Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Kompassikirja. Kurki. Taskukirjasto.

KOMPASSIKIRJA (Otava)

3 e. HAAKANA, VEIKKO: KIVA PÄIVÄ ja muitakin jutelmia rintamaiden selkäpuolelta. Karisto 1963. 2p. 187. N. K3.

2 e. SALAMA, HANNU: SE TAVALLINEN TARINA. Otava 1965. 2p. 162. K3, kansissa luonnollista kulumaa. Takakannesta: "Tämä pienimuotoinen romaani on tarina nuoren tytön kohtalosta, ja jos tahdotaan esittää rinnastuksia, niin voidaan ehkä sanoa, että Salaman kirja on modernilla tavalla kerrottu 'Hiltu ja Ragnar'. Teoksen tapahtumat liikkuvat Tampereella kaupungin ympäristössä Näsijärven rannoilla..."

 

KURKI (Tammi)

2,50 e. FAULKNER, WILLIAM: VILLIPALMUT. Tammi 1971. 4p. 268. N. K3, kansissa normaalia, lievää kulumaa. Amerikkalainen alkuteos THE WILD PALMS ilmestyi 1939; suomennos 1947, suomennoksen toinen painos 1962. Romaanin muodostuu kahdesta erillisestä, toisiaan täydentävästä kertomuksesta.

William Faulkner (1897 – 1962) sai Nobelin kirjallisuudenpalkinnon 1949. Amerikassa hän oli vieroksuttu modernin tyylinsä tähden, kunnes vuonna 1954 Pulitzerin palkinnon (teoksesta Fable) myötä sai laajaa julkista tunnustusta, nousten yhdeksi aikansa amerikkalaisen kirjallisuuden kärkinimistä.

XXX FRANK, ANNE: NUOREN TYTÖN PÄIVÄKIRJA. Tammi 1974. 12p. 252. N. K3. "Anne Frank menehtyi Bergen-Belsenin keskitysleirillä maaliskuussa 1945. Hänen päiväkirjansa on vavahduttavimpia todistuskappaleita suuren hulluuden vuosilta." Kurki-kirja.

TASKUKIRJASTO (Wsoy)

3,50 e. BLIXEN, KAREN: NORDERNEYN TUHOTULVA ja kolme muuta salaperäistä tarinaa. Wsoy 1965. 229. N. K3. Nro 42. Pisan tienoon valtateillä. Ritari. Apina. Norderneyn tuhotulva.

3,30 e. HOWARD, DAVID: ME KUOLEMME YKSIN. Wsoy 1965. 3p. 257. N. K3. Nro 48.

7 e. HUGO, VICTOR: KURJAT 1 - 3. Wsoy 1974. 8p. 215 + 362 + 401. N. K3, erittäin siisti; kansissa luonnollista kulumaa, sisältö täysin uutta vastaava, lukematon. Alkusanat V. A. Koskenniemi. Nro:t 169 - 171. 

12 e. ORWELL, GEORGE: VUONNA 1984. Wsoy 1982. 6p. 339. N. K5. Nro 57.

7 e. TOLSTOI, LEO: ANNA KARENINA 1 - 3. Osa 1. Wsoy 1969. 10p. N. K3. Etukannen kuva neuvostoliittolaisesta elokuvasta Anna Karenina. Takakannessa valokuva Tolstoin veljeksistä Krimin sodan aikoina (1854): Leo, Dimitri, Nikolai, Sergei. Nro 76. Osa 2. Wsoy 1969. 10p. N. K3. Takakannessa valokuva: Leo Tolstoi perheensä parissa Jasnaja Poljanassa vuoden 1877 tienoilla. Nro 77. Osa 3. Wsoy 1969. 10p. N. K3. Takakannen valokuvassa Leo Tolstoi tarinoimassa lapsenlapsilleen Jasnaja Poljanassa. Nro 78. Yhteensä 919 sivua. Suomennos Eino Kalima.

8 e TOLSTOI, LEO: SOTA JA RAUHA 1 - 4. Wsoy 1968. 8p. 343 + 368 + 393 + 341. N. K3. Nro:t 65 - 68. Suomentanut J. A. Hollo. Kansikuvat Matti Louhi.

