Paperimassan valmistuksen käsikirja (1933) Hiokkeen ja selluloosan valmistus (1952) Tekniikka, Rakentaminen, Korjaus9,90 e. KAVAJA, REINO: MUURAUSTYÖT. Rakennustieto Oy 2003. 7p. 210. Kuv. N. K3. Kavajan MUURAUSTYÖT-kirjan ensimmäinen laitos ilmestyi vuonna 1976. Tämän laitoksen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1992, minkä jälkeen tietoja painos painokselta uusittu. Rakennussäädöksiin on tämän jälkeenkin tullut muutosta, mutta rakennusohjeet sinänsä ovat pätevät, käyttökelpoiset. 28 e. METALLITEOLLISUUS. Metallien muotoilu, kellot, lukot, aseet. Wsoy 1936. 750 + liitekuv. S. * . K3. 1361 tekstikuvaa ja 30 liitekuvaa. Useita kirjoittajia, toimittanut Väinö Airas. Kuuluu Wsoy:n Keksintöjen kirja -sarjaan. 348, 499, 511, 688-689, 710-711, 731 4 e. PAAVOLA, MARTTI: SÄHKÖTEKNIIKAN OPPIKIRJA. Alempaa teknillistä opiskelua ja ominpäin opiskelua varten. Wsoy 1946. 4p. 380. Kuv. S. * . K2, kansissa kulumaa, lyijykynämerkintöjä. s. 316-317 Paavolan SÄHKÖTEKNIIKAN OPPIKIRJA oli aikanaan suosittu oppikirja. Sen ensimmäinen painos ilmestyi 1930-luvulla, kolmastoista painos 1979. Vuonna 1984 ilmestyi teoksen 14. painos, uusittu laitos, jonka tekijöinä Paavola ja Pekka Lehtinen. Viidestoista painos 1989. 2 e. Suomen paperi-insinöörien yhdistyksen PAPERIMASSAN VALMISTUKSEN KÄSIKIRJA. Helsinki 1933. 228 + LXXII. S. ** . Risa, kannet ja sidos kuluneet, merkintöjä, irtosivuja; suurin osa sivuista sidoksessa ja irtosivutkin tallella, kohtalaisen siisti ja hyvin luettavissa. 75 mainossivua. Puutekniikan tutkimuksen kannatusyhdistyksen julkaisuja N:o 12. 8 e. PELLINEN, H. - ROSCHIER, R. H.: HIOKKEEN JA SELLULOOSAN VALMISTUS. Helsinki 1952. 604 + avattava liite. Kuv. S. * . K3. Runsaasti kuvitettu, yli 200 piirros- ja valokuvaa sekä 1 avattava liitekuva. Suomen paperi-insinöörien yhdistyksen julkaisu. 30 e. PUU, SEN KÄYTTÖ JA JALOSTUS I-II. Wsoy 1933-34. 488 + liitekuv. + 875 + liitekuv. S. * . K3, eln. Yli 1300 sivuinen laaja-alainen tietopaketti, ensimmäisessä osassa 512 tekstikuvaa ja 16 liitekuvaa, toisessa 1162 tekstikuvaa ja 17 liitekuvaa. Useita kirjoittajia, toimittanut Martti Levón. Kuuluu Wsoy:n Keksintöjen kirja -sarjaan. Kuvia osasta I: 12 e. PUU, SEN KÄYTTÖ JA JALOSTUS II. Wsoy 1934. 875 + liitekuv. S. * . K3, selässä lievää kulumaa. s. 388-389 14 e. RADIOTEKNIIKAN KÄSIKIRJA, AM-TEKNIIKKA. Kirjoittanut ERIK JULANDER. Tammi 1967. 573. Kuv. S. K3, eln. Runsaasti kuvitettu. 227, 331, 460. 12 e. RADIOTEKNIIKAN KÄSIKIRJA, TM-TEKNIIKKA. Kirjoittanut OLOF HÖRBERG. Tammi 1966. 424. Kuv. S. K3, eln. Runsaasti kuvitettu. 47, 173, 318, 343. 10 e. RADIOTEKNIIKAN KÄSIKIRJA, TV-TEKNIIKKA 1 - 2. Kirjoittanut JAMES HELLSTRÖM. Tammi 1966. 792 + 433. Kuv. S. K3. Runsaasti kuvitetut TV-tekniikan käsikirjat. 180, 491, 319, 368. 3 e. VALKOLA, VÄINÖ: KONEPIIRUSTUSOPPI. Otava 1948. Kahdeksas, uusittu painos. 160. Kuv. S. K3. Ammattienedistämislaitoksen ammattikirjasto N:o 5. 12 e. WILSKA, ALVAR: SAMPO-KIRJA. Wihurin tutkimuslaitoksen askartelukirja. Mantere 1946. 