 
sivusto kirjallisuuden ja vähän historiankin harrastajille
www.KULTAOMENA.com
 
MYYDÄÄN uusia kirjoja EDULLISESTI
sekä TUHANSIA käytettyjä kirjoja ja WANHAT KORTIT
YHTEYDENOTOT
armas.hepovirta@gmail.com
  
  
  
KULTAOMENIA HOPEAMALJOISSA
OVAT SANAT,
SANOTUT AIKANANSA
Pahoittelen sivuston keskeneräisyyttä. Parantelen ja muokkaan laatikostoa ja linkkejä sekä lisään kirjoja ja kuvitusta vapaa-aikani puitteissa. En harrasta kuvakaappauksia, kaikki sivuston kuvat ovat valokuvia tai skannauksia omista kokoelmistani. Jos käytät sivustolta löytyvää materiaalia, mainitsethan lähteen, kiitos.
OLEN TEKEMÄSSÄ MUUTON JÄLKEISTÄ INVENTAARIOTA. Siksi myyntini tällä sivustolla on SULJETTU väliaikaisesti. Näillä näkymin kaupankäynti pääsee jälleen pyörimään toukokuussa 2017. Mahdollisesti myös verkkokauppaominaisuus tulossa.
HUOM.: Kirjoja voi edelleen tiedustella ja varata sähköpostitse, myös lähettäminen saattaa onnistua, mikäli aikatauluni sallii. Otathan yhteyttä
armas.hepovirta@gmail.com
HARRASTAN KIRJOJEN
keräilyä. Ensisijaisesti kristilliset, sitten myös kulttuuriantropologia, kansanperinne, alkuperäiskansojen mytologiat, taide, matkakirjat, pasifismi, sota, elämäkerrat ja historia. Näiden lisäksi kaikki riittävän mielenkiintoiset tai erikoiset 1800-luvulta 1950-luvulle. Ostan myös aikakauslehdet ja sarjakuvalehdet 1910-1970. Tarjoa!
Sekä
vanhoja postikortteja (1800-luvulta 1940-luvulle, paikkakuntakorteissa myös 1950-70 luvut). Mielenkiintoisista korteista voin maksaa hyvinkin, mutta parhaan vastineen korteillesi saat vaihdossa kirjoihin, annan korteille hyvän vaihtoarvon.
Harrastusluontoisesti myös myyn
kirjoja ja lehtiä. Myytävien listat löydät viereisestä laatikostosta. Myyntilistat toimivat myös infona, siksi olen säilyttänyt myytyjenkin kirjojen tietoja.
Useita kirjoja, lehtiä tai kortteja tilatessasi annan hintoihin alennusta, tilauksesta riippuen mahdollista huomattavakin alennus.
Pornoa tai okkultismia en osta enkä myy.
Varastossani edelleen yli 10 000 nidettä sekä tuhansia aikakauslehtiä - parhaimmillaan/pahimmillaan kirjoja oli yli 20 000. Näistä vain osan olen ehtinyt laittaa sivustolle, joten jos etsit jotakin tiettyä kirjaa tai lehteä, laita sähköpostia. Etsimäsi kohde saattaa hyvinkin löytyä varastosta.
Keskustelupalsta
Keskustelua kaikesta maan ja taivaan välillä? Ensisijaisesti kirjoista ja niiden keräilystä. Myös muista aiheista. Itseäni kiinnostavia aiheita kirjallisuuden lisäksi muun muassa henkilö- ja kulttuurihistoria. Myös kaikki asiallinen ja kriittinenkin palaute sivuston sisällöstä ja virheellisten/puutteellisten tietojen täsmennys on tervetullutta. Tarpeen mukaan harrastan sensuuria ja koska sivuston tila on rajoitettu joudun ehkä poistamaan vanhoja keskusteluja. Omalla nimellä tai vakiintuneella nimimerkillä kirjoittavia suositaan...
Esittelyt
