Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

 

Kuinka kestämme kerran, kun viimeinen koettelemus tulee elämäämme, ellei meillä ole omakohtaista, koeteltua uskoa?

Miten käy armeijan, jonka pitäisi puolustaa linjojaan, jos kaikki ovat ensiapumiesten potilaina?

Jorma Kuusinen, Kestääkö uskosi?, s. 95

 

USKOONTULO JA HENGELLINEN KASVU -
kristillisen kilvoituksen ensiaskeleet

PELASTUS JA HENGELLINEN KASVU -
pyhitys

Jumalan läheinen tunteminen, vaellus Hänen läsnäolossaan

 

Uskova voi ehkä tunnontarkasti rukoilla päivittäin: "Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä niinkuin taivaassa", mutta jos hän ei silti kysy Jumalan johtoa ja tahtoa omassa elämässään, niin silloinhan rukouksen tulisi kuulua: tapahtukoon tahtosi taivaassa ja samoin maankin päällä, paitsi minun elämässäni, sillä minä tahdon olla oman itseni herra ja tehdä, miten minulle parhaiten sopii ja hyväksi näkyy. Tällainen olisi kyllä röyhkeää rukousta, mutta aivan rehellistä.

Kalenius: Herra puhuu unessa, s. 26

Monet uskovaiset, huolimatta siitä, että ovat kristittyjen kirjoissa, eivät ole koskaan luovuttaneet elämänsä ohjaksia Jumalalle, tai jos ovatkin joskus kieltäneet itsensä, s. o. päättäneet alistaa tahtonsa Jumalan tahtoon, niin ovat kuitenkin myöhemmin riistäytyneet siitä irti ja nyt juoksevat valloillaan.

Kalenius: Herra puhuu unessa, s. 30

 

 

Ranskalainen kirjailija Voltaire vieraili kerran Preussissa. Aterialla ollessaan hän puhui tapansa mukaan pilkaten hengellisistä ja tuonpuoleisista asioista. Lopuksi hän sanoi: Myyn paikkani taivaassa taalerilla!

Seurueeseen kuulunut arvovaltainen henkilö vastasi siihen: "Herraseni, te olette nyt maassa, jossa lain mukaan pitää kyetä osoittamaan omistusoikeutensa siihen, mitä aikoo myydä. Voitteko todistaa, että teillä on paikka taivaassa? Jos voitte sen todistaa ja pysytte kannassanne, niin minä puolestani olen halukas ostamaan sen millä hinnalla tahansa."

Voltaire, joka harvoin jäi sanattomaksi, puri huultaan ja oli hiljaa.

Onko usko mielekästä? Kirjailija Voltairen mielestä paikka taivaassa oli arvoton, mutta toisen pöytäkumppanin elämässä se näytti merkitsevän hyvin paljon.

Jorma Kuusinen, Kestääkö uskosi?, s. 84.

Voimme olla ihmisistä riippuvaisia toisessakin mielessä. Saatamme olla niitä, jotka ovat tehneet ratkaisunsa ja päässeet uskoon, mutta sitten kun olisi pitänyt seisoa omilla jaloillaan, onkin heittäydytty toisten uskovaisten kannatettaviksi. Tällainen ihminen jättää ne tukipuut, jotka olivat tarpeen ensimmäisillä uskon askeleilla, jatkuvasti elämäänsä. Hän haluaisi, että häntä aina vietäisiin ja haettaisiin. Hän odottaa, että hänet otettaisiin huomioon joka tilanteessa. Ellei näin tapahdu, tuntuu kaikki sortuvan. On sanottu, että pieni lapsi on herttainen näky vaunuissaan, mutta näky muuttuu järkyttäväksi, ellei lapsi ollenkaan lähde liikkeelle. Samoin on uskoontulleen ihmisen elämä. On suurta, että hän saa olla juuri "syntyneenä" ystävien ja työntekijöiden hoidossa, mutta jos hän ei pysty elämään itsenäisesti uskon kilvoituksessa, hän ei tule selviämään perille asti.

Tällaisia on valitettavan paljon. Usein he väsähtävät matkalle, sillä ennenpitkää tulee jotakin sellaista, mikä saa heidät pettymään ihmisiin, joita ovat pitäneet tukipuinaan.

Kestääkö uskosi?, s. 94.

Tunteiden varaan perustettu usko sykkii liian monen kristityn sydämessä. - - Monet silmät loistavat autuudesta, kun joku innoittava laulu tai tilaisuus on vallannut tunnemaailman, mutta tunnin kuluttua sama ihminen saattaa epäillä, onko hän koskaan uskossa ollutkaan.

On murheellista, että niin usein ihmisten usko riippuu kokonaan heidän tunteistaan. On suurta tuntea Herran läheisyyttä ja se taivaan autuutta jo täällä ajassa, ja se on normaaliin kristillisyyteen kuuluvaa, mutta se ei toki kelpaa näin suuren asian perustaksi. Elämässämme on hetkiä, jolloin tunteet katoavat ja tuska ja ahdistus valtaavat sydämemme. Missä on silloin uskomme, jos se on ollut vain miellyttävien tunteiden varassa?

Kun Jeesus kutsui ihmisiä seuraajakseen, niin kutsu oli miltei karu. Ei mitään "onnella" houkutteluja, vaan puhetta itsensä kieltämisestä ja ristin kantamisesta, jopa elämän kadottamisesta -- .

Jeesus ei luvannut omilleen vapautta kärsimyksistä eikä elämän vaikeuksista, mutta hän lupasi olla omiensa kanssa joka päivä, että he voittaisivat noissa koetuksissaan.

Miksi me nykyisen maailmanajan kristityt perustaisimme uskomme pettävien tunteiden varaan? Uskomme perusteet eivät ole tunteista riippuvaisia, eikä tulevaisuutemme riipu niin ohuen langan varassa. - -

On turvallista tietää, ettei elämämme suurin kysymys lopuksi olekaan meidän voimiemme ja tuntemustemme varassa, vaan se lepää sillä perustalla, joka on kerran laskettu Golgatalla. Meillä on nyt mahdollisuus pelastua ja varjeltua uskossa tämän voiton tähden.

Mitä tapahtuisikaan, jos kaikki uskovat käsittäisivät tämän. Se olisi suurta voitonjuhlaa -- . Tätä kaipaa nykyinen kristillisyytemme, joka odottaa uutta Hengen vuodatusta ja Herran voimallista läsnäoloa.

Kestääkö uskosi? ss. 95 - 99.