Yhteystiedot

Yhteydenotot, tilaukset ja tiedustelut

armas.hepovirta@
gmail.com

Huom. Nämä kotisivut on keskeneräiset.

Suuri osa kirjailijaesittelyistä ja myyntilistoista odottaa päivittämistä ja siirtämistä sivustolle.

Lisää kuvitusta tulossa.

Myöhemmässä vaiheessa myös puhelinkorteille oma palsta?

Kehittämisehdotuksia otetaan vastaan.
Kiitos.

Sivut avattu
Aleksis Kiven päivänä
10. 10. 2013. Suljettu täydentämistä varten, uudelleen avattu huhtikuussa 2014.

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Ihmiset voivat olla maallisen elämän suhteen oikein esimerkillisiä, kunniallisia ja rehellisiä, niin ettei heitä voi mistään asiasta syyttää, toisin kuin niitä, jotka eivät edes maallista lakia noudata. Ja nämä ehkä itsekin siitä ylpeilevät, etteivät koskaan ole oikeudessa olleet, eivätkä myöskään toisia oikeuteen vetäneet, vaan ennemmin itse kärsineet. Mutta kun he luulevat että Jumala tämän tähden on velvollinen antamaan heille taivaan autuuden, luottavat omaan ansioonsa, eivät tiedä tarvitsevansa Jeesusta kaikkeen eivätkä tahdo tulla pelastetuksi yksin armosta, vaan ikäänkuin tekojen kautta, niin luottavat he omaan hurskauteensa ja joutuvat ennemmin tai myöhemmin helvettiin katumaan eksymistään, jos kuolemaansa saakka siihen tilaan jäävät.

(Sellergren: Väärä omavanhurskaus joka sielut estää taivaan valtakunnasta, 1845; kieliasua nykyaikaistettu)

Vanhat Raamatut ja Postillat täällä

Eksegetiikka, Selitysteokset, Teologia

Muut

Herätyskirjaset, Vihkot, Lentolehtiset

Sellainen ihminen, jota Jumalan Henki ei ole saanut uudestisynnyttää, ei ymmärrä mikä ero on oikealla ja väärällä ilolla. Hän ei tiedä millainen ilo on muistaa Jumalan töitä ja oleskella Hänessä jatkuvan rukouksen kautta, heittää kaikki murheensa hänen päälleen (1.Piet.:5) ja vuodattaa sydämensä Hänen isälliseen syliinsä. Ei hän ymmärrä mikä ilo ihmisellä on hengellisiä käsittävästä ymmärryksestä, iloisesta mielestä ja hyvästä omastatunnosta.

Hän ei tiedä millaista hekumaa eli sisimmän nautintoa se on, kun saa iloita Jumalan rakkaudesta ja asua Jumalan tahdon tekemisessä; ei hän tiedä siitä makeudesta, jonka Jumalan Henki antaa uskovaisen sydämeen todistaessaan hänen henkensä kanssa, että hän on Jumalan lapsi (Room.8:16), eikä hän tiedä kuinka hyvä ja ihana asia sekin on, kun tuntee Jumalan mielen mukaista murhetta, ja Hänen lupauksiinsa turvaten ylentää sydämensä maailman pauhusta taivaaseen ja saa maistaa taivaallisen ilon esimakua. Tämän maailman lapset juoksevat petollisiin hekumoihin, jotka katoavat silmänräpäyksessä ja jättävät alakuloisen mielen ja kalvavan omantunnon. Ne ovat niin kuin kukoistavat orjantappurat, joista kukkaset pudottua jää jäljelle vain piikit.

Maailman ihmiset eivät ainoastaan ole tietämättömiä hengellisistä nautinnoista, vaan he myös turmelevat ne maallisetkin ilot, jotka olisivat itsessään luvalliset ja kohtuullisesti nautittuina hyvät. Jano tekee juoman maukkaaksi ja nälkä saa ruoan maistumaan herkulta. Mutta juomarilla on halu juoda ilman janoakin, ja syömärin makua ei voi tyydyttää. Ei hän ravitse itseään vaan tyydyttää himojaan.

Kuinka onnellinen onkaan se ihminen, jonka ymmärryksen silmät on Jumala saanut valaista näkemään petollisten nautintojen kauheuden, ja havaitsemaan kuinka perkele on niihin piiloutunut paulojensa ja verkkojensa kanssa.

