Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

"Ken yrittää korvata kääntymyksen ja elävän uskon ehtoollisella käynnillä, hänen ehtoollisenviettonsa on epäjumalanpalvelusta."

Fredrik Wislöff, evankelisluterilaisen kirkon pastori


 Arkkipiispa Erkki Kaila Paavali vankina, 1936 (kts. selitysteokset)

EVANKELISLUTERILAINEN KIRKKO, LUTERILAISUUS

Evankelisluterilaisen kirkon opista, erityisesti sen nykyisestä suomalaisesta muodosta lieveilmiöineen, voidaan olla monta mieltä.

Maailmanlaajuisesti tarkastellen luterilaisuus on vain yksi haara kristinuskossa. Esimerkiksi helluntailaisiin verrattuna luterilaiset ovat vähemmistö.

Suomalaisen luterilaisuuden piiristä tapaa myös tervehenkisiä, hyviä julistajia ja opettajia, joiden kirjoituksissa on paljon varteenotettavaa.

Tässä joitain mielenkiintoisia ja rakentaviakin luterilaista oppia edustavien tekijöiden teoksia: 

5 e. GIERTZ, BO: JUMALA PUHUU RAAMATUSSA. Sley 1981. 172. S. Kp. K3. Ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi Kirjaneliön kustantamana 1973. Takakannesta:

"Kirkko on vanhastaan pitänyt Raamattua Jumalan sanana, ehdottomana ja luotettavana auktoriteettina. Tätä käsitystä on pyritty aikojen kuluessa horjuttamaan. Jälleen tänään vedotaan uuteen raamatuntutkimukseen ja väitetään, että Raamattu on vain inhimillinen asiakirja. Se on todistusta ihmisten uskosta ja Jumalakokemuksesta, mutta ei Jumalan puhetta meille. Onko todella näin? Ruotsalainen piispa Bo Giertz tarttuu tärkeään kysymykseen rohkeasti ja avoimesti, vaikeitakaan yksityiskohtia karttamatta."

2 e. HELIN, UNTO: ÄLÄ SIIRRÄ TUONNEMMAKSI. Lähetys Ystävä 1978. 112. N. K3. "Kirjanen tuo korostetusti esille pelastuskysymyksen, parannuksen sekä henkilökohtaisen uskon välttämättömyyden... Tärkeimpänä sanomana kirjoittajalla on kuitenkin sanoma Jeesuksen rakkaudesta... Kirjoittaja on tullut uskoon toimittuaan vuoden diakonina valmistumisensa jälkeen. Sitä ennen hän on toiminut lähes kymmenen vuotta seurakuntien palveluksessa nuorisonohjaajana. Uskoon tultuaan hän on myös kokenut, mitä on toiminta Jumalan valtakunnan työntekijänä, kun elävää kristillisyyttä vainotaan." s. 100-101, 102-103

KUORTTI, AATAMI:

XXX LITZELL, K. E.: KRISTUS SE HYVÄ PAIMEN. Suomen Lutherilainen Ewankeliumi-Yhdistys 1907. 10p. 132. S. K3.

XXX MADSEN, POUL: HENGEN VAPAUTEEN. Uusi tie 1978

2,20 e MADSEN, POUL: NOLLAPISTE. Kolme Helsingin Lähetyskirkossa pidettyä raamattutuntia. Kristillinen tarvikekeskus 1980. 39. N. K3. Lue

2 e. PAKKALA, E. W.: HERRAN KANSA. Kuva ja sana 1948. 116. N. K3, eln, muovitetut kannet. "Rovasti E. W. Pakkala on pidetyimpiä saarnamiehiä ja luetuimpia hengellisiä kirjailijoita... Tässä teoksessa on sanoma erityisesti Suomen kansalle sen nykyisissä koettelemuksissa kääntymään Herran puoleen, jotta Herra kääntäisi kansansa kohtalon."

