Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

KULTAOMENA

Oppikaamme siis Kristuksessa kaikkemme etsimään ja löytämään, hänessä iloitsemaan ja riemuitsemaan, hänessä elämämme, rauhamme, vanhurskautemme, väkevyytemme, syntein anteeksi saamisen ja kaikki, mitä ikään tarvitsemme, löytämään. Hänessä on meillä kaikki, sillä kaikki, mitä hän on tehnyt, on hän tehnyt hyväksemme.

K. E. Litzell

Jos rakkauden käsky jo vanhan liiton aikana voimakkaana kajahtaa, niin vielä selvempänä ja kirkkaampana se uudessa testamentissa lukijaa kohtaa. Puhtaana kuin salama, voimallisena kuin ukkonen, syvänä kuin meri kuuluu meille siitä rakkausvelvoitus.

Toivo Waltari, Onko rakkautta - ?, s. 32.

1900-1919 painetut Raamatut, postillat ja päivähartaus

Muut 1900 - 1919 painetut hengelliset:

13 e. CONRADI, L. R.: HYVIEN ENKELIEN PALVELUS ynnä Raamatullisia viittauksia Saatanan alkuperän ja lopullisen kohtalon suhteen. Aikain Wartija 1907. 155. Kuv. Skk. K3, kansissa luonnollista kulumaa. Adventistisen Aikain Vartijan (Kirjatoimen edeltäjä) kustantama. 

6 e. HEDBERG, FREDRIK GABRIEL: USKON-OPPI AUTUUTEEN. Suomen Luth. Ewankeliumi-Yhdistyksen kustantama 1916. 8p. 239. S. K3, eln. Fraktuura. Kirjan lopussa Fr. W. Sipilän saatesanat. Ensimmäinen painos ilmestyi 1843.

7 e. HEDBERG, F. G.: WIRWOITUSTA WÄSYNEILLE. Valikoima Fredrik Gabriel Hedbergin kirjoituksia "Kristillisistä Sanomista" 1855-57. Suomen Lutherilainen Ewankeliumi-Yhdistys 1904. 507. S. K2, kaunis nahkaselkä, selästä teksti kulunut; kansissa ja selässä luonnollista kulumaa; alleviivauksia, muuten siistit sivut, hyvä sidos. Fraktuura.
Nimilehti, 108-109, 110-111, 176-177, 186-187, 272-273.

12 e. JOHANSSON, GUSTAF: HERRAN SANA PYSYY IANKAIKKISESTI. Saarnoja kirkkovuoden epistolatekstien johdosta. Suomen lähetysseura 1914. 558. S. * . K3, erittäin siisti. Kauniit kannet, selässä ja kannessa tekstipainatukset kullanvärisin kirjaimin. Fraktuura. 

2 e. KAARNE, ANTTI: NEUVOJA VASTAKÄÄNTYNEILLE NUORILLE. "Säde"-lehti 1914. 40. N. K3. s. 38-39, 40

6 e. KRAG, T. P.: GUNVOR KJELD, PAPIN TYTÄR. Weilin 1911. 319. S. K3, erittäin siisti. Norjankielestä suomentanut Joel Lehtonen. Thomas P. Krag pohtii syvällisessä romaanissaan kärsimyksen merkitystä yleensä ihmisen ja erityisesti uskovan elämässä, eritellen samalla joitain uskonnollisia tapoja suhtautua kärsimykseen ja - parhaassa tapauksessa - sen jalostavaan merkitykseen. Aiheesta huolimatta kirja ei ole teoreettinen eikä saarnaava. Tyyliltään eheä kaunokirjallinen, kristillisaiheinen teos.

7 e. KRISTUS SE HYVÄ PAIMEN, jonka hywyydestä ja uskollisuudesta lyhykäisesti ja yksinkertaisesti 23 Dawidin psalmin johdosta kirjoitti Karl Emil Litzell. Suomen Lutherilainen Ewankeliumi-Yhdistys 1907. 10p. 132. S. K3.

K. E. Litzell oli "hedbergiläisyydestä" vaikutteita saanut evankelisluterilaisen kirkon pastori. Hän kuoli 23 vuotiaana 1854, samana vuonna jona sai valmiiksi ainoaksi jääneen teoksensa KRISTUS SE HYVÄ PAIMEN. Litzell ehti tulla tunnetuksi kaunopuheisena, herättävänä ja armollisena puhujana, jota Jumala käytti kristillisen uskon synnyttämiseen kuulijoissa. Hänen puheistaan ja kirjoituksistaan on sittemmin koottu joitain teoksia, mm. saarna USKOVAISTEN LOHDUTUS (ensimmäinen painos 1858).

