Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Saarisalon tuotanto: 

The Boundary between Issachar and Naphtali (1927). Galilean rauniomaillta (1927). The targun to the Book of Ruth (1928). Messiaskuningas (1928). Mooses lääkärinä (1928). Astarten uhri (romaani, 1929). Paratiisin maan kaivauksia (1931). Songs of the Druzes (1932). A Waqf-Document from Sinai (1933). Asuttu puolikuu (1934). New Kirkuk Documents. (1934). Raamatun sanakirja (1936). Pyhän maan muinaisuus (1938). Puolikuun mailta (1947). Zehn Altorientalische Rollsiegel (1947). Vapahtajan kotijärveltä (1953). The Turkish Wagf (1954). Pyhä maa Raamatun muinaistutkimuksen valossa (1955, uudistettu ja lyhennetty painos 1970). Suuri parantaja (1956). Hyvä opettaja (1957). Syntisten vapahtaja (1959). Neljä evankelistaa (1961). Paavali, suuri vaeltaja (1962). Jerusalem, jos unhotan sinut… (1963). Sites and Roads in Asher and Western Judah (1964). A Byzantine Church at Kafr Kama (yhdessä Heikki Palvan kanssa, 1964). Yövartija (romaani varhaisista sionisteista, 1964; uusi painos 1983 nimellä Koska tulee aamu?). Pietari, suuri kalastaja (1967). Neljä evankeliota (Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen uusi suomennos selityksin, 1968). Apostolien tekoja ja kirjeitä (uusi suomennos selityksin, 1969). Uusi testamentti (uusi suomennos selityksin, 1969). Erämaan vaeltaja – Paavo Ruotsalainen (1969). Laestadius – Pohjolan pasuuna (1970). Salmit ja Jobin kirja (uusi suomennos selityksin, 1971). Etelänristin mies – Martti Rautanen (1971). Aurora Karamzin ja hänen aikansa (1972). Rosenius – evankelisen uskon mies (1973). Aku Räty – körttisaarnaaja (yhdessä Heikki Talasniemen kanssa, 1975). Rymättylän räätälin poika, elämäkertateos (1975). Elämäni mosaiikkia: Rymättylän räätälin poika kotona ja kaukana (1977). Pietari Kurvinen, kaukokatseinen karjalainen (1978). Muuttuva Pyhä Maa (1980). Sydämeni asioita (1982). Ihmisen Poika (1986).


 

Kultaomena myy:

8 e. ELÄMÄNI MOSAIIKKIA. Rymättylän räätälin poika kotona ja kaukana. Wsoy 1977. 270 + kuvaliitteet. S. Kp. K3, erittäin siisti.

6,50 e. JERUSALEM, JOS UNHOTAN SINUT... Kuvia pyhän kaupungin ja sen kansan vaiheista. Wsoy 1963. 2p. 254 + liitekuvasivut. S. K3. Ensimmäinen painos ilmestynyt samana vuonna. Monipuolinen teos Israelin historiasta, muslimien ja kristittyjen pyhiinvaelluksista, ristiretkistä, siionismista ja Israelin valtion synnystä.

6,50 e. JERUSALEM, JOS UNHOTAN SINUT... Kuvia pyhän kaupungin ja sen kansan vaiheista. Wsoy 1964. 3p. 254 + liitekuvasivut. S. K3.

12 e. MESSIASKUNINGAS. Evankeliumien Jeesus juutalaisen kirjallisuuden valossa. HD 2006. 2p. 190. S. KK. K5. "Helsingin itämaisen kirjallisuuden professori, kirjailija Aapeli Saarisalo oli aikansa tunnetuin Jeesuksen ajan ja pyhän maan tuntija. Hän teoksensa Messiaskuningas ilmestyy nyt uutena painoksena, sillä kirja on yhä hämmästyttävän ajankohtainen ja tarpeellinen." Saarisalon laajan kirjallisen tuotannon ensimmäisiin lukeutuva teos ilmestyi 1928. Uudessa painoksessa tekstiin on tehty pieniä korjauksia ja kielellisiä muutoksia ja kuvitusta on täydennetty 10 sivuisella värikuvaliitteellä.

