KIRJALISTOJA POISTETTU INVENTAARION VUOKSI, palautetaan myöhemmässä vaiheessa. Sillä välin katso myyntini huutonetissä

unboiled myy hengellinen eli kristillinen kirjallisuus 

Ihmiset voivat olla maallisen elämän suhteen oikein esimerkillisiä, kunniallisia ja rehellisiä, niin ettei heitä voi mistään asiasta syyttää, toisin kuin niitä, jotka eivät edes maallista lakia noudata. Ja nämä ehkä itsekin siitä ylpeilevät etteivät koskaan ole oikeudessa olleet, eivätkä myöskään toisia oikeuteen vetäneet, vaan ennemmin itse kärsineet. Mutta kun he luulevat että Jumala tämän tähden on velvollinen antamaan heille taivaan autuuden, luottavat omaan ansioonsa, eivät tiedä tarvitsevansa Jeesusta kaikkeen eivätkä tahdo tulla pelastetuksi yksin armosta, vaan ikäänkuin tekojen kautta, niin luottavat he omaan hurskauteensa ja joutuvat ennemmin tai myöhemmin helvettiin katumaan eksymistään, jos kuolemaansa saakka siihen tilaan jäävät.

(Sellergren: Väärä omavanhurskaus joka sielut estää taivaan valtakunnasta, 1845; kieliasua nykyaikaistettu)

Vanhat Raamatut ja Postillat täällä

Eksegetiikka, Selitysteokset, Teologia

Muut

KRISTITYN SOTA. Toinen kirja eli Osa. Jossa erittäin on sodasta kutakin pahaa himoa vastaan. Jonka ennen muinoin on kirjoittanut Se kuuluisa Kirkko Herra Pet. Moulini. Kuopiossa, präntätty J. Karstenin tykönä 1843. 106. S. K1-. Fraktuura.

Kannet kuluneet. Kosteusvauriota. Sivut 39-42 puuttuu (on repäisty pois), muut sivut sidoksessa kiinni ja hyvin luettavissa. 

Suomentanut Henrik Renqvist. Ensimmäinen painos vuodelta 1843. Tiedossani ei ole muuta painosta, joten mahdollisesti ainoa suomenkielinen painos?

Katso Pierre Du Moulin: Kristityn sota

VÄÄRÄ OMA-VANHURSKAUS joka sielut estää Taivaan Valtakunnasta. Jonka on Hellebergan Kirkossa Ruotsin waltakunnassa Kudentena Sunnuntaina P. Kolminaisuuden Päivästä Christillisessä Saarnassansa selittänyt P. L. Sellergren. Ruotsin kielestä Suomeksi kirjoittanut ja kustantanut H. R. Präntätty J. Karstenin tykönä 1845. 67. K1. Fraktuura.

Kannet huonossa kunnossa. Kosteusvauriota.

Katso Sellergren: Väärä oma-vanhurskaus

Herätyskirjaset, Vihkot, Lentolehtiset

  Moni puolustaa vanhoja juomatapojaan sillä että hän
muka käyttää niitä taidolla. Mutta tuhlaus ei ole mi-
tenkään puolustettavissa. Ja kun tiedämme, että tu-
hannet kansalaiset hukkuvat kurjuuteen väkijuomain
tähden, niin ei ole kenenkään oikeus pestä käsiänsä
ja sanoa toiselle: "mitä se minuun koskee; katso it-
seäs". Eikö meidän tule tehdä koko kansan asiaa omak-
semme. Onhan kerskaus kansallistunnosta ja isänmaan-
rakkaudesta tyhjää puhetta niinkauvan kuin kannatamme
tapoja, jotka painostavat kansaamme monin verroin e-
nemmän kuin mikään tarpeellinen verotaakka ja syöksee
tuhannet sen lapsista perikatoon.
  Jumalan sana sanoo, ettei juomari ole perivä Juma-
lan valtakuntaa (1 Kor.6:10). Ja se sanoo myös vel-
vollisuudeksemme, ettei yksikään veljensä eteen pane
loukkausta eli pahennusta (Rom.14:13).
  -- Päihdytysjuomain käytännön puolustaminen on jo
yleisestikin rumaa, mutta ruminta on, jos se tapahtuu
kristillisen vapauden nimessä. Ja kuitenkin saa sitä-
kin usein kuulla. Jumalan sana ei muka kiellä nautti-
masta, vaan ainoastaan juopumasta. Mutta kuinka vas-
taamme niistä miljoonista, joita kohtuulliset nautti-
jatkin vuosittain noihin juomiin kuluttavat? Ja onko-
han kristillinen vapaus niin avara, että se sallii 
meidän puolustaa ja säilyttää loukkausta, johon luke-
mattomat kansalaisemme ja kanssakristittymme lankee-
vat? 