Osa kirjailija- ja muista henkilöesittelyistä perustuu omiin muistikuviin, käsityksiin ja tulkintoihin. Joidenkin kohdalla tulkintani ovat muodostuneet yhtä tai kahta tekijän kirjaa selaamalla ja/tai täysin toisen käden tietojen kautta. Aina en edes pyri esittämään oikeaa tulkintaa esittelyn kohteena olevasta henkilöstä tai aiheesta, pikemminkin yhden mahdollisen tulkinnan. Muuten olen pyrkinyt pysymään yleisesti hyväksytyissä biografisissa ja kirjallisuushistoriallisissa tiedoissa.
Esittelyt sisältävät kirjallisuudesta ja nettisivustoilta kerättyä asiaa. Useiden henkilöiden kohdalla suomenkieliset tiedot ovat olleet vajaita tai kokonaan puuttuneet, joten olen joutunut kahlaamaan läpi myös ruotsin ja englannin kielisiä sivustoja. Jos tiedot ovat olleet keskenään ristiriitaisia olen pyrkinyt tarkistamaan ne useammasta lähteestä. Esimerkiksi tunnetusta jännityskirjailija Maria Langista en vuonna 2007 löytänyt yhtään kunnollista suomenkielistä sivua. Wikipediasta löytyi suomenkielellä alkeellinen, lyhyt esitys. Löytämäni ulkomaiset sivut olivat enimmäkseen varsin suppeita ja niissä oli epätarkkuuksia ja toisistaan poikkeavia vuosilukuja.
Tietokoneen vaihdon yhteydessä kesällä 2007 kadotin osan tiedostoistani, joten olen joutunut uudelleen keräämään tietoja ja muotoilemaan tulkintojani, jotka olin jo aiemmin koostanut. Tämäkin ja krooninen ajanpuute on hidastanut sivuston avaamista. Alunperin tarkoitukseni oli avata sivut keväällä 2007. Sivusto avattiin lokakuussa 2013 yli kuusi vuotta aikataulusta jäljessä, ja on edelleen (lokakuu 2016) varsin keskeneräinen.
Toiminta jatkuu
Monet henkilöt ovat sivuston kautta löytäneet etsimiään teoksia ja muun muassa aikakauslehtiä, joissa artikkeleita vanhemmistaan, sukulaisistaan, kotipaikoistaan ym. Tästä syystä palvelu jatkuu edelleen ja marraskuu 2016 sekä alkuvuosi 2017 keskitytään sivuston täydentämiseen sekä myyntivaraston järjestämiseen.
Mikäli löydät virheitä tai muita mielestäsi olennaisia puutteita, annathan palautetta. Esittämiäni näkemyksiä voi kritisoida ja täydentää myös keskustelupalstan puitteissa.
Tiedostoissani tällä hetkellä runsaasti keskeneräistä tai muuten muokattavaksi siirtämääni esittelyä ja tietoa, lisään artikkeleita ja täydennän olemassaolevia aikatauluni puitteissa. Kiitos mielenkiinnostanne.
Vanhaa postikorttitaidetta ja filateliaa: täällä
Huom. JOISSAIN KORTEISSA PUUTTEELLISET TIEDOT. Tällä hetkellä kaipaan tietoa mm. kortin RP01 (Sofianpäivän onnittelut 1903) tekijästä, tunnettu vai tuntematon taiteilija.
Suuri osa yksityishenkilöitä ja -tapahtumia kuvaavista korteista ovat arvoituksia. Henkilöt useinkin ovat edesmenneitä ja tapahtumat unohduksiin vaipuneita. Saattaa kuitenkin olla, että löydät kuvasta tuttuja henkilöitä tai asioita, tai että jokin skannaamistani korteista on kulkenut henkilölle, jonka elämästä sinulla on jaettavaksi kelpaavaa esim. paikkakuntahistoriallista tietoa. (Mikäli kortti liittyy omaan sukuhistoriaasi voimme neuvotella kohteen myynnistä/vaihdosta, vaikka se ei minulla nyt myynnissä olisikaan).
Näistä samoin kuin täydentävistä/korjaavista filatelisista tiedoista olen kiitollinen. Tiedot sähköpostiin armas.hepovirta@gmail.com tai keskustelupalstalle.
  