8,50 e. PAAVALI, SUURI VAELTAJA. Wsoy 1963. 3p. 258 + kuvasivut + liitekartta. S. K3, esk. "Viime vuoden syksynä tein kaivaustöitä Galileassa Taaborin vuoren itäpuolella sijaitsevassa kylässä. Syyskuun 23. p:nä paljastui mosaiikista sommiteltu lattiateksti, jossa anotaan Teklan esirukouksia. Sama päivä on vanhastaan omistettu Paavalin opetuslapsen ja apulaisen, pyhän Teklan marttyyrikuoleman muistolle. Tästä sain aiheen ajatella apostoli Paavalin elämänkuvauksen kirjoittamista, kun huomasin, että nyt on kulunut 1900 vuotta apostolin omasta marttyyrikuolemasta." (Tekijän teoksen alkusanoissa, 1962). 

4 e. RYMÄTTYLÄN RÄÄTÄLIN POIKA. Silakkapitäjästä suureen maailmaan. Wsoy 1975. 245 + [4] + kuvaliitteet. S. K3, eln, luonnollista kulumaa. Runsaasti kuvitettu, 32 sivua liitekuvia ja lopussa liitteenä sukutaulut Östermanin (vuodesta 1906 Saarisalo) ja Sandeliuksen suvuista.

7 e. SYNTISTEN VAPAHTAJA. Wsoy 1959. 199 + liitekuvat. S. K3, eln.
 

 

 

Aapeli Saarisalo
(1896, Rymättylä - 1986, Helsinki)

 

Aapeli Akseli Österman syntyi räätäli Kalle Östermanin esikoispoikana 22. 6. 1896. Kaksosveli menehtyi synnytykseen.

Aapeli Saarisalon serkkuihin kuuluu Suomen ensimmäinen psykologian professori Arvo Lehtovaara (1905 - 1985).

Äiti Aleksandra (o.s. Lindberg) kuului tunnettuun Haartmanien sukuun: mm. Turun piispa Jakob Haartman (1717 - 1788), Suomen lääketieteen isäksi sanottu professori Johan Haartman (1725 - 1785, Turun akatemian ensimmäinen suomalaissyntyinen professori, kirjoitti Suomen ensimmäisen yleistajuisen lääkärioppaan), Hedwig von Haartman (1862 - 1902, vuonna 1889 perustetun Suomen Pelastusarmeijan johtaja 1890 - 98), taidemaalari Alex Haartman (1877 - 1969), everstiluutnantti Carl von Haartman (1897 - 1980), lintutieteilijä Lars Arvid Axel von Haartman (1919 - 1988).

Minä olen syntynyt kaksoslapsena perheeseen, jossa ennestään oli kaksi lasta: Martta ja Rauha. Kaksosten odotusaika oli ollut äidille vaikea. Heti synnytyksen jälkeen toinen poika, joka näytti vahvemmalta, kuoli. Myös heikompi kaksosista katsottiin kuolevaksi eikä hautaa luotu edes umpeen, kun varrottiin, koska toinen seuraisi perästä.

Syntymäpäivänäni minut kiidätettiin kasteelle seurakunnan pikkupappilaan. Matkaa kertyi melkoisesti. Kirkkoherran pappila olisi sijainnut lähempänä, mutta ehkä kirkkoherra ei ollut tavattavissa silloin, kun minulle ensi kerran papin palveluja järjestettiin. Vastasyntyneen matkaa voidaan pitää kuin enteenä sille runsaasti matkoja sisältävälle elämälle, joka oli edessäni. Ja jos nimi on enne, olen kiitollinen siitä, että synnyin Östermaniksi, nimessä on viittaus itäisiin maihin.

Saarisalo, Rymättylän räätälin poika, s. 29.

Äiti kuoli Aini-siskon synnytykseen Aapelin ollessa puolitoistavuotias. Isä otti uudeksi vaimoksi Aleksandran sisaren Amandan, jota Saarisalo on kehunut hyväksi ja lempeäksi äidiksi. 

Aapelin vanhemmat Kalle ja Amanda olivat hurskaita kristittyjä. Isä muutti sukunimen Saarisaloksi 1906.

Isän uudesta avioliitosta Aapeli sai vielä seitsemän sisarusta - jotka samalla olivat hänen serkkujaan: Katri, Raakeli, Martti, Esteri, Ruutti, Sylvi ja Toini. Ensimmäisen ja toisen avioliiton lapsia ei perheessä eroteltu vaan kaikki olivat saman arvoisia. Kaikkiaan eloon jääneitä lapsia oli yksitoista. Aapeli oli syntymästään saakka heikko ja sairaalloinen.

