Kultaomena. Yli 20 vuoden kokemuksella! Kaikenlaiset tarjoukset huomioidaan. Yhteydenotot sähköpostitse tai 0404435119

kts. käytetyt lyhenteet ja tilausehdot

- - -  - - -  - - -  - - -  - - -  - - -  - - -  - - -  - - -  - - -  - - -  - - -  - - -

KASTEKYSYMYS - kirkkokuntien ja herätysliikkeiden näkemykset ja tulkinnat

(otteita kirjallisuudesta)

1,20 e. LEHMUSKOSKI, JUHANA: KRISTUKSEEN KASTETUT. Ristin Voitto 1983. 2p. 29. N. K3. "Teologian kandidaatti Juhana Lehmuskoski vihittiin 1979 luterilaisen kirkon papiksi. Kysymys uudestisyntymisestä, kasteesta, Pyhän Hengen kasteesta ja ehtoollisesta johti kuitenkin pian siihen, että hänen oli omantunnon syistä jätettävä papin tehtävänsä. Tässä kirjasessa Lehmuskoski kertoo vaikean ratkaisunsa syistä. Hän tutkii myös kasteen olemusta ja merkitystä Raamatun valossa." s. 26-27

6 e. LEHMUSKOSKI, JUHANA: YKSI KASTE. Ristin Voitto 1982. 164. S. Kp. K3. "Teol. kand. Juhana Lehmuskoski käsittelee alkuseurakuntien kastekäytäntöä Raamatun pohjalta... Teoksessa otetaan esille myös Raamatun kastekäsityksen suhde uudestisyntymiseen, kastetapaan yleensä ja erityisesti lapsikasteeseen sekä perisyntiin... Lehmuskosken lähestymistapa tähän ajoittain kiistoja herättäneeseen ja arkaluontoiseen hengellisen elämän käsitteeseen on puhtaan asiallinen. Tällaisena teos sopii pohjustamaan eri kristillisissä piireissä käytävää kastekeskustelua."

4 e. MANGS, FRANK: PELASTUS JA KASTE. Nuorten todistus 1961. 143. N. K3, ell. "Pelastus ja kaste on ainutlaatuinen herätyskirja Mangsin runsaassa kirjallisessa tuotannossa. Se on syvällisen julistajan suorittamaa syvän kysymyksen käsittelyä - ei ahdasta ja puoluemielistä, vaan evankeliumin ja rakkauden hengen sävyttämää ehjää ilmaisua."

2 e. PEKKI, VEIKKO: SINÄ, RAAMATTU JA KASTE. Ristin Voitto 1994. 68. N. K3. "Kasteessa ei ole kysymys vain kasteen ulkoisesta suorittamisesta vaan evankeliumiin kuuluvasta keskeisestä siunauksesta..."

Helluntaiseurakunnissa lapsia pidetään sellaisenaan autuaina, ei kuitenkaan heidän oman puhtautensa, vaan Kristuksen sovitustyön perusteella. Lapset ovat osallisia perisynnin turmeluksesta, mutta eivät perisynnin syyllisyydestä. - - Luotamme Jeesuksen sanoihin (kastamattomistakin) lapsista: "Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."

Klaus Korhonen, Tyypillinen hellari ja muita kirjoituksia, s. 50. X

KRISTILLINEN OPPI JA SEURAKUNTAKYSYMYS

4 e. BLOMGREN, ALVAR: SEURAKUNTA JA SEN VIRAT. Ristin Voitto 1958. 153. N. K3. "Selväpiirteistä ja Raamatun sanaan pitäytyvää arvokasta opetusta tästä kaikille kristityille tärkeästä asiasta... Pinnalliset kristityt eivät tule pitämään tästä kirjasta, mutta niille, jotka rakastavat totuutta ja tahtovat kaikessa mukautua Raamatun Sanan mukaan, on tämä kirja tuleva suureksi siunaukseksi." 120, 121

4 e. BLOMGREN, ALVAR: SEURAKUNTA JA SEN VIRAT. Ristin Voitto 1988. Toinen, kielellisesti tarkistettu painos. 156. N. K3. Ristin Voiton taskukirjat 73.

5 e. MORRIS, LINUS J.: SEURAKUNNAN LÄPIMURTO. Uusi näkökulma seurakunnattomien tavoittamiseen. Päivä 1996. 346. Skk. K3.