  
  
 
 
RUNON NIMI ON LECHAIM [ elämälle ]
(13.4.2007)
Sanat ovat liian köyhiä kuvaamaan mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?
Kun kädet ojentuvat sanojen läpi,
sanoissa, kuuntelemme toinen toistamme,
tavoitamme hiljaisessa hymyssä
jotain siitä, sanattomasta, mistä sanat
liikkeelle lähtivät, yöpimeään vyöryivät
metalliset vaunut.
Sanojen tarkoitus ei ole niissä itsessään,
sovituissa merkityksissä, kieliopin säännöissä.
Ei edes asioissa, joita nyt yritämme
toisillemme kuvata ja selvittää.
Ajattelen, jos kirjoittaisin romaanin, päähenkilö
saksanjuutalainen filologi, työhuoneestaan repäistynä
karjavaunussa matkalla kohti tuhoamisleiriä.
Hän kirjoittaisi:
Sanat ovat liian köyhiä kuvaamaan mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?
Ehkä puolitajuttomassa tilassa houraillen, sekapäisenä janosta.
Sanojen tarkoitus ei ole olla välineitä
asioiden ymmärtämiseksi.
Hän katselee ulos työhuoneen ikkunasta,
pieni poika pihassa keinuu.
Sanojen tarkoitus on saattaa kohdakkain kaksi puhuvaa.
Kaksi tuntevaa.
Kaksi toisiaan aistivaa.
Istumme penkillä Augsburgin vanhassa puistossa,
Silvia, ojennan sormuksen taskustani
avonaisella kämmenellä,
silmäsi tuikkivat kuin tähdet
päivänvalossa aurinkoa kirkkaammat,
pujottaessani sormuksen sormeesi, suutelemme hellästi.
Ja vuoden kuluttua vietimme häitä,
sen pienen vaaleanvihreän talomme takapihalla
lähellä synagoogaa, kilisteltiin
maljoja.
Aina muistan
kuinka munniharppua soittava veljesi
kiipesi katolle huutamaan:
L'chaim!
Se oli ihana päivä.
Elämälle...
Aamuyöllä nukahdit rintaani vasten.
Liian usein ihmiset rakentavat sanoilla muureja toistensa väliin.
Meidän poikamme, Silvia, pihassa keinuu.
Pieni mustatukkainen Moshe...
Silvia.
Huuleni halkeilevat,
toisiaan vasten pakkautuneiden ihmisten tungoksessa
haisee virtsa ja romahtaneiden unelmien
itseensä kiertyvä pöly.
Liian usein ihmiset rakentavat sanoilla
muureja toistensa väliin,
puhuvat
kohtaamisesta
ja kuinka rakkautta voidaan kuvata, mikä
on sen oikea määritelmä ja
kuinka sitä parhaiten toteutettaisiin.
Puhuvat, vain päästäkseen kohtaamasta, todella
toteuttamasta.
Ja nyt sillä ei ole mitään merkitystä.
Sanat ovat olemattomia, tyhjiin rauenneita - miksi
edelleen puhun?
Suustani vuotaa mustaa tatinaa:
Kyynelillä on nimi!
Kyynelteni nimi on kaipauksen nimi, nimi le-chaim.
Ehkä ensi vuonna Jerusalemissa.
Silvia ja Moshe.
Sanat ovat kuin vaunuja
sisällään loputtomasti merkityksiä.
Jokainen meistä tahtoisi rakastaa, eikö niin?
Silmieni pimentyessä
muistan nuoren sinisilmäisen upseerin,
lähes poikanen vasta.
Kuinka hän yritti kätkeä hämmennystään
potkaistuaan sinut
kotimme portaita, ja päästäsi valui
verta alakerran lattialle.
Et noussut ylös.
Ovi takanamme sulkeutui kun meidät talutettiin
vaaleanvihreän talon takapihalle.
En jaksa puhua enempää.
Linnut laulavat.
Takapihalla keinuu pieni poika
kiharat tuulessa hulmuten.
Moshen veltto ruumis sylissäni sanon vielä kerran
l e - c h a i m
karjavaunun virtsaan ja pölyyn.
Katselen papereita pöydälläni!
Huhtikuinen iltapäivä jossain Suomi-nimisessä valtiossa.
Satakunnassa, Porissa.
Tulipa taas yksi runo kyhättyä...
Sanat ovat liian köyhiä kuvaamaan mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?
Sormissani vaienneen pikkulinnun, kuusivuotiaan
mustat suortuvat,
voimattomien sormenpäideni alla
hänen pehmeä, hitaasti kylmenevä poskensa.
Karjavaunussa.
Jossain Berliinin ja Birkenaun välillä.
Runon nimi on Chaim.
Elokuvia katsoessani
en voi olla miettimättä
mitä hänelle kuuluu, todella
miltä tuntuu tuo rooli, kävellä ja elehtiä
noin, olla kuolevinaan, ja
kutsuiko Jumala häntä tänä aamuna,
ennen kuvauksiin lähtöä aamiaispöydässä
kesken kaiken, sellainen ehkä epämääräinen olo
kuinka tyhjää, tyhjänpäiväistä
on tämäkin näytteleminen - eikö ole mitään
syvempää, todellista - minkä
hän sitten hautasi repliikkien alle,
siirsi sivuun, tukahdutti
sisimmässä orastavan
kaipauksen - juuri näiden sanojen alle, jotka
roolihenkilönä nyt lausuu, kamera käy -
ja minä eläydyn juoneen, tapahtumiin
totta kai, enkä voi olla miettämättä, samalla
todellisuutta
joka on, elokuvan todellisuutta:
näytteleviä henkilöitä elämän keskiössä
23 11 13
Muistelmateokset ovat mielenkiintoisia tästä näkökulmasta.
Ajattelet Jumalasta mitä tahansa tai olet ajattelematta, kuitenkin Jumala, sellaisena kuin Hän ajatuksistamme riippumatta on, kutsuu ihmistä yhteyteensä, toivoo häntä rakkautensa kohteeksi. Tehdäkseen itsensä hänelle tunnetuksi, läheiseksi, persoonallisesti olevaksi.
"Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä ei vain huomata."
(Job.33:14)
Veikko Vennamo, Kulissien takaa, s. 185
Schaffer: Kärsin... s.26
SK 8.11.2010 Keräilijä on myös kauppias - ja asuu 20 000 kirjan kanssa
|