278 + [2]. Skk. Eln. K3. Selässä pientä kulumaa, muuten erittäin hyvä kunto. Vaativammasta askartelusta kiinnostuneen nuorison toivekirja 1940-luvulta. Suositusta kirjasta otettiin ilmestymisvuonna peräti neljä painosta. Ensimmäinen painos. Metallien valaminen askarteluna, yksinkertainen höyryturbiini, näkötorni kaloille, ohjattava mäkikelkka, rukiin kotijalostus, perunan tärkkelysmittari, haulien valmistus, puusorvi, talousvaaka, aurinkokelloja, hiushygrometri, tarkkuusvaaka, pisaramikroskooppi, kielisoitin, lyömäsoitin, kantele, puhelin radiokuulokkeista, tuulilataajan valmistaminen, kaksoisantenni-kidevastaanotin, morselennätin, kellon vapauttaminen magnetismista, solenoidimoottori, yksinkertainen tahtimoottori, moninapainen tahtimoottori, pöytäkompassi, vaihtovirtasulkumoottori, bunsenpoltin, kompassi tulitikkulaatikosta, ym. ym. Osa kirjan ohjeista luokiteltaisiin nykypäivänä kait kielletyksi, mm. lasitavaroiden katkaisu sähköllä. Kirjan ohjeille saattaa tulla tarvetta jos ja kun nykyisen tietoyhteiskunnan systeemit murenevat, netti kaatuu ja sähkönvälitys katkeilee; ei ole mahdotonta ettei Suomessakin vielä jouduttaisi oman osaamisen ja luovuuden varaan. 14 e YOUR SHIP AND ITS MAINTENANCE. Editer under the direction of J. C. Hempel. J. C. Hempel's Foundation, Copenhagen 1963. Kuv. VII + 219. S. * K3. Tanskassa painettu 10.000 kappaleen kaksikielinen painos englannin- ja kreikankielellä. s. III, 40, 74, 100-101, 197, 210 KulkuneuvotMyyty 4 e. AUTO-KIRJA. Automobiilin hoito ja kuljetus. Kirjoittanut John Nerén. Tekijän luvalla suomeksi toimittanut Yrjö Weilin. Otava 1920. Kolmas, lisätty ja korjattu painos. 183 + [muutamia taulukkoja ja mainossivuja]. N. K1, sidos osittain risa, kaikki sivut kuitenkin sidoksessa kiinni; alkuosassa muutama pieni tahra, sivut ehjät, täysin luettava kunto. Automobiilin rakenne ja osat, automobiilin jokapäiväinen hoito, ajamisen taito, ohjeita automobiilien ostajille. Runsas kuvitus: 102 kuvaa, pääasiassa havainnoillistavia piirroskuvia moottoreista ja muista osista sekä työvälineita ja vaiheista. Ensimmäinen painos ilmestyi 1914, toinen 1917. Matematiikka, Fysiikka, Tietotekniikka7 e. EKELAND, IVAR: ENNAKOIMATTOMAN MATEMATIIKKA. Art House 2001. 3p. 157. N. K3. 29, 53, 54, 55, 110, 111, 149, 156, 157. 15 e. KARANTA, ILKKA - SEPPÄNEN, JOUKO toim.: KAAOSTUTKIMUS JA TIETOTEKNIIKKA. Katastrofeja, attraktoreita ja fraktaaleja. Suomen tekoälyseura Ry. 1994. 2p. X + 125 + VIII. Kuv. N. K3, kansissa luonnollista kulumaa. Suomen tekoälyseuran julkaisuja No 4. Painosmäärä 150 kpl. 88-89, 90, 109 7 e. PEKONEN, OSMO toimittanut: SYMBOLIEN METSÄSSÄ. Matemaattisia esseitä. Art House 1992. 299. N. K3. "Teos sisältää sekä maailman johtavien että merkittävien suomalaisten matemaatikoiden käsityksiä alansa kauneuden piirteistä. Samalla he esittävät laajan katsauksen matematiikan nykyiseen tilaan ja sen viimeaikaiseen kehitykseen, matemaattiseen filosofiaan sekä puhtaan ja soveltavan matematiikan välisiin eroihin ja ristiriitoihin." 