3 e. RAPELI, TOIVO: ENSIN JUMALAN VALTAKUNTA. Sley 1963. 2p. 255. S. Kp. K3. "Elämämme ohjeena älköön olko: ensin kaikki muu, sitten Jumalan valtakunta, vaan: ensin Jumalan valtakunta ja sitten Jumalan lahjana kaikki muu."

XXX SINUN SANASI ON TOTUUS. Tohtori Uuras Saarnivaaralle hänen täyttäessään 75 vuotta. Toimittaneet Eino J. Honkanen ja Jarmo Mäki-Mikola. Uusi tie 1983

SINUN SANASI ON TOTUUS -kirjassa mielenkiintoinen on muun muassa Matti Väisäsen esitys Suomen evankelisluterilaisen kirkon erilaisista painotuksista kasteen ja uudestisyntymisen kysymyksessä. Kun luterilainen perustelee hänelle tärkeitä uskomuksia, hän usein sanoo "luterilaisen opin mukaan asia on näin". Kuitenkin luterilaisuus maailmanlaajuisesti ottaen pitää sisällään erilaisia tulkintamahdollisuuksia, voidaan puhua jopa erilaisista oppikäsityksistä. Lapsikaste on luterilaisuudessa keskeinen, mutta jopa suomalaisessa evankelisluterilaisuudessa voidaan - kuten Väisänen osoittaa - ajatella kasteen ja uudestisyntymisen, kasteen ja pelastuksen suhteesta toisistaan poikkeavin tavoin ilman että mikään ajattelutavoista tai korostuksista välttämättä on epäluterilainen, vaikka se toista kantaa edustavasta luterilaisesta saattaa tuntua jopa harhaopilta.  

XXX TIILILÄ, OSMO

XXX VALEN-SENDSTADT, OLAV: IHMINEN KOHTAA JUMALAN

XXX VALLISAARI, ALEKSI: SUUREN TYÖN TUNTUMASTA

XXX WISLÖFF, FREDRIK

Saarnakokoelmat

XXX 10 e. JOHANSSON, GUSTAF: HERRAN SANA PYSYY IANKAIKKISESTI. Saarnoja kirkkovuoden epistolatekstien johdosta. Suomen lähetysseura 1914. 558. S. K3, erittäin siisti.

6,50 e. SUOMALAINEN SAARNAKIRJA. Toinen vuosikerta. Toimittanut Martti Simojoki. Wsoy 1960. 345. S. * . Kp. K3. Evankelisluterilaisen kirkon työntekijöiden saarnoja, toisen vuosikerran evankeliumiteksteihin, mm. E. G. Gulin, Mikko Juva, Olavi Kares, Samuel Lehtonen, Uolevi Muroma, Aimo T. Nikolainen, Jaakko Railonkoski, Maunu Sinnemäki, Olavi Tarvainen, Olavi Vuorela. 

 

Muita luterilaisten tekijöiden teoksia

2,50 e. GULIN, E. G.: SYDÄMEN VIISAUS. Otava 1952. 2p. 233. N. K3, avaamaton. "Piispa E. G. Gulin tunnetaan eräänä aktiivisimmista hengenmiehistämme, jolle aikamme ihmisen ongelmat ovat tärkeitä ja läheisiä..."

1 e. HEDBERG, F. G.: USKONOPPI AUTUUTEEN. Apostoli Paavalin Efesolaiskirjeen mukaan. Sley 1954. 12p. 174. S. K2, muutamien sivujen yläkulmassa taittumaa. Alussa tekijän alkusana, kirjoitettu Pöytyällä syyskuun 6 p:nä 1843, lopussa Fr. V. Sipilän saatesanat vuoden 1894 painokseen. Teoksen ensimmäinen painos ilmestyi 1843.

XXX HEDBERG, FREDRIK GABRIEL: USKON-OPPI AUTUUTEEN. Sley 1916. 8p. 239. S. K3, eln.

5 e. PIETILÄ, ANTTI J.: SYNNIN HÄTÄ JA JUMALAN RAUHA. Suomen Lähetysseura 1923. 2p. 64. N. K4. Ensimmäinen painos ilmestyi 1922, neljästoista painos 1976. Takakansi.

