katso käytetyt lyhenteet ja tilausehdot - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Viinipuun ja oksien yhteys on todella rukousyhteyttä. Osallistuessamme Kristuksen esirukoustehtävään olemme eniten Hänen kaltaisiaan ja pääsemme siunatuimmalla tavalla osallisiksi Hänen taivaallisen elämänsä kirkkaudesta. Hän ja me elämme aina rukoillaksemme. Andrew Murray, Kristuksen kanssa rukouksen koulussa, s. 223 Meidän on kuitenkin ikäväksemme myönnettävä, että on ollut sellaisia, jotka ovat panneet suurta painoa hengellisille lahjoille, mutta jotka välistä ovat laiminlyöneet Hengen hedelmän. Niiden, jotka ovat liian pikaisia heitä arvostelemaan, on kuitenkin hyvä muistaa, että monien sukupolvien aikana ja monilla tahoin nykypäivinä on pantu melkein kaikki paino hedelmään ja käytännöllisesti katsoen ei mitään painoa lahjoille. Sellainen hedelmän korostaminen on yksipuolisuutta myöskin Raamatun omassa valossa - - Uusi testamentti on ihmeellisen huolellisesti sovittanut yhteen nämä molemmat alueet, jotka kumpikin ovat hyvin tärkeitä puolia Pyhän Hengen toiminnassa. 1 Korinttolaiskirjeen 12:s luku lopettaa hengellisten armolahjojen käsittelynsä merkityksellisiin sanoihin: "Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja minä vielä osoitan teille verrattoman tien." Sitten seuraa rakkauden kuvaus - - . Jottei heiluri heilahtaisi liian kauas toiseen suuntaan sellaisen 1 Kor. 13 luvussa olleen rakkauden ihmeellisen ylistyslaulun jälkeen, alkaa kuitenkin 14:s luku yhtä merkityksellisillä sanoilla: "Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja." Kaikissa näissä kolmessa raittiissa, kaunopuheisissa ja käytännöllisissä luvuissa ylläpidetään tasapainoa. Apostoli tähdentää ankarasti käytännöllisen pyhityksen tarvetta, jotta lahjoja voitaisiin käyttää hyödyksi. Donald Gee, Hengen hedelmä, s. 9 - 10
Rukous, Ylistys, PalvontaJumalan johdatusMe estämme itseltämme todellisen johdatuksen seuraamalla omia toiveitamme, jotka peitämme näennäisellä kuuliaisuudella. Tuloksena on itsepetos ja todellisen johdatuksen torjuminen. Paras esimerkki tästä on Israelin kuningas Saul, joka omaa tahtoaan noudattaen kieltäytyi tottelemasta. Samuelin oli pakko sanoa hänelle: "Sillä tottelemattomuus (kapinallisuus) on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta" (1.Sam.15:23). (Mumford, Suunnitelma sinua varten, s. 32-33) Hengellinen sodankäynti, vapauttaminen ja demonologiaKarismaattisuus, Pyhä Henki, Armolahjat, IhmeparantuminenTorontolaisuus, Menestysteologia
Vielä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla henkien karkottamisesta ei syntynyt kirkkoon minkäänlaista instituutiota. Periaatteessa jokainen kristitty saattoi tarvittaessa karkottaa pahoja henkiä, minkä kirkkoisät usein mainitsevatkin. Ei kestänyt kuitenkaan kauaa, ennen kuin tilanne muuttui. Engelsviken, Vapaaksi paholaisen vallasta, s. 109 Ongelmia ja ristiriitoja voi syntyä erityisesti, kun kristinusko ja lääketieteellinen tietämys kohtaavat. Ristiriidat voivat tietenkin johtua useista eri syistä, mutta tavallisimmin käy niin, että joko lääketiede tai teologia ylittää sille kuuluvat rajat. Engelsviken, Vapaaksi paholaisen vallasta, s. 136 Myös apostolien jälkeisen ajan kirjallisuudessa tapaamme ajatuksen, että sairaus on seurauksena ja rangaistuksena synnistä, joskaan sen ei oleteta selittävän kaikkea kärsimystä ja sairautta, jota tavataan sekä kirkon ulkopuolella että myös sen piirissä. Tästä ajatuksesta Raamatussa tavattavana esimerkkinä ovat Paavalin sanat korinttolaisille. Hän näet sanoo, että Pyhän Ehtoollisen kelvoton nauttiminen on syy heikkouteen, sairauteen ja kuolemaankin heidän keskuudessaan. Mutta kirkko on varustettu kohtaamaan sairauden pahat voimat. Cyprianuksen kirjassa "Marttyyriuden kunniasta", kirjoitettu n. 250, luemme valtavan sanan siitä, kuinka Jumala varustaa kristityn siinä tilanteessa, jossa hän on. Kristuksen elämä ja voittamaton voima asuu uudestisyntyneessä kristityssä Pyhän Hengen kautta. Kun Justinus Marttyyri, kuollut v. 150-160 välillä, puhuu armolahjoista, karismoista, hän mainitsee kristityitä, jotka Jeesuksen nimeen parantavat sairaita. Antiokialainen Teofilus pitää sairaiden parantamista ilmauksena ylösnousemusvoimasta, jotka nyt jo toimii fyysilliseen luontoon kohdistuvana. Erikoisesti