Aapeli joutui fyysisen heikkoutensa ja muun muassa keuhko- ja riisitautinsa takia viettämään varhaislapsuutensa sisätiloissa. Jo pienestä pitäen hän oli kuitenkin hyvin lukuhaluinen. Ensimmäisinä Aapelin lukemina kirjoina olivat kuvaraamattu ja Schellerin "Tunnetko Pyhää maata".

Niitä lukiessaan Aapeli alkoi kaivata niille seuduille joista kirjat kertoivat. Aapelin ainoa harrastus olikin lukeminen, kun ulos ei päässyt. Kun hänet yhdeksänvuotiaana päästettiin kansakouluun, oli hän lukenut Uuden testamentin läpi kolme kertaa ja sen jälkeen koko Raamatun viidesti.

Kun Aapelia – heikkoa kirjatoukkaa – ei kotona voitu ajatella ruumiillisen työn tekijäksi, päästettiin hänet 1907 oppikouluun, joka oli Turun Suomalainen Klassillinen Lyseo. Vuonna 1915 hän valmistui ylioppilaaksi. (Wikipedia)

1915 - 18 Saarisalo opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja suoritti pappisvihkimykseen oikeuttavan virkatutkinnon 1918. 

Valmistuessaan yliopistosta Saarisalo oli vielä liian nuori pappisvihkimykseen, joten hänen oli anottava senaatilta lupa. Hän sai luvan, jonka allekirjoittaja senaatin puolesta oli E. N. Setälä. Toinen senaatin luvalla Suomessa pappisvihkimyksen saanut on Aleksi Lehtonen.

Pappisvihkimyksen jälkeen arkkipiispa määräsi Aapelin Tyrvään ylimääräiseksi papiksi ja kohta Hämeenkyröön. Koska Saarisalo ei ollut vielä suorittanut asevelvollisuutta, joutui hän kutsuntoihin, josta häntä ei kelpuutettu armeijaan keuhkotautinsa takia. Tämän tiedon saatuaan Saarisalo halusi matkustaa Jerusalemiin ajatellen sen jälkeen joutavansa vaikka kuolemaan. Hän sai arkkipiispa Johanssonin avustuksella Turun tuomiokapitulin papiston matkastipendin 2000 markkaa.

Monien vaikeuksien jälkeen Saarisalo saapui Englantiin keväällä 1919, josta hänen oli määrä jatkaa Gibraltarin kautta Palestiinaan, mutta suunnitelmat muuttuivat ja loppujen lopuksi aika Englannissa venyi puoleksitoista vuodeksi. Hän opiskeli Liverpoolissa arkeologiaa ja oli Lontoossa Skandinavian Merimieskirkon pappina puoli vuotta. Lontoossa ei ollut tuolloin vielä Suomen suurlähetystöä, oli vain konsulaatti, joten merimiespappina Saarisalo tapasi Lontoon kautta palaavia ennen sotia työhön lähteneitä ja uusia lähetyskentille matkaavia sekä monia muitakin Suomen merimieslähetysseuran asemalla käyneitä tunnettuja ja tuntemattomia henkilöitä. Englannissa ollessaan Saarisalo suoritti myös Lontoon Livingstone Collegen vuoden pituisen lääkärikurssin, joka oli tarkoitettu trooppisiin maihin matkustaville lähetystyöntekijöille.

Noin kaksi viikkoa kestäneen laivamatkan jälkeen elokuun lopussa 1920 Saarisalo oli Palestiinassa, jossa hän tunsi vähitellen tervehtyvänsä. (Wikipedia)

Ennen matkaa oli hänen entinen opettajansa professori Hjelt kehottanut häntä menemään Qumraniin, koska sieltä voisi luolien kätköistä löytyä arvokkaita käsikirjoituksia. Palestiinassa eivät englantilaiset hallintovirkamiehet kuitenkaan antaneet lupaa mennä sinne.