2,50 e. RICARD, OLFERT: MEIDÄN PUOLESTAMME. Pääsiäis-valmistus. Wsoy 1920. 195. S. K3, muovitetut kannet. s. 148-149,
150-151, 152-153

Olfert Ricard (1872-1929) kuului Tanskan evankelisluterilaisen valtionkirkon (Den Danske Folkekirke) vaikuttajiin 1900-luvun alkupuolella. Hänen sydäntään lähellä oli kristillisen sanoman välittäminen erityisesti nuorisolle uusilla, nuorisolle soveltuvilla tavoilla. Olfert Ricardin tuotannosta useita on suomennettu. Kts. Olfert Ricard.     

Myyty 0,50 e. SORMUNEN, EINO: TÄSSÄ AJASSA MUUTTUVASSA II. Pellervo-seura 1948. 211. S. K1.

Muistelmia

XXX ALANEN, AULIS J.: PERINTEITÄ JA PALJASTUKSIA. Tarinaa Alasista ja muistakin. Kirjayhtymä 1987. 351 + kuvaliitteet. S. Kp. K3. Runsas kuvitus, 32 liitekuvasivua. Takakansi.

XXX KUORTTI, AATAMI:

2 e. MALKAVAARA, ERKKI: LÖYTÄJÄN ILO. SR-kustannut 1995. 158. Skk. K3. s. 64, 65, 66, 67, 68.

6 e. ORAVALA AUK.: PIENESTÄ PAPPILASTA. Gummerus 1920. 169. S. K3, eln. Teologian tohtori, herännäispappi, kirkkoherra Aukusti Oravalan (1869 – 1951) viehättävä, koskettava muistelmateos rakkaista maisemista ja paimenen työstä seurakuntansa keskellä on rakkaudentunnustus Kainuun erämaiden jylhälle kauneudelle sekä heränneiden hiljaiselle, vakavalle uskolle. Alusta loppuun kirjaa sävyttää kiitollisuus Vapahtajaa kohtaan, jonka jalkojen juuressa syntejään itkevä ja sureva sielu on aina tyyntynyt ja löytänyt rauhan.

Myyty 4,50 e. PINOMAA, LENNART toim.: A. L. GULIN 1855 – 1925. Ristiinan rovastin seitsemän vuosikymmentä. Wsoy 1984. 502 + kuvaliite. S. Kp. K3. Rovasti A. L. Gulin kirjoitti muistelmansa alunperin lapsilleen ja lapsenlapsilleen täytettyään 60 vuotta 24. 7. 1915, näistä muistelmista ja rovastin käymästä kirjeenvaihdosta on Lennart Pinomaa toimittanut ”eloisaa ja tarkkapiirteistä kuvaa entisajan sivistyneistön ja kansankin elämästä” välittävän muistelmateoksen. Lopussa lueteltu A. L. Gulinin lapset perheineen. Kristillisissä piireissä Gulinin lapsista tunnetuimpia lienevät piispa Eelis Gulin ja Lennart Pinomaa.

3 e. RISTI ENSIN – KRUUNU SITTEN. Rovasti E. Kilpeläisen muistoksi. Toimittanut Toivo Winter. Kuva ja sana 1947. 4p. 80. N. K3. Vuonna 1941 kuolleen rovasti E. Kilpeläisen muistojulkaisu. Kirjoittajina Toivo Winter, Aleksi Lehtonen, Jaakko Koskela, Urho Muroma, E. Nenye, Oiva Tuominen, G. I. Harvio, Eino Raunio ja lopussa Kilpeläisen kirjoitus vuodelta 1940.