gnostikoita vastaan suunnatussa kirjoituksessaan "Harhaoppeja vastaan" Irenaeus kirjoittaa, että vaikka nämä kykenevätkin tekemään ihmeitä jollakin luonnollisen järjestyksen ulkopuolella vaikuttavalla voimalla, joka on pienempi kuin Jumalan ja joskus tämän vastainen, niin he eivät voi saadakaan sellaisia parantumisia kuin kristityt. Hän mainitsee lukuisin esimerkein valtavista, kristittyjen keskuudessa tavallisista parantumisihmeistä. Arnobius (n. 310) mainitsee kirjoituksessa "Adversus Gentes" sairaiden parantamisesta, että sitä tapahtuu usein kristittyjen keskuudessa. Hänellä on lukuisia esimerkkejä mm. syöpäkasvista, ja hän mainitsee myös kuolleiden herättämisestä. Kirjallisuudessa tapaa monia esimerkkejä sairaista, jotka ovat koettaneet kaikkea, mutta saaneet terveyden ainoastaan Jeesuksen nimen voimasta. Muutamilla oli tapana nimittää kristittyjä lääkäreiksi, koska he paransivat sairaita. Kuten Uudessa Testamentissa tapaamme myöhemmässäkin kirjallisuudessa alkuseurakunnan ajoilta kertomuksia riivattuna olemisesta. Me voimme ajatella näistä tiloista niinkuin parhaaksi näemme. Tosiasia kuitenkin on, että sellaiset tilat olivat melko tavallisia ja että ne osoittautuivat liian vaikeiksi tavalliselle inhimilliselle tiedolle ja käsittelylle. Samoin on tosiasia se, että Jeesus ajoi ulos pahat henget, ei vain silloin kun hän eli täällä maan päällä, vaan uudestaan ja uudestaan kirkossansa ja kirkkonsa kautta myöhempinä aikoina. Justinus Marttyyri sanoo kirjoituksessaan "Toinen apologia": "Perkeleet ovat aina saaneet aikaan sen, että aletaan vihata niitä, jotka elävät vakavaa elämää kammoten pahaa." Mutta hän osoitti myös, että kristyillä oli valta ajaa sellaisia pahoja henkiä ulos Jeesuksen nimessä, "niin että Roomassa ja kaikkialla lukuisat riivatut ovat parantuneet, vaikka he eivät voineet saada apua toisilta, jotka olivat yrittäneet ajaa niitä ulos maagillisilla loitsuilla ja lääkkeillä." Tertullianus vetoaa roomalaisiin virkamiehiin, jotka saattoivat todistaa riivattujen parantamisesta, kun heidän omien perheenjäsentensä oli täytynyt hakea apua vihatuilta ja halveksituilta kristityiltä. Tertullianuksen päätelmän mukaan jo se tosiasia, että kristityt ajavat ulos pahoja henkiä, todistaa, että sellaisia on olemassa. Perkeleen tuntevat täysin vain ne, jotka rukoilevat totista Jumalaa. Hän sanoo tästä: "Vie henkilö, joka on selvästi riivattu, tuomariemme eteen. Anna kristityn puhutella pahaa henkeä, niin tämä on yhtä varmasti tunnustava, että hän on demoni, kuin hän aikaisemmin, jos te olisitte käskeneet hänen puhua, olisi sanonut olevansa jumala. -- . Kaikki se valta, mikä meillä on pahoihin henkin, tulee Jeesuksen Kristuksen nimen mainitsemisesta, ja sen tähden ne tottelevat Jumalaa ja Kristuksen palvelijoita." Saamme sen vaikutelman, että parantaminen kaikkinaisista sairauksista ja puutteista oli normaalinen ilmiö kirkon elämässä. Hermas (n. 140) sanoo, ettei ole vain suuri ilo parantaa sairaita, vaan että on synti jättää se tekemättä. Huomaamme tästä, ettei lainkaan ollut epilystä siitä, etteikö voitu parantaa. Helena Eriksson (Otteita kirjasta Hallesby - Eriksson - Tuomenoksa: Parantumisen ihme, sivuilta 48-53) Vaikka kaikki kuudennen käskyn rikkojat ovat syntinsä orjia, ei heissä jokaisessa silti välttämättä tarvitse asua haureuden hengen. Harjoitettu synti avaa kuitenkin vähin erin ovet sille mahdollisuudelle, että haureuden henget asettuvat asumaan huorintekijään. Ne Jumalan palvelijat, joilla on armoitus ajaa ulos riivaajia, kertovatkin ajaneensa prostituoiduista ulos haureuden henkiä. Osmo Haavisto, Valkeuden voitto, ss. 11-12 MAASTA MAAHAN JEESUKSEN NIMESSÄ -kirjassa Hicks kertoo kokemistaan tapauksista ja tunnelmista Israelissa, Keski-Euroopassa, Suomessa ja Neuvostoliitossa, joissa hän vieraili kesällä 1955. Suomessa Hicksin suurkokousten toteuttamiseen osallistui useimpien kristillisten seurakuntien ja herätysliikkeiden sekä evankelisluterilaisen kirkon edustajia, jotka entistä syvästi vakuuttuivat evankeliumin sanomaan ja Pyhän Hengen vaikutukseen perustuvan yhteistyön merkityksestä. Lukuisia ihmisiä löysi tilaisuuksissa tien Jeesuksen luo ja tilaisuudet saivat huomiota myös maallisessa mediassa. |
KULTAOMENA OSTAA, MYY JA VAIHTAA
KIRJAT, LEHDET JA POSTIKORTIT
KIRJAT, LEHDET JA POSTIKORTIT