta sai neljä tytärtä ja kaksi poikaa. Avioliiton päättyessä eroon Nordhoff muutti Kaliforniaan 1941 ja avioitui samana vuonna Laura Grainger Whileyn kanssa. Pitkään jatkuneen masennuksen ja juopottelun päätteeksi Nordhoff surmasi itsensä 10. 4. 1947.

Hall eli Tahitilla elämänsä loppuun saakka, vuodesta 1920 vuoteen 1951. Hän avioitui 1925 osittain polynesialaisen Sarah "Lala" Winchesterin kanssa ja he saivat kaksi lasta. James ja Lala Hallin poika, Tahitilla syntynyt Conrad Hall (1926 - 2003) on arvostettu kameramies, joka sai kolme Academy Awards -palkintoa parhaasta kuvauksesta: Butch Cassidy and the Sundance Kid (1969), The American Beauty (1999), Road to Perdition (2002).

Sekä Hall että Nordhoff kirjoittivat kirjoja myös yksin, mutta suosituimpia ja tunnetuimpia heidän tuotannossaan ovat yhdessä kirjoitetun Bounty-trilogian osat, erityisesti trilogian ensimmäinen ja toinen kirja.

Charles Nordhoff: The Fledgling, 1919. Picarò, 1924, romaani, perustuu Nordhoffin lentokokemuksiin ja muistoihin elämästä Ranskassa. The Pearl Lagoon, 1924, osittain elämäkerrallinen seikkailullinen romaani. The Derelict, 1925, edellisen romaanin tapainen seikkailuteos.

James Norman Hall: Kitchener's Mob - The Adventures of an American in the British Army, 1916. High Adventure - A Narrative of Air Fighting in France, 1918. On the Stream of Travel, 1926. Mid-Pacific, 1928. Flying with Chaucer, 1930. Mother Goose Land, 1930. The Tale of a Shipwreck, 1934. The Friends, 1939. Doctor Dogbody's Leg, 1940. Under a Thatched Roof, 1942, esseekokoelma. Lost Island, 1944. A Word for His Sponsor, 1949. The Far Lands, 1950. The Forgotten One and Other True Tales of South Seas, 1952. Postuumina ilmestyivät muistelmateos My Island Home, 1952, ja kirja Tahiti - Voyage Through Paradise, 1953.

Yhdessä kirjoitetut: Falcons of France, 1925, kokemuksia maailmankuulussa Lafayette-lentueessa. Mutiny on the Bounty, 1932 (suom. Kapina laivassa, 1936, toinen painos 1961, kolmas painos 1983). Men Against the Sea, 1934 (Meren voittajat, 1966). Pitcairn's Island, 1934. The Hurricane, 1936 (Myrskyn kourissa, 1938, toinen painos 1960). The Dark River, 1938. No More Gas, 1940. The Bounty Trilogy, 1940, trilogian yhdistetty ja kuvitettu laitos, kuvittanut N. C. Wyeth. Botany Bay, 1941. Men Without Country, 1942. High Barbaree, 1945.

Useat teoksista on filmattu. Mutiny on the Bounty 1936, myöhemmin 1962 ja 1984.

kts. William Bligh,

 

NYBERG, Berndt Axel (1840 - 1924)

 

Kirjallista tuotantoa:

Berndt Axel Nyberg: Suomen lainsäädäntö väkijuomista - esitelmä, pidetty Porvoossa Jouluk. 17 p. 1887 (Raittiuden ystävät 1888, 16 sivua). B. Nyberg: Utkast till en lärobok i geometri, första kursen (Borgå 1896, 60 sivua; oppikirja).

NURMELA, Ilmo (1903 - 1974)

Ilmo Olavi Nurmela (21. 2. 1903 - 1. 1. 1974) kuuluu Kuuskosken virkamieshallituksen valtionvarainministerinä 1958 ja Kesko Oy:n johtajana yhteiskunnallisiin vaikuttajiin. Hänen pääjohtajakaudellaan 1957-68 Keskosta kehittyi voimakas keskusliike ja markkinointiorganisaatio.

syntyneen Nurmelan työ suomalaisen tukkuliikkeen 

Veli, akateemikko kielitieteilijä Tauno Nurmela. Poika, opperalaulaja Kari Nurmela    

PASANEN, SULO ( 1912 - ???)