14 esseetä, mm. Armand Borel: Matematiikka tieteenä ja taiteena, Olli Lehto: Funktioteorian perinne Suomessa, Robert Meyerhoff: Hyberbolinen geometria topologian työkaluna, Juri I. Manin: Jousiteoria ja avaruusajan näkymättömät ulottuvuudet, Alain Connes: Epäkommutatiivinen geometria, Eugene P. Wigner: Matematiikan käsittämätön tehokkuus luonnontieteissä. 10 e. YOUNG, HUGH D. - FREEDMAN, ROGER A.: UNIVERSITY PHYSICS. Addison-Wesley 1996. Ninth edition, Extended Version with Modern Physics. 1484. Kuv. N. * . K3.
- - Jos kolmannen asteen yhtälöllä sattuu olemaan kolme erisuurta reaalijuurta, sen ratkaisukaavassa esiintyy negatiivisten lukujen neliöjuuria, jotka vaikuttavat mielettömiltä. Jos emme kuitenkaan välitä siitä, ettei tällaisia juuria oikeastaan ole olemassakaan, vaan rohkeasti laskemme niillä, ne supistuvatkin pois ja saamme ratkaisut lasketuksi, kunhan vain huolellisesti noudatamme muodollisia laskusääntöjä. - - Negatiivisten lukujen neliöjuuria alettiin kutsua "imaginaariluvuiksi" erotukseksi reaaliluvuista ja käytiin kiivaita väittelyitä siitä, oliko epäreaalisten lukujen käyttö todella luvallista; esimerkiksi Descartes ei halunnut olla niiden kanssa missään tekemisissä. Vasta vuoden 1800 tienoilla ongelma sai tyydyttävän ratkaisun - - Alettiin puhua kompeksiluvuista. Muodollisesti näitä matemaattisia objekteja voidaan käsitellä melkein yhtä vaivattomasti kuin reaalilukuja, ja joskus saadaan reaalisia, joskus kompleksisia yhtälön ratkaisuja. - - Matematiikka oli tietysti jossain määrin idealisaatio alusta asti, mutta kesti kauan, ennen kuin se etääntyi todellisuudesta, tai pikemminkin meidän kokemuksellisesta todellisuudestamme, niin kauas kuin esittämissäni esimerkeissä. Edetessään tätä tietä yhä pitemmälle matemaatikoille kävi yhä selvemmäksi, että matemaattisella käsitteellä on olemassaolon oikeus heti, kun se on määritelty loogisesti, vaikkei sillä olisi mitään yhteyttä fysikaaliseen maailmaan, ja että matemaatikoilla on oikeus tutkia käsitteitään, vaikkei näköpiirissä olisi mitään käytännön sovelluksia. Lyhyesti sanottuna tällä tapaa päädyttiin yhä pitemmälle "puhtaaseen matematiikkaan" eli "matematiikkaan sen itsensä vuoksi". - - myöhemmin Wassily Kandinsky syventyi tähän ongelmaan. Vuoden 1903 tienoilla tarkastellessaan omaa maalaustaan hän yhtäkkiä oivalsi, että aihe voi olla tuhoisa maalaukselle, koska se estää suoran pääsyn muotoihin ja väreihin eli teoksen varsinaisiin taiteellisiin aineksiin. Mutta kuten hän myöhemmin kirjoitti, lukemattomien kysymysten "kammottava syvyys" aukeni silloin hänen edessään. Kysymyksistä tärkein oli: "Mikä korvaa aiheen?" Kandinsky oli täysin tietoinen ornamentismin, silkan koristetaiteen, vaarasta ja halusi ehdottomasti karttaa sitä. Toisin kuin Poincaré hän ei kuitenkaan pitänyt aiheetonta maalausta hedelmättömänä maalauksena. Hän jopa kehitti teorian "sisäisestä välttämättömyydestä" ja maalauksen "henkisestä sisällöstä". Noin vuodesta 1910 lähtien hän ja monet muut