2 e. SMITH, PAUL B.: PALAVA SEURAKUNTA. Ristin Voitto 1963. 94. N. K3. Takakannesta: "Ensimmäinen ja tärkein herätyksen edyllytyksistä on se, että seurakunta itse tulee herätykseen... Seurakunnan on ensin havahduttava ymmärtämään oma vaaranalainen tilansa. Sen täytyy tuntea kaipuuta ensimmäiseen rakkauteensa..."

8 e. WARREN, RICK: PÄÄMÄÄRÄTIETOINEN SEURAKUNTA. Aika 1999. 378. Skk. * . K5.

Varsinkin, kun on kysymys nuorista, meidän on paljon osoitettava heille rakkautta ja kärsivällisyyttä. Heidän oma elämänsähän on käännekohdassa, ja on selvää, että heillä on suuria vaikeuksia voitettavinaan.
  Tietysti me emme hyväksy sitä, että he ovat tottelemattomia tai tekevät jossain kohden väärin, mutta meidän on paljon uhrattava heidän hyväkseen, autettava heitä ja ymmärrettävä heitä. Tässä suhteessa vanhemmat ihmiset ovat monta kertaa tehneet kovin väärin. He puhuvat korkealta ja omahyväisesti siitä, millaista oli herätyksemme alussa, millaista oli silloin, kun he olivat nuoria, kuinka me olimme kunnollisia, ja miten meillä ei ollut mitään tuollaisia vaikeuksia. Ja kaiken pitäisi olla aivan tarkalleen niinkuin oli meidän nuoruutemme päivinä, mutta sekin on mahdotonta. Aika ei ole koskaan ollut sellainen kuin se on nyt. --
  Uskon, että oikein syvä ja puhdas rakkaus meidän vanhempien puolelta voi heitä auttaa. Ja jos meillä on oikea rakkaus heitä kohtaan, me onnistumme usein auttamaan heitä. Eihän ole kysymys seurakuntakurin höllentämisestä, vaan siitä, ettemme käytä liian kovaa kuria vallattomille nuorillemme. Kaiken seurakuntakurin tarkoitushan on pelastaa eikä hukuttaa.
  Mutta milloin on tapahtunut lankeemus, eikä parannusta ole tapahtunut, meidän on toimittava Jumalan Sanan mukaisesti. Seurakuntakuri on seurakuntaelämälle äärettömän merkityksellinen, ja siksi on tärkeää, että seurakunnan johtaja ja vanhimmisto oikein ymmärtävät sen asian.

Alvar Blomgren, Seurakunta ja sen virat, s. 122, 123

Liian monet ovat liittyneet kirkkoon sen vuoksi, mitä he ajattelevat saavansa siitä. Monin paikoin on vieläkin hyvin suosittua liittyä johonkin kirkkoon. -- . Usein pidetään kirkkoon kuulumista edullisena liike-elämänkin kannalta. Ja joskus tahdotaan olla kirkossa vain siksi, että se on kansan tai perheen noudattama perinnäistapa.
   Sellaisilla ihmisillä ei ole todellista mielenkiintoa Jumalan asioihin. He ovat hyvin vähän kiinnostuneita edes omasta hengellisestä hyvinvoinnistaan, ja luonnollisesti heillä ei ole vähääkään kiinnostusta toisten sieluja kohtaan. Heiltä puuttuu sisäinen pakottava voima, joka on ainoastaan todellisen pelastuskokemuksen tulosta. He tahtovat olla mukana vain niin kauan kuin seurakunnassa oleminen on muotiasia, niin kauan kuin heillä on siitä hyötyä ja niin kauan kuin heidän ei tarvitse tehdä minkäänlaisia uhrauksia. Mutta vaikeuksien ja koettelemusten tullessa sekä kun heidän täytyisi luopua jostakin, he ovat ensimmäisiä, jotka vetäytyvät pois.
   Olisi siunaukseksi seurakunnalle ja eduksi näille ihmisille itselleen, jos heidät erotettaisiin jäsenyydestä. 

Ei riitä, että vain muodollisesti liitytään johonkin seurakuntaan. On välttämätöntä, että jokainen seurakunnan jäsen on todella henkilökohtaisesti päässyt yhteyteen Jumalan Pojan kanssa. Seurakuntien jäsenmäärä harvenisi tosin huomattavasti, jos noudatettaisiin edellämainittua sääntöä, mutta kuinka paljon voimakkaampi olisikaan jäljelle jäänyt joukko ja kuinka paljon suurempi vaikutus sillä olisikaan maailmaan!

Paul B. Smith, Palava seurakunta, s. 67, 68