4 e. SARIOLA, YRJÖ: KIPUA JA SIUNAUSTA. Muistikuvia matkan varrelta. Päivä 1999. 2p. 198 + kuvaliite. SKK. K3, omi. "Piispa Yrjö Sariolalla on huomionarvoisaa sanottavaa elämänsä matkan varrella tapahtuneesta... Hän puhuu myös kokemuksistaan ekumeenisten yhteyksien luojana vähemmistökirkkoihin, naispappeuskysymyksestä ja monista muista asioista, joihin on sisältynyt sekä kipua että siunausta. Yrjö Sariola avaa myös hyvin henkilökohtaisen puolen itsestään: mitä merkitsee vammaisuuden ja sairauden kohtaaminen omassa perhepiirissä." 12-13, 14-15, 16-17, 62-63, 118-119

6 e. TOIVIAINEN, KALEVI: JUKKA MALMIVAARA - SANAN JA MIEKAN MIES. Kirjapaja 1999. 256 + kuvaliite. S. * . Kp. K3, ell. 18-19, 80-81,
86-87, 106-107, 129, 182-183, 202-203, 204-205, 206-207, 208-209

Jukka Malmivaaran elämäkerran alkuosassa käydään lyhyesti läpi herännäisyyden historiaa Malmberg/Malmivaara -suvun kautta sekä kirkollisuuden suhdetta herännäisiin. Kirjan keskiosa kuvaa Jukka Malmivaaran, jota on uumoiltu erääksi Linnan esikuvista Tuntemattoman sotilaan henkilöissä, toimia sodassa, kuvituksena mm. useita sotatoimikarttoja, ja sen jälkeistä asekätkentäjuttua. Kirjan loppuosa kuvaa Malmivaaran ajattelua ja toimintaa kirkollisena vaikuttajana. Kirja on siten osa suomalaista kirkkohistoriaa tai ainakin Suomen evankelisluterilaisen kirkon kulttuurihistoriaa. Jukka Malmivaaralla oli sydämen usko Jeesukseen syntien sovittajana ja ihmisläheinen, lämmin lähestymistapa. 
   Kirjan takakannesta: "Väinö Juhani (Jukka) Malmivaara syntyi tunnettuun herännäissukuun vuonna 1916. Suomen historian kohtalonvuodet olivat hänelle dramaattisia: edettyään nopeasti sotilasuralla hän haavoittui vakavasti rintamalla ja joutui lopulta osalliseksi ns. asekätkentäjuttuun. Sotien jälkeen hän valitsi sukunsa perinteiden mukaan pappisuran... Mikkelin emerituspiispan Kalevi Toiviaisen kirjoittama jykevä elämäkerta valottaa asiantuntevasti Jukka Malmivaaran elämän vaiheita."
  Kts. Jukka Malmivaara.

Luterilaisuutta ja luterilaista oppia ilmentäviä/käsitteleviä evankelisluterilaisten tekijöiden teoksia

2,50 e. KAKKURI, TEEMU toim.: EI MUUTA TIETÄ. Suuntaviivoja nuoren kristityn aikuisen ja opiskelijan elämään. Sley 1991. 87. Kuv. N. K5.

5 e. KIVIRANTA, SIMO - LAATO, TIMO toim.: TURHENTUUKO USKONPUHDISTUS? Rooman kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton uusi selitys vanhurskauttamisopista. Suomen kirkollisten herätysliikkeiden puheenvuoroja. Perussanoma 1997. 242 + XVII. N. K3, erittäin siisti.

5 e. POTTONEN, RISTO: OMANTUNNON SUHDE. Mitä avokummikiistan takana? Sley 1981. 105. N. K3. "Kuka kelpaa kummiksi? Hyväksyykö kirkko avosuhteen? Mitä merkitsee kirkon jäsenyys? Pastori Risto Pottonen kertoo tässä kirjassa dokumenttien valossa, mitä ns. avokummikiistassa on tähän mennessä tapahtunut. Mistä oikein on kysymys?" 

6 e. SANTALA, RISTO: KIRKKOLAIVAMME POHJAKOSKETUS. "Ipcha mistabra". Kuva ja sana 2003. 2p. 112. N. K4. "Rovasti Risto Santalan kirja Kirkkolaivamme pohjakosketus nostaa esille teologian kehityksen 1900-luvun alusta nykypäivään... Jos kirkon rahoilla koulutetut ja sen leivissä toimivat teologit toimivat pappisvalaansa vastaan, he ovat loisteologeja... Näin kirkkolaivamme on saanut pohjakosketuksen ja on valmis redille korjattavaksi."