6 e. LÄHDE, VIHTORI: ALFRIDA. Kuopio 1900. 39. N. K4. Kaunis, taiteellinen kansikuva. Epäselväksi lukijalle jää onko Lähteen kuvaus Alfridasta ja hänen taidemaalarimiehensä uskoontulosta sepitetty kertomus vai tosielämän kuvaus.

2,50 e. MILLER, J. R.: JEESUKSEN YSTÄVYYDET. Wsoy 1918. 188. N. K3, eln, muutama lyijykynäalleviivaus.

1,50 e. MILLER, J. R.: LUONNETTA RAKENTAMASSA. Wsoy 1915. 175. N. K2, kansissa kulumaa

3 e. MILLER, J. R.: LUONNETTA RAKENTAMASSA. Wsoy 1918. 3p. 173. N. K3.

4 e. J.A.N. kirjoittanut MUUTAMA SANA RUKOUKSESTA ELI RUKOILEVAISET ja Rukouksen väärinkäyttämisestä. Otto Andersin 1903. 141. N. K1, kannet kuluneet ja kosteusläikkäiset, sivut muutamaa lievää kosteusläikkää lukuunottamatta siistit. 4-5, 6-7, 8-9

2 e. PYHÄ MUISTO. Rippikoulunuorisolle sen elämän ratkaisevalta ajalta. Werner Söderström 1908. 18. N. * . K2, kansissa pieniä tahroja ja etukansi repaleinen, sisältö ehjä ja siisti. Kuvia 1, 2, 3, 4

Lapsikasteesta ja sen merkityksestä voidaan olla monta mieltä kristittyjenkin keskuudessa, samoin rippikoulusta ja konfirmaatiosta; entisajan rippikoululaisille sentään opetettiin henkilökohtaisen uskon tarpeellisuus, jota ilman konfirmaatio jää ulkokohtaiseksi toimitukseksi, kääntyy irvikuvaksi siitä miksi on tarkoitettu: Jeesukseen tunnustautumiseksi ja sitoutumiseksi. Katkelma E. W. P.:n kirjoituksesta PYHÄSSÄ MUISTOSSA (1908): "Nuoret ystävät! Onnelliseen päämäärään pyrkii ihmislapsi. Onnellisille perille tekin ikävöitsette, elämänne taipaleella. Roomaan sanottiin vievän kaikkien teiden, mutta tosionneen vie vaan oikean kilvoituksen tie. Senpätähden kilvoitelkaa te jalon kilvoitus."

2 e. SKOVGAARD-PETERSEN, C.: SAMARIALAINEN VAIMO. Raamatullinen kuvaus. Nuorten miesten kristillinen yhdistys 1910. 16. N. K3.

7 e. SKOVGAARD-PETERSEN, C: VIIMEISTEN AIKOJEN MERKIT. Nykyaika kristillisen toivon valossa. Wsoy 1919. 206. N. K4.

4 e. TENETTI, TUOVI: PYHÄ KAIPUU. Pieniä puheita Jumalan valtakunnasta. Karisto 1919. 192. S. K3, erittäin siisti. 

4,50 e. TORREY, R. A.: MITEN JOHDAMME IHMISET KRISTUKSEN LUO? Eskil Renfors 1907. 183. S. K3, eln. Suomentanut Eskil Renfors; suomentajan kustantama. Fraktuura.

3 e. WALTARI, TOIVO: ONKO RAKKAUTTA - ? Suomen merimieslähetysseura 1915. 63. N. K3. 5, 6, 32-33, 58-59

Toivo Waltari (1880 - 1939) oli Suomen merimieslähetyksen vaikuttajia; heti papiksi tultuaan 1902 merimiespastorina Hampurissa 1902 - 1906, jonka jälkeen merimieslähetyksen matkasaarnaajana Suomessa, merimieslähetyksen lähetysjohtaja 1918 - 1928. Rovastin arvo 1924, Helsingin yliopiston teologian kunniatohtori 1925. Toivo Waltarin veli Toimi Waltari (kirjailija Mika Waltarin isä) oli Sörnäisten kuritushuoneen saarnaaja ja Helsingin diakonissalaitoksen apulaissaarnaaja.

1 e. WREDE, K. A.: LÄRDOMAR UR APOSTLAGÄRNINGARNA. Tredje häftet. Finska Missionssällskapet 1916. 97-144. N. K3. Tredje häftet sisältää sivut 97-144 (tjugondenionde betraktelsen - fyrtiondeandra betraktelsen).