8. 8. 1912 Viipurissa syntynyt suomalainen kirjailija. Muun muassa renkinä, metsätyömiehenä, kaivosmiehenä, puuseppänä, rakennusurakoitsijana ja maalarina toimineen Pasasen romaaneissa yhteiskunnalliset tapahtumat tulevat eläviksi ihmisten arkisissa kohtaloissa. Niissä on sattuvaa ajankuvaa. Suomalaiset merimiehet romaanissa Tuntilasi, josta tyystin puuttuu kaikenlainen meriromantiikka. Nuorten ihmisten sisäinen kypsyminen ja aikuistuminen romaanissa Lähtö ja paluu, joka sota-aikaan sijoittuvana ei ole varsinainen sotaromaani, se ei ole niinkään sodan vaan sota-aikana nuoruuttaan elävien ihmisten ja heidän tuntojensa kuvausta, ja siitä huolimatta (tai juuri siksi) sota on teoksessa läsnä elävämpänä kuin monessa "enemmän" sotaromaanissa.

Romaanin 'Tuntilasi' takakannesta: "Sulo Pasasen viime syksynä ilmestynyt esikoisromaani  toi kirjallisuuteemme realistisen, arkailemattomin siveltimenvedoin maalailevan kertojan, jonka kuvauksissa on luonnonraikasta voimaa... 'Tuntilasi' on kahden nuoren ihmisen rakkaustarina. Tuskin miehen ikään ehtinyt nuorukainen lähtee merille karatakseen tilaisuuden tullen valtamerien takana maihin ja ansaitakseen siellä riittävästi rahaa, jotta rakastavaiset saisivat paremmat elämänmahdollisuudet... Romaaniin tuovat värikkään lisänsä myös muut ihmiskohtalot. Kerronta tiivisyy loppua kohti ja kohoaa suggestiiviseen tehoon katkeran, elämässään epäonnistuneen ja syvästi pettyneen miehen kotiinpaluussa. Parastaan tekijä antaa kuvatessaan miehen viimeistä sisäistä luhistumista, siinä kuitenkin yhä vielä piilevää, elämänhalua ilmaisevaa uhmaa ja rakastavan, uskollisen naissydämen vankkumatonta tahtoa pelastaa mies elämälle ja rakkaudelle."

Pasasen romaanien kohdalla on usein käytetty määritelmää "psykologinen romaani". Parhaiten määritelmä soveltuu viimeiseen, vuonna 1967 ilmestyneeseen romaaniin En tule takaisin, äiti. Takakannesta:

"Isä on kuollut, ja Albert on jäänyt kahden äitinsä kanssa. Leskirouva Killgast on väkevävaistoinen nainen. Hän ei jää suremaan aviomiestään, vaan solmii pian uuden suhteen. Samalla hän pitää kiinni pojastaan ahneella, itsekeskeisellä tavalla. Elämä on ahdasta ja valotonta. Herkkä nuorukainen saa jo varhain tuntea harteillaan orpouden, irrallisuuden ja ruumiillisen työn raskaan painon. Mutta on muutakin. On Kalle-eno, toimittajan, kommunismin lippua sumeilematta liehuttava idealisti. On Viktor-eno, räätäli, kommunisti hänkin.

Tätä taustaa vasten korostuu äidin yhä röyhkeämmäksi käyvä mielivalta. Rakastajan kuoltua hän tarrautuu poikaan entistä vaativampana ja omistavampana, purkaa tähän raivonsa ja pettymyksensä epäoikeudenmukaista elämää kohtaan. Lojaalisuus Albertissa voittaa, hän taipuu, kunnes kohtalo tuo hänen tielleen Meerin ja tytön mukana lupauksen toisenlaisesta, paremmasta elämästä. Kertomuksen loppu huipentuu yllättävään ratkaisuun äidin ja pojan suhteessa ja muodostaa voimakkaan kontrastin karun nuoruuden kuvaukselle."

Pasasen romaanit eivät ole aikakautensa suomalaisen kirjallisuuden mestariteoksia, mutta selvästi keskinkertaista parempaa romaanitaidetta. Ne kestävät lukemista edelleenkin, ja ajan myötä sovat aaneet lisäarvoa: kannakselainen vuokrakolossi ja suursataman jätkät piirtyvät Tuntilasissa lähes dokumentaarisesti, tuulahduksena kuvaamastaan ajasta.

Myöhemmin tuli ....

(s. 205-206)