maalarit omistautuivat niin sanotulle abstraktille tai "puhtaalle" maalaustaiteelle, jolla on vähän jos lainkaan yhteyksiä luontoon. - - esitän kysymyksen: onko matematiikka sinänsä olemassa? Luommeko me matematiikan vai paljastammeko vähitellen teorioita, jotka meistä riippumattakin ovat olemassa jossain? Jos näin on, missä matemaattinen todellisuus sitten sijaitsee? Bourbaki-veljeskunnan istunnot saattoivat olla väkivaltaisiakin. Weilin ja de Posselin riitaannuttua mitan ja integraalin määritelmistä piti santarmit hälyttää paikalle tuohtuneiden matemaatikkojen uhatessa pirstoa erään bistron kalustoa. Puolueettomana erotuomarina toimi joskus Claude Chevallyn pikku tytär Catherine: hän sai sokkona valita lopullisen aksiooman kahdesta kiistanalaisesta. Joku on sanonut, että filosofia on niiden käsitteiden väärinkäyttöä, jotka on keksitty juuri sellaista käyttöä varten. Samassa hengessä sanoisin, että matematiikka on niiden käsitteiden ja sääntöjen taitavaa käyttöä, jotka on keksitty juuri sellaista käyttöä varten. Pääpaino on uusien käsitteiden muodostamisessa. Matemaatiikasta loppuisivat pian mielenkiintoiset teoreemat, jos ne pitäisi muotoilla vain aksioomissa mainittujen käsitteiden avulla. Vaikka alkeismatematiikan ja varsinkin alkeisgeometrian kieltämättä on muotoiltu kuvaamaan olioita, joilla on suora esikuvansa todellisessa maailmassa, niin sama ei näytä pätevän vaikeammille käsitteille eikä varsinkaan niille, joista on tullut tärkeimpiä fysiikassa. "Lukupareilla operoinnin" säännöt on tietenkin muotoiltu niin, että saamme samat tulokset kuin murtolaskuista, jotka ensin opimme ilman tällaista lukuparin käsitettä. "Lukujonoilla operoinnin" eli irrationaalilukujen käsittelyn säännöt on myös muodostettu vastaamaan ennestään tuttujen lukujen laskusääntöjä. - - Suuri matemaatikko käyttää täydellisesti ja suorastaan häikäilemättömästi hyväkseen mahdollisten päättelyjen kenttää ja liikkuu mahdottoman rajamailla. Ihme sinänsä on, ettei tuo häikäilemättömyys johda matemaatikko ristiriitojen suohon, sillä on vaikea uskoa, että Darwinin luonnollisen valinnan prosessi olisi kehittänyt ajattelumme sille täydellisyyden tasolle, jolla se näyttää olevan. - - loppujen lopuksi emme tiedä, miksi teoriamme toimivat niin hyvin. Niinpä niiden tarkkuus ei kenties todistakaan niiden totuudellisuutta tai ristiriidattomuutta. Mielipiteeni onkin, että perinnöllisyyslakien ja fysiikan lakien välillä vallitsee jokseenkin edellä kuvatun kaltainen tilanne.
- - Perimätiedon mukaan Newton olisi keksinyt päätuloksensa jo vuonna 1666, kun hän 24-vuotiaana oli asettunut maaseudulle pakoon ruttoa, joka silloin raivosi Lontoossa ja sen ympäristössä. Tuntemattomasta syystä hän oli jättänyt tuloksensa julkaisematta usean vuoden ajaksi. On ilmeistä, että järjestys ja kaaos ovat erottamattomat ja esiintyvät aina yhdessä, oli sitten kyseessä taivaanmekaniikka tai numeeriset leikit.
|
KULTAOMENA OSTAA, MYY JA VAIHTAA
KIRJAT, LEHDET JA POSTIKORTIT
KIRJAT, LEHDET JA POSTIKORTIT