kirjallisuuden ja vähän historiankin harrastajille
 

KULTAOMENA
historiaa, nostalgiaa, tietoa ja tulkintaa

KULTAOMENIA HOPEAMALJOISSA
OVAT SANAT,
SANOTUT AIKANANSA

Pahoittelen sivuston keskeneräisyyttä. Parantelen ja muokkaan laatikostoa ja linkkejä vapaa-aikani puitteissa. En harrasta kuvakaappauksia, kaikki kuvamateriaali on valokuvia ja skannauksia omista kokoelmistani. Jos käytät sivustolta löytyvää materiaalia, mainitsethan lähteen, kiitos.

OLEN TEKEMÄSSÄ MUUTON JÄLKEISTÄ INVENTAARIOTA. Siksi myyntini tällä sivustolla on SULJETTU kevääseen 2021. OLEN POISTANUT MYÖS OSAN MYYNNISSÄ OLEVISTA KIRJOISTA sivustolta. Myyntini toimii nyt HUUTONETISSÄ. 

MUUTEN TÄYDENNÄN sivuston kirjoituksia, tietoja ja kuvitusta. Suurin osa sivuston materiaalista ei ole näkyvillä, mutta löytyvät googlettamalla sekä sivuston oman hakukoneen kautta. 

Olen purkamassa korttikokoelmiani, muun muassa laaja "Suomi postikorteissa" -kokoelma, jossa tuhansia kortteja vuosikymmeniltä 1890-1980 (pääosin 1900-luku vuosisadan alusta sotakorvauksiin ja jälleenrakentamiseen), hyvien kuva-aiheiden lisäksi kulttuurihenkilöille ja -henkilöiltä kulkeneita kohteita ym. Aikomus oli järjestää näistä näyttely, mutta koska aika ja voimavarat eivät riittäneet projektiin, näyttelyyn aiotut kohteet sekä rekvisiitta (vanhoja julisteita, päiväkirjoja, esineistöä) ovat nyt myynnissä yksittäin ja nipuissa. Katso kohteeni Huutonetissä. Lisään kohteita myyntiin lähes viikottain.

Huutonetissä myynnissä olevien kohteiden toimitusaika 2 - 10 vrk. Myös nouto mahdollinen. Katso linkit:

vanhat lehdet   

kaikki kirjat ja lehdet

hengelliset kirjat

sotahistoria ja sota-aihe

postikortit ja filatelia 

HARRASTAN KIRJOJEN 

keräilyä. Ensisijaisesti kristilliset, myös kulttuuriantropologia, kansanperinne, alkuperäiskansojen mytologiat, vanhat matkakirjat, historia ja elämäkerrat. Näiden lisäksi kaikki riittävän mielenkiintoiset tai erikoiset 1800-luvulta 50-luvulle. Ostan jatkuvasti aikakauslehtiä 1910-1970. Tarjoa!

Sekä

vanhoja postikortteja (1800-luvulta 1940-luvulle, paikkakuntakorteissa myös 1950-70 luvut). Mielenkiintoisista korteista maksan hyvinkin, mutta parhaan vastineen korteillesi saat vaihdossa kirjoihin tai lehtiin, annan hyvän vaihtoarvon. 

Harrastusluontoisesti myyn

kirjoja ja lehtiä. Myytävien listat löydät viereisestä laatikostosta. Myyntilistat toimivat myös infona, siksi olen säilyttänyt myytyjenkin kirjojen tietoja.

Useita kirjoja, lehtiä tai kortteja tilatessasi annan hintoihin alennusta, tilauksesta riippuen mahdollista huomattavakin alennus.

Pornoa tai okkultismia en osta enkä myy.

Oman kirjastoni lisäksi varastossa yli 10 000 myynnissä olevaa nidettä, tuhansia aikakauslehtiä sekä yli 10 000 myytävää postikorttia. Näistä pienen osan olen ehtinyt laittaa sivustolle, joten jos etsit jotakin tiettyä kirjaa tai lehteä, laita sähköpostia. Etsimäsi kohde saattaa hyvinkin löytyä varastostani.