Olen siitä myöskin varma, ettei mikään tiede eikä raamatun kritiikki voi ottaa Kristusta pois siltä ihmiseltä, joka todella kuuliaisuudessa seuraa häntä. Se ihminen tuntee Kristuksen, ja tietää missä hän on. Kristuksen sana tulee hänessä eläväksi sanaksi, joka ei kaipaa mitään ulkonaisia takeita osoittautuakseen totuudeksi hänen omalletunnolleen. Tämänkin tähden olisi ahkerasti luettava evankeliumeita ja koetettava niistä oppia tuntemaan elävää, persoonallista Jeesusta, silloin saa eheän käsityksen hänestä. Kuuntele hänen sanaansa omassatunnossasi, ja mikä koskee omaantuntoon, tee se.

  Jos Kristuksen sana pääsee eläväksi aikamme heräävissä nuorissa ja heidän toimissansa, silloin koittaa uusi aika, joka antaa meidän nähdä todellisen ilmestyksen kaikesta siitä ihanuudesta, joka asuu Jumalan sanassa. Sen ilmestyksen edessä ei kestä jumalankieltäjien vastaväitteet; sen voiman edessä helvetin portitkin vapisevat. Pakanallisen luokkayhteiskunnan muurit sortuvat, itsekkäisyydelle rakennettu yhteiskuntaelämä kukistuu, rahan pelottava valta murtuu ja uusi (Kristuksen rakkauteen ja oppiin perustuva) yhteiskuntaelämä alkaa versoa Kristuksen opin maaperästä.
  Lujaa uskoa ja luottamusta Jumalaan tarvitsevat nuoremme, iloista ja toivorikasta toimintaa, jonka täytyy olla vapaata ihmisorjuudesta ja kaikesta kaavamaisuudesta. Nuorten hengenelämä ei siedä muotojumalisuutta ja yleistä tapakristillisyyttä. -- .
  Saakoon Jumalan sana kasvattaa sinusta, rakkaani, uskon luottamusta omaavan, tosielämää ja elämän intoa uhkuvan nuoren taistelijan, joka et säiky valheen ja vääryyden valtoja, vaan käyt Herran sotaa hänen antamillaan sota-aseilla.

Antti Kaarne: Neuvoja vastakääntyneille nuorille, 1914, ss. 14-15

Oppikaamme siis Kristuksessa kaikkemme etsimään ja löytämään, hänessä iloitsemaan ja riemuitsemaan, hänessä elämämme, rauhamme, vanhurskautemme, väkevyytemme, syntein anteeksi saamisen ja kaikki, mitä ikään tarvitsemme, löytämään. Hänessä on meillä kaikki, sillä kaikki, mitä hän on tehnyt, on hän tehnyt hyväksemme. Hän vie meitä myös viheriäiselle niitylle, joka on pyhä evankeliumi ja pyhät sakramentit. Hän ilmoittaa meille sanassa, mitä hän on meille tehnyt ja mitä meillä hänessä ja hänen kauttansa on, ja hän herättää saman sanan kautta meissä uskon, jolla otamme vastaan sen armon ja ne runsaat hänen tavaransa, joita hän sanassa ja sakramenteissa meille tarjoo ja totisesti jakaa.

Karl Emil Litzell, Kristus se hyvä paimen, s. 22. 

Katso, näin on Vapahtaja valmistanut meille armopöytänsä vihollistemme kohdalle. Käsittäkäämme siis uskossa se, että hän tahtoo olla ruokamme, vanhurskautemme, lohdutuksemme, ilomme ja elämämme, ettemme niin pian anna synnin, kuoleman ja perkeleen itseämme peljättää; - - . Tässä ei ole muuta neuvoa, kuin että tulemme suurelle kalliille armopöydälle syömään, sydäntämme vahvistamaan ja lohduttamaan, vastoin murheita ja peljästyksiä, uskon kautta Kristukseen.