Jumalan rakastaminen yli kaiken on oikeaa ylenpalttisuutta; kaikkein parhaassa asiassa, joka on ihmiselle täydellisesti hyväksi, ei tarvitse määrää laskea. Sitä vastoin ei mikään ole niin onneton ja viheliäinen kuin se ihminen, joka on himojensa orja, eikä tiedä muusta kuin vatsansa täyttämisestä. Ei kukaan ole niin onneton kuin ihminen, jolle ylellisyys on tullut niin tavaksi ettei hän voi elää, jos ei saa ylellisyyttään harjoittaa; niin kuin on niitäkin, jotka tulevat sairaiksi jos eivät saa juoda itseään juovuksiin, ja niitä jotka eivät voi nukahtaa, elleivät ole saaneet pahoja asioitaan tehdyksi.

Kuinka voimakas on tämä kiusaus ja väkevä tämä yllyke, se nähdään Davidin esimerkissä, joka voitti kaikki vihollisensa, mutta hekuma voitti hänet itsensä, 2.Sam.11. Salomonilla oli suuri viisaus ja monet jalot lahjat, mutta joutui kuitenkin suureen saastaisuuteen ja pahuuteen, 1.Kun.11. Simson katkaisi seitsemän uutta vahvaa köyttä eli nuoraa, mutta himonsa siteitä hän ei jaksanut katkoa, Tuom.16.

Erityisesti mitä haureuden syntiin tulee -- meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli, jonka tähden meidän pitää vakavasti valvoa itseämme, ettemme saastuttaisi Jumalan temppeliä, 1.Kor.6:19. Ja siitä sanoo apostoli myöskin että meidän ruumiimme on Kristuksen jäsenenä, mistä asiasta hän tekee sen johtopäätöksen, että haureuteen suostuminen on niin kauhea asia kuin jos käsi reväistäisiin Kristuksen ruumiista ja liitettäisiin porttoon.

Monta esimerkkiä on siitä, kuinka haureuden kautta on langettu epäjumalisuuteen, ruumiillisesta haureudesta jouduttu hengelliseen haureuteen.

Välikappale, jolla ihminen vieroittaa sydämensä tästä saastaisuudesta, on se, että hän alituisesti muistaa pyhän Jumalan olevan läsnä niin kuin vieras mies tai tuomari, joiden läsnäollessa varmasti hävetään harjoittaa syntejä ja erityisesti niitä syntejä, joita muutenkin ihmisten edessä pidetään häpeällisinä. Ihmisen ei pidä välttää ainoastaan ilmeistä pahaa, vaan myöskin sitä mikä hänelle on pahaksi, ja välttää niitä paikkojakin jotka ovat yllykkeenä pahuuteen. Pitää varoa silmiään ja sulkea ikkunat perkeleeltä, niin kuin Job sanoo: "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!", Job 31:1. Pitää välttää häpeällisiä sanojakin. Pahat jaaritukset ja puheet turmelevat hyvät tavat. Ei pidä laulaa häpeällisiä lauluja jotka ovat omiaan synnyttämään pahoja himoja.

(Moulin, Kristityn sota osa 2., 1843, sivuilta 45-50; kieliasua nykyaikaistettu)

 

  Moni puolustaa vanhoja juomatapojaan sillä että hän
muka käyttää niitä taidolla. Mutta tuhlaus ei ole mi-
tenkään puolustettavissa. Ja kun tiedämme, että tu-
hannet kansalaiset hukkuvat kurjuuteen väkijuomain
tähden, niin ei ole kenenkään oikeus pestä käsiänsä
ja sanoa toiselle: "mitä se minuun koskee; katso it-
seäs". Eikö meidän tule tehdä koko kansan asiaa omak-
semme. Onhan kerskaus kansallistunnosta ja isänmaan-
rakkaudesta tyhjää puhetta niinkauvan kuin kannatamme
tapoja, jotka painostavat kansaamme monin verroin e-
nemmän kuin mikään tarpeellinen verotaakka ja syöksee
tuhannet sen lapsista perikatoon.
  Jumalan sana sanoo, ettei juomari ole perivä Juma-
lan valtakuntaa (1 Kor.6:10). Ja se sanoo myös vel-
vollisuudeksemme, ettei yksikään veljensä eteen pane
loukkausta eli pahennusta (Rom.14:13).
  -- Päihdytysjuomain käytännön puolustaminen on jo
yleisestikin rumaa, mutta ruminta on, jos se tapahtuu
kristillisen vapauden nimessä. Ja kuitenkin saa sitä-
kin usein kuulla. Jumalan sana ei muka kiellä nautti-
masta, vaan ainoastaan juopumasta. Mutta kuinka vas-
taamme niistä miljoonista, joita kohtuulliset nautti-
jatkin vuosittain noihin juomiin kuluttavat? Ja onko-
han kristillinen vapaus niin avara, että se sallii 
meidän puolustaa ja säilyttää loukkausta, johon luke-
mattomat kansalaisemme ja kanssakristittymme lankee-
vat? 