3,50 e. SIIPPAINEN, OLAVI: LOPPUUN SAAKKA. Kertomuksia kahdesta sodasta. Wsoy 1964. 3p. 147. N. K3. Taskukirjasto nro 33. Takakannesta: "Viisi dramaattista kertomusta kahdesta sodasta, voimakas tilitys kansamme murroskaudesta..."

Victor Hugon "Kurjien" maailmanparannusohjelmaa ei kannata mikään voimakas eikä johdonmukainen yhteiskunnallinen ajattelu, ei myöskään mikään kehittynyt todellisuuden-vaisto. Mutta sitä kannattaa lämmin, osanottava myötätunto yhteiskunnan kovaosaisia ja sorrettuja kohtaan, ja tämä runoilijan sympatia on täyttänyt useat romaanin henkilöistä syvällä inhimillisellä elämällä ja luonut eräitä kirjan kauneimpia episodeja. Lainaten osaksi piirteitä elävästä elämästä, mutta antaen kuitenkin enimmän oman sydämensä yltäkylläisyydestä on Hugo luonut lempeän, ihmisystävällisen piispa Myrielinsä, inhimillisen, sisäisessä kasvussaan niin ylevän kaleerivankinsa Jean Valjeanin, langenneen, kauniin ja onnettoman Fantine'insa, lapsellisen turmeltumattoman Cossette'insa ja vihdoin Mariuksensa, jonka vaiheissa ja osaksi myöskin luonteessa Hugo on kuvannut omaa nuoruuttaan.

Näitä henkilöitä vastaan, joiden kohtalot monella tavalla kietoutuvat toisiinsa ja jotka romaanissa edustavat yhteiskunnan kovaosaisia, "kurjia", asettaa Hugo virallisen yhteiskunnan poliisimiehen Javert'in koneellisessa, tunteettomassa hahmossa. Javert on lain ruumiillistunut kirjain, vallitsevan yhteiskuntamoraalin sokea välikappale. Hän on enemmän vertauskuva kuin elävä ihminen ja sellaisena ehkä vähimmin todellinen Hugon romaanin henkilöistä, joilla kaikillakin on taipumus niin sanoakseni kasvaa yli omien yksilöllisten puitteittensa yleisiksi symboleiksi.

Kaikessa myötätunnossaan ja säälissään sorrettuja ja kovaosaisia kohtaan, kaikessa vilpittömässä ja usein sytyttävässä kaunopuheisuudessaan kansan puolesta ei Hugo kuitenkaan koskaan sekoita itseään kansaan, samasta itseään kansan kanssa. Mutta hänen kansantribuuni-asenteestaan huolimatta saa hänen säälinsä ja inhimillinen myötätuntonsa tässä romaanissa vakuuttavan, tarttuvan ilmaisun, mikä täydellä syyllä on oikeuttanut Tolstoin lukemaan "Kurjat" niihin hänen suosittelemiinsa harvoihin kertomataiteellisiin teoksiin, jotka opettavat meitä rakastamaan kärsivää ihmistä. 

Se, mikä tästä suuresta romaanista lopultakin jää pysyvimmin mieleen, ei ehkä kuitenkaan ole mikään yksityinen henkilökuva, vaan kokonaisvaikutelma monista ihmiskohtaloista, jotka kuin aallot meressä nousevat yhteiseltä pohjalta, sekaantuvat toisiinsa, seuraavat toisiaan luonnonlain välttämättömyydellä ja raukeavat toistensa viereen. Meri laajoine taivaanrantoineen on kaikille yhteinen: elämä, yhteinen kehto ja yhteinen hauta. Elämä, kaikkeus, onkin Victor Hugon proosaeepoksen varsinainen päähenkilö, julma, itseään vastaan sanova, mutta alennuksessa ja kurjuudessakin kaunis ja elämisen arvoinen elämä, tai, kuten runoilija itse on lausunut: "Tämä kirja on draama, jonka ensimmäinen henkilö on äärettömyys. Ihminen on toinen."

V. A. Koskenniemi (Hugo: Kurjat, Wsoy 1974).