Jo tuolla matkalla Aapeli teki ensimmäisenä maailmassa järjestelmällistä Pyhän maan rauniokumpujen keramiikka-arkeologiaa, jossa raunioalueen ikä voidaan päätellä ilman kaivauksiakin keramiikan sirpaleista. Hänestä tulikin kansainvälisesti kuuluisa 1920-1930-luvuilla keramiikkasirpaleiden käyttämisestä ikämittareina. Tämä uusi tutkimusmenetelmä auttoi Saarisaloa sijoittamaan oikein Raamatussa mainitut muinaiset paikannimet, jotka oli katolisen kirkon tradition mukaisissa kartoissa merkitty väärille paikoille. (Wikipedia)

Ensimmäinen matka kesti noin kolme kuukautta. Saarisalo palasi Suomeen loppuvuodesta 1920.

Aapeli Saarisalo ja Anne Maria Frang vihittiin avioliittoon 23. 11. 1921 Tampereen tuomiokirkossa. Anne Maria Frangin isä Felix Frang (syntynyt 1862, muutti 1920 luvulla sukunimen Pahlamaksi) oli jo tuolloin tunnettu lukuisista kauniista alttaritauluistaan, mm. Längelmäen, Viljakkalan, Reposaaren, Lopen ja Mouhijärven kirkkojen alttaritaulut.

- - -

Frang aloitti taideopinnot 16-vuotiaana Suomen Taideyhdistyksen (STY:n) piirustuskoulussa Helsingissä opiskellen siellä vuosina 1878 - 1885. - - Frangin avioiduttua perhe asui Ikaalisten kauppalassa pienessä vuokramökissä, missä Frang maalasi myös suuret alttaritaulunsa. Olosuhteet olivat varmasti koko perheelle vaikeat, sillä suuret alttaritaulutkin Frang maalasi siellä asteittain kangasta rullalta päästäen ja taas rullalle käärien. (Felix Frang, Wikipedia). 

Wuosia vieri muissa toimissa ja maalauksissa kun eräänä talvipäivänä sain tiedon, että oltiin Lopen seurakuntaan hankkimassa taulua. Sain kutsun saapua, jonne olin aikaisemmin jo lähettänyt luonnoksia. Niin eräänä talvi päivänä lähdettiin 1901 Tampereelle ja junalla Riihimäen asemalle, mukanani oli Lanko Waskinen. Kunnan huoneella sovittiin hinnasta 2000 mk, ei suuri vaan oli siinä sentään paras tilaus, minkä olin saanut ja olin mieli hyvällä. Ajoin Patroona Branderin kanssa Santamäen kartanoon, jossa päivällistä syötiin, matkustimme Tampereelle. Olin saanut tilauksen, johon en ollut kovinkaan vaivaa nähnyt. Siis paljon helpommin kuin koskaan sitä aikaisemmin. Taulu tuli jotenkin ison kokoinen 4 metriä 5 senttiä korkee pyöröpäällynen, leveys 2 metriä 12 senttiä, esittäen Kristuksen nousemista haudasta. Taulun maalasin täällä Ikaalisissa. Laitoin laudoista Väliaikaisen Atelierin, kuvista tuli luonnollisen ihmisen kokoa. Hauskaa oli maalata sitä. Päällysraami siihen tuli Kahlrohkilta Helsingissä. Sen piti olla valmis siksi kun vien taulun, vaan niin kumminkaan ollut, 1901.

Se oli lokakuun ensi päivät, kauniit syyspäivät, kun veli Berner seurassani kävi. Ajelimme sen sinne kirkkoon, olimme Mäkelän talossa kortteeria, liki kirkkoa. Rahat suoritti kirkkoherra Taurila (Foudila) ja Rouva T. Brander Santamäen kartanossa. Saavuimme hyvin Tampereelle. Tämä oli suurimman tauluni maalaustyön toimi. (Frangin kertomus Lopen alttaritaulun valmistumisesta, julkaistu Pohjois-Satakunta -lehdessä 23.12.1980, Wikipedia)

Frang maalasi kaikkiaan 19 alttaritaulua vuosina 1895 - 1928. Hänen neljästä lapsestaan taidemaalarina tunnetaan Leo Pahlama.

- - -

Häiden jälkeen Anne Maria jatkoi kansakoulun opettajan työtä Ikaalisissa, kun Aapelia pidättivät tehtävät Helsingissä. Saarisalo valmisteli tuolloin Suomen Merimieslähetysseuran johtajan Toivo Waltarin kanssa merimiesaseman perustamista Australiaan, jonne hänen oli tarkoitus lähteä vaimonsa kanssa. Yllättäen Waltari valitsi työhön toisen henkilön. Saarisalot jäivät Suomeen ja Aapeli toimi vuodet 1921–1924 Vähänkyrön seurakunnassa Pohjanmaalla.