3 e. SIMOJOKI, MARTTI: KRISTUS ON ENSIMMÄINEN. Paimenkirje Mikkelin hiippakunnan seurakunnille. Kirjapaja 1952. 134. N. K3.

4,50 e. SORMUNEN, EINO: KASTEENLIITON UUDISTAMINEN. Kirjapaja 1945. 134. S. K3. Sivu 5. Katkelmia kirjasta.

 

Tänään on syytä muistuttaa siitä, että Tunnustuskirjojen mukaan kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen ja että siinä saadaan Pyhän Hengen lahja. Erityisesti vapaitten suuntien kanssa yhdessä järjestettävissä missioissa ja aktioissa on vaarana, että uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen lahjan saaminen liitetään vain uskoontulemiseen ja sivuutetaan kokonaan Jumalan jo kasteessa alkanut toiminta. Toisaalta myös kaste ja katumus liitetään selvästi toisiinsa. Tämä on unohtunut silloin kun kirkkoon kuulumista on sellaisenaan pidetty merkkinä Jumalan lapsena elämisestä.
  Tunnustaessamme Tunnustuskirjojemme kasteoppia varjellumme toisaalta reformoidusta kastekäsityksestä, jossa kasteen merkitys kaventuu ihmisen tunnustustoimeksi, toisaalta vääränlaisesta huolettomuudesta, jossa kasteen kutsu katumuksen harjoitukseen on unohdettu.
(Teemu Kakkuri, Ei muuta tietä, s. 60 - 61)

 

LUTHER-AIHE. LUTHERIN OMAT KIRJOITUKSET SEKÄ LUTHER-TUTKIMUKSET

Lutherin kirjoitukset

Lutherin postillat

7 e. LUTHER, MARTTI: ELÄMÄN TAISTELUSSA. Koottu Tohtori Martti Lutherin kirjoista. Kolmas, kielellisesti korjattu painos. Sley 1946. 384. S. K3. Kirja on aikaisemmin ilmestynyt nimellä Lohdutussaarnoja elämän taistelussa.

XXX LUTHER, MARTTI: MANNAA JUMALAN LAPSILLE

10 e. LUTHER, MARTTI: MINÄ TUNNUSTIN SYNTINI. Wsoy 1966. 214. S. Kp. K3.

4 e. RUKOILEMME LUTHERIN KANSSA TÄNÄÄN. Valikoima Martti Lutherin rukouksia Anna-Maija Raittilan suomennoksina. Sley 1980. 2p. 67. N. K3. "Kirkon suuren opettajan ja rukoilijan Martti Lutherin rukousaarteistosta on koottu rukousvalikoima, jota ei ole ennen julkaistu suomeksi."

XXX LUTHER, MARTTI: SANA JA ARMO. Hartauskirja vuoden joka päivälle. Pellervo-seura 1948

Muut

9 e. BAINTON, ROLAND: TÄSSÄ SEISON. Martti Lutherin elämä. Sley 1982. 360 + asialuettelo. Kuv. S. Kp. * . K3, erittäin siisti. "Roland H. Baintonin TÄSSÄ SEISON on ensimmäinen laaja suomeksi ilmestyvä Luther-elämäkerta. Tämä elävästi ja yleistajuisesti kirjoitettu teos kuuluu aikamme merkittävimpiin Luther-tutkimuksiin."

4 e. KNUDSEN, JAKOB: VUORIMIEHEN POIKA. Romaani Martti Lutherista. Wsoy 1967. 413. S. K3.