- - Mutta valitettavaa on, että suurin osa ihmisten lapsista hylkäävät ja ylönkatsovat sen taivaallisen Isän armollisen ja rakkaan kutsumisen ja menevät yksi pellollensa, toinen kaupallensa, Math.22:5. Ihmisraukat antavat maailman ja mitä maailmassa on, lihan himon, silmäin pyynnön ja elämän koreuden, 1.Joh.2:16, pettää itseänsä seuraamasta Jumalan armollista kutsumusta Poikansa tykö. Vaan joka ei usko Pojan päälle, ei hänen pidä elämää näkemän, vaan Jumalan viha pysyy hänen ylitsensä, Joh.3:36. Tässä on kaikkien niitten tuomio, jotka Kristuksen hylkäävät ja johonkin muuhun turvaavat. - -

Voi kuinka onneton olet siis sinä, sieluraukka, joka Jumalan kutsumisen hylkäät ja Kristuksen ylönkatsot. Sinä syökset itsesi onnettomuuteen ja kadotukseen. Vaan vielä on taivaallisen Isän sydän sinulle avoinna, tänäpänä on sinulle vielä laupeus tapahtuva, jos Herran tykö palajat ja Kristukseen turvaat, sentähden, kun tämän kuulet taikka luet, niin älä enää Herran armoa itseäsi kohtaan hylkää.

Karl Emil Litzell, Kristus se hyvä paimen, ss. 94 - 95.

Sillä ei ole yhtään lohdutusta, riemua, elämää, autuutta, vanhurskautta, kuin yksin Kristuksessa. - - antakaamme varoittaa itseämme; sillä meille on tämä sanottu, ettemme suruttomia olisi, vaan uskoisimme Kristukseen, joka evankeliumissa pannaan eteemme. Jolla on oikea usko Kristukseen, hänellä on ijankaikkinen elämä; ehkä hän vielä tuntee syntiä, kuolemata, murhetta, on hänellä kuitenkin vanhurskaus, elämä, lohdutus ja rauha Kristuksen kautta taivaissa. Siihen auttakoon meitä Herra Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta ynnä Pyhän Hengen kanssa, ylistetty ijankaikkisesti. Amen.

Karl Emil Litzell, Kristus se hyvä paimen, ss. 96 - 97.

 

Kavahda siis näitä tekopyhyyden saarnaajia, jotka tosin tulevat sinun tykösi walkeuden enkelein muodossa, ja opi heitä siitä tuntemaan ja eroittamaan, että he näin opettavat: "jos teet niin ja niin, niin tulet autuaaksi", mutta eivät he ikänä osaa sinua ohjata wapaana armolapsena uskomaan Jesukseen Kristukseen, jossa sinä todella saisit wirvoitetun sydämen ja uudistetun mielen, niin myös vaatimattoman halun kaikkeen hyvään.

Hedberg: Uskon-Oppi autuuteen, s. 100.

Ja niinkuin nyt kaikki väärät henget ulkonaisiin menoihin suuren arvon panevat, muutamat ruokain, muutamat juomain, muutamat vaatteittein eroittamisella, niinkuin heistä Kol. 2:21 on kirjoitettu: "Älä siihen rupee, älä maista, älä pitele", niin nykyisetkin villihenget ja tekopyhät siitä kohta tunnetaan, että he jonkun ulkonaisen asian tahi montakin vaativat, joita Jumala ei ensinkään ole määrännyt. Niin ovat esimerkiksi muutamat ruvenneet körtti-vaatteita hengellisyytensä merkkinä kantamaan; toiset antavat parran pitkäksi kasvaa, heidän jumalisuutensa merkiksi; toiset taas pitävät määrätyitä julkirukouksia, polvillaan taikka kasvoillansa (niinkuin entiset fariseukset), että ihmiset heidät näkisivät; vielä toiset kieltävät taudeissa lääkityksiä viljelemästä, ja niin edespäin. Apostolien aikoina oli väärillä hengillä taas tämä ulkonainen tuntomerkki: että he kielsivät lihaa syömästä, ja käskivät ympärileikata itsensä.

Hedberg: Uskon-Oppi autuuteen, s. 230-232.

Meidän tulee aina muistaa, ett'ei työmme päätarkoituksena ole saada kanssaihmisiämme liittymään siihen tai tähän piiriin tahi lakkaamaan huonoista tottumuksistaan tahi tekemään mitään muuta, kuin vastaanottamaan Jesuksen Kristuksen Vapahtajanaan, s. o. sellaisena, joka omassa ruumiissaan kantoi heidän syntinsä ristillä, ja jonka kautta he nyt voivat saada silmänräpäyksellisen ja täydellisen anteeksi-antamuksen, sekä Herranaan, jolle he kokonaan jättävät ajatustensa, tunteittensa, tarkoitustensa sekä tointensa johdon.

Torrey: Miten johdamme ihmiset Kristuksen luo? Sivu 17.

Neuvoja vastakääntyneille
nuorille, 1914, s. 40