1924 Saarisalot vihdoin matkustivat yhdessä Pyhään maahan. Saarisalo keräsi aineistoa väitöskirjaa varten, jossa hän käsitteli Isaskarin ja Naftalin heimojen asuinalueiden rajoja Kaanaassa. Perheen esikoinen Sakari Kinneret syntyi 20. 10. 1924 lähellä Kinneretin järveä.

Felix Frang oli perheen vieraana 1925 - 26 ja maalasi Kinneretin järven maisemia. Saarisalojen olosuhteet Palestiinassa olivat kuitenkin vaikeat ja lapsi sairasteli, joten perhe palasi Suomeen 1926.

Saarisalo toimi Suomen Lähetysseuran matkapuhujana samalla yrittäen valmistella väitöskirjaansa, jonka vuoksi hän matkusti joksikin aikaa Saksaan Leipzigiin. Keväällä 1927 hän oli Lähetysseuran edustajana Varsovassa. Väitöskirja valmistui 7. toukokuuta 1927 - samana päivänä syntyi tyttö, Sauramo eli Saura - ja Saarisalosta tuli teologian tohtori. Samana vuonna julkaistiin hänen ensimmäisen kirjansa Galilean rauniomailta. Saarisalo oli tuolloin 30 vuotias. 

Seuraavana vuonna Saarisalolta ilmestyi kolme erityisen mielenkiintoista työtä: Mooses lääkärinä (tutkielman alkuperäinen nimi oli Terveys, sairaus ja hautaus Vanhassa testamentissa, mutta kustantaja halusi sille iskevämmän nimen), lähinnä tieteellisille piireille suunnattu, Uutta testamenttia juutalaisen kirjallisuuden valossa tarkasteleva tutkielma The Targun to the Book of Ruth (ensimmäinen alallaan pohjoismaissa) ja Messiaskuningas. Kaksi viimeksi mainittua olivat teologisessa mielessä merkittäviä, painottaen kristinuskon ja Kristuksen juutalaisia juuria.

Samoihin aikoihin julkaisi ensimmäiset teoksensa myös juutalaisuudesta kiinnostunut Hugo Odeberg, ruotsalainen teologi ja myöhemmin Lundin yliopiston professori. Osittain Saarisalon vaikutuksesta Odeberg (1898 - 1973) keskittyi tutkimaan juutalaisuuden ja kristinuskon suhdetta, vaikutusvaltaisina yleistajuisina teoksinaan mm. Fariseism och kristendom (1943, suom. Farisealaisuus ja kristillisyys, 1947) ja Kristus i Gamla Testamentet (1969).

Kolmannen matkansa Lähi-itään Saarisalo teki 1928, neljännen 1930 - 32.

Galileassa retkeillessään hän tutustui druuseihin, joiden perimätietoa, paikannimiä ja kansanlauluja hän tallensi. Näistä hän laati teoksen "Songs of the Druzes" (1932). Hän retkeili myös muun muassa Arthur Hjeltin kanssa Siinailla, jossa he valokuvasivat Siinain Pyhän Katariinan luostarin arvokkaita vanhoja käsikirjoituksia. Saarisalo valokuvasi myös luostarissa säilytettäviä arabialaisia waqf-asiakirjoja, jotka esittivät islamilaisen maailman lahja- ja kauppakirjoja. Hän oli waqf-asiakirjojen ensimmäinen julkaisija maailmassa. Hän laati niitä käsittelevän teoksen "A Waqf-Document from Sinai" (1933).

Matkoja Lähi-Itään alkoi tulla tiheästi ja ne ulottuivat myös Irakiin ja sen arkeologian kannalta rikkaille paikoille. Vuosien 1920–1932 välisenä aikana hän teki eri puolilla Lähi-itää arkeogista kaivaustyötä Amerikan, Englannin ja Saksan tieteellisten kaivausten eri esikunnissa. Hänen yhteistyökumppaneitaan olivat muun muassa William Albright Palestiinassa ja professori Max Mallowan Irakin Mosulin lähellä. Siellä Aapeli Saarisalo johti Teppe Gauran rauniokummun kaivauksia vuosina 1930–1931, joka herätti kansainvälistä huomiota. Sieltä löytyi muun muassa läpinäkyvästä obsidiaanista valmistettuja aseita, etenkin veitsiä, jotka olivat kaikki hienosti tehtyjä. Silloinen Mesopotamian johtava arkeologi Frankfort sanoi, ettei tunne toista kumpua, jossa olisi niin monia erilaisia muotoja saviastioita.