(Kansani käteen ja sydämeen, 1899, ss. 26-27)

  Muutamat luottavat sen päällen, kuin he tietävät olevansa kastetut lapsuudessa, ja sitten aika ihmiseksi päästyänsä joukon kanssa käyneet Herran Ehtoollisella, ja sitä ennen oppineet tietämään Jumalan tahtoa, vaikka ei he sinä ikinä ole huolineet sitä tehdä, eli rukoilleet armoa sen noudattamiseen. Toiset luulevat autuaksi tulevansa sentähden, kuin he uskovat Biblian Jumalan Sanaksi, ja tietävät siitä jotakin; vaikka ei he ota siitä noudattaaksensa muuta, kuin sen, jonka heidän lihallinen mielensä hyväksi näkee.
  Muutamat omalla voimallansa omistavat itsellensä Jumalan lupaukset,ja vaikka ei he koskaan ole tulleet juurta jaksain heräjämään synnin unestansa, sitä vähemmän ahdistuksella ja katumuksella tunteneet sen suuruuden ja kauhiuuden; niin kuitenkin turvaavat he Jesukseen itse tehdyllä luulo-uskolla, ja ottavat itsellensä lohdutuksen Hänen ansiostansa niin kuin pesemättömillä käsillä, kuin heidän omatuntonsa jonkun kerran vaivaa heitä. Kuitenkin he väliajoilla harjoittavat sekä pienempiä että suurempia syntejä, kuin vaan tila tulee ja luulevat voivansa välttä maallisen rangaistuksen ja ihmisten naurun.
  Muutamat kiittelevät hyväksi Uskon Opin kappaleita ja kiivailevat ahkerasti syntiä vastaan; mutta heidän kiivautensa harvoin ulottuu enemmäksi, kuin ulkonaisia suuria syntejä vastaan; -- . He useasti suurella kiivaudella taistelevat puhtaan opin puolesta, ja ovat sangen halulliset johdattamaan muitakin sen tuntemiseen; vaikka ei Pyhä Henki ole saanut heitä itseänsäkään valistaa eikä opettaa. Heillä on ainoastaan tunnon ja totuuden muoto Laissa (Rom.2:20).
  Muutamat käyvät ahkerasti kirkossa ja Herran Ehtoollisella, välttävät kaikenlaisia suuria syntejä, ojentavat perhettänsä ja alamaisiansa ulkonaiseen siivollisuuteen, lukevat Jumalan sanaa, ja pitävät rukouksia kotonansa joka päivä; mutta kaiken tämän alla on heidän sydämensä muuttumattomana. Vaeltavat hengellisessä pimeydessä; ja, jos ei oikia parannus väliintule, niin menevät he tässä tilassansa helvettiin.
  Ihmiset saattavat olla maallisen elämän suhteen oikein esimerkillisiä, olla kunnialliset ja rehelliset, joita ei saata mistäkään asiasta soimata, niinkuin sitä joka ei esivallan sääntöä seuraa; ja he taitavat itsekin siitä kehua, etteivät he vielä koskaan ole oikeudessa olleet, eikä myös ketään oikeuden käymisellä vaivanneet, vaan ennemmin antaneet oikeuden langeta: mutta kuin he luulevat että Jumala JUURI SENTÄHDEN on velkapää heille taivasta antamaan; kuin he luottavat oman ansionsa päälle, eivätkä luule tarvitsevansa Jesusta kaikissa eivätkä tahdo tulla pelastetuksi sulasta armosta, vaankuin töillänsä, niin luottavat he sen väärän oman vanhurskauden päälle, ja saavat viimein, ehken varsin myöhään, helvetissä katua eksymistänsä, jos he aina kuolemaan saakka siihen tilaan jäävät.

(Väärä oma-vanhurskaus joka sielut estää Taivaan Valtakunnasta, 1845, ss. 27-33)

Se on hirveä asia, kun monikin henkilö on siinä luulossa, että uudestisyntyneen kristityn ei kuulu tietää onko hän uudestisyntynyt vai ei, ja ettei hän saa sitä tietää ennen kuolemaansa. Tässä erehdyksessä olevat ihmiset kiinnittyvät hekin enemmän tai vähemmän omaan vanhurskauteensa, ja estävät armoa vaikuttamasta. Herännyt sielu! Väsy jo omavanhurskautesi tekoihin. Älä enää yritä auttaa itseäsi! Kun Jumala on niin kalliin hinnan maksanut sinusta, kaikkein suurinta kiittämättömyyttä on, että menet Vapahtajan Jeesuksen ohi, -- .

(Väärä oma-vanhurskaus joka sielut estää Taivaan Valtakunnasta, 1845, s. 50; kieliasua nykyaikaistettu)