Toiminta jatkuu 

Sivuston kautta moni on löytänyt mm. aikakauslehtien artikkeleita vanhemmistaan ja sukulaisistaan. Tästäkin syystä sivujen päivitys ja myyntini (vaikkakin tällä erää HUUTONETISSÄ) jatkuu.

Mikäli löydät virheitä tai muita mielestäsi olennaisia puutteita, annathan palautetta. Esittämiäni näkemyksiä voi kritisoida ja täydentää myös keskustelupalstan puitteissa.

Tiedostoissani runsaasti keskeneräistä tai muuten muokattavaksi siirtämääni esittelyä ja tietoa, lisään artikkeleita ja täydennän olemassaolevia aikatauluni puitteissa. Kiitos mielenkiinnosta.

Vanhaa postikorttitaidetta ja filateliaa: täällä

Huom. JOISSAIN KORTEISSA PUUTTEELLISET TIEDOT. Tällä hetkellä kaipaan tietoa mm. kortin piirretty Nikolain kirkko (Sofianpäivän onnittelut 1903) tekijästä, tunnettu vai tuntematon taiteilija. [Tiedot saatu, kiitos infosta!]

Suuri osa yksityishenkilöitä ja -tapahtumia kuvaavista korteista ovat arvoituksia. Henkilöt useinkin ovat edesmenneitä ja tapahtumat unohduksiin vaipuneita. Saattaa kuitenkin olla, että löydät kuvasta tuttuja henkilöitä tai asioita, tai että jokin skannaamistani korteista on kulkenut henkilölle, jonka elämästä sinulla on jaettavaksi kelpaavaa esim. paikkakuntahistoriallista tietoa. Mikäli kortti liittyy omaan sukuhistoriaasi voimme neuvotella kohteen myynnistä/vaihdosta, vaikka se ei minulla nyt myynnissä olisikaan.

Näistä samoin kuin täydentävistä/korjaavista filatelisista tiedoista olen kiitollinen. Tiedot mieluiten sähköpostiin armas.hepovirta@gmail.com 

RUNON NIMI ON LECHAIM  [ elämälle ]

(13.4.2007)

Sanat ovat liian köyhiä kuvaamaan mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?

Kun kädet ojentuvat sanojen läpi,
sanoissa, kuuntelemme toinen toistamme,
tavoitamme hiljaisessa hymyssä
jotain siitä, sanattomasta, mistä sanat
liikkeelle lähtivät, yöpimeään vyöryivät
metalliset vaunut.

Sanojen tarkoitus ei ole niissä itsessään,
sovituissa merkityksissä, kieliopin säännöissä.
Ei edes asioissa, joita nyt yritämme
toisillemme kuvata ja selvittää.

Ajattelen, jos kirjoittaisin romaanin, päähenkilö
saksanjuutalainen filologi, työhuoneestaan repäistynä
karjavaunussa matkalla kohti tuhoamisleiriä.
Hän kirjoittaisi:
Sanat ovat liian köyhiä kuvaamaan mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?

Ehkä puolitajuttomassa tilassa houraillen, sekapäisenä janosta.

Sanojen tarkoitus ei ole olla välineitä
asioiden ymmärtämiseksi.
Hän katselee ulos työhuoneen ikkunasta,
pieni poika pihassa keinuu.

Sanojen tarkoitus on saattaa kohdakkain kaksi puhuvaa.
Kaksi tuntevaa.
Kaksi toisiaan aistivaa.

Istumme penkillä Augsburgin vanhassa puistossa,
Silvia, ojennan sormuksen taskustani
avonaisella kämmenellä,
silmäsi tuikkivat kuin tähdet
päivänvalossa aurinkoa kirkkaammat,
pujottaessani sormuksen sormeesi, suutelemme hellästi.

Ja vuoden kuluttua vietimme häitä,
sen pienen vaaleanvihreän talomme takapihalla
lähellä synagoogaa, kilisteltiin
maljoja.

Aina muistan
kuinka munniharppua soittava veljesi
kiipesi katolle huutamaan:
L'chaim!

Se oli ihana päivä.
Elämälle...

Aamuyöllä nukahdit rintaani vasten.

Liian usein ihmiset rakentavat sanoilla muureja toistensa väliin.
Meidän poikamme, Silvia, pihassa keinuu.
Pieni mustatukkainen Moshe...