(Kansani käteen ja sydämeen, 1899, ss. 26-27)

  Muutamat luottavat sen päällen, kuin he tietävät olevansa kastetut lapsuudessa, ja sitten aika ihmiseksi päästyänsä joukon kanssa käyneet Herran Ehtoollisella, ja sitä ennen oppineet tietämään Jumalan tahtoa, vaikka ei he sinä ikinä ole huolineet sitä tehdä, eli rukoilleet armoa sen noudattamiseen. Toiset luulevat autuaksi tulevansa sentähden, kuin he uskovat Biblian Jumalan Sanaksi, ja tietävät siitä jotakin; vaikka ei he ota siitä noudattaaksensa muuta, kuin sen, jonka heidän lihallinen mielensä hyväksi näkee.
  Muutamat omalla voimallansa omistavat itsellensä Jumalan lupaukset,ja vaikka ei he koskaan ole tulleet juurta jaksain heräjämään synnin unestansa, sitä vähemmän ahdistuksella ja katumuksella tunteneet sen suuruuden ja kauhiuuden; niin kuitenkin turvaavat he Jesukseen itse tehdyllä luulo-uskolla, ja ottavat itsellensä lohdutuksen Hänen ansiostansa niin kuin pesemättömillä käsillä, kuin heidän omatuntonsa jonkun kerran vaivaa heitä. Kuitenkin he väliajoilla harjoittavat sekä pienempiä että suurempia syntejä, kuin vaan tila tulee ja luulevat voivansa välttä maallisen rangaistuksen ja ihmisten naurun.
  Muutamat kiittelevät hyväksi Uskon Opin kappaleita ja kiivailevat ahkerasti syntiä vastaan; mutta heidän kiivautensa harvoin ulottuu enemmäksi, kuin ulkonaisia suuria syntejä vastaan; -- . He useasti suurella kiivaudella taistelevat puhtaan opin puolesta, ja ovat sangen halulliset johdattamaan muitakin sen tuntemiseen; vaikka ei Pyhä Henki ole saanut heitä itseänsäkään valistaa eikä opettaa. Heillä on ainoastaan tunnon ja totuuden muoto Laissa (Rom.2:20).
  Muutamat käyvät ahkerasti kirkossa ja Herran Ehtoollisella, välttävät kaikenlaisia suuria syntejä, ojentavat perhettänsä ja alamaisiansa ulkonaiseen siivollisuuteen, lukevat Jumalan sanaa, ja pitävät rukouksia kotonansa joka päivä; mutta kaiken tämän alla on heidän sydämensä muuttumattomana. Vaeltavat hengellisessä pimeydessä; ja, jos ei oikia parannus väliintule, niin menevät he tässä tilassansa helvettiin.
  Ihmiset saattavat olla maallisen elämän suhteen oikein esimerkillisiä, olla kunnialliset ja rehelliset, joita ei saata mistäkään asiasta soimata, niinkuin sitä joka ei esivallan sääntöä seuraa; ja he taitavat itsekin siitä kehua, etteivät he vielä koskaan ole oikeudessa olleet, eikä myös ketään oikeuden käymisellä vaivanneet, vaan ennemmin antaneet oikeuden langeta: mutta kuin he luulevat että Jumala JUURI SENTÄHDEN on velkapää heille taivasta antamaan; kuin he luottavat oman ansionsa päälle, eivätkä luule tarvitsevansa Jesusta kaikissa eivätkä tahdo tulla pelastetuksi sulasta armosta, vaankuin töillänsä, niin luottavat he sen väärän oman vanhurskauden päälle, ja saavat viimein, ehken varsin myöhään, helvetissä katua eksymistänsä, jos he aina kuolemaan saakka siihen tilaan jäävät.

(Väärä oma-vanhurskaus joka sielut estää Taivaan Valtakunnasta, 1845, ss. 27-33)

Se on hirveä asia, kun monikin henkilö on siinä luulossa, että uudestisyntyneen kristityn ei kuulu tietää onko hän uudestisyntynyt vai ei, ja ettei hän saa sitä tietää ennen kuolemaansa. Tässä erehdyksessä olevat ihmiset kiinnittyvät hekin enemmän tai vähemmän omaan vanhurskauteensa, ja estävät armoa vaikuttamasta. Herännyt sielu! Väsy jo omavanhurskautesi tekoihin. Älä enää yritä auttaa itseäsi! Kun Jumala on niin kalliin hinnan maksanut sinusta, kaikkein suurinta kiittämättömyyttä on, että menet Vapahtajan Jeesuksen ohi, -- .

(Väärä oma-vanhurskaus joka sielut estää Taivaan Valtakunnasta, 1845, s. 50; kieliasua nykyaikaistettu)