Irakin Kirkukin Nusi-nimisen muinaisen hurrien (Raamatun hoorilaisten) kaupungin raunioista löytyi 1920-luvun lopussa sen tuomarien arkisto. Siihen kuuluivat noin 3000 riitajutun asiakirjat. Näistä Saarisalo julkaisi 35 käräjäasiakirjan valikoiman tutkielmassaan "New Kirkuk Documents relating to Salves" (1934).

Aapeli kunnostautui arkeologiassa varsinkin historiallisen maantiedon – topografian tutkimuksessa, jossa Raamatussa mainitut paikkakunnat sijoitetaan nykyiselle kartalle. Galilean alueen Raamatullisten paikkojen kartoituksessa Saarisalo teki uraauurtavaa työtä. Hän kulki jalkaisin pitkiä matkoja, yöpyi maalla paikallisten asukkaisen luona alkeellisissa olosuhteissa ja teki itsenäisesti arkeologisia tutkimuksia. Hänellä oli hepreaa ja arabiaa osaavana hyvät suhteet paikallisiin asukkaisiin. Toisen maailmansodan jälkeen hän asui pitkiä jaksoja Galileassa, jossa jatkoi kaivauksia.

Pyhän maan kartotukseen hankkimansa aineiston hän on julkaissut muun muassa kolmessa englanninkielisessä tutkimuksessan. Ns. puolikuun alueesta eli sirpinmuotoisesta Irakista Israelin kauta Egyptiin ulottuvasta alueesta, sen muinaisesta asutuksesta ja arkeologiasta hän on julkaissut suomeksi kolme kirjaa: Paratiisin maan kaivauksia (1931), Asuttu puolikuu (1934) ja Puolikuun mailta (1947).

Vuosina 1961–1962 Saarisalo johti kaivaustöitä Galilean Kafr Kaman arabikylässä. Kaivaus tehtiin Suomen Itämaisen Seuran nimissä. Kaivaus paljasti muun muassa kauniita mosaiikkilattioita entisestä bysanttilaisesta kirkosta. Tutkimustuloksensa Saarisalo julkaisi yhdessä oppilaansa Heikki Palvan kanssa nimellä "A Bysantine Church at Kafr Kama" (1964). Kamassa Saarisalo teki myös kartoitustyötä Asserin heimon alueella , josta hän laati julkaisun "Sites and Roads in Asher" (1964).

Saarisalo on myös saanut Israelin kunniakansalainen -arvonimen Israelin arkeologian hyväksi tehdystä työstään. (Wikipedia).

- - -

Anne Marian isä Felix muutti Saarisalojen luokse vähän ennen kuolemaansa. Hän kuoli 69-vuotiaana 20. 4. 1932.

Aapelia kaksi vuotta nuorempi Anna Maria (syntynyt 1898) kuoli 1957 influenssaan ja hänet haudattiin Sauramon, 21-vuotiaana kuolleen tyttären viereen.

- - -

Ennen viidettä Lähi-idän matkaansa 1944 Saarisalo toimi kirkollisen, vuonna 1888 perustetun Vartija-lehden päätoimittajana. Saarisalon päätoimittajakausi kesti vuodesta 1933 vuoteen 1941. Nykyinen Vartija-lehti nimittää Saarisalon kautta "omalaatuisimmaksi" vaiheeksi lehden historiassa.

Lehden historia kaiken kaikkiaan on ollut vaiheikas. Lehti perustettiin puolustamaan tunnustuskirjojen mukaista luterilaista oppia ja kirkollisuutta sekä ottamaan kantaa selkeästi kristillisen arvomaailman puolesta ajan rappioilmiötä vastaan.

Saarisalon ja häntä seuranneen Pietilän Vartija-lehti on häälynyt erilaisten kirkossa tai kirkkoon vaikuttajien suuntausten

[ keskeneräinen ]