Silvia.
Huuleni halkeilevat,
toisiaan vasten pakkautuneiden ihmisten tungoksessa
haisee virtsa ja romahtaneiden unelmien
itseensä kiertyvä pöly.

Liian usein ihmiset rakentavat sanoilla
muureja toistensa väliin,
puhuvat
kohtaamisesta
ja kuinka rakkautta voidaan kuvata, mikä
on sen oikea määritelmä ja
kuinka sitä parhaiten toteutettaisiin.
Puhuvat, vain päästäkseen kohtaamasta, todella
toteuttamasta.

Ja nyt sillä ei ole mitään merkitystä.

Sanat ovat olemattomia, tyhjiin rauenneita - miksi
edelleen puhun?
Suustani vuotaa mustaa tatinaa:
Kyynelillä on nimi!
Kyynelteni nimi on kaipauksen nimi, nimi le-chaim.

Ehkä ensi vuonna Jerusalemissa.

Silvia ja Moshe.

Sanat ovat kuin vaunuja
sisällään loputtomasti merkityksiä.
Jokainen meistä tahtoisi rakastaa, eikö niin?

Silmieni pimentyessä
muistan nuoren sinisilmäisen upseerin,
lähes poikanen vasta.

Kuinka hän yritti kätkeä hämmennystään
potkaistuaan sinut
kotimme portaita, ja päästäsi valui
verta alakerran lattialle.

Et noussut ylös.

Ovi takanamme sulkeutui kun meidät talutettiin
vaaleanvihreän talon takapihalle.
En jaksa puhua enempää.

Linnut laulavat.

Takapihalla keinuu pieni poika
kiharat tuulessa hulmuten.

Moshen veltto ruumis sylissäni sanon vielä kerran
l e - c h a i m
karjavaunun virtsaan ja pölyyn.

Katselen papereita pöydälläni!
Huhtikuinen iltapäivä jossain Suomi-nimisessä valtiossa.
Satakunnassa, Porissa.
Tulipa taas yksi runo kyhättyä...

Sanat ovat liian köyhiä kuvaamaan mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?

Sormissani vaienneen pikkulinnun, kuusivuotiaan
mustat suortuvat,
voimattomien sormenpäideni alla
hänen pehmeä, hitaasti kylmenevä poskensa.
Karjavaunussa.

Jossain Berliinin ja Birkenaun välillä.
Runon nimi on Chaim. 
 

Elokuvaa katsoessani
en voi olla miettimättä
mitä hänelle kuuluu, todella
miltä tuntuu tuo rooli, kävellä ja elehtiä
noin, olla kuolevinaan, ja
kutsuiko Jumala häntä tänä aamuna,
ennen kuvauksiin lähtöä aamiaispöydässä
kesken kaiken, sellainen ehkä epämääräinen olo
kuinka tyhjää, tyhjänpäiväistä
on tämäkin näytteleminen - eikö ole mitään
syvempää, todellista - minkä
hän sitten hautasi repliikkien alle,
siirsi sivuun, tukahdutti
sisimmässä orastavan
kaipauksen - juuri näiden sanojen alle, jotka
roolihenkilö nyt lausuu, kamera käy -
ja eläydyn juoneen, tapahtumiin
totta kai, enkä voi olla miettämättä, samalla
todellisuutta
joka on, elokuvan todellisuutta:
näytteleviä henkilöitä elämän keskiössä

23 11 13

Muistelmateokset ovat mielenkiintoisia tästä näkökulmasta.
Ajattelet Jumalasta mitä tahansa tai olet ajattelematta, kuitenkin Jumala - sellaisena kuin Hän ajatuksistamme riippumatta on - kutsuu ihmistä yhteyteensä, toivoo häntä rakkautensa kohteeksi. Tehdäkseen itsensä hänelle tunnetuksi, läheiseksi, persoonallisesti olevaksi.

"Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä ei vain huomata."
(Job.33:14)

 Veikko Vennamo, Kulissien takaa, s. 185

Ulrich Schaffer: Kärsin... 

Satakunnan Kansa 8.11.2010:
Keräilijä on myös kauppias - ja asuu 20 000 kirjan kanssa