  

Suomessa luterilaisuutta on totuttu pitämään ainoana oikeana kristillisyyden muotona. Luterilaista kasteoppia ja -käytäntöä ei juurikaan kyseenalaisteta vaan pidetään luonnostaan oikeana, jopa niin, että sellaisissakin perheissä, joissa kristillisyydellä ei muuten ole sijaa ja joissa ei välttämättä edes tiedetä luterilaisen kasteopin perustana olevaa ajatusta kastamattoman lapsen kadotuksen alaisuudesta, automaattisesti viedään lapset kastettavaksi. Muunlaista kastekäytäntöä pidetään "lahkolaisena" tai "hurmahenkisenä".

Tosiasia kuitenkin on, että suurelle osalle kristikuntaa juuri luterilainen ja sen alkuperänä oleva katolinen kasteoppi ovat vieraita, harhaoppia edustavia.

Onneksi myös suomalaisen luterilaisuuden piirissä tapaa tervehenkisiä, hyviä julistajia ja opettajia, joiden kirjoituksissa on paljon varteenotettavaa, vaikka ei kaikista painotuksista samaa mieltä olisikaan. Eroavaisuuksia tärkeämpää kristitylle onkin se, mikä on yhteistä. On hyvä muistaa, että todellinen kristitty on aina ensisijaisesti kristitty: ei luterilainen, helluntailainen, babtisti, vapaakirkollinen, metodisti tai adventisti. Hän voi olla näitä toissisijaisesti, mutta ensisijaisesti hän on kristitty.

Kristillisen identiteettimme tulee juurtua Kristukseen enemmän kuin tähän tai tuohon tapakulttuuriin. Jokaisen kristillisen seurakunnan ja yhteisön tärkein tehtävä on julistaa Jeesusta, ei itseään. Muussa tapauksessa syntyy lahkolaisuutta eli oman kirkkokunnan pitämistä ainoana oikeana ikäänkuin muut kristityt eivät kuuluisikaan Jumalan valtakuntaan...

Kristillisyys perustuu Jeesukseen Kristukseen. Hänen sovitustyöhönsä ja läsnäoloonsa ylösnousseena ja vaikuttavana Herrana seurakunnassa. Ihminen joka omakohtaisesti uskoo ylösnousseeseen Herraan, on pelastettu, Jeesuksen täytetyn työn tähden, kuuluu hän nimellisesti mihin tahansa kristilliseen kirkkokuntaan. Tällainen ihminen haluaa kertoa Jeesuksesta ja Hänen sovintoverensä voimasta muillekin, että mahdollisimman moni pääsisi kokemaan saman rakkauden.

Kristillisyyttämme ei siis arvioida sen mukaan mihin kirkkokuntaan kuulumme, vaan mikä on sydämemme suhde elävään Jeesukseen, ja tämän myötä toisiin kristittyihin:

Kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat ovat yksi perhe, hengellinen seurakunta eli Kristuksen maailmanlaajuinen kirkko. Tämän ulkopuolella on ns. maailma, pelastumattomat, jotka eivät vielä ole Jumalan lapsia. Heitä Jumala rakkaasti kutsuu todellisen seurakuntansa välityksellä, joka siis on uudestisyntyneiden eli uskoontulleiden ykseys.

Hengellisessä mielessä vain tämä on tosi seurakunta...

Siihen saamme kuulua, olemme sitten luterilaisen tai minkä tahansa muun nimellisen kirkkokunnan, seurakunnan tai yhteisön jäseniä. Kunhan vain olemme eläviä jäseniä Kristuksen ruumiissa! Pyhä Henki yhdistää Kristuksen ruumiin jäsenet toisiinsa, 1.Kor. luku 12.

Kristitty itsessään on täysin köyhä, mutta kuitenkin autuas, hänelle lahjoitetaan Kristuksen rikkaus seurakunnassa, joka on Hänen täyteytensä, Efesolaiskirje 1:23; niin kuin oksakin itsessään on köyhä, avuton - irrallaan puusta se menettäisi kaiken - mutta puun yhteydessä saa, riippuvaisuutensa kautta, olla osallinen puun luonnosta ja kantaa sen mukaista hedelmää:

